Valoa kohti

 Televisiossa oli kaunis taukokuva ja siitä se idea sitten lähti. Nyt keväällä kun valo ja värit lisääntyy tuli tarve käyttää kirkkaita maaleja. Koko on iso, noin 70x50 ja tehty pikaisesti öljyväreillä. Ajattelin maalatessani että tässä pimeän talven jälkeen mennään kohti kesän valoa ja lämpöä. Tämä päätyy ehdottomasti seinälleni mielialaa kohottamaan. Taululla on nimikin : Valoa kohti.

Metsäneläin

Niin ahkeraan olen virkkailut ettei koneella ole ehtinyt käymään. Välillä on kuitenkin laitettava koukku sivuun ja silloin olen käynyt opistolla maalailemassa. Välityönä syntyi tämmöinen mikä lie metsäneläin. Ei ole oikein hiiri eikä myyrä, mikä lie sekasikiö. Ihmettelen itsekkin miksi olen tämmöisen aiheen valinnut enkä tykkää tästä ollenkaan, siis suoraan komeron nurkkaa. Tulossa on paljon mieleisempiä töitä mutta ne vie aikaa.

Virkannut olen tosi ahkerasti ja kuvia laitan kunhan saan sen urakan valmiiksi. Sitten on varmaan aikaa käydä lukemassa toistenkin blogeja.

Terveyden kanssa on ollut nyt vähän niin ja näin, mutta eiköhän tässä vielä hengissä pysytä. Totta se on että vanhuus ei tule yksinään. Mutta siitä huolimatta, PÄRJÄILLÄÄN.

 

Metsämökki

 
Halusin sänkyni päälle kuvan jota katsellessa voi rauhoittua nukkumaan. Niinpä syntyi tämä korven keskellä auringonpaisteessa kylpevä vanha mökki. Kamera vääristää värejä, metsälampi on yhtä tumma kuin takana oleva synkkä metsäkin , eikä vihreä ole noin hyökkäävän kirkas. Ei kuulu parhaisiin tauluihini , mutta kelpaa vähäksi sikaa omalle seinälle. Kokoa 50 x 70 cm.

Minun tauluissani pitää olla aina joku pieni katseenvangitsija, tässä oikeassa reunassa metsästä kurkistaa karhu, löysitkö.

Valoa kohti mennään ja maalaaminen ja virkkailu jatkuu entiseen malliin. Rollaattorillakin pääsee hyvin kulkemaan kun tiet ovat sulana, minusta oikein mukavaa.

Tulipa niin huono valokuva ettei nallekaan näy. Lisäsin sen nyt näkymään, kyllä se siellä on.

Kuin liukuhihnalta

Nyt niitä on taas tullut tehtyä läjäpäin. Pieniä kettuja pyynnöstä ja lähtevät kohta maailmalle minun nurkistani pyörimästä.

Toisaalle taas isoja ja pieniä Viiruja. Kohta alkaa kyllästyttämään kettujen ja Viirujen tekeminen. Jokohan kohta joutaisi tekemään joululahjoja omalle porukalle. Tähän kissalaumaan hyppäsi jo pieni tonttu joulusta muistuttamaan.

Aina ei kuitenkaan jaksa virkata ja kerran viikossa käynkin Kansalaisopistossa maalaamassa.  Siellä on mukava tavata samanhenkisiä ystäviä ja juttua ja naurua meillä piisaa.

Ensi kesän matkaan on taas melkein vuosi, joten maalasin omalle seinälle vakiohotellimme rantanäkymän. Taulu on vaaleampi sininen kuin miltä se tässä näyttää Nyt voin tuijotella sitä ja haaveilla, miksei  myöskin muistella muita kesiä. Taivasta vielä korjailen ja ehkä muualtakin, mutta kyllä se siitä talven mittaan valmistuu.

Ulkona näyttää niin kylmältä että ihan mielelläänhän tässä taas istuu virkkuiden ääreen. Kohta alkaakin olla jo kiire joululahjatöiden kanssa.