Minun "pieni" poikani

Minun pieni poikani täyttää tällä viikolla jo 50 vuotta. Jo nuorena levitti siipensä ja lensi maailmalle. 16 vuotiaana työskenteli poikkeusluvalla ravintolassa kokkina ihan itsenäisesti, teki lounas-  ja iltavuoroja. Juuri täytettyään 18 v. ilmoitti yhtenä iltanna: "Ai niin äiti, oonko muistanu kertoa että muutan huomenna kaupunkiin. Mulla on siellä työpaikka ja asunto".  Vähän minua olisi itkettänyt, mutta en näyttänyt sitä vaan onnittelin poikaa.

Hyvin nuorena tuo poika tuli tehtyä ja 21 vuotta myöhemmin otin uusiksi ja tein tyttären . =) Vaan mihin nämä vuodet ovat huvenneet.

Minä sain uuden naapurin ja aika äkkiä huomasin että tunsimme toisemme täältä blogien kauttaa. Aika hauska sattuma. Tiesin entuudestaan että hän valmistaa tämmöisiä lintuja katiskaverkosta. Nämä yksilöt ovat joulumyynnissä.

Miehille on niin vaikea ostaa lahjoja, mutta minäpä teetätin naapurilla linnun pojan mökkipihalle. Kuva siitä on tuo ylempi nurmikolla oleva. Mökki on niin rakas paikka pojalle, että kaikki sihen liittyvä sopii lahjaksi.

Huomautin pojalle, että jos ei muuta muutosta vuosien aikana, niin maha ainakin on kasvanut. Siihen poika : " Petäjävetinen sanonta: Mies ilman mahhaa, on kuin pankki ilman rahhaa". Vielä pahempi vääräleuka kuin äitinsä, aina sanavalmiina. =D

Minä näitä sukkia väkerrän, taas kokoa 46. Nykyään miesten jalat ovat kovin suuria. Suosimaani Socki-lankaa.

Vaan miksi ihmeessä olen ostanut niin monta kerää tätä shokkikirjavaa. En saa tätä loppumaan vaikka kuinka yritän ja näihin en edes yrittänyt saada raitoja kohdillee,

Ja koska joulu on jo niin lähellä niin on aika aloittaa tonttujen teko. Näin pieniä tänä vuonna.

 

Hummani hei

Tässä pari josta koko suku on nyt ylpeä, pojantyttäreni Emmi ja hevosensa Ofi. Lähtevät parin viikon päästä Unkariin edustamaan Suomea kouluratsastuksen EM-kisoissa. Kovassa porukassa pääsee ratsastamaan ja onhan se mahtava reissu.

Kalliiksi käy varmaan tuommoinenkin harrastus, eikä mummo pysty mitenkään sponssoroimaan. Sain kuitenkin pyynnön jos tekisin kisamaskotin mukaan.

Ja mummohan tekee. Oli niin vähän aikaa, etten alkanut suunnittelemaan omaa mallia, vaan otin varman päälle ja ostin netistä ohjeen,  https://www.ravelry.com/patterns/library/horse-piem  Aluksi arvelutti englannin kielisen ohjeen aloitus, mutta olikin yllättävän helppoa. Minulla kun tuo kielitaito on erittäin heikko.

Toivottavasti nyt kelpaa tyttärelle, tuli vähän turhan iso kyllä. Tätä oli niin mukava tehdä, että taidampa tehdä kokonaisen hevoslauman =)

Pojan mökki

Kun näin miniän ottamat kuvat pojan mökiltä, niin ymmärrän ihan hyvin miksi poika viitsii ajella joka viikonloppu 350 km mökilleen. Jos ei tuolla sielu lepää niin ei sitten missään.

Itse mökki on vaarinsa sodan jälkeen korpeen rakentama pienenpieni talo. Siellä piisaa puuhasteltavaa käsistään kätevälle pojalleni vastapainoksi stressaavalle työlleen Helsingissä.

 Pihalla on poikani rakentama grillikatos jossa on auringonottoterassi katolla. Maton alla pieni maakellari (jossa kaljat säilyy viileinä ;) ) Näkee kyllä että perheen naisväki harrastaa ratsastusta, sillä hevosenkengistä ei ole pulaa. Vanhempi tytär olikin juuri edustamassa Suomea Tanskassa Pohjoismaisissa kouluratsastuskilpailuissa.

Selvästi on pojassa viljelijän vikaakin, sillä näin komeasti kasvaa yrttitarhassa. Ei sieltä salaattitarpeet heti lopu. Näyttää hevosenkakka kasvattavan kunnon satoa.

