Epäonnen päiviä

Olen minä virkkaustakin harrastanut ahkerasti. Näitä on taas kasa syntynyt, mutta kaikki eivät tahtoneet tulla kuvaan. 

Sitten siitä epäonnesta.

1. Vanhat lahot hampaat eivät enää kestä ja niinpä alaleuasta katkesi hammas. Poishan se loputkin piti mennä otattamaan. Onneksi minulla on jo osaproteesit sekä ylhäällä että alhaalla ja niihin voidaan aina lisätä uusia hampaita pois vedettyjen tilalle.

2. Eipä mennyt kuin pari päivää niin yläleukaan tuli mahtava paise. Silmäkin meinasi jo muurautua umpeen. Lääkäri sanoi että hammas on vedettävä taas pois että saadaan paise hoidettu. Kyllä muuten sattui sillä eihän siihen mitkään puudutukset tehonneet. Minä itkin ja huusin kovalla äänellä ja hoitaja hoki vieressä :" Muista hengittää, muista hengittää". Jälkeen päin vähän nolotti. Vaan siinä hammasta poistettaessa katkesi viereinenkin hammas ja poishan sekin sitten otettiin. Vieläpä etuhampaat joten näytän valmiiksi pääsiäisnoidalta.

3. Ja se kolmas. Kotimatkalla puhkesi vielä rollaattorista rengas ja matkaa noin 2 km puhjenneella renkaalla. En tiennyt kiroillako vaiko itkeä. Minulle nämä huonot asiat tulee aina kolmen sarjoissa, mutta onneksi myös hyvät asiat.

Nyt on asiat jo hyvin . Rollaattori on korjattu ja tekarit lisättyine hampaineen saan tänään. Kehtaa taas potkutella ihmisten ilmoille.

Loppuun vähän nätimpi kuva. Maija juuri syntyneenä. Siitä onkin jo 17 vuotta ja minäkin täytin jo 74. Eiköhän me mummelit jakseta yhdessä vanheta vielä monta vuotta.

 

Susi Hukkanen

Mukavaa kun välillä tulee toiveita uusista hahmoista. Nyt kysyttiin niin ajankohtaista sutta ja kyllähän  minä teen. Aluksi etsin ohjeita netistä, mutta en löytänyt mieleistäni. Päätin sitten suunnitella itse  ja kun itse tekee ohjeen niin saa semmoisen kuin haluaa. Toivottavasti saajakin tykkää. En löytänyt sopivan väristä puuvillalankaa niin tein villalangasta.

Kettulan perheeseenkin on syntynyt uudet kaksospojat. Heti ystävystyivät suden kanssa ja kaikkia niin hymyilyttää. Ehtivät vielä joulupukinpussiin vaikka ensin epäilinkin.

Postin touhu niin harmittaa. Tilasin amigurumilankoja yli 50€:lla ja nyt posti on hukannut pakettini. Katsoin Oma postista ja yli viikon on nyt matkannut 30 km ja päätepisteeksikin on muutettu aivan väärä paikkakunta. Ymmärränhän minä että siellä on nyt ruuhkaa, mutta harmittaa jos en koskaan saa maksamiani lankoja. 🤬

No, ei auta kuin olla ajattelematta sitä. Ei yhden paketin takia kannata koko joulunalusaikaa pilata-
 

Joulumyyjäiset 2025

Vuoden myyjäiset ovat taas takanapäin. Autottomana nämä ovat ainoat joihin pystyn osallistumaan. Tänä vuonna pääsinkin helpommalla kun vävy tuli kantamaan retkipöytäni. Pienihän tuo kyllä on ja paljon piti saada tavaraa mahtumaan. Näillä mennään mitä on.

Kerkesin tehdä vielä muutaman enkelin. Nämä voi laittaa vaikka kuusen roikkumaan tai pöydälle seisomaan.

Eräs naapuri pyysi tekemään enkelin mustilla vaatteilla, mustilla hiuksilla ja mustilla siivillä.  Kieltäydyin tekemästä koska ei kuulu minusta joulun henkeen. En ala tekemään mitään mistä ei tule itselle hyvä mieli.

