Pekka Töpöhäntä

Mukava välillä suunnitella jotain erilaista. Pekka Töpöhäntä on aina ollut suosikkini ja nyt se on minulla virkattunakin. Aikalailla sama malli kuin Viirukissassakin, vähän kuitenkin muutoksia. Kaihi haittaa jo niin paljon että oli melkein mahdotonta virkata mustaa lankaa, ei auttanut mitkään lamput eikä valot. Seuraavan Pekan teen vasta kun silmät on joskus leikattu. Nyt vasta jonotan leikkaukseen.

Pekalla on paljon ystäviä Paha Monni saa luvan pysyä pois maisemista.

Nyt kun ilmat vielä sallii olen alkanut tekemään pieniä kävelylenkkejä ihan päivittäin. Eikä minun tarvitse yksin kulkea sillä Maija kulkee mukana. Onneksi tuolla tiellä kulkee vain vähän autoja ja Maija osaa kyllä väistää. Maija on kova juttelemaan ja meillähän juttua piisaa koko kävelyn ajaksi. Vastaan tulijat varmaan katsovat että siinä ne höperöt mummelit taas köpöttelee. Onneksi  minulla on tuo Maija, muuten olisi elämäni aika yksinäistä.

 

Kätevä käsistään

Minulla on ollut ongelmia tietokoneiden kanssa. Ensin hajosi läppärini, mutta tytär toi vanhan pöytäkoneensa minulla. Se toimi jonkin aikaa, mutta useiden sähkökatkosten takia keskusyksikkö siitä lakkasi toimimasta. Onneksi tyttären nurkista löytyi vielä toinen hajonnut keskusyksikkö. Hän toi sen tänne ja alkoi hommiin. Aikansa koneiden sisuksia räplättyään ja vaihdeltuaan osia koneesta toiseen sai rakennettua minulle uuden toimivan koneen. Enpä olisi uskonut sillä hänellä ei ole minkäänlaista koulutusta tuommoiseen hommaan. Vaan kun on näppärät näpit ja terävä pää niin onnistuu näköjään ihan mikä vaan.

Minulla ei ole teknisiä taitoja, vaan virkkuukoukku on minun lajini. Aina vaan näitä samoja hahmoja

Alan jo ahkerasti valmistelemaan joulumyyntiä varten. Eihän sinnne ole enää kuin puoli vuotta. 😆

On meillä ollut ihana kesä. Ei liian kuuma ja sateitakin aivan sopivasti. Eipä ole tehnyt mieli etelän kuumuuteen ja tulipalojen keskelle. Vaan kohta saapuu syksyn viileydet ja joka paikkaa alkaa taas  kolottamaan. Kyllä silloin iskee kaukokaipuu. Saapa nähdä päästäänkö tyttären kanssa lähtemään mihinkään.

 

Epäonnen päiviä

Olen minä virkkaustakin harrastanut ahkerasti. Näitä on taas kasa syntynyt, mutta kaikki eivät tahtoneet tulla kuvaan. 

Sitten siitä epäonnesta.

1. Vanhat lahot hampaat eivät enää kestä ja niinpä alaleuasta katkesi hammas. Poishan se loputkin piti mennä otattamaan. Onneksi minulla on jo osaproteesit sekä ylhäällä että alhaalla ja niihin voidaan aina lisätä uusia hampaita pois vedettyjen tilalle.

2. Eipä mennyt kuin pari päivää niin yläleukaan tuli mahtava paise. Silmäkin meinasi jo muurautua umpeen. Lääkäri sanoi että hammas on vedettävä taas pois että saadaan paise hoidettu. Kyllä muuten sattui sillä eihän siihen mitkään puudutukset tehonneet. Minä itkin ja huusin kovalla äänellä ja hoitaja hoki vieressä :" Muista hengittää, muista hengittää". Jälkeen päin vähän nolotti. Vaan siinä hammasta poistettaessa katkesi viereinenkin hammas ja poishan sekin sitten otettiin. Vieläpä etuhampaat joten näytän valmiiksi pääsiäisnoidalta.