Ja tässä itse poikani mökkitamineissaan. Hankkijan lippis on ehdoton mökkipäähine. Sen alla muhii jatkuvasti uusia ideoita. 

Kerran kesässä hakevat mummonkin käymään. Saishan tuolla käydä useamminkin, mutta kun ei itsellä ole autoa eikä ajokorttia eikä linja-autot kulje tuonne korpeen. Yöksi en voi jäädä koska en viitsi jättää kissojani yksin kotia tappelemaan. 

Mökkireissua odotellessa.........hyvää kesää kaikille.

Perinteinen äitienpäivä

Äitienpäivässäni oli parasta että molemmat lapseni kävivät luonani. Poika soitti jo edeltäkäsin haluanko sen perinteisen lahjan. Toki halusin.......säkki kukkamultaa ja toinen ylivuotista hevosenkakkaa.  Kyllä minun ruukkupuutarhani nyt tykkää taas. Toki sain vielä valmiin kukkasenkin, kiitos poikaseni.

Pojan perhe kävi juuri lomalla Montenegrossa ja sieltä tuliaiseksi kiva kissakyltti. Mukava kun mummoa muistetaan joka reissulla. 

Kotor on oikea kissakaupunki, siellä on jopa kissamuseokin. Sinne olisi mukava joskus matkustaa. On kuulemma halpa lomakohde nyt vielä kun turistimassat eivät ole vielä löytäneet sinne.

Tytärtä kielsin tuhlaamasta pieniä päivärahojaan kukkasiin. Niimpä hän valmisti meille voileipäkakun, elämänsä ensimmäisen. Oli niin hyvää ja ruokaisaa että päätimme tästä lähtien korvata täytekakut voileipäkakuilla. Kelpasi jopa pojalle jolle ei makeat leivonnaiset maistu.

Maijakissa osallistui lahjojen antamiseen tuomalla lihapuolen. =) Aamulla oli niin komea kuollut rotta rappusilla. En nyt laita kuvaa kumminkaan ettei herkimmille tule paha olo =D

Pienenä lapsena ollessani asuimme yleensä kouluilla. Siihen aikaan järjestettiin kouluilla aina kunnon äitienpäiväjuhlat joihin kaikki kylän äidit olivat kutsutut. Juhlasali koristeltiin hienoksi , jokainen äiti sai kukkasen ja lapset esittivät ohjelmaa. Minä hyvämuistisena jouduin yleensä esittämään pitkän runon. Olisipa mukava jos vieläkin olisi semmoisia juhlia.

Kuusamon Poussunkylällä äiti huomasi täitä päässäni juuri ennen juhlia. Ei muuta kuin pää kaljuksi ja Täystuhoa päähän, eikä auttanut vaikka kuinka itkin ja paruin. Minua hävetti niin kovasti että lausuin sitten äitienpäivärunoni kesämekko päällä ja suuri villamyssy syvällä päässä. Tämmöiset nöyryytykset eivät ole unohtuneet vielä kuudessakymmenessä vuodessakaan, mutta eipä ole ollut täitäkään sen jälkeen =D

Ihanaa kevään alkua kaikille. Minä lähden lapioimaan lahjojani ruukkuihin =)

Sukkia ja ratsastusta

Tytär valitti että olen kuluttanut kaikki hänen villasukkansa puhki ja mitä tekee kiltti äiti ;) Kaivaa esiin jämälankapussinsa ja alkaa neulomaan uusia. Vanhat paikkaan itselleni.  Tulihan niistä aika koreet, mutta kelpaavat kotikäyttöön ja eipähän enää mene sekaisin väriensä puolesta minun sukkieni kanssa.

Kirjavaa jämälankaa sain näihinkin sukkiin uppoamaan ja menivät jo miniälle mökkisukiksi. Malli on se nyt niin suosittu Hipsulaisen Karuselli. Pakko oli laittaa jo uudetkin Karusellit puikoille, kun on niin mukava malli neuloa.

Mummo pääsi taas seuramaan nuoremmankin pojantytön kilparatsastusta kun olivat tässä omalla kylällä. Tyttö oli kyllä vähän pettynyt kun ei ihan kärkeen sijouttunut. Minä olisin tätä hevoseksi luullu, mutta on kuulemma poni. Ei näitä erota , jos ei ole asiaan perehtynyt. Vanhempi tyttö onkin sitten jo huippuluokan ratsastaja, mutta perässä menee tämä nuorempikin. Kyllä mummo saa olla heistä ylpeä.