Ja tietenkin vielä yksi tonttupoika suuripäisen kissansa kanssa. En vaivautunut enää korjaamaan kissan pään kokoa vaikka syytä kyllä olisi ollut.

Nämä eivät ole minun tekemiäni , vaan erään toisen pöydästä. Aivan uskomattoman kauniita. Kukkakin on tehty sokerista ja syötävää. Hintaa näillä taideteoksilla ei ollut kuin 1€ kappale joten olihan minunkin pari ostettava ennen kuin loppuvat.

 Tämä oli tilanne kun kolmen tunnin päästä lopetin. Huonommin meni kuin esim. vuosi sitten. Sukkia oli muillakin niin paljon myynnissä, että sain olla tyytyväinen kun meni kahdet miesten- ja kahdet lastensukat. Pehmoleluja meni ihan mukavasti ja nämä loput meneekin omiin joululahjoihin.

Todella iloinen olin erään vanhemman miehen tapaamisesta. Hän kysyi muistanko vielä kun hän viimejouluna osti Viiru-kissan minulta. Nyt hän halusi Viirulle kaveriksi Pesosen. Laittoi sen taas takkinsa sisään niin että Pesosen pää näkyi takin kaula-aukosta. Tuommoisista kohtaamisista jää niin hyvä ja jouluinen mieli.

Nyt voin hyvillä mielin aloitella joulun laittamista kotiini. Tytär ja vävy ilmeisesti tulevat joulunpyhiksi luokseni joten on mukava laitella kaikenlaista koristetta.

Mukavaa joulun laittelua teille muillekin, nähdään taas.🤶

Yhteisöllisyys

Kaupungin vuokrarivitalossa ei tarvitse yksinäisyydestä kärsiä vaan meillä toimii yhteisöllisyys. Naapurin nuori herra päätti pitää bileet jotka jatkuivat kolme vuorokautta yhtäkyytiä. Minäkin "pääsin" osallistumaan niihin sillä se huuto ja mekkala kuului oikein mainiosti ohuiden seinien läpi. Siinä sitten pitkinä unettomina öinä aloin loppuun saattamaan keskeneräisiä töitäni ja niitähän onneksi piisaa. Päiväsaikaan saatiin sentään kissan kanssa vähän nukuttuakin.

Vähän jännitystä minunkin elämääni kun välillä kuului "Minä tapan sinut" ja välillä toiset huutaa "Pane se puukko pois". Menin pihalle katsomaan pitäiskö soittaa apua jostain.

Siellä oli toinenkin naapuri joka sanoi että kyllä ne kohta rauhoittuu, ei tarvitse poliisia soittaa. Kyllä kai kun riehumassa oli hänen omakin miehensä.  Meinasin että tappakoon sitten toisensa niin ainakin hiljenevät ja menin takaisin kotiini. 😝 Välillä kyllä kurkin ikkunasta tuleeko poliisi tai ambulanssi paikalle, ei tullut. Bileitten jälkeen kävin vähän lakia lukemassa naapurille, hän kovasti pyyteli anteeksi, halasi minua ja kehui mukavaksi. Sovussa erottiin.

Tänä viikonloppuna olikin sitten hiljaista ja rauhallista. Olin informoinut naapuria että minulle tulee vieraita ja silloin en mekkalaa kuuntele.

Tytär tuli miehensä kanssa yökylään. Skottivävy ihastui niin tekemääni tiikerikakkuun että halusi oppia itsekin tekemään semmoista. Minä istuin vieressä komentamassa ja Aarron teki kaiken alusta loppuun ihan itse. Tuossa on tekemisen meininki, paitakin on jo kaakaojauhossa.. Hyvä kakku tuli ja annoin vielä kotia viemiseksi kakkuvuoan.  Kuulemma vaarallinen oppi, sillä nyt alkaa heillä olemaan usein kakkua ja elopainot nousee kummallakin.😋

Kaksi niin erilaista viikonloppua, ei käy tylsäksi olo.

 

Ei ehdi laiskottelemaan

                                      

Neljä vuotta sitten optikko sanoi silmälasiliikkeessä ettei hän suosittele uusia laseja ennen kuin kaihi on leikattu silmistäni. Minähän en turhia hoppuile lääkäriin menoa, mutta tänä kesänä alkoi näköä jo niin paljon haittaamaan että sainpa aikaiseksi tilata ajan terveyskeskukseen.