3. Ja se kolmas. Kotimatkalla puhkesi vielä rollaattorista rengas ja matkaa noin 2 km puhjenneella renkaalla. En tiennyt kiroillako vaiko itkeä. Minulle nämä huonot asiat tulee aina kolmen sarjoissa, mutta onneksi myös hyvät asiat.

Nyt on asiat jo hyvin . Rollaattori on korjattu ja tekarit lisättyine hampaineen saan tänään. Kehtaa taas potkutella ihmisten ilmoille.

Loppuun vähän nätimpi kuva. Maija juuri syntyneenä. Siitä onkin jo 17 vuotta ja minäkin täytin jo 74. Eiköhän me mummelit jakseta yhdessä vanheta vielä monta vuotta.

 

Apina-urakka valmis vihdoinkin

                                                 

Täällä netissä olen tutustunut äitiin jolla on todella paljon lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia. Jo aikaisemminkin hän on halunnut minulta apinoita ja kirjoitti syksyllä tekisinkö niitä hänelle lisää. Innoissanihan minä aloitin, mutta sitten tuli muuta kiireellistä väliin, joulukin vei osan ajastani. Nämä ovat kuitenkin hitaita valmistaa mutta nyt vihdoinkin sain viimeisenkin valmiiksi. Ensin syntyi tyttöjä

Sitten tuli poikia. Kuvasin illalla huonossa valaistuksessa joten  kirkkaat värit eivät päässeet ollenkaan oikeuksiinsa. Pyrin siihen että kahta ihan samoilla värityksillä ei ole. Eivät mene sitten leikeissä sekaisin.

 Tässä sitten kaikki yhteiskuvassa, yhteensä 23 apinaa. On siinä nyt vähäksi aikaa lapsille jaettavaa. Minä huokaisen helpotuksesta kun saan ne huomenna postiin. Oma temppunsa siinäkin miten saan suuren laatikon lykättyä rollaattorilla tuonne parin kilometrin päähän.😄

Mitähän elukoita virkkaisi seuraavaksi, sormet syyhyää jo uutta tekemistä.

Joulumyyjäiset 2025

Vuoden myyjäiset ovat taas takanapäin. Autottomana nämä ovat ainoat joihin pystyn osallistumaan. Tänä vuonna pääsinkin helpommalla kun vävy tuli kantamaan retkipöytäni. Pienihän tuo kyllä on ja paljon piti saada tavaraa mahtumaan. Näillä mennään mitä on.

Kerkesin tehdä vielä muutaman enkelin. Nämä voi laittaa vaikka kuusen roikkumaan tai pöydälle seisomaan.

Eräs naapuri pyysi tekemään enkelin mustilla vaatteilla, mustilla hiuksilla ja mustilla siivillä.  Kieltäydyin tekemästä koska ei kuulu minusta joulun henkeen. En ala tekemään mitään mistä ei tule itselle hyvä mieli.

Ja tietenkin vielä yksi tonttupoika suuripäisen kissansa kanssa. En vaivautunut enää korjaamaan kissan pään kokoa vaikka syytä kyllä olisi ollut.

Nämä eivät ole minun tekemiäni , vaan erään toisen pöydästä. Aivan uskomattoman kauniita. Kukkakin on tehty sokerista ja syötävää. Hintaa näillä taideteoksilla ei ollut kuin 1€ kappale joten olihan minunkin pari ostettava ennen kuin loppuvat.

 Tämä oli tilanne kun kolmen tunnin päästä lopetin. Huonommin meni kuin esim. vuosi sitten. Sukkia oli muillakin niin paljon myynnissä, että sain olla tyytyväinen kun meni kahdet miesten- ja kahdet lastensukat. Pehmoleluja meni ihan mukavasti ja nämä loput meneekin omiin joululahjoihin.

Todella iloinen olin erään vanhemman miehen tapaamisesta. Hän kysyi muistanko vielä kun hän viimejouluna osti Viiru-kissan minulta. Nyt hän halusi Viirulle kaveriksi Pesosen. Laittoi sen taas takkinsa sisään niin että Pesosen pää näkyi takin kaula-aukosta. Tuommoisista kohtaamisista jää niin hyvä ja jouluinen mieli.

