Hullu harakka

Nyt se kesä taisi sitten tulla ♥ Pienet apinatytötkin tarkenivat mennä jo ulos leikkimään. Parina päivänä on  pääskysetkin kaarrelleet taivaalla.

  Vaan tästä hullusta harakasta piti kertomani. Se kyttää läheisessä puussa milloin Maija ilmestyy pihalle ja heti kimppuu vaan. Se kiertelee ja kaartelee ja pitää inhottavaa räkätystä koko ajan. Välillä nyppii Maijaa hännästä ja tökkii takapuoleen.  Maija parka ei mahda sille mitään ja pelkää sen terävää nokkaa. Tiedän tasan tarkkaan missä Maija liikku, sieltä kuuluu koko ajan tämän kamala räkätys.

Muista kissoista se ei välitä, vain Maijasta joka on pienin . Minä sille karjun ja läpsyttelen käsiä ja välillä heittelen pienillä kivillä, mutta tämä hullu harakka ei pelkää mitään, väistää vaan pikkuisen. Eilen aamulla se yritti jo tulla sisällekin Maijan perässä, onneksi kerkesin vetäistä oven kiinni sen nokan edessä.

Ihan hullu harakka, kohta menee minulta hermot sen kanssa.

Talvivaatteita olen tässä yritellyt laitella jo ulkokomeroon. Laukkuun vaan kerkesi välillä ilmestyä jotain ylimääräistäkin. Berniina luuli varmaan, että olen lähdössä reissuun ja päätti varmistaa mukaan pääsyn. Kerkeepä nuo talviromppeet laitella myöhemminkin, antaa toisen nyt nukkua rauhassa. =)

Oma läskipulleroni

  Berniina on kuin emäntänsä, mahan ympärysmitta vain kasvaa ja kasvaa vuosien myötä. Tullut varmaan isäänsä, sillä äitinsä ja tyttärensä ovat normaaleja hoikkia tyttökissoja. Eipä tuota laihiksellekaan voi laittaa, kun sitten toiset kissat laihtuu jo liikaa. No, saahan meitä olla lihavia ja laihoja =)

Tämä on minun tyynynvieruskissa. Kun menen nukkumaan, niin Berniina syöksyy salamana naamani eteen makaamaan, ettei vaan kukaan muu ehdi siihen. Kiva sitten aamuisin herätä suu täynnä kissankarvoja.

Minä se vaan virkkaan apinoita niin että koukku savuaa. Lisääkin on tulossa koko ajan.

Nyt suututtaa

Minua suututtaa niin valtavasti ja itkettääkin kaiken lisäksi.

Viime talvena pihapiiriimme ilmestyi tämmöinen kaunis leikattu kollikissa. Kiltti ja ihmisen seuraa hakeva mukava kissa.Kovasti kyseltiin kenen se voisi olla ja minä laitoin nettiinkin ilmoituksen. Omistajaa ei vaan ilmaantunut. Samoihin aikoihin vanhustentaloon muutti vanha mummo, jolla oli aikaisemmin ollut paljon kissoja. Hän otti kissan suojelukseensa ja oli onnellinen siitä.  Samoin naapurissa asuva mieshenkilö kiikutti kaupasta kissalle herkkuruokia. Kissalla ei ollut mitään hätää täällä.

Vaan eikö joku n.s. "eläinsuojelija" ollut kiikuttanut kissan äitienpäivää seuraavana päivänä löytöeläintaloon. Eräs ihminen jo ilmoitteli, että kissa saattaa olla hänen äitinsä talvella hävinnyt kissa ja hän pääsee tarkistamaan vasta ensi viikolla. Eipä ehtinyt.

Nyt oli sitten löytöeläintalon sivuilla ilmoitus : ***Jouduttu lopettamaan yllättäen eläinsuojelullisista syistä***
Kissa oli siellä vain viisi päivää. Koitin laittaa kyselyä miksi se piti lopettaa näin lyhyessä ajassa.

Nyt minua suututtaa, itkettää ja pelottaa. Milloinkahan minun vapaana juoksevat kissani kiikutetaan sinne lopetettaviksi. Laitoin varulta löytöeläinkodin facebooksivut seurantaan, että saan ainakin heti tiedon jos ne sinne ilmaantuu.