Hetihän sieltä tulikin sitten lähete jatkotutkimuksiin ja ilmeisesti myös leikkaukseen. Jonot vaan on pitkät joten eiköhän minulla ole aikaa kerätä tarvittavat rahat, sillä ilmaistahan se ei tämäkään ole. Autolla ajo on nyt ehdottomasti kielletty, mutta eihän minulla olekaan kuin rollaattori, sillä ei helposti aja kenekään päälle. 😁

En millään tykkäisi käydä lääkärissä kun epäilyttää aina että menen ihan syyttä. Nyt oli kyllä niin mukava lääkäri että minulle jäi oikein hyvä mieli.  Vanhempi mieslääkäri joka kyseli harrastuksianikin ja pyysi nähdä puhelimesta kuvia näistä virkkailuistani. Kehuikin vielä. 😁

Yritänhän minä nyt olla kovasti ahkerana kun kuitenkin näen vielä virkkailla. Onneksi joulumyyjäisetkin ovat edessä päin ja eiköhän sieltä jonkun verran lääkärirahaa tule. 

Vaan en tykkää kun ilmat kylmeni. Villahousut vedin jo jalkoihin kun polvet ei kestä ollenkaan kylmää vaan kolottaa heti. Eläkkeellä olo on oikein mukavaa, mutta näitä kolotuksia ja muita vanhuuden vaivoja ilmankin pärjäisin. 😁

 

Hattivatit

Ihan mukava tehdä välillä jotain uuttakin, vaikka samalla ei pystykkään seuraamaan televisiota.  Sen verran tarkkaavaisuutta se aina vaatii. Erään kyläläisen Amerikasta tuleville vieraille nämä tein tilauksesta. Itse en erikoisemmin tykkää muumeista, mutta ihan kiva näitä on tehdä.

Ohjeen otin kirjasta Mukavat Muumiamigurumit. Ensin tein yhden kirjan ohjeen mukaan, mutta minusta siitä tuli liian pieni Muumimammaan verrattuna. Niinpä aloin muokkaamaan ohjetta ja sain tehtyä isompia. Tilaaja tuntuu olevan ihan tyytyväinen.

 

Kiitos

Kiitos kaikille myötätuntoisista kommenteista joita tuli paljon. Ottipa se nuoren kissan lopetus koville. Ahududu oli jo kolmas lemmikkini joka sairastui syöpään, joten tiesin että tuskien pitkittäminen ei tullut kuuloonkaan vaikka se itselle olikin kova paikka. Monta päivää meni ihan horteessa ja tuntuu että vanhenin itsekkin ainakin kymmenen vuotta. Ahududu on nyt ystävän tyhjennetyssä pakastimessa ja menemme sen hautaamaan hänen mökilleen heti kun maa sulaa sen verran että saamme haudan kaivettua. Semmoinen on HYVÄ ystävä, auttaa kun hätä on suuri.

Täällä me vanhat mummot, Maija 17 ja minä 73, tuijotamme toisiamme ja mietimme kumpi mahtaa kupsahtaa ensin. Kuvassa Maija.

Onneksi minulla on tuo virkkaaminen että saan välillä ajatukset muuhun. Kettuja on syntynyt iso kasa, mutta en nyt viitsi taas laittaa kuvaa niistä.

Eräälle kyläläiselle tulee kesällä vieraita Amerikasta ja hän kysyi tekisinkö heille Muumihahmoja lahjaksi. Jo vainen, aloitin tästä Muumimammasta. Ohjeen otin kirjasta Mukavat Muumiamigurumit. Helppotajuiset suomenkieliset ohjeet. Tein akryylilangasta että sain kooksi 21cm. Saa nähdä riittääkö suuruus vai haluaako hän vielä isomman.

Sunnuntaina menen vahtimaan koko päiväksi Kansalaisopiston näyttelyä. Otan evästä ja virkkauksen mukaani niin eiköhän päivä suju ihan mukavasti. Illalla saankin sitten tuoda tauluni omalle seinälleni.