Kilpailujen jälkeen poika vei meidät kaupunkiin syömään ja se ei sujunutkaan niin kivasti. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta sen tuleminen kesti tosi kauan . Niinpä auton  parkki-aika oli mennyt umpeen kymmenisen minuuttia aikaisemmin ja Parkkipoika oli käynyt lyömässä sakkolapun kolme minuuttia ennen meidän tuloa.  60€ läjähti lisää maksua ravintolareissusta ja eihän se paljonkaan naurattanut.

Ei tämä vanhan elämä kuitenkaan aina niin pelkkää juhlaa ole. Tosi usein tuntuu juuri tältä.

Kukkia ja naapurisopua

Koti on vielä aivan hyrskynmyrskyn, mutta kun ilmat ovat näin kauniit, niin laitoin asiat tärkeysjärjestykseen. Ensimmäiseksi piti saada piha kukkimaan ja mikäs on ollut näin lämpimillä ilmoilla pihalla puuhastellessa. Asunto itsessään on aivan ihana, kunhan saan tavarat joskus paikoilleen. Vaan eihän ne minnekään katoa vaikken kovin hötkyiliskään järjestelyn kanssa =) 

Nyt sen vasta olen tajunnut miten tärkeää on hyvä naapurisopu. Täällä minua ahdistaa. Jatkuvasti ovat toisiaan haukkumassa ja etsivät kilpaa vikoja toisistaan, oikeita pilkunviilaajia. Minua on kovasti yritetty "sivistää", milloin on joku ajanut autolla väärästä paikasta tai kissa juossut pihassa ja kuka mitäkin on tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nyt olen jo oppinut vastaamaan, että ketä se nyt sitten haittaa, tai sanomaan että tuota en kyllä usko ja kävelen pois paikalta. Taidan kohta saada itsekkin ikävän ihmisen maineen kun en yhdy morkkauskuoroon, mutta semmoinen vaan yksinkertaisesti ahdistaa minua niin vietävästi. Onneksi tänne muutti yksi entinen naapuri, jonka kanssa voi jutella ihan normaalisti.

Ampiainen ajatteli muuttaa asumaan ulko-oveni päälle, mutta sen kanssa ei sopua löytynyt.  Minähän en tuommoiseen pikku juttuun talonmiestä tarvitse, vaan sörkkäsin pesän iltasella haravalla maahan ja virkkasin uuden valepesän tilalle. Hyvin näyttää toimivan, enää ei ampiaista ole näkynyt, 1-0 pisteet minun hyväkseni.

On nämä nykyajan puhelimet vaan niin metkoja kun niillä voi niin paljon muuttaa kuvaansakin Vähänkös minua nauratti kun tytär soitti illalla tämän näköisenä. Varsinainen hymytyttö ja äiti tuli taas niin hyvälle tuulelle. Kiitos tyttäreni päivän piristyksestä.

Suoraan idästä

Kyllä, suosin suomalaista, mutta silloin kun Koreassa tehdyn tavaran saa maksamatta kaupalle välityspalkkiota, niin tietenkin otan sen halvemman vaihtoehdon. Muutama kyseli miten tilaan Kiinasta ja lupasin selventää.

Kielitaitoiset, kuten tyttäreni käyttävät E-bayta ja maksavat Pay-pallilla. Mnä haluan käyttää selvää suomenkieltä ja maksaa pankkikortilla, siksi käytän osoitetta https://www.wish.com/. Kaikki tapahtuu suomeksi ja kun en laita tilatessa henkilötunnuksiani, niin maksu tapahtuu Klarnan kautta pankkitililtä. Kerran ostos jäi tapahtumatta, mutta Klarna palautti rahat (kaikki kaksi euroa) ;)

Tilattua tulee sitten kaikenlaista hassua ja "hyvin tarpeellista". Näihin kissatyynyihin ihastuin oitis ja tilasin useammankin. Paksua pellavan tapaista kangasta ja vetoketju kiinnitys. Pysyvät oikein hyvinä ainakin ensimmäiseen pesuun asti ;) Mutta eipä ole hintakaan paha, kaikki nämä ilmaisia kahden euron postimaksulla. Virkkuukoukkuja tuli koko setti .

Yleensä tilaukseni maksaa vain 0-1€ + postimaksu 1-2€. Eläkeläisenkin pussi kestää tämmöisiä ylellisyyksiä ;) 

Jouluksi tilasin pari joulutyynynliinaa (0€ +pk 2€ ) Kauriita tilasin yhden eurolla, mutta tulikin vahingossa kaksi samassa paketissa. Joku muu oli tilannut kaksi kaurista ja sai kuusi niitten kahden hinnalla.  Eipä noista virheistä viitsi valittaa, eikä palautella.

