torstai 30. syyskuuta 2010

Kumisaappaat

Minulla on UUDET kumisaappaat.

Siis ei kirpparilta ostetut, vaan ihan uudet OIKEASTA KAUPASTA.

Kun ei tuota rahanpaskaa ole enää viime vuosina ollut, niin olen ostellut kaikki kimppeeni ja kamppeeni kirppareilta. Aina se ei ole helppoa tämmöiselle XXXL-tytölle, vaan kaikki on otettu , mikä päälle mahtuu.

Miten sitä onkin ajatellut, etten minä enää mitään uutta tarvitse. Tyttärelle kyllä on ostettu kaikki uutta, kun ei muu kelpaa.

Nyt minä vaan otin ja tilasin itselleni Ellokselta uudet kumisaappaat ( ei kalliit) ja tänään ne tuli.

Huomaatteko miten ne kiilteleekin. Niissä on uuden kumin hajukin. Kyllä ne on hienot. Raaskinkohan minä yöksi riisua ne pois ja arvaako niitä laittaa tuonne ulos ollenkaan, etteivät heti naarmuunnu.

Voi hitsi, että ihminen voi olla onnellinen yksistä kumisaappaista, hihi :)

Hitaasti

Kovin hitaasti valmistuu nämä tilaustyöt. Eihän itse virkkaaminen niin kauan vie, mutta palojen yhteen ompelu ja muu näprääminen on aikaa vievää. Samoin aikaa tuhraantuu, kun jokainen lanka, puikko, nuppi ja nappi on jossain pussissa, kassissa, laatikossa tai ulkokomerossa. Semmoista se on, kun joutuu kiireesti muuttamaan. Kohta nämä rojukasat nostetaan takaisin omaan kämppään ja sitten on tavarat vielä pahemmin hukassa.

Pari apinaa ja sammakko on kumminkin kunniakkaasti saatu valmiiksi ja tekeleitä on useampia. Aika vaan loppuu kohta, sillä nämä on tarkoitus lähettää Kölniin kaupan avajaisiin, joka on ihan kohta. Tilaus oli suuri, mutta lähetys tulee olemaan aika surkea.



Tilaustyönä välillä tikutin nämä mustat kämmekkäätkin, joissa on palmikkoa ja reikää selkäpuolella. Eihän se musta oikein kuvissa näy.
Ja mites se olikaan suutarin lasten kohtalo. Oma tytär pyysi lapasia, kun kädet palelee jo aamuisin kouluun pyöräillessä. Minä reippaana äitinä kipaisin kirpputorille ja ostin jonkun toisen vanhat lapaset. Omille "ei ehdi" tekemään, kun tilaustöitä on mukavampi tehdä. Omiakin näppejä jo paleltaa, mutta Lissu Italiasta on luvannut auttaa siinä asiassa. Se asia onkin vielä yllätys.
...
Joka aamu odottelen remonttipoikaa sanomaan, että huomenna on muutettava. Olishan se mukavampaa jo päästä takaisin normaaliin arkeen omassa kämpässä. Voi olla, että seuraavan postauksen teenkin jo sieltä.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Kehtaako kertoa

Kehtaakohan edes kertoa, että voitin taas blogi-arvonnassa :)

Tänään tuli paketti Lankaluolasta ja mikä paketti. Erilaisia hienoja lankoja, kauniit bambupuikot
ja ihana kerroslaskuri. Varsinkin tuo sinikirjava Paletti-lanka on oikein minun lempiväriäni, eikä hassumpia ole nuo muutkaan. Raaskinkohan tehdä näistä mitään, vai pidänköhän ne vain hypistelylankoina :) Minulla harvoin on tämmöisiä hienompia lankoja ja täytyy tarkkaan harkita, mihin ne raaskii tuhlata.

Kiitos oikein paljon Lankaluolan Marikalle.

......

Sitten se toinen juttu.

Hanna tilasi kolme virkattua apinaa ja lopultakin sain ne valmiiksi. Jätin ne vielä odottamaan lankakorin päälle, koska en ollut vielä kuvannut niitä. Eipä sitten tarvinnutkaan kuvata.

Viime yönä joku kissoista oli esittänyt haisevan vastalauseensa muuton vuoksi. Eihän tuo kissanpissan haju lähde millään, vaan jouduin kantamaan kasan lankoja ja apinat roskikseen. Teki kyllä mieli vääntää joltakin niskat nurin, mutta se jäi silti uhkailun asteelle. Syyllisestä kun ei ole varmuutta, mutta epäilen kyllä Maijaa. No, kaatuuhan niitä valtamerilaivojakin, tämä oli vielä pikku juttu.

