Mainostauko

Sen kerran , kun saa oman työnsä jonkun kaupan mainokseen, niin täytyyhän sillä päästä leuhkimaan. Tämä on Saksassa Kölnissä avattavan liikkeen