Ilmaiset pipon ja kynsikkäätkin tilasin. Muutenhan siellä on vaatteet todella pieniä, sikäläinen XL vastaa suunnilleen meidän M-kokoa.  Laatukin on mitä sattuu, mutta milloinkas laatutavaraa on halvalla saanut mistään, ei ainakaan ilmaiseksi =)

Paljon olen kaikenlaista muutakin tilannut, kestävät vaan matkalla useampia viikkoja. Tällä hetkellä odottelen ilmaista valokärki-virkkuukoukkua ja sataa turvasilmää pehmo-eläimiin yhden euron hinnalla. Käsityötarvikkeita saa todella edullisesti, lankoja en kuitenkaan ole vielä kokeillut.

                                  

Kun viimeksi laitoin niin rumia kuvia itsestäni, niin laitetaan nyt sitten vähän parempi. Ei ole tässäkään kyllä äiti parhaimmillaan, tietäähän nämä tietsikan kameralla otetut kuvat.

Vaan tältä meillä yleensä näyttää kun tytär opettaa vanhaa äitiä käyttämään tietsikkaa tai puhelinta. On se niin rakas lapsi ja meillä aivan mahtavan läheiset välit, minun iltatähteni .

Juhannuksen aikaa ja taikaa

Sinne häipyi lapsi yöhön ja jätti vanhan äitinsä yksin viettämään juhannusta, nyyh. No ei sentään, ihan iloisena saattelin tyttären yöllä klo 1 linja-autoon kun hän lähti pariksi viikoksi Skotlantiin. Jo muutamia vuosia ovat kivan skottipojan kanssa kirjoitelleet netissä ja nyt tapaavat livenä ensimmäistä kertaa. Äitinä minua tietenkin jännittää että syntyykö siellä romanssi =)

Viimeksi olenkin ollut yksin juhannuksen tasan 50 vuotta sitten. Olin siihen aikaan kotoa karannut ja liftailin ympäri Suomenmaan melkein vuodenpäivät. Juhannusaattona lähdin Jyväskylästä liftaten Turkuun tapaamaan ystävääni, joka ei ollutkaan kotona. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä ja harvalla puhelintakaan kotona. Niimpä sitten jatkoin samantien Länsirannikkoa pitkin siskoni luon Raaheen. Eihän siskokaan tietenkään ollut juhannusyönä kämpällään, mutta onneksi oli unohtanut ikkunan raolleen, josta sitten hoikkana tyttönä pujottelin sisälle. Vähänkös oli sisko ihmeissään kun kotia palatessaan löysi nälkäisen pikkusiskonsa sängyssään nukkumassa.

Eihän minun tarvitsisi yksin olla. Poika kyllä lupasi hakea mökilleen juhannukseksi. Siellä kuitenkin on kunnon juhlat, enkä minä enää jaksa riekkua koko yötä pystyssä hyttysten syötävänä. Jäänpä siis kotia kissojen seuraksi ja nautiskelen vain näitä oman pellon tuotteita. Hyvin ovatkin kasvaneet. Lisäksi voisin ostaa kaupasta palan savulohta ja yrittää tehdä Outin perunasalaattia.

Ja mitäkö olen tehnyt käsitöinä, no tietenkin "vaihteeksi" apinoita ;) Olen kyllä yrittänyt neuloakin, mutta käsivartta alkaa särkemään jo muutaman minuutin päästä, joten täytyy palata virkkauksiin.

Kuvat ovat vähän erimallisia, sillä annoin kamerani työlle mukaan ja itse näpsin nyt puhelimella kuvat.

Oikein ihanaa juhannuksenaikaa kaikille, satoi sitten tai paistoi. Kesäsadehan tekee vain hyvää hipiälle =)

Ratsastuskilpailuissa

No tietenkään minä en ratsastanut, pelkään hevosia =) Pojantyttäret ovat kuitenkin ihan heppahöperöitä ja ovat vähän väliä jossain päin Suomea kilpailemassa.

Tällä kertaa kipailut olivat niin lähellä, että mummokin haettiin katsomaan. Sattui vielä olemaan niin kaunis aurinkoinen päiväkin. On se vaan upean näköistä, kun tuommoinen pieni tytöntirppana hallitsee hienosti suuren eläimen liikkeitä ja yhteispeli sujuu. Katsojallekin välittyi tytön ja hevosen molemminpuolinen kiintymys. 

