Kliivia

Yli viisi vuotta sitten naapuri oli heittämässä kukkimatonta kliiviaa roskiin. Minähän sen meille pelastin tietenkin. Huonolla hoidolla se on ollut minullakin. Multaa en ole vaihtanut kertaakaan ja vettä ripsauttanut harvakseen milloin olen sattunut muistamaan. Nyt helteillä tuli kasteltua vähän tiuhempaan ja kliivia innostui siitä kiittämään työntämällä kukkatertun. Eipä jouda roskiin vieläkään jos on noin vähästä kiitollinen kukkanen.

Pesosesta tuli yllättäen niin suosittu että nyt niitä saa tehdä ihan alvariinsa. Kivaltahan se tuntuu että tykätään. Sopivien  lankojen saanti on meidän kylällä vähän hankalaa, mutta onneksi on nettikaupat.

11  Pesosta pitäisi saada aikaiseksi ja vasta 4 on valmiina. Näitten kuvia siis tulee jatkossakin. Välillä pitäisi ehtiä mattopyykillekin nyt kun ilmat vähän viileni.

Pitkään jonotettuani uutuuslääke Otzempicia olen nyt käyttänyt sitä puoli vuotta. Voi miten olen tyytyväinen. Lääke on kallista ja naama on käynyt kurttuisemmaksi, mutta paino ja veren sokeriarvot ovat laskussa. Olo on paljon pirteämpi eikä kuumuuskaan haittaa. Nyt nautitaan kesästä, valitetaan sitten talvella kovilla pakkasilla.
 

Ukkosta ilmassa

Ukkonen paukutteli tänään oikein kunnolla, tuli niin yllättäen että oikein säikäytti.  Oman kylän face-sivuilla oli kyläläisten ottamia kuvia ja ovat niin hienoja että haluan näyttää teillekin.

Tämän todella kauniin kuvan julkaisi Kari Valkonen

Toinen missä näkyy kuinka punainen oli taivaanranta ukkosen jälkeen. Kuvan julkaisi Briitta Hannele.  Toivottavasti kumpikaan ei pahastu vaikka julkaisinkin kuvat täällä.

Pesosen poikia

Nyt on Pesosia useammallekin halukkaalle. Kerran kun langat esille kaivaa niin samalla vaivalla tekee useammankin.

Jonkun verran on ukoissa eroja, malli etsii vielä lopullista muotoaan. Nämä on tehty villalangoista, sopivia värejä kun sattui löytymään kotoa.

Ohje ? Toki, toki, tästä vaan ei muut saa selvää kuin minä itse ja se piisaa minulle. Enempää en viitsi vaivaa nähdä ja tässä on ne tärkeimmät silmukkamäärät ettei tarvitse joka kerta purkaa.

Missä Pesosia, siellä tietenkin kissojakin, kahta eri kokoa. Kirkkaan vihreää lankaa on vaikea löytää joten näittenkin housujan värit vähän vaihtelee.

Välillä luonto tulee liiankin lähelle. Yhtenä iltana suuri kokoinen orava syöksyi sisälle. Kissa kun sen huomasi niin siitähän riemu syntyi. Mentiin ylös ja alas ja alas ja ylös ja pudoteltiin tavaroita kilpaa. Meno oli kuin parhaimmassakin huvipuistossa. Lopulta sain kissan teljettyä vessaan ja kaikki räppänät auki. Jossain vaiheessa orava tajusi häipyä pihalle takaisin.

Juhliminen on rankkaa puuhaa helteellä ja niin oli kissakin väsynyt riehumisen jälkeen. Kylläpä lepo maittoi.