 

Aika överiä joulukoristelua ja rumasukat

Siskoni sanoo aina että meillä on oikea joulumaa, niin paljon on kaikenlaista kaivettu esille. Minun joulutunnelmani tulee siitä kun laitan nämä tyttäreni pienenä tyttönä askartelemat tontut esille. Ikää niillä on noin 30 vuotta. Yhteensä niitä on 27 , yltävät verholaudassa seinästä seinään. 

Ylös katon rajaan lentää myös enkelikuoro. En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta enkelit kuuluu jouluun.  Nämä ovat kaikki pikku hiljaa osteltu kirppareilta tähdet mukaan lukien.

Viime vuosina olen höpsähtänyt näihin suuriin tonttuihin ja pähkinänsärkijöihin. Joka joulu olen yhden ostanut, tänä vuonna tuo harmaa pienempi. Kynttilänjalat ovat puisia, kirppareilta kerääntyneitä.

Tämän ison tontun olen itse neulonut vuosia sitten. Säilyttelen sitä siinä toivossa että joskus olisi tyttärenlapsi jolle voisin sen antaa.

Vuosia sitten sain siskoltani joululahjan käärittynä postin julisteeseen. On se niin ihana että silitin sen ja laitoin raameihin. Puuroa tuova tonttupoika sopii oikein hyvin keittiöön. 

Joulukylään olen jo kyllästynyt joten sekin joutui keittiöön. Pullopiilotontut olen itse tehnyt ja valaisevan tähden löysin tänä jouluna kirpparilta kahdella eurolla, ei paha hinta.

Jouluksi kaikki taulut joutaa pois seiniltä ja tilalle näitä ihania joulujulisteita. Näitä minulla piisaa niin että osan joutuu jättämään kaappiin. 

Joulukoristeita on vielä lisää yllinkyllin, mutta en nyt ala kaikkia tänne kuvaamaan. Jätetään osa ensi joulun postaukseen 😁

Kissanhoitajanaapurilla on kylmät lattiat ja reumaattiset sormet. Niinpä päätin kutoa hänelle villasukat. Kaivoin esille erilaisia kirjavia nöttösiä ja annoin mennä. Kylläpä tulikin rumat sukat. Kaipa ne silti lämmittää varpaita ja jos eivät kelpaa niin heittäköön vaikka roskiin.

Meillä tämä valokuvaaminen ei aina ole niin yksinkertaista. Tämä linssilude yrittää ängetä joka kuvaan. Hyvin sai sukatkin piilotettua pyllynsä alle.

Jokos teillä on joulu laitettu ? Otetaanpa rauhallisesti nämä viimeiset joulunaluspäivät ettei sitten jouluna olla ihan rättipoikkiväsyneitä.

 

Assari apuna

Eipä tarvinnutkaan rollaattorilla työntää tavaroita myyjäisiin. Meillä oli myyjäispäivänä kunnon räntäsade ja ihana ystävä soitti tarvitsenko kyytiä. Kehui olevansa assari minulle. Ensin vei ja kolmen tunnin päästä haki pois. Kyllä olin mielissäni, kuinka helppoa se kulku sitten olikaan autolla.

Kauppa kävi tosi hyvin ja puolen tunnin päästä oli ylipursuava pöytäni jo vähän madaltunut. Tässä istunkin jo ihan itse myymässä.

Puolentoista tunnin päästä oli jo näin tyhjä pöytä. Loppujen lopuksi kotiin palasi vain kasa sukkia ja kaksi isompaa tonttua. Assari sai niistä toisen vaivanpalkaksi ja toinen saa jäädä pysyvästi itselleni kotitontuksi.

Vielä viime viikolla kerkesin tekemään Viirun ja pienen lumiukon, nekin meni jo.Kyllä olen niin tyytyväinen myyjäisiini. Voin alkaa täyttämään taas hyllyjäni uusilla hahmoilla.

Mikä mukavaa, sain jo uuden tilauksen Pikku Myystä ensi kesäksi, lapsenlapsi tulee kuulemma silloin käymään erään mummon luona. Eräs äiti kysyi olenko ehkä aikaisemmin tehnyr apinoita. Kovissa leikeissä kuulemma pojan apinan häntä on vahingoittunut ja lupasin korjata sen kunhan toimittaa apinan minulle. Meillä pelaa myös "korjauspalvelu" ☺️

Kyllä minulla nyt on syytä hymyyn ja voin alkaa laittamaan joulua omaan kotiini.