Vävykokelaskin oli otettu mukaan ja sai mummolta täydet pisteet =) Fiksu nuorimies.

Ihan työstä nuo kilpailupäivät käyvät. Nuoremman tytön ratsastus oli aamu kymmeneltä ja toisen iltapäivällä klo 16 jälkeen. Anivarhain joutuivat Helsingistä lähtemään hevosien kanssa tänne Keski-Suomeen ja iltasella taas takaisin. Ei siinä väli-aikanakaan ehtineet levähtämään, sillä kaikenlaista huoltohommaa piisasi. Huhuh, ei olisi minusta tuommoiseen.

Oppi mummokin siinä vähän hevos-sanastoa. Nyt tiedän mikä on hevostraleri ja pintelit =) Uskalsin jopa antaa toiselle hevoselle namupalan kädestäni, mutta toinen katsoi minua niin vihaisesti, etten uskaltanut mennä lähellekkään =)

Nuoremman ratsastusta en ehtinyt näkemään, mutta ylpeänä seurasin tätä vanhempaa tyttöä, vaikka en niistä hienouksista mitään ymmärtänytkään.  Kovin on kuulemma tarkkaa että kaikki askeleet ja kädet sun muut menee oikein. Kaunista katsottavaa se kuitenkin oli.

Ruusukkeita on kotona tytöillä jo vaikka kuinka paljon, eikä ilman tarvinnut täältäkään lähteä. Mummo on niin ylpeä ♥

Onnea facebookin kautta

Ei sitä koskaan tiedä mistä se onni tulee. Osallistuin facebookissa Helmipaikan arvontaan ja kas kummaa, voitinkin sen. Kaksi kaunista rannekorua, sormus ja ihana sydänriipus. Tytär tahtoo riipuksen ja sormuksen, minä halusinkin juuri nuo rannekorut, ei tarvitse tapella jaosta ;) Punainen onkin lempivärini. Kiitos Helmipaikan pitäjälle.♥

Tyttären puolesta olen todella onnellinen.

Tytär ei ole nähnyt isäänsä 10 vuoteen. Huonon rahatilanteeni takia ei ole ollut varaa matkustaa Turkkiin, eikä isäkään ole mikään rikas mattokauppias, joka olisi voinut kustantaa meidän matkamme sinne.  Ei ole tytärkään saanut töitä opiskelunsa jälkeen. Soitelleet ovat kuitenkin toisilleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt ei isä kuitenkaan soittanut yli puoleen vuoteen, ilmeisesti oli hukannut tyttären puhelinnumeron.

Äidit ovat sitä varten , että hoitavat asiat kuntoon =) Turkin nykyisen tilanteen takia tytär oli hyvin huolissaan ja pelkäsi jo isänsä kuolleen. Enhän minä kestänyt semmoista katsoa.

Facebookista löysin sattumalta yhteisen turkkilaisen tuttavan ja laitoin hänelle viestiä. Pyysin selvittämään isän olinpaikan ja onko hän enää edes elossa. Eilen isä sitten soitti tyttärelle. Voi sitä onnea. Sekä isä, että tytär olivat niin onnellisia ja isä kaipaa tytärtään. Ei kai tässä auta muu kuin ruveta ottamaan velkaa ja suunnittelemaan Turkin matkaa. Mitäpä sitä ei tekisi lastensa onnen eteen. Kyllä äidit ovat rautaa.;D

Päivän hyvä työ =)

Kevään ensimmäinen neitoperho bongattu. Tuuli riepotti kylmän kangistamaa perhosta ja paiskasi sen lopulta selälleen autotielle. Siinä se olis liiskautunut äkkiä.

Laitoin sormeni ihan sen jalkojen lähelle ja se tarrasikin heti kiinni. Sain vietyä sen tuulensuojaan aurinkoiselle puolelle taloa. Vähän aikaa se lämmitteli siinä ja lähti sitten iloisesti lentoon. Ei ollut suuri homma, mutta itselle tuli hyvä mieli kun sain auttaa perhosta elämään edes hetken pitempään.

Kiirettä on pitänyt niin ettei Peppikään kohta jaksa enää nauraa.  Tämä piti saada kuitenkin valmiiksi sunnuntaisia ristiäisiä varten.

Olihan se hieno homma, että tytär sai asunnon, mutta kyllä vuonna -69 valmistuneessa kaupungin vuokra-asunnossa ilmeni paljon korjattavaa. Hella on niin rapistunut ja ruosteessa, ettei sitä juurikaan uskalla enää käyttää. Kattolamppujen tilalla roikkuu katosta vain kolme johdonpätkää ja paljon muuta pientä. 