Onneksi Hanna antoi lisä-aikaa ja yritän saada uudet apinat valmiiksi niin että ehtivät joululahjoiksi.

Ensi viikolla päästään varmaan jo takaisin kotiin, niin pääsee sekä kissat että emäntä rauhoittumaan.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Uusi päivä, parempi päivä

On täällä toki muutakin tehty kuin muutettu ja kitattu kaljaa.
Eilen illalla päätin, että nyt piisas, istuin alas ja rupesin neulomaan.
Valmiiksi tuli miesten 7-veikka-sukat Sukkiskampanja TYKSiin. Eikä mitkä tahansa sukat, vaan näihin on neulottu mukaan sisua ja vakaa päätös selviytyä kaikista harmeista ja huolista. Toivottavasti nämä tunteet välittyvät myös sukkien saajalle, sillä siellä niitä tarvitaan todella.

Mitäs tässä turhia huolehtimaan, kunhan vain oma sänky pysyy mukana, tuumii Armas.
Noin viikon päästä on takaisin muutto, mutta minä otankin tässä välillä mallia Armaksesta.

torstai 16. syyskuuta 2010

Sietokyky ylitetty

Jossakin se raja kulkee kilteimmilläkin ihmisillä ja minulla se raja tuli nyt. Niinkuin aikaisemmin jo kirjoitin, meille oli tulossa pieni remontti ja minun oli tarkoitus evakoitua naapuri-asuntoon. Alkamisajankohtaa ja kestoa ei ole vieläkään ilmoitettu. Isännöitsijä kävi vaan eräs aamu kertomassa ennakkoilmoituksen.



Perjantaina remonttimies veteli naapuriin homeenestoainetta ja sanoi , että varo aika taisi olla pari vuorokautta, ei hän muista. Täällä jo remontoidussa kumminkin haisee omituiselle ja silmiä särkee välillä.
Kuulemma ensin tulee kuitenkin siivoojat, ennenkuin minä muutan. Suurimmat huonekalut saa jättää entiseen huoneistoon sisäseinän viereen ja komeroihin saa jättää tavarat.



Minä siinä sitten ähersin kaikki kirjahyllyt seinän viereen, täytin kattoon asti ja tungit kaapit täyteen tavaraa. Meillä noita kirjoja piisaa.

Sunnuntaina laittelin jo verhot ja lamput naapuriin ja ajattelin , että eikai tämä nyt niin kamalaa olekkaan.



Tuli maanantai, ei näkynyt siivoojia. Pahat aavistukset tuli mieleen, menin illalla ja siivosin itse suurimman osan rakennuspölyistä. Luulin, että minulla olisi se viikko aikaa muuttaa.

Tiistai aamuna tuli remonttimies ilmoittamaan, että huomenna pitää olla muuttanut.

Tytär oli koulussa 9-17, joten yksin aloin ähertämään. Puolen päivän jälkeen soitin talonmiestä avuksi kantamaan edes sänkyä toisesta päästä. Muutaman huonekalun kiikuttivat puolestani. Aamulla aloin klo 10 ja yöllä klo 24 lopetin ja voitte uskoa että joka paikkaa särki ja selkä oli tosi kipeänä.

Jääkaapista löytyi pojan jouluna jättämä keskikaljapullo ja vaikka en ole 20 vuoteen kaljaa juonut, niin kyllä se oli hyvää, kun yöllä korkkasin pullon.



Tiistaina ajattelin , että tänään en nouse sängystä koko päivänä, vaan taas soi ovikello. Remonttimies tuli sanomaan, että suunnitelmiin tuli muutos, koko kämppä tyhjäksi.

Siinä kulki minulla raja.

Ensin rupesin itkemään jo pelkästä väsymyksestä ja kiukustakin. Sitten soitin talonmiehelle ja sanoin, että minä en yksinkertaisesti enää jaksa.
Naapurin mummo tuli hätiin ja keitti minulle kahvit. Vähän helpotti, kun sai jollekkin puhua.

Isännöitsijä oli ystävällisesti toimittanut 10 lainalaatikkoa, siis kymmenen, niihinkö minun tavarani muka mahtuisivat. Eilen illalla kipattiin sitten laatikot evakkokämpän lattialle ja käytiin täyttämässä kirjoilla.

Sinne jätettiin keskelle lattiaa odottamaan, jospa joku tulisi ne ulos nostelemaan. Huonekalut nostelkoon pihalle sateeseen tai viekööt vaikka suoraan kaatopaikalle. Minä en nyt jaksa enää välittää. Siinäkin meni useita tunteja, vaikka tytär oli apuna. Puolet ei mahtunut edes laatikoihin, vaan kannettiin sylissä tänne naapuriin.

Korkkasin eilen illalla sen toisenkin kaljapullon. Maistui edelleenkin ihanalle.

