Kiire, kiire, kiire

Niin on kiire, ettei ehdi kunnolla kissaa sanomaan välillä. Apinatehdas on täydessä tohinassa ja vasta kolme suurempaa on valmiina. Parissa viikossa pitäisi saada paljon enemmän valmiiksi ja sitten pääsee lomalle viikoksi. Jouluunkaan ei enää ole mahdottomasti aikaa ja olen saanut jo muutamia lahjatilauksia. Pitäisi tehdä m.m. lasten mörkösukat ja virkattu Elvis. Niissä onkin miettimistä ja suunnittelemista, varsinkin Elviksessä =)

Mustankissan tyttärellä oli arpajaiset ja minä sain tämän iloisen värisen langan.  Ajattelin että siitä tuleekin nätit lastensukat, Pienet tykkää iloisista väreistä niin kuin minäkin. Kiitokset sinulle Mustankissantytär jälleen kerran ♥

Kortissa on mietelause: "Pelottomin  jokapäiväisistä ratkaisuistasi on päätös olla hyvällä tuulella". No, minä olen vähän toista mieltä, ei päde minuun =) Ei se ole ollenkaan vaikea päätös. 

Muutama vuosi sitten kun mahastani leikattiin syöpä, tajusin ensimmäisen kerran kunnolla oman kuolevaisuuteni. Silloin tuli mietittyä mikä on tärkeintä elämässä. Ei se ole raha ja eikä muu mammona , vaan onnellisuus. Ollakseen onnellinen on itse oltava hyvällä tuulella ja sehän on kiinni vain ihan omasta itsestä.  Itse saa päättää katsooko asioita valoisalta vai pimeältä puolelta. Minä olen nykyään harvoin pahalla tuulella ja olen tyytyväinen omaan elämääni, olen onnellinen.

Menipäs tämä nyt syvälliseksi ;D

Nyt on aika ennustaa talven lumen määrä pihlajanmarjoista.  Mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa, kun yksi puu on punaisenaan ja toisissa ei juuri marjan marjaa. Tarkoittaisikohan tämä sitten paikallisia lumikuuroja ?

Sateisen kesän jälkeen pihaan on noussut sieniä suuret määrät. Eivät vaan taida olla syötäviä yksikään. Ainakaan nämä kaksi, mitä lie, eivät ole kovin ruokahalua herättäviä. Hauskan näköisiä kuitenkin.

Nyt onkin jo palattava takaisin lankojen ja koukkujen pariin. Hyvää syyskuuta kaikille ♥

Hassu taksimatka

Eipä täällä sen ihmeempiä ole tapahtunut. Koiria syntyi sitten koko pentue ja kaikille on hyvä koti löytynyt.

Tytär täytti viikolla neljännesvuosisadan ja tuli muisteltua kaikkia hassuja sattumuksia. Kerrompa teillekin hassuimmasta päästä olevan taksimatkani.

Oltiin työkaverin kanssa lomalla Tunisiassa. Päätettiin sitten lähteä taksilla muutaman kilometrin päähän käymään. Taksi kuitenkin sammui noin kilometri ennen määränpäätä. Vanha äkäinen taksi-ukko komensi meidät tytöt työntämään autoansa loppumatkan. No, mehän tytöt työnnettiin, naurettiin ja hikoiltiin. Perillä se yllätys vasta odottikin. Ukko oli antanut taksamittarin raksuttaa koko ajan ja vaati meitä maksamaan koko summan. Siinä vaiheessa nauratti jo niin paljon, että ihan mukisematta maksettiin. =D Vaan eipä ole toista kertaa tarvinnut maksaa auton työntämisestä.
Onkos teillä muilla hassuja lomamuistoja ?

Hyvin menee, mutta menköön =)

On minulla niin mukavia  blogikavereita, ettei paremmasta väliä. 

Keväällä sain eräältä kukansiemeniä ja näin hienosti kukkii nyt. Lisää on toisissa purkeissa, niistä kun riitti useampaankin ruukkuun köynnöskukkaa kasvamaan.

Parin viikon päästä pääsee taas opistolle maalaamaan ja sain toiselta blogiystävältä sopivasti öljyvärimaaleja. Kylläpä olenkin tyytyväinen nyt. Mukava päästä kivaan porukkaan rentoutumaan sutien ja maalien maailmaan.

Kiitos molemmille blogiystäville ♥

Tytär keksi tehdä sangallisesta korista ja vanhasta villapaidasta kissoille pesän. Kovin on suosittu ja melkein koko ajan siellä joku nukkuu. Tässä mummon tyylinäyte, nätisti pää ja tassut reunalla.

Mausun tyyli onkin sitten vähän toisenlainen. Se nukkuu aina jotenkin solmussa, josta ei tiedä missä on etu- ja missä takapää  =)

Taidettiin saada lämmin kesä takaisin vähäksi aikaa. Nyt nautitaan koko sateisen kesän edestä.

Koiruus

Ystävä pyysi tekemään koiran pienelle vauvalle ja mielellänihän minä uusia hahmoja suunnittelen. Sain kyllä ohjeen facebookin kautta, mutta se oli aivan liian suuri, joten sävelsin tämän itse kuvasta.
Lankana pehmoinen Miami ja kaikki tiukasti kiinni ommeltuna, ettei vauva saa mitään kurkkuunsa. Toivottavasti kelpaa.