 

Pieniä töitä joulumyyjäisiin

Itse olen tykästynyt näihin taskuun mahtuviin. Teen varmaan vielä tonttuja ja lumiukkoja lisää omaakin kotiani varten.

Pienempiä kissoja pitää aina olla myyntipöydässä. Tyttökissan tummemmat raidat ovat blingbling-lankaa, eiköhän pienet tytöt tykkää tästä.

Lankakorin pohjalta löytyi joskus aloitetut lastentossut. Ohje oli jossain jämälankakirjassa.  Muutin sen verran että neuloin tossuihin varret, pysyvät paremmin jalassa kovasakin vauhdissa.

Pitihän se vielä yksi Peppikin tekaista ja kaveriksi kettupoika.

Nämä possut saivat peitot harteille ettei palele pakkasella. Voi laittaa roikkumaan vaikka reppuun.  Vaaleampi ei oikein erotu valkeasta tausta, huonosti valittu kuvauspaikka.

Kolmen tunnin myyjäiset lauantaina ja rollaattorilla meinaan pöydän ja käsityöni sinne rahdata, matkaa vajaa kaksi kilometriä. Kaipa se onnistuu, onnistuihan se viime vuonnakin. Toivottavasti en joudu rahtaamaan kaikkia töitäni takaisin kotiin.

 

Toinen ovistoppari

 Eipä ole kovin herttainen tämä toinenkaan tilattu ovistoppari.. Sisällä oleva kivi on niin lituskainen, että tein tästä vatsa ylöspäin makaavan sammakko-raasun. Vähän katselin mallia netistä löytyneistä kuvista. 

Nyt en tee enää yhtään tämmöistä litistynyttä eläintä, minusta nämä ovat aika ällöttäviä. Tonttuja on paljon mukavampi virkkailla ja niitä syntyykin nyt seuraavaksi.

Kuin liukuhihnalta

Nyt niitä on taas tullut tehtyä läjäpäin. Pieniä kettuja pyynnöstä ja lähtevät kohta maailmalle minun nurkistani pyörimästä.

Toisaalle taas isoja ja pieniä Viiruja. Kohta alkaa kyllästyttämään kettujen ja Viirujen tekeminen. Jokohan kohta joutaisi tekemään joululahjoja omalle porukalle. Tähän kissalaumaan hyppäsi jo pieni tonttu joulusta muistuttamaan.

Aina ei kuitenkaan jaksa virkata ja kerran viikossa käynkin Kansalaisopistossa maalaamassa.  Siellä on mukava tavata samanhenkisiä ystäviä ja juttua ja naurua meillä piisaa.

Ensi kesän matkaan on taas melkein vuosi, joten maalasin omalle seinälle vakiohotellimme rantanäkymän. Taulu on vaaleampi sininen kuin miltä se tässä näyttää Nyt voin tuijotella sitä ja haaveilla, miksei  myöskin muistella muita kesiä. Taivasta vielä korjailen ja ehkä muualtakin, mutta kyllä se siitä talven mittaan valmistuu.

Ulkona näyttää niin kylmältä että ihan mielelläänhän tässä taas istuu virkkuiden ääreen. Kohta alkaakin olla jo kiire joululahjatöiden kanssa.

Lämmikettä suurille ja pienille varpaille

Miestensukkia on mukava neuloa telkkaria katsoessa, voi keskittyä ohjelmaan täysillä. Nämä on neulottu 7-veljestä langasta. Olipa harvinaisen huonoa tämä harmaa. Tosi karheaa ja täynnä möykkyjä. Huomaa tosiaan missä säikeet on jatkettu. Ehkä se menee miesten sukissa, ei muussa. 

Kuvio on pinterestistä ja tehty silmukoimalla. Tykkään tehdä silmukointia. Nyt olen oppinut tekemään sen hieman pohjaa ohuemmalla langalla joten kuviosta ei tule paksu tönkkö.

 

Vaaleanpunainen ohut lanka on inissyt jo pitkään että tee jotain. Teinpä sitten puputossut, mutta vähän paksummasta langasta olisi tullut paremmat. Kuviointiin olisi pitänyt käyttää vähän tummempaa lankaa mutta sitä ei löytynyt varastostani tarpeeksi ohuena.