Nyt voin hyvillä mielin aloitella joulun laittamista kotiini. Tytär ja vävy ilmeisesti tulevat joulunpyhiksi luokseni joten on mukava laitella kaikenlaista koristetta.

Mukavaa joulun laittelua teille muillekin, nähdään taas.🤶

Yhteisöllisyys

Kaupungin vuokrarivitalossa ei tarvitse yksinäisyydestä kärsiä vaan meillä toimii yhteisöllisyys. Naapurin nuori herra päätti pitää bileet jotka jatkuivat kolme vuorokautta yhtäkyytiä. Minäkin "pääsin" osallistumaan niihin sillä se huuto ja mekkala kuului oikein mainiosti ohuiden seinien läpi. Siinä sitten pitkinä unettomina öinä aloin loppuun saattamaan keskeneräisiä töitäni ja niitähän onneksi piisaa. Päiväsaikaan saatiin sentään kissan kanssa vähän nukuttuakin.

Vähän jännitystä minunkin elämääni kun välillä kuului "Minä tapan sinut" ja välillä toiset huutaa "Pane se puukko pois". Menin pihalle katsomaan pitäiskö soittaa apua jostain.

Siellä oli toinenkin naapuri joka sanoi että kyllä ne kohta rauhoittuu, ei tarvitse poliisia soittaa. Kyllä kai kun riehumassa oli hänen omakin miehensä.  Meinasin että tappakoon sitten toisensa niin ainakin hiljenevät ja menin takaisin kotiini. 😝 Välillä kyllä kurkin ikkunasta tuleeko poliisi tai ambulanssi paikalle, ei tullut. Bileitten jälkeen kävin vähän lakia lukemassa naapurille, hän kovasti pyyteli anteeksi, halasi minua ja kehui mukavaksi. Sovussa erottiin.

Tänä viikonloppuna olikin sitten hiljaista ja rauhallista. Olin informoinut naapuria että minulle tulee vieraita ja silloin en mekkalaa kuuntele.

Tytär tuli miehensä kanssa yökylään. Skottivävy ihastui niin tekemääni tiikerikakkuun että halusi oppia itsekin tekemään semmoista. Minä istuin vieressä komentamassa ja Aarron teki kaiken alusta loppuun ihan itse. Tuossa on tekemisen meininki, paitakin on jo kaakaojauhossa.. Hyvä kakku tuli ja annoin vielä kotia viemiseksi kakkuvuoan.  Kuulemma vaarallinen oppi, sillä nyt alkaa heillä olemaan usein kakkua ja elopainot nousee kummallakin.😋

Kaksi niin erilaista viikonloppua, ei käy tylsäksi olo.

 

Ei ehdi laiskottelemaan

                                      

Neljä vuotta sitten optikko sanoi silmälasiliikkeessä ettei hän suosittele uusia laseja ennen kuin kaihi on leikattu silmistäni. Minähän en turhia hoppuile lääkäriin menoa, mutta tänä kesänä alkoi näköä jo niin paljon haittaamaan että sainpa aikaiseksi tilata ajan terveyskeskukseen.

Hetihän sieltä tulikin sitten lähete jatkotutkimuksiin ja ilmeisesti myös leikkaukseen. Jonot vaan on pitkät joten eiköhän minulla ole aikaa kerätä tarvittavat rahat, sillä ilmaistahan se ei tämäkään ole. Autolla ajo on nyt ehdottomasti kielletty, mutta eihän minulla olekaan kuin rollaattori, sillä ei helposti aja kenekään päälle. 😁

En millään tykkäisi käydä lääkärissä kun epäilyttää aina että menen ihan syyttä. Nyt oli kyllä niin mukava lääkäri että minulle jäi oikein hyvä mieli.  Vanhempi mieslääkäri joka kyseli harrastuksianikin ja pyysi nähdä puhelimesta kuvia näistä virkkailuistani. Kehuikin vielä. 😁

Yritänhän minä nyt olla kovasti ahkerana kun kuitenkin näen vielä virkkailla. Onneksi joulumyyjäisetkin ovat edessä päin ja eiköhän sieltä jonkun verran lääkärirahaa tule. 