Eihän tuommoinen nuori neito uskalla itse niistä valittaa, mutta sitä varten on olemassa äiti. Minähän soitin talonmiesfirmaan ja luettelin pitkän listan korjattavaa, vaan eipä silläkään ollut mitään vaikutusta, eivät käyneet edes katsomassa. Puolitoista viikkoa odottelin ja otin sitten käyttöön astetta tomeramman äänen puhelimessa. Kysyin vielä, että pitäisköhän minun näistä soittaa isännöitsijälle.=)  Johan seuraavana päivänä soittelivat ja kyselivät lisää korjauskohteista. Lauantaina tytär muuttaa lopullisesti ja jos ei silloin ole vielä tapahtunut mitään, niin vaihdan äänensävyn tomerasta äkäiseen. Joskus joutunut sitäkin käyttämään ja jälkeenpäin itsekseni hihitellyt kotona.

Poika kävi perheineen viikon matkalla  Kroatiassa. Kyllä tämmöisiin maisemiin minäkin voisin lähteä. Kovasti kehui paikkaa rauhalliseksi ja miellyttäväksi. Ei ollut kiinni käyviä kauppiaita ja ravintolan sisäänvetäjiä, niitä kun pakkaa olemaan nykyään joka turistikohteessa. Jospa minäkin joskus vielä ehtisin tuolla käymään.

Rankka reissu

Tuli aika muuttaa tytär Outokummusta takaisin Keski-Suomeen. Suunniteltiin että linja-autolla tuodaan se mitä kaksi ihmistä saa kuljetettua ja kaikki loput roskiin. Puhuin asiasta maalausillassa ja eikös yksi nuorempi nainen sanonut, että hän voi lähteä autolla heittämään.

Mistä näitä mahdotoman mukavia ja kilttejä ihmisiä ilmestyykin aina  elämääni. Matkaa tuli yli melkein 750 km, kuski joutui yöpymään hotellissa omalla kustannuksellaanja auttamaan tavaroiden kantamisessa, silti hän ei suostunut huolimaan mitään korvausta minulta, ei edes bensarahoja. Miten voi joku olla näin herttainen ja ihana ihminen.

Iltapäivällä oltiin Outokummussa ja heti alettiin tytön kanssa pakkaamaan ja kantamaan tavaraa roskakatokseen. Olihan sitä roinaa ehtinyt neljässä vuodessa kerääntyäkin. Vasta puolenyön jälkeen ehdittiin nukkumaan. Yöllä alkoi niin mahdoton olkapääsärky ja suonenveto jaloissa, ettei siitä nukkumisesta tullut yhtään mitään. Niimpä nousin jo ennen viittä hinkkaamaa vessaa ja keittiötä puhtaiksi. Olishan se siivoaminen ollut helpompaa, jos olis ollut kunnon välineet, edes lattiaharja käytössä =). Puolenpäivän jälkeen kun kuski saapui, kämppä oli tyhjennetty ja siivottu. En olis kyllä uskonut mihin ihminen tarvittaessa repee, mutta tulihan se tehtyä.

Uskomaton määrä tavaraa kyllä mahtuu yhteen pikku-autoon. Kahden ison patjan lisäksi vielä mahtava määrä kasseja ja pusseja ja yksi neitokainenkin sekaan. Olihan tuolla takana ehkä vähän ahdasta, kun syliin laitettiin vielä laatikollinen niitä kaikista särkyvimpiä tavaroita =)

Itse matkahan meni mukavasti, kun kaikilla vähän karjalaista verta suonissa. Puhua kälätettiin ja naurettiin taukoamatta mennen-tullen. Ei meiltä jutut ainakaan kesken loppuneet =) 

Vaan kun kotia päästiin alku-illasta, niin suoraan sänkyyn ja kylläpä uni maittoi. Onneksi tuo muutto on nyt onnellisesti takanapäin.

P.s. Kyllä kannatti äidin mennä siivoomaan. Yhdestä unohtuneesta kirjekuoresta löytyi rahaa 50€ ja toisesta 50€ lahjakortti ruokakauppaan. Ei hassumpi saalis =)

Tämän päivän sankarit

Miniä lähti vanhemman tyttärensä kanssa Barseloonaan shoppailemaan ja nuorempi pääsi Keski-Suomeen mummolaan. Hyvin näkyi Helsinkiläis-tytteli kuitenkin viihtyvän täälläkin kun meille satoi ensilumi ja sitä tulikin todella paljon. Liisa teki innoissaan lumitöitä ja rakentali lumilyhtyjä. Tämän kuvan oton jälkeen lunta vasta alkoikin kunnolla tulemaan ja nyt sitä on tosi paljon.