Alutaguse mets

Tulin vain muistuttamaan Eestin luontokameroista. Nyt niitä onkin siellä monta.

Illalla istuin ja seurasin pitkään hirvikameraa, jossa oli ruokailemassa villisikaperhe, isä ja äiti ja kymmenen pientä possua. Olipa ne suloisia. Suosikkini on kuitenkin tämä Alutagusen metsä, jossa viime kesänä näin joka yö villisikoja , mäyriä ja karhuja y.m. Nyt on yöt vielä liian pimeitä, mutta kesemmällä näkee hyvin seurata metsän vilkasta yö-elämää.

Näin me mummot vietettiin eilinen äitienpäivä, enimmäkseen päikkäreillä =)

Oli niin kaunis ja lämmin ilma, että tuli mieleen ne lapsuuden äitienpäivät. Miksikähän enää ei järjestetä kouluilla Äitienpäiväjuhlaa, 50 vuotta sitten niitä vielä oli. Lapset esittivät ohjelmaa ja kaikki äidit saivat ruusun rintaansa. Minulla oli aina ohjelmanumero, yleensä runonlausuntaa. Sekös jännitti aina, melkein pissat tuli housuun jännityksestä.

Kuusamossa Poussun kylässä ollessamme äiti huomasi täitä päässäni juuri ennen juhlia ja leikkasi pääni kaljuksi. Tottahan se  hävetti ihan kamalasti. Lausuin sitten runoni hienossa kesämekossa ja villamyssy syvällä päässä =)

Meillä oli äitimme kanssa hyvin ongelmalliset suhteet, mutta hän on kuollut jo yli 30 vuotta sitten, enkä halua muistella häntä pahalla.

Oma tytär ei päässyt käymään juhlapäivänä pitkästä matkasta, mutta soitti tosi pitkän puhelun. Hänellä on ihana tapa tulla kotona yllättäen halailemaan ja rutistelemaan minua. Se on rakkautta se.

Poika sentään poikkesi mökkimatkalla äitiä katsomassa. Hänellä oli tarkoitus ostaa kukkia, niinkuin muinakin vuosina, mutta kaikki kukkamyyjät olivatkin jo sulkeneet ovensa täällä meillä päin. Niinpä sain sitten sen toivotun perinteisen äitienpäivälahjan, säkillisen hevosenkakkaa =D Kyllä nyt mummon kukat taas rehottaa ensi kesänä ja naapurit on ihmeissään =)

Aamulla tuli pojalta facebookista tuo alla oleva äitienpäivälaulu. Aivan ihana minusta, tykkäsin.  En vaan saanut sitä postattua tähän samaan juttuun.

Sateinen viikko alussa, mutta jäipä sentään aurinkoinen muisto eilisestä.

Raggars - Äideistä parhain

Kettusten vappu

Rivitaloomme muutti vappuna uusi musta kissa. Ei tämä, vaan oikea ulkona liikkuva kolli. Meidän tytöthän ei yhtään tykkää että kolleja liikkuu pihassa. Saas nähdä minkälaiset reviiritappelut tässä on vielä edessä. Juuri saivat karkotettua pihallamme pyörineen punaisen kollin ja heti on uusi tulossa. Neljän tytön voimin pärjäävät kyllä yleensä hyvin, mutta tämä pienimmäinen Maija tahtoo jäädä alakynteen.

Kettusten perhe vietti hyvin rauhallisen vapun perhepiirissä. Edes simaa ja tippaleipiä eivät tulleet hankkineeksi. Juhlitaan sitten Äitienpäivänä, jos vaikka sattuisi saamaan jonkun kylään.
.....

Jos minusta ei tässä jossain välissä kuulu mitään, niin mitään pahempaa ei ole sattunut =) Tämä kahdeksan vuotta vanha halpiskoneeni on vain alkanut kaatuilemaan ja muutenkin reistailemaan. Tytär sanoi että tästä on mennyt RAM. Mikä ihmeen ram, ei hajuakaan. Viekä olen kuitenkin saanut ränkättyä tätä käyntiin, mutta  joku päivä se on varmaan viimeinen tällekin. Odottelen vaan, että saan tyttären mukaan koneostoksille, hänellä kun on sitä viisautta enemmän näissä asioissa. ( Kaiken muunhan tietenkin äiti tietää paremmin =D ).