Vaan en tykkää kun ilmat kylmeni. Villahousut vedin jo jalkoihin kun polvet ei kestä ollenkaan kylmää vaan kolottaa heti. Eläkkeellä olo on oikein mukavaa, mutta näitä kolotuksia ja muita vanhuuden vaivoja ilmankin pärjäisin. 😁

 

Hattivatit

Ihan mukava tehdä välillä jotain uuttakin, vaikka samalla ei pystykkään seuraamaan televisiota.  Sen verran tarkkaavaisuutta se aina vaatii. Erään kyläläisen Amerikasta tuleville vieraille nämä tein tilauksesta. Itse en erikoisemmin tykkää muumeista, mutta ihan kiva näitä on tehdä.

Ohjeen otin kirjasta Mukavat Muumiamigurumit. Ensin tein yhden kirjan ohjeen mukaan, mutta minusta siitä tuli liian pieni Muumimammaan verrattuna. Niinpä aloin muokkaamaan ohjetta ja sain tehtyä isompia. Tilaaja tuntuu olevan ihan tyytyväinen.

 

Kiitos

Kiitos kaikille myötätuntoisista kommenteista joita tuli paljon. Ottipa se nuoren kissan lopetus koville. Ahududu oli jo kolmas lemmikkini joka sairastui syöpään, joten tiesin että tuskien pitkittäminen ei tullut kuuloonkaan vaikka se itselle olikin kova paikka. Monta päivää meni ihan horteessa ja tuntuu että vanhenin itsekkin ainakin kymmenen vuotta. Ahududu on nyt ystävän tyhjennetyssä pakastimessa ja menemme sen hautaamaan hänen mökilleen heti kun maa sulaa sen verran että saamme haudan kaivettua. Semmoinen on HYVÄ ystävä, auttaa kun hätä on suuri.

Täällä me vanhat mummot, Maija 17 ja minä 73, tuijotamme toisiamme ja mietimme kumpi mahtaa kupsahtaa ensin. Kuvassa Maija.

Onneksi minulla on tuo virkkaaminen että saan välillä ajatukset muuhun. Kettuja on syntynyt iso kasa, mutta en nyt viitsi taas laittaa kuvaa niistä.

Eräälle kyläläiselle tulee kesällä vieraita Amerikasta ja hän kysyi tekisinkö heille Muumihahmoja lahjaksi. Jo vainen, aloitin tästä Muumimammasta. Ohjeen otin kirjasta Mukavat Muumiamigurumit. Helppotajuiset suomenkieliset ohjeet. Tein akryylilangasta että sain kooksi 21cm. Saa nähdä riittääkö suuruus vai haluaako hän vielä isomman.

Sunnuntaina menen vahtimaan koko päiväksi Kansalaisopiston näyttelyä. Otan evästä ja virkkauksen mukaani niin eiköhän päivä suju ihan mukavasti. Illalla saankin sitten tuoda tauluni omalle seinälleni.

 

Pieniä töitä joulumyyjäisiin

Itse olen tykästynyt näihin taskuun mahtuviin. Teen varmaan vielä tonttuja ja lumiukkoja lisää omaakin kotiani varten.

Pienempiä kissoja pitää aina olla myyntipöydässä. Tyttökissan tummemmat raidat ovat blingbling-lankaa, eiköhän pienet tytöt tykkää tästä.

Lankakorin pohjalta löytyi joskus aloitetut lastentossut. Ohje oli jossain jämälankakirjassa.  Muutin sen verran että neuloin tossuihin varret, pysyvät paremmin jalassa kovasakin vauhdissa.

Pitihän se vielä yksi Peppikin tekaista ja kaveriksi kettupoika.

Nämä possut saivat peitot harteille ettei palele pakkasella. Voi laittaa roikkumaan vaikka reppuun.  Vaaleampi ei oikein erotu valkeasta tausta, huonosti valittu kuvauspaikka.

Kolmen tunnin myyjäiset lauantaina ja rollaattorilla meinaan pöydän ja käsityöni sinne rahdata, matkaa vajaa kaksi kilometriä. Kaipa se onnistuu, onnistuihan se viime vuonnakin. Toivottavasti en joudu rahtaamaan kaikkia töitäni takaisin kotiin.

