Käsityöpläjäys

Minulla on tosi paljon keskeneräisiä käsitöitä, kun aina tulee joku uusi kiireellisempi tai muuten mukavampi työ eteen. Yritän nyt tehdä edes osan valmiiksi asti.

Sain syksyllä hommattua keltaista ja sinistä 7-veikkaa, joista oli tarkoitus tehdä kunnon läjä minion-neuleita lapsille. Taitaapa jäädä nämä sukkaset ainoiksi, aika ei vaan riitä. Mukavahan näitä kyllä oli tehdä.

Jo kesällä tuli aloitettua Nurmilintu-huivi.  Ohjeesta poiketen tein pitsiosuuden sileää, sillä lailla minusta oli helpompi seurata kuviota. Lankana ohutta alpakkalankaa ja normaalia paksummat puikot, tuli ihanan ilmava ja kevyt huivi.

Tietenkin lisää Kettusia, niillä on nyt ollut menekkiä. Ensin tyttöjä....

...ja sitten pari poikaa.

Kun ollaan jo niin lähellä joulua, niin pitäähän sitä tehdä tonttujakin. Näitä yritän ehtiä tekemään lisääkin, sillä viime jouluna tuli annettua kaikki tontut pois, eikä itselle jäänyt yhtään.

Tuli taas todistettua, että liika siivoaminen ei ole hyväksi. Joku on siivonnut kaikki meidän jouluverhot niin hyvään talteen, ettei niitä löydy enää mistään. Jopa vähän aikaa sitten kirpparilta ostamistani jouluverhoista ei löydy enää kuin toinen. En ymmärrä mihin se toinen on voinut hävitä. Onneksi löytyi sentään nämä, jotka ovat tontun takana. Siskoni antoi ne aikanaan kirpparilla myytäväksi. Silloin ne eivät kelvanneet kellekkään, nyt olen tosi tyytyväinen että olivat minulla jemmassa. Ovatpa vielä suomalaista desing-mallistoa, joten kiitos vaan siskoseni ♥

Mihin tämä aika oikein katoaa. Minun pieni poikani, jonka syntymästä ei tunnu vielä kovin kauaa olevan, täyttää tänään 45 vuotta.  Taitaa kohta mennä vuosissa minun ohitseni =D

Tämän päivän sankarit

Miniä lähti vanhemman tyttärensä kanssa Barseloonaan shoppailemaan ja nuorempi pääsi Keski-Suomeen mummolaan. Hyvin näkyi Helsinkiläis-tytteli kuitenkin viihtyvän täälläkin kun meille satoi ensilumi ja sitä tulikin todella paljon. Liisa teki innoissaan lumitöitä ja rakentali lumilyhtyjä. Tämän kuvan oton jälkeen lunta vasta alkoikin kunnolla tulemaan ja nyt sitä on tosi paljon.

Lauantaina ehdittiin tekemään vaikka mitä. 

Ensin käytiin tutustumassa palo-asemaan, saatiin pullakahvit ja molemmat voitettiin pieniä palkintoja arvonnassa. Tämä oli molemmille meille eka kerta palo-asemalla.

Iltapäivällä mummo opetti Liisalle kynttilän tekoa vanhoista kynttilänjämistä. Tehtiin oikein tuoksukynttilöitä kun sattui löytymään vanha laventeli-tuoksuöljypullo. Minun piti tehdä kauniita raitakynttilöitä, mutta kun en malttanut odottaa massan jäähtymistä tarpeeksi, niin yläosa sekoittui ja tuli ruskeaksi. Alemmat siistit ovat Liisan tekemiä.

Sitten Liisa valmisti meille ihanan kana-aterian ja opetti mummollekin helpon pippurikastikkeen teon.  On se kumma kun 12v on parempi ruoan laittaja kuin 63v mummo. =) Onneksi tyttö on tullut siinä isäänsä ja äitiinsä, eikä mummoonsa.

Liisa toi tuliaisiksi led-kynttilöitä ja lyhtyjä ja joulukukan. Kynttilät pääsivätkin lauantai-iltana heti tosi käyttöön kun meiltä meni sähköt. Onneksi oli nämä kynttilät, ettei tarvinnut ihan pimeässä olla. Kissojen takia kun ei sisällä uskalla oikeita paljon poltella.