Lauantaina ehdittiin tekemään vaikka mitä. 

Ensin käytiin tutustumassa palo-asemaan, saatiin pullakahvit ja molemmat voitettiin pieniä palkintoja arvonnassa. Tämä oli molemmille meille eka kerta palo-asemalla.

Iltapäivällä mummo opetti Liisalle kynttilän tekoa vanhoista kynttilänjämistä. Tehtiin oikein tuoksukynttilöitä kun sattui löytymään vanha laventeli-tuoksuöljypullo. Minun piti tehdä kauniita raitakynttilöitä, mutta kun en malttanut odottaa massan jäähtymistä tarpeeksi, niin yläosa sekoittui ja tuli ruskeaksi. Alemmat siistit ovat Liisan tekemiä.

Sitten Liisa valmisti meille ihanan kana-aterian ja opetti mummollekin helpon pippurikastikkeen teon.  On se kumma kun 12v on parempi ruoan laittaja kuin 63v mummo. =) Onneksi tyttö on tullut siinä isäänsä ja äitiinsä, eikä mummoonsa.

Liisa toi tuliaisiksi led-kynttilöitä ja lyhtyjä ja joulukukan. Kynttilät pääsivätkin lauantai-iltana heti tosi käyttöön kun meiltä meni sähköt. Onneksi oli nämä kynttilät, ettei tarvinnut ihan pimeässä olla. Kissojen takia kun ei sisällä uskalla oikeita paljon poltella.

Meidän alue kuului siihen pahimpaan sähkökatkos-alueeseen Suomessa ja ennuste oli, että sähköt saadaan  takaisin vasta keskiviikkona. Metsissä tarpovat miehet sanoivat, että nyt on pahin tapaus miesmuistiin. Kun kaikki toimii sähköllä, niin elämä käy hankalaksi pitkän katkon aikana. Ei minua niin haitannut kylmä ruoka ja pimeys, vaan kylmyys. Sunnuntaina piti jo sisälläkin olla koko ajan täkki niskassa ja talvikengät jalassa. En uskalla edes ajatella minkälaista heillä on , joilla on karjaa hoidettavana. Naapurissa olevaa vanhustentaloa oltiin jo evakuoimassa. Onneksi vedentulo ei sentään katkennut, niinkuin joskus on käynyt. 

Nyt sunnuntai-iltana tapahtui ihme, meille saatiin sähköt, monessa muussa paikassa on vielä sähköt pois. Kuinka hyvältä maistui ensimmäinen pannullinen kuumaa kahvia ja patteritkin lämpenevät pikkuhiljaa.  On niin autuas olo, ettei tiedä itkiskö vai naurais. 

Olen niin syvästi kiitollinen ja kunnioitan näitä miehiä, jotka ovat jaksaneet pitkää päivää tarpoa metsässä syvässä lumessa helpottaakseen meidän elämäämme. He ovat tämän päivän sankareita. Hanget ovat täällä todella syvät ja katkenneet puidenoksat eivät yhtään ole helpottaneet urakkaa. En varmasti ole ainut tänä iltana joka kiitollisuudella ajattelee heitä.

Nepalilaista

Minun vauvani ♥

Isompi täytti eilen vuosia ja ainoa toive oli päästä ravintolaan syömään. Niimpä sitten hypättiin linja-autoon ja suunnistettiin Jyväskylään.

Tytär kun saa valita, niin paikka on taatusti eksoottinen. Nyt päädyttiin nepalilaiseen ravintolaan.

Ei voi kuin kehua paikkaa. Pieni intiimi ravintola, palvelu todella miellyttävää, ei mitenkään liian päällekäyvää ja ruoka hyvää. Erityisesti meitä viehätti, että ruoka tuotiin messinkisillä astioilla,  todella kauniit. Molemmat otettiin erilaiset kana-annokset ja eipä ole ennen saatu niin mureaa tipua. Tytär vallankin tykkäsi, minä en niin kovasti ole ihastunut inkivääriin, jota näissä ruoissa käytetään.

Annokset niin valtavat, että eihän me jaksettu kaikkea syödä. Tarjoilija kuitenkin kysyi heti, voiko hän laittaa loput meille mukaan. Sehän sopi tietenkin ja tytär saa syödä tänäänkin herkkukanaansa.