 

Toinen ovistoppari

 Eipä ole kovin herttainen tämä toinenkaan tilattu ovistoppari.. Sisällä oleva kivi on niin lituskainen, että tein tästä vatsa ylöspäin makaavan sammakko-raasun. Vähän katselin mallia netistä löytyneistä kuvista. 

Nyt en tee enää yhtään tämmöistä litistynyttä eläintä, minusta nämä ovat aika ällöttäviä. Tonttuja on paljon mukavampi virkkailla ja niitä syntyykin nyt seuraavaksi.

Kuin liukuhihnalta

Nyt niitä on taas tullut tehtyä läjäpäin. Pieniä kettuja pyynnöstä ja lähtevät kohta maailmalle minun nurkistani pyörimästä.

Toisaalle taas isoja ja pieniä Viiruja. Kohta alkaa kyllästyttämään kettujen ja Viirujen tekeminen. Jokohan kohta joutaisi tekemään joululahjoja omalle porukalle. Tähän kissalaumaan hyppäsi jo pieni tonttu joulusta muistuttamaan.

Aina ei kuitenkaan jaksa virkata ja kerran viikossa käynkin Kansalaisopistossa maalaamassa.  Siellä on mukava tavata samanhenkisiä ystäviä ja juttua ja naurua meillä piisaa.

Ensi kesän matkaan on taas melkein vuosi, joten maalasin omalle seinälle vakiohotellimme rantanäkymän. Taulu on vaaleampi sininen kuin miltä se tässä näyttää Nyt voin tuijotella sitä ja haaveilla, miksei  myöskin muistella muita kesiä. Taivasta vielä korjailen ja ehkä muualtakin, mutta kyllä se siitä talven mittaan valmistuu.

Ulkona näyttää niin kylmältä että ihan mielelläänhän tässä taas istuu virkkuiden ääreen. Kohta alkaakin olla jo kiire joululahjatöiden kanssa.

Nöf nöf

Nyt näkyy käsityömarkkinoilla maailmassa olevan muotia virkatut avaimenperät. Niinpä minäkin tekemään. Mallin ostin Etsystä. Kiva malli kun ei tarvitse ommella mitään. Tein villalangasta joten tuli semmoisia nyrkin kokoisia, vähän liian suuria.  

Valitettavasti opin nyt ostelemaan ohjeita Etsystä Klarnan avulla. Koitan hillitä itseäni, mutta vaikeaa se on.

8.8. oli kissojen päivä. Sen kunniaksi tein kissapariskunnan valmiiksi asti. Tyttö sai hamosen sukkalankojen jämistä ja ihan somahan siitä tuli.

Miksi tuon hassun kissan pitää kytätä koko ajan minua. Luuleeko se että muuten häviän. Ulkonakin pitää istua niin että varmasti näkee minut. Kuvittelee kai että en huomaa. Tai ehkä se vaistoaa että olen muutaman viikon päästä lähdössä reissuun.  Vaan kun sanon että nyt nukkumaan, niin vauhdilla ryntää tyynyni viereen makaamaan. Voi tuota minun hölmöläistä.

 

 

Toinen Pikku Myy

Heitin ohjeet sivuun ja aloin virkkaamaan omasta päästä Piiku Myytä. Nyt on pienempi pää ja mekko on kiinteä. Ei siis irtoavia nappeja eikä muutakaan lapsen suuhun lähtevää. Tämäkin vähän yli 30 cm korkea. Vielä on paranneltavaa, mutta tämä malli pääsee minulla jatkoon.

Korvat on unohtuneet, täytyy vielä korjata.

Sainpahan raitalangasta tehtyä toisetkin vähän pienemmät sukat. Nyt osui raidatkin kohdittain, mitä nyt toisen kärken tuli vähän kirjavaa. Vielä jäikin lankaa vaikkapa kissan mekkoon.

Yöllä kahden aikaan huomasin että sisälle oli päässyt pieni hiiri. Siitähän se riemu repesi kun kissojen kanssa alettiin kilpaa sitä jahtaamaan. Kuka voitti........minä. Sain sen napattua käteeni ja vein pihalle. Tuli hyvä mieli kun sain pelastettua sen hengen, kissoja näytti harmittavan. 😾

😾

Olipa kaikin puolin onnistunut ja mukava ilta ja yö.