Eikä siinä kaikki, niinkuin mainoksessa sanotaan. Sama muuttoruljanssi takaisinpäin on vielä edessä. Milloin, kukaan ei kerro. Ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden. Ärrrr...

Näin hyvin pelaa tiedotus kaupungin omistamissa vuokra-asunnoissa. Ilmeisesti meillä asukkailla ei ole minkäänlaista ihmisarvoa. Varsinkaan meidän rivitalossa, jossa minä olen nuorin vuokralainen, lähes 60 v. Mitenkähän nuo naapurit, jotka ovat paljon iäkkäämpiä, jaksavat tämän.

...

Onneksi illalla tuli telkkarista minun lempimainokseni, Åttå-drinkkero. Voi että se jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Minulla on monta tosi hyvää homo-ystävää, en minä homoille naura. Mainos on kuitenkin mainio ja minä oikein odotan sitä joka ilta tulevaksi, parasta viihdettä.

...

Vähän helpotti, kun kirjoitin kaiken talteen.



...

Huomasittehan, enää 100 yötä jouluun.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Anni-apina

Sukkasato alkoi, mutta minä jouduinkin siirtämään puikot vielä sivuun.
Yhtäkkiä vaan kertyi niin paljon tilauksia, ettei neulomiseen ole enää aikaa. Vähänkös olen ollut ihmeissäni , mutta iloinen. Joillekkin olen joutunut jo sanomaan, etten ehdi ainakaan vähään aikaan, mutta kyllä ennen joulua. Eihän sitä yhdet kädet mahdottomia kerkiä ja ehdottomasti haluan tehdä kaikki itse ja huolella. Luonto ei anna periksi fuskata käsitöissä, (kaikessa muussa kyllä). Stressiä en silti aio näistä ottaa, sen verran teen, kuin tuntuu mukavalta.
Ei tällä iällä kannata enää töitten takia stressata :)

Eräs äiti pyysi apinaa tyttöjen väreissä ja ajattelin, että mikseipä samantien mekko päällä. Niin syntyi sitten Anni. Annille pitäisi vielä tehdä kaksi veljeä ja ne onkin jo tekeillä.
.....
Evakkoon muutto siirtyi taas viikolla, ärsyttävää. Kaikki langat ja muut tavarat on jo pakattu ja kun tarvitsen jotain, alkaa mahdoton laatikoitten myllääminen.
Odotan vain evakkoon pääsyä, sitten en muuta tee, kuin istun ja virkkaan :)
-----
Tyttären tietsikka palasi lopultakin huollosta korjattuna. Kyllä se oli suuri helpotus äidillekkin. Nyt saa molemmat olla koneella silloin kun huvittaa eikä talossa ole enää paukkuvia ovia :)
Oliskohan havaittavissa jonkin asteista nettiriippuvuutta sekä äidissä, että tyttäressä :)

perjantai 3. syyskuuta 2010

Odottelua

Ei mitään uutta kotirintamalla, joten laitanpa vain kuvan näistä meidän musta-valkoisista pojista. Niistä on tullut hyvät kaverit, t.s. Armas kiusaa Eetu-reppanaa ja Eetu hyväksyy kaiken. Tiedä sitten, onko se niin kiltti vai niin tyhmä :)


Meillä elämä junnaa paikallaan. Muutto piti tapahtua jo viikko sitten, mutta remonttimiehet eivät olekkaan saaneet sitä asuntoa vielä kuntoon. Täällä nyt eletään sitten laatikoiden keskellä, pakataan ja puretaan ja kaikki on hukassa.


Lankoja on alkanut löytyä mitä ihmeellisimmistä paikoista ja minulla on alkanutkin ihan ikioma SYH (=syys-yönhullutus). Joka päivä tulee aloitettua uusi työ, eikä mikään valmistu loppuun asti.


Titityyn Lissulta tuli tossunkaavat postissa. Siinä on sitten herttainen ihminen, ei voi muuta sanoa. Kiitos Lissu.


Mahdottoman paljon on tullut mukavia kommentteja viime aikoina ja minä olen niistä tosi iloinen. Kiitos paljon kaikille. Minusta on tullut ihan "kommenttiriippuvainen". Monta kertaa päivässä käyn kurkkimassa, olisiko uusia kommentteja :) Kiitos, kiitos kaikille.

..

Laskuri näköjään hävisi minultakin, niinkuin monelta muultakin, harmi. Laitoin nyt sitten uuden laskurin, lasketaan sitten vaikka, kuinka monta yötä jouluun. Ei kovinkaan monta, jos meinaa kaikki joululahjat itse valmistaa :)

Toivottavasti huomenna ei sada. Kaunista viikonloppua kaikille !