Hännän sain vähän kippuralleen ompelemalla kiristyslangan yläreunaan.

Minulla on ollut oikein nuukuusviikko. Kolmella kirpparilla kävin ja ostin vain yhden 2€ puseron, jonka senkin maksoi mukana ollut siskoni. Tämmöistä pihistelyä ei ennen olekkaan tapahtunut, sillä aina kirppareilta sentään jotain on mukaan lähtenyt. Vaan kun on hyvä syy pihistellä, niin ei se tunnu ollenkaan pahalta.

Apinoita tulee tehtyä niin kauan kuin lankoja piisaa ja onneksi olen jo löytänyt netistä vastaavaa ruskeaa, vaikkakin paljon kalliimpaa.

Olen kesän mittaan saanut roskapostia itseltäni, kummallista. Postia on tullut osotteista sudemi@luukku ja sudemi@gmail. Gmail osoitetta minulla ei edes ole ja luukkuunkin vaihdoin salasana, mutta ei auttanut. Jos siis saat postia minulta, jossa on kummallinen otsikko, niin ei kannata avata, en ole lähettäjä. Minä laitan kyllä kunnollisen suomenkielisen otsikon jos kirjoitan jotain jollekin. Muuten ei osoitteeni levitä virusta, joten ei tarvitse säikähtää, kunhan et avaa näitä omituisia otsikoita, jotka ovat yleensä liitteellä.

Mukavaa, joskin sateista viikonloppua kaikille ♥

Onnea facebookin kautta

Ei sitä koskaan tiedä mistä se onni tulee. Osallistuin facebookissa Helmipaikan arvontaan ja kas kummaa, voitinkin sen. Kaksi kaunista rannekorua, sormus ja ihana sydänriipus. Tytär tahtoo riipuksen ja sormuksen, minä halusinkin juuri nuo rannekorut, ei tarvitse tapella jaosta ;) Punainen onkin lempivärini. Kiitos Helmipaikan pitäjälle.♥

Tyttären puolesta olen todella onnellinen.

Tytär ei ole nähnyt isäänsä 10 vuoteen. Huonon rahatilanteeni takia ei ole ollut varaa matkustaa Turkkiin, eikä isäkään ole mikään rikas mattokauppias, joka olisi voinut kustantaa meidän matkamme sinne.  Ei ole tytärkään saanut töitä opiskelunsa jälkeen. Soitelleet ovat kuitenkin toisilleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt ei isä kuitenkaan soittanut yli puoleen vuoteen, ilmeisesti oli hukannut tyttären puhelinnumeron.

Äidit ovat sitä varten , että hoitavat asiat kuntoon =) Turkin nykyisen tilanteen takia tytär oli hyvin huolissaan ja pelkäsi jo isänsä kuolleen. Enhän minä kestänyt semmoista katsoa.

Facebookista löysin sattumalta yhteisen turkkilaisen tuttavan ja laitoin hänelle viestiä. Pyysin selvittämään isän olinpaikan ja onko hän enää edes elossa. Eilen isä sitten soitti tyttärelle. Voi sitä onnea. Sekä isä, että tytär olivat niin onnellisia ja isä kaipaa tytärtään. Ei kai tässä auta muu kuin ruveta ottamaan velkaa ja suunnittelemaan Turkin matkaa. Mitäpä sitä ei tekisi lastensa onnen eteen. Kyllä äidit ovat rautaa.;D

Kamalia tavaroita

Olen nyt ahkerasti siivonnut ulkokomeroani ja kyllä sieltä on tavaraa lähtenytkin. Suurin osa suoraan roskiin, mutta paremmat kierrätyskeskukseen.  Kaikkea p...aa viitsi sinnekkään kantaa =)  Meillä vaan roinan määrä on vakio, näköjään. 

Aikanaan mummolassa oli tämmöinen kipsinen hirvitaulu ja tosi monella naapurillakin. Nyt kun se osui kierrätyksessä silmääni 1 euron hinnalla, niin nyt on minullakin =DDDD. Heti tuli mieleen niin paljon lapsuusmuistoja, että eihän sitä voinut jättää ostamatta. On tämä vaan kamalan näköinen tuolla minun eteiseni seinällä.=D

Toinen kamaluus löytyi ihan omasta ulkokomerostani =)

Pikkuveljeni oli aikanaan töissä n.s. villinlinjan laivalla. Laiva oli niin suuri, ettei mahtunut kulkemaan Tanskan salmista, vaan kierteli ristiin rastiin maailman vesillä koskaan Suomessa poikkeamatta. Joskus harvoin tullessan Suomeen lomalle veljelläni oli sitten uskomattomia tarinoita ja erikoisia tuliaisia.  Jostain päin Intiaa äiti sai tämmöisen gobeliini, koko seinän kokoisen. Minä sain "onneksi" tämän pienemmän version, mutta kyllä tälläkin kokoa piisaa. Värit ovat vieläkin niin kirkkaat, sillä koskaan tämä ei ole päätynyt seinälleni. Pikkuveli on ollut kuolleena jo parisenkymmentä vuotta, mutta tämä säilyy minulla muistona niin kauan kuin minussa henki pihisee.  Tämän tunnearvoa ei pysty rahassa mittaamaan.

Vielä riittää roinaa komerossani, saas nähdä mitä aarteita sieltä vielä vastaan tulee ;D