Meidän alue kuului siihen pahimpaan sähkökatkos-alueeseen Suomessa ja ennuste oli, että sähköt saadaan  takaisin vasta keskiviikkona. Metsissä tarpovat miehet sanoivat, että nyt on pahin tapaus miesmuistiin. Kun kaikki toimii sähköllä, niin elämä käy hankalaksi pitkän katkon aikana. Ei minua niin haitannut kylmä ruoka ja pimeys, vaan kylmyys. Sunnuntaina piti jo sisälläkin olla koko ajan täkki niskassa ja talvikengät jalassa. En uskalla edes ajatella minkälaista heillä on , joilla on karjaa hoidettavana. Naapurissa olevaa vanhustentaloa oltiin jo evakuoimassa. Onneksi vedentulo ei sentään katkennut, niinkuin joskus on käynyt. 

Nyt sunnuntai-iltana tapahtui ihme, meille saatiin sähköt, monessa muussa paikassa on vielä sähköt pois. Kuinka hyvältä maistui ensimmäinen pannullinen kuumaa kahvia ja patteritkin lämpenevät pikkuhiljaa.  On niin autuas olo, ettei tiedä itkiskö vai naurais. 

Olen niin syvästi kiitollinen ja kunnioitan näitä miehiä, jotka ovat jaksaneet pitkää päivää tarpoa metsässä syvässä lumessa helpottaakseen meidän elämäämme. He ovat tämän päivän sankareita. Hanget ovat täällä todella syvät ja katkenneet puidenoksat eivät yhtään ole helpottaneet urakkaa. En varmasti ole ainut tänä iltana joka kiitollisuudella ajattelee heitä.

Kirppisjoulua

Olin vielä yöpaita päällä, kun ystävä soitti, että oletko vartissa valmis niin lähdetään kierrätyskeskukseen. Voi tokkiinsa, tämmöisessä tapauksessa olen tosi nopea ja kerkesin vielä vetäistä aamusavutkin pihalla odotellessani.

Kyllä kannatti, tämmöinen oli saaliini, kaikki yhteensä 7€. Täyspitkät kauniit punaiset verhot, pientä korjausta vaativa pellavainen enkeli-tyynynpäällinen, ihku puinen possu-kynttilänjalka , ihan uusi patalappu ja paras, kevyt puinen tarjotin. Reissasin aikoinaan paljon Sisiliassa ja ihastuin siellä näihin tarjottimiin. Niitä onkin jo aika kasa, mutta ihan tämän mallista ja näin isoa ei ollutkaan. Tarkemmin ajatellen olisin tietenkin pärjännyt ilmankin näitä, mutta olen kyllä hyvin tyytyväinen löytöihini.

Kotona odotti postilaatikossa kirje Kristiinalta. Olipa mukava yllätys. Kiitos sinulle Kristiina hyvän mielen tuomisesta.♥ On niin soma siivousliina, etten minä raaski sitä ainakaan heti liata =) Laitoin sen keittiön kaapin oveen muistuttamaan mukavista asioista ja ihmisistä. Pitäisköhän laittaa lappu viereen : "Saa käyttää vain hätätapauksissa", hihihi.

On tämä netti vaan ihana asia näin syrjässä asuvalle autottomalle. Kuva on ihan kuin minusta, paitsi että käyn tupakalla ulkona, enkä viitsi kotona pitää tissiliivejä =) Minulla onkin melkein kaikki vähäiset joululahjat mitä ostan  jo ostettu ja kaikki netin kautta. Eipä tosiaan tarvi jonotella tungoksissa.

Ne hiipii jo. Oletko muistanut olla kiltti.

Ketuttaa

Hiljaa, hiljaa hiivitään me Kardemumman yössä ♫ ♪ ♫
Lämmin syksykö lie saanut luonnon sekaisin, sillä ketunpoikasia ilmestyy koko ajan lisää. Toki muutakin on valmistumassa, mutta eihän niitä passaa näyttää vasta kuin joulun jälkeen.

Olen nyt jonkun aikaa käyttänyt sitä kirkasvalolamppuani ja ihme on tapahtunut. Unen tarve on huomattavasti vähentynyt ja se ihme on se, että olen siivoskellut joka päivä pikkuisen. Kyllä lähtee roinaa nurkista. Kaikenlaista sitä tuleekin säästeltyä, "sitä voi vielä joskus tarvita". =D  Alkaa tuntua aika mukavalta, kun kämppä tyhjenee ja lääkityskin on kohdillaan uuden lääkkeen myötä ja kunto on parantunut.

Vielä kun tytär saisi asiansa kuntoon,eli työpaikan,  ei minulla olisi mitään huolta.  Joulua kohti mennään lujaa vauhtia ja sitten mässäillään suklaalla eikä murehdita mistään.