Aina on kuitenkin juhlapäivänä tilaa jälkiruoalle. Tyttärelle pistaasi-manteli-jäädykettä ja minulle Gulap Jamun, eli noita palleroita, tyypillistä nepalilaista herkkua joka on tosi hyvää.

Paikan nimi on Base Camp ja suosittelemme sitä muillekin itämaisesta ruoasta pitäville. Ruoka 10 ja palvelu 10+

Onhan se mukava, että on ollut näitä kesäpäiviäkin, mutta nyt tuntuu jo siltä että viileämpiäkin päiviä kaipaa. Huomenna taitaakin sitten olla kunnon ukkonen ja kesän lopetus.

Minilomalla

Poika haki minut yöksi mökilleen ja ihan se kävi lomasta minulle. Siellä korven keskellä ei muuta kuule kuin linnun laulua ja hyttysten ininää, ihan on kuin toiseen maailmaan saapuisi. Väkisinkin tulee heti leppoisa ja rauhallinen olo. En yhtään ihmettele, että poika ajelee melkein joka viikonloppu yli 300 km suuntaansa päästäkseen rauhoittumaan viikon stressistä.

Tytöt olivat tuoneet poninsakin lomalle mukaan. Minä vähän pelkään kyllä kaikkia hevoseläimiä.

Heti lähtöni jälkeen oli pihalle pelmahtanut nämä kaksi isoa karannutta hevosta. Tieto omistajalle lähti kyllä heti, kun isännät kävivät kehumassa kuinka hyviä ravureita nämä ovat. Vaan eipä ole täällä maalla niin tunnin tarkkaa eikä aina päivän päällekkään milloin asiat hoidetaan, hoituu kun on hoituakseen. Itse omistaja tuli hakemaan hevosensa vasta  puolenyön jälkeen. Oli siinä hesalais-miniäkin tuumannut, että on täällä maalla vaan ihmeellistä =).
Onneksi eivät hepat tulleet yhtään aikaisemmin, muuten ei minua olisi saatu mökistä ulos =)

Vaikka hevosia pelkäänkin, niin karhuja en. Iltahämärissä kerettiin käydä vähän mustikassakin alueella jossa on nähty karhu useasti. Taisi karhu pelätä enemmän meidän mölinäämme, kun ei siitä näkynyt vilaustakaan.

Yritin olla nykyaikainen ja kerätä poimurilla. Enemmän tuli roskia kuin mustikoita, mutta sain minä tuosta perattu yhden piirakallisen verran. =) Jatkossa kerään kyllä vanhaan tuttuun tyyliin ihan käsin. Jätin poimurinkin ennakkoperintönä pojalle. Eipähän voi sanoa , etteikö olis jotain äidiltään saanut =)

Suomalainen metsä se vaan osaa olla kaunis. Mitä lie heinää pieni aukio metsän keskellä, niin kauniin punertavaa että kuva oli otettava.

Toki Eetu-koiran hautakin piti käydä tarkistamassa, ( se oma tuleva hautapaikka, hihihii). Hyvällä paikalla on ja oli saanut olla ihan rauhassa metsäneläimiltä kun poika oli siihen kipannut pari kottikärryllistä hiekkaa päälle. Komensin vielä keräämään kiviäkin paikalle. Ei ole yksinäistä siellä kun mäyrän polku menee ihan haudan viertä. Vierestä taitaa mennä kauriidenkin polku, sillä ihan haudan läheltä löytyi tämmöinen sarvi. Minä sitä en olisi huomannut, mutta pojalla on sen verran nuoremmat silmät.

Kyllä tämä on selvästi mummon tyttö. Mummon varastoista löytyi lankaa ja puikot ja heti alkoi neulominen. Aamusella ehtinyt edes yöpaitaa riisua kun neulominen jatkui heti. " Kun tämä on niin mukavaa". Pääpanta tuli jo valmiiksi ja äitinsä tilasi seuraavaksi patalappuja, mutta mummolle kuulemma tehdään ensin. Tästähän mummo on oikein mielissään.

Olishan tuolla voinut olla pitempäänkin, mutta olin jättänyt kissat kotiin ilman hoitajaa. Mummo-kissa yksin sisälle ja muut pihalle. Nyt mummo-kissa seuraa minua kuin hai laivaa, enää sitä ei jätetä. Toiset tulivat sisälle vasta päivän päästä hyvin loukkaantuneen näköisinä.

Kyllä sain huomata tehneeni taas niin väärin =)