 

Pesosen poikia

Nyt on Pesosia useammallekin halukkaalle. Kerran kun langat esille kaivaa niin samalla vaivalla tekee useammankin.

Jonkun verran on ukoissa eroja, malli etsii vielä lopullista muotoaan. Nämä on tehty villalangoista, sopivia värejä kun sattui löytymään kotoa.

Ohje ? Toki, toki, tästä vaan ei muut saa selvää kuin minä itse ja se piisaa minulle. Enempää en viitsi vaivaa nähdä ja tässä on ne tärkeimmät silmukkamäärät ettei tarvitse joka kerta purkaa.

Missä Pesosia, siellä tietenkin kissojakin, kahta eri kokoa. Kirkkaan vihreää lankaa on vaikea löytää joten näittenkin housujan värit vähän vaihtelee.

Välillä luonto tulee liiankin lähelle. Yhtenä iltana suuri kokoinen orava syöksyi sisälle. Kissa kun sen huomasi niin siitähän riemu syntyi. Mentiin ylös ja alas ja alas ja ylös ja pudoteltiin tavaroita kilpaa. Meno oli kuin parhaimmassakin huvipuistossa. Lopulta sain kissan teljettyä vessaan ja kaikki räppänät auki. Jossain vaiheessa orava tajusi häipyä pihalle takaisin.

Juhliminen on rankkaa puuhaa helteellä ja niin oli kissakin väsynyt riehumisen jälkeen. Kylläpä lepo maittoi.

 

Pesonen

Muutaman kerrn on kysytty tekisinkö Pesosen. Olen sitä ajatusta mielessäni pyöritellyt ja nyt jopa kokeilin tehdä. Tämä on vielä prototyyppi, kehittyy varmaan vielä paremmaksi ajanmyötä. Minä kun en tykkää tehdä ohjeista, vaan haluan suunnitella itse.

Pesonen on tehty villalangoista ja kasvoi peräti 40cm korkeaksi. Näitä tulee varmaan tehtyä lisää.

Missä Pesonen, siellä tietenkin Viirukin. Viiruja onkin muutama jo valmiina, housut vain puuttuu.  

Nyt on ollut niin ihania ilmoja että olen mieluummin ollut pihalla kukkapenkkejä laittelemassa. Illat kuluu sitten virkkaillessa. Jokohan me kesä saatiin lopultakin.

 

Vaisu vappu

Kyllä täällä vielä hengissä ollaan vaikka kirjoitustiheys onkin harventunut.

Kovin oli vaisu vappu. Nuorena sitä jaksoi hillua ja juhlia. Nyt vaan istuttiin naapurin mummojen kanssa grillikatoksessa makkaraa grillaamassa. (Kuva on parin viikon takaa kun lunta oli vielä runsaasti pihassa). Musiikkiakin piisasi kun kurkiaurat ja joutsenet lentelivät taivaalla. Tämä kylä on juuri niitten muuttoreitin kohdalla.

Vapun suurin tapaus taisi olla kun rollaattorista puhkesi kumi. 😄 Onneksi korjaaja asuu parin kilometrin päässä ja lykin sinne heti torstaina. Nyt pääsee taas kulkemaan.

Kovin on vapunvietto hiljentynyt vuosien varrella, ei vanha enää viitsi.

Kauhavalta oikein mukava apteekkari soitti, voitin Fb:n arvonnassa Iittalan tuikkukupin ja Acon käsivoiteen. Enpäs ole pitkiin aikoihin voittanutkaan mitään joten tämä tuntui sitä mukavammalta. Täytyykin muistaa taas osallistua arvontoihin ahkerammin. 

Minä virkkailen edelleenkin näitä samoja. Toivottavasti ensi kerralla on esitellä ihan uusi malli. Kovasti olen jo miettinyt ja suunnitellut. Minä kun tykkään tehdä ihan omia malleja ilman ohjeita.

Ulkona linnut laulaa ja aurinko paistaa, ihana kevät saapui vihdoinkin.