Omakehu haisee =)

Naapurit ja suku luulevat varmaan että olen lopullisesti seonnut, sillä tänään olen oikein riehunut.
Aloitin ensin ulkokomeron raivaamisella. Kyllä lähti tavaraa roskakatokseen, esim. 7 paria suksia. Jos ei meillä kerran kukaan ole hiihtänyt pariin kymmeneen vuoteen, niin miksi ihmeessä minä säilyttelen suksia muutenkin ahtaissa tiloissa. Naapurikin siihen saapui ihmettelemään suksisatoani, mutta myöhemmin kun kävin katoksessa, niin johan sieltä oli muutama pari löytänyt uuden omistajan. Hyvä niin.

Seuraavaksi syöksyin ikkunoittan kimppuun ja sain vihdoinkin ne pestyä. Oikein sillä kunnon vanhanaikaisella tavalla, ensin pesu tiskiaineella, sitten huuhtelu etikkavedellä, enimmät vedet lastalla pois ja loput pärskeet sanomalehdellä. Aijai kun tuli kirkkaat ikkunat.

Katselin halveksuen kun naapurin opiskelijaneitokin pesi ulkoikkunoitaan. Käytti kaupan valmista pesuainesuihkepulloa ja talouspaperia. Oivoivoi, eihän ne tuolla lailla tule kunnolla puhtaiksi. Teki mieli mennä vähän opastamaan, mutta älysin onneksi olla menemättä =D No, käytän minä itsekkin kaupan suihkepulloa silloin kun pitää pientä alaa ikkunasta putsata, esim. kissan sylkipärskeitä. =)

Loppusilaukseksi laitoin vielä ensimmäiset jouluvalot ikkunan eteen. Voitin nämä pari vuotta sitten blogiarvonnasta ja ne ovat kyllä kauneimmat mitä olen nähnyt.

Sitten taputtelinkin itseäni olkapäille ja kehuin kuinka hyvä tyttö olin taas =). Kukas kissan hännän nostaa jos ei kissa itse. Kyllä maistoi kolmen tunnin päikkärit urakan päälle.  Nyt voi loppu-illan sitten omistaakin keskeneräisille käsitöille ja niitähän onkin sitten paljon.

Vanhoja muistellen

Eihän minun siivoamisesta tulee mitään, kun koko ajan löytyy jotakin hauskaa, jonka ääreen on pysähdyttävä muistelemaan.

Kansakoulun alaluokilla tytär oli äitienpäivälahjaksi tehnyt kirjan omasta äidistä.
Nämä ovat minusta parhaat palat:

                                                   -Ainakin kerran päivässä äiti pesee hampaat

                                                   -Äiti on ihana kun hän on ottanut ilopillerin

On siinä kehuja kerrakseen =D

Samana keväänä tytär oli ihan oma-alotteisesti ilmoittanut minut jonkun lehden muuttumisleikkiin. 

                          

Eipä tullut kutsua muuttumaan, mutta kyllä näitä on niin ihana lukea nyt jäljestäpäin.
Tytär voi kyllä olla nykyään vähän eri mieltä minusta, ainakin tuon motkottamisen suhteen =)
Näistä huomaa kuitenkin miten rakastava tytär minulla on.

Itse en lapsena sisarusteni kanssa juurikaan rakkautta saanut. Omat lapseni ovat sitä kuitenkin sitäkin enemmän antaneet ja vielä enemmän olen yrittänyt sitä heille antaa. Liikaa ei voi lapsiaan koskaan rakastaa.
 

Tästä se lähtee taas

Murheen alhosta on taas noustu ihmisten ilmoille ja suunta jatkuu. Olen huomannut muutamassa muussakin blogissa matalapainetta.  Onkohan se tämä vuoden aika kun saa mielen matalaksi.  Toivottavasti mieli kirkastuu toisillakin ja aurinko alkaa taas paistamaan.

Käsitöitäkin on alkanut taas valmistumaan. Apinoiden häivyttyä lämpimämmille seuduille ketut ovat alkaneet taas vallata reviireitään. Kohtahan tässä alkaakin olla jo oikein kiire , sillä muutama tilattu joululahja on vielä ihan aloittamattakin.

Joulusiivuoksetkin ovat hyvällä mallilla, eli hyvin suunniteltu. Mitenkäs se menikään :"Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty". Eli minulla on jo puolet tehty =))))). Tällä vauhdilla voi olla että pääsiäiseen mennessä olen jo loppusuoralla.

Pakko vähän vilauttaa tätä keskeneräistä öljyvärityötäni, sillä se saa minut hyvälle tuulelle jo nyt. Paljon vielä muuttuu ja ihan on raakile vielä, mutta siinä näkyy jo se tärkein. Nojatuoli, paljon lankoja, paljon kissoja ja kahvikuppi käden ulottuvilla, siitä se mukava koti-ilta koostuu. Mitäpä muuta meikäläinen enää voisi toivoa =)