Toukkapussi

Kun tuli luvattua, niin olihan se tehtävä, toukkapussi. Eräs tuttuni kysyi paljonko ottaisin maksua jos tekisin toukkapussin. Lupasin, että jos hän tuo langat, niin kympillä teen. Ajattelin, että äkkiähän semmoisen nurin-oikein pötkylän kutaisen. Kuinka väärässä olinkaan :) Evästin vielä langanostoon, että ei 7-veikkaa, se on liian karheaa herkälle iholle.

No, mitä sain. Tietenkin viisi kerää 7-veikkaa ja kaikki eri väriä. Tuleva äiti oli toivonut harmaata ja senhän sitten valitsin, mutta eihän se yksi kerä riittänyt. Tähän meni 250gr, joten kävin salaa ostamassa toisenkin kerän. Samalla sain ohjeeksi netistä löytyneen kuvan, ei tosiaankaan mitään nurin-oikein neuletta =)

Eihän siihen tietenkään mitään ohjetta ollut, pelkkä kuva vaan.  Tämä on nyt samantapainen, on  erilaisia pintaneuleita, pyöreä pohja, huppu ja vähän normaalia isompi. Kuinkahan monta kertaa jouduinkaan purkamaan aloituksen, ennenkuin sain edes jotenkuten osumaan nurjat silmukat kohdilleen. Samallapa opin tuon pyöreän pohjan ja nyt osaan tehdä pipoja kärjestä aloittaen.

Tilaajalla ei ollut mitään käyttöä lopuille 7-veikoille, joten sovittiin, että otan langat palkaksi, enkä sitä 10€ kehdannut enää vastaanottaa. Oikeastaan oli ihan mukava suunnitella ja tehdä jotain ihan uutta, vaikka välillä meinasikin uskoa loppua purkamiskertojen takia.

Öljyväreillä

Uskon vakaasti värien vaikuttavan mieli-alaan. Talvi oli niin harmaa, että tuli tarve saada jotain värikästä ja niinpä lääsäsin räväköitä värejä kankaalle.  

Syksyllä katselin muuttolintuja sähkölangoilla ja tuli mieleen, että ne ovat kuin pieniä mummoja juoruilemassa =) Ajatus jäi muhimaan takaraivoon ja tämmöinen siitä sitten syntyi. Taidan tuon taivaanvärin myöhemmin muuttaa hillitymmäksi. Muuttomummot saa kuitenkin jatkaa kuvassa juoruiluaan ;)

Tuon väriähkyn jälkeen olinkin valmis maalaamaan pelkällä valkoisella. Jääkarhujen kohtalo on pyörinyt ajatuksissani tänä talvena, niin että pitihän niistäkin kuva tehdä. En halunnut surullista kuvaa, vaan tein tämmöisen iloisen karhun pyllistelemään ja leikkimään jäätikölle. Toivottavasti jäätikköä piisaa jääkarhuille tulevaisuudessakin.

Nyt onkin maalausintoa piisannut niin, että olen känyt 2-3 kertaa viikossa maalaamassa. On se vaan niin mukavaa.

Rumasukat

Kaivoin esille kasan kaikista pienimpiä 7-veikan nöttösiä ja aloin pistelemään kahta sukkaa yhtä aikaa. Aika rumat tuli, mutta eipä sillä väliä, kun ihan omiin kinttuihini ne tein. On ne ainakin iloisen väriset , eikä mennyt pienetkään jämät hukkaan, kun pääsivät varpaitani lämmittämään.

Tietenkin näitäkin on tullut taas tehtyä ja ovat jo kiikutettu postiinkin. 

Milloinkahan opin sanomaan EI. Tänään eräs mummo kysyi, tekisinkö toukkapussin vauvalle ja ihan asiaa miettimättä tietenkin lupasin.  Toi sitten malliksi netistä löydetyn hienon kuvan, eikä ohjeesta tietoakaan. Malli poikkesi tosi paljon Suomessa neulotuista toukkapusseista, joten niistä ohjeista ei paljonkaan apua. Voivoi, mihin liemeen minä taas itseni sain, mutta ei kai auta kuin yrittää, kun kerran lupasin.

  

Kohtahan tässä on oikea julkkis,hehhehhee, kun taas jouduin paikallisen lehden sivuille. Pitääköhän ruveta treenaamaan tuota nimmarinkirjotuskättä, ettei se ala vihottelemaan =D =D =D

Vaikken pakkasista tykkääkkään, niin ihan hyvä että sain välillä peittoni ulos paleltumaan. Eiköhän nyt saaneet kissankirput ja pölypunkit kyytiä. Paremmaltahan ne näyttääkin tuossa roikkumassa, kuin sisällä sängyn päällä ;) Enempää pakkasia ei minun puolesta enää sitten tarvitse tullakkaan.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille, jos ei tässä tule ennen sitä enää kirjoiteltua ♥

Helmikuu on oranssi

Sovatek-säätiö on lopettamassa kylämme parasta kokoontumispaikkaa, ainoata  kirpputoriamme. On se vaan harmi. Nyt siellä on sitten kaikki myynnissä tosi halvalla ja minä "kanta-asiakkaana" olen saanut ilmaiseksikin ;)

Viikolla sain tämän unisiepparin. En niin näistä sieppareista välitä, mutta kun tässä on suden kuva. Täytyyhän sudella olla suden kuva seinällä ja niinpä kiikutin sen pesääni, "kun halvalla sain" (eli ilmaiseksi) =) Täyty vaan laittaa korkealle roikkumaan, ettei kissat revi kaikkia sulkia pois.

Tänään ihailin näitä kukkia kirpparin ikkunalla ja kun lupasin niille rakastavan kodin, niin johtaja laittoi ne pakettiin ja kassiin minulle. Eiköhän mullanvaihto saa ne piristymään kunnolla. "No kun halvalla sain " =D

Viime aikoina olen kovasti yrittänyt löytää kasvia nimeltä Aaronin parta (kuva netistä). Olisi luullut että joltakin löytyisi ikkunalta täällä maalaiskylässä, vaan on niin vanha kasvi, ettei kellään eikä missään. 

Tytölläni on Skotlannissa hyvä ystävä nimeltään Aarron ollut jo monta vuotta. Olishan se mukava saada tytölle Aaronin parta ikkunalaudalle hoidettavaksi. Jospa se joskus vielä löytyisi.

Vuosi väriterapiaa haasteessa  helmikuun värini on oranssi. Siispä nyt syntyy kettuja. Toinen näistä lähti jo Outille arvontapalkintona ja toinen Skotlantiin Aarronin äidille. Hyvää matkaa kettuseni.