Ensi viikolla lähden reissuun ja puikot ja koukut seuraa mukana. Jospa sitten olisi taas jotain valmista, ainakin uusia lankoja.

Nöf nöf

Nyt näkyy käsityömarkkinoilla maailmassa olevan muotia virkatut avaimenperät. Niinpä minäkin tekemään. Mallin ostin Etsystä. Kiva malli kun ei tarvitse ommella mitään. Tein villalangasta joten tuli semmoisia nyrkin kokoisia, vähän liian suuria.  

Valitettavasti opin nyt ostelemaan ohjeita Etsystä Klarnan avulla. Koitan hillitä itseäni, mutta vaikeaa se on.

8.8. oli kissojen päivä. Sen kunniaksi tein kissapariskunnan valmiiksi asti. Tyttö sai hamosen sukkalankojen jämistä ja ihan somahan siitä tuli.

Miksi tuon hassun kissan pitää kytätä koko ajan minua. Luuleeko se että muuten häviän. Ulkonakin pitää istua niin että varmasti näkee minut. Kuvittelee kai että en huomaa. Tai ehkä se vaistoaa että olen muutaman viikon päästä lähdössä reissuun.  Vaan kun sanon että nyt nukkumaan, niin vauhdilla ryntää tyynyni viereen makaamaan. Voi tuota minun hölmöläistä.

 

 

Toinen Pikku Myy

Heitin ohjeet sivuun ja aloin virkkaamaan omasta päästä Piiku Myytä. Nyt on pienempi pää ja mekko on kiinteä. Ei siis irtoavia nappeja eikä muutakaan lapsen suuhun lähtevää. Tämäkin vähän yli 30 cm korkea. Vielä on paranneltavaa, mutta tämä malli pääsee minulla jatkoon.

Korvat on unohtuneet, täytyy vielä korjata.

Sainpahan raitalangasta tehtyä toisetkin vähän pienemmät sukat. Nyt osui raidatkin kohdittain, mitä nyt toisen kärken tuli vähän kirjavaa. Vielä jäikin lankaa vaikkapa kissan mekkoon.

Yöllä kahden aikaan huomasin että sisälle oli päässyt pieni hiiri. Siitähän se riemu repesi kun kissojen kanssa alettiin kilpaa sitä jahtaamaan. Kuka voitti........minä. Sain sen napattua käteeni ja vein pihalle. Tuli hyvä mieli kun sain pelastettua sen hengen, kissoja näytti harmittavan. 😾

😾

Olipa kaikin puolin onnistunut ja mukava ilta ja yö.

 

Kliivia

Yli viisi vuotta sitten naapuri oli heittämässä kukkimatonta kliiviaa roskiin. Minähän sen meille pelastin tietenkin. Huonolla hoidolla se on ollut minullakin. Multaa en ole vaihtanut kertaakaan ja vettä ripsauttanut harvakseen milloin olen sattunut muistamaan. Nyt helteillä tuli kasteltua vähän tiuhempaan ja kliivia innostui siitä kiittämään työntämällä kukkatertun. Eipä jouda roskiin vieläkään jos on noin vähästä kiitollinen kukkanen.

Pesosesta tuli yllättäen niin suosittu että nyt niitä saa tehdä ihan alvariinsa. Kivaltahan se tuntuu että tykätään. Sopivien  lankojen saanti on meidän kylällä vähän hankalaa, mutta onneksi on nettikaupat.

11  Pesosta pitäisi saada aikaiseksi ja vasta 4 on valmiina. Näitten kuvia siis tulee jatkossakin. Välillä pitäisi ehtiä mattopyykillekin nyt kun ilmat vähän viileni.

Pitkään jonotettuani uutuuslääke Otzempicia olen nyt käyttänyt sitä puoli vuotta. Voi miten olen tyytyväinen. Lääke on kallista ja naama on käynyt kurttuisemmaksi, mutta paino ja veren sokeriarvot ovat laskussa. Olo on paljon pirteämpi eikä kuumuuskaan haittaa. Nyt nautitaan kesästä, valitetaan sitten talvella kovilla pakkasilla.