Emine

Vaikka olen eronnut tyttäreni isästä jo kauan sitten, haluan että isän ja tyttären välit säilyvät lämpiminä. Senpä takia yritämme matkustaa vähintään kerran vuodessa Turkkiin. Tytär tapaa isänsä ja minä saan löhöloman lämpimässä. Kalliiksihan se käy pienestä eläkkeestä ja vaatii minulta jatkuvaa pihistelemistä ja säästämistä. On se kuitenkin sen arvoista.

Lomilla tulee kuvattua paljon ja yksi lempikuvistani on Emine ihan pienenä tyttönä hotellimme puistossa. Yritin maalata siitä taulun, sillä taulu ei hukkaannu niin helposti kuin pieni valokuva. Tämä on 70cm x 50cm. Emine ei kuulemma muista tuosta muuta kuin kissanpennut puistossa ja pitihän siihen sitten yksi kissakin lisätä.

Ensi kesän matka onkin jo varattu ja minä nyt sitten taas pihistelen kaikesta mahdollisesta. Lisäksi virkkaan, virkkaan ja virkkaan, jostakinhan se raha on taas revittävä. Kesää ja lomaa odotellen.

 

Apina-äiti

On apina-äidillä kymmenen lasta ja elämä puuhakasta. Auttaakohan tuo ukonröhjäke ollenkaan vai karkaako jatkuvasti Banaani-baariin.

Näköjään olen aloittanut apinoiden teon noin 12 vuotta sitten. Aikalailla on malli muuttunut vuosien varrella. Eka vuonna tein pelkistä jämälangoista, mutta nykyään käytän  vain puuvillalankoja. 

Ahududu on taas terve ja auttaa ahkerasti näissä tietsikkahommissa. Hyvähän se on että joku pitää nappulat lämpiminä.

Koville otti paraneminen. Kaksi antibioottikuuria, apteekista tulehduskipulääkettä ja vahvistavaa lääkettä. Eläinkaupasta virtsakiviä liuottavia nappuloita ja tahnaa. Päätin että jos näillä ei parane niin sitten piikille, mutta onneksi vaiva hellitti.

Liekö myötätunnosta sain omankin vatsani niin kipeäksi että pakko oli mennä lääkäriin. Paljon otettiin kokeita, mutta onneksi mitään vakavampaa ei löytynyt. Oli niin ihana nuori mieslääkäri, soitti vielä seuraavana päivänä kotiin kysyäkseen mikä on vointi. Eipä ole ennen moista tapahtunut.

Tästä on nyt hyvä jatkaa kun  aurinkokin alkaa jo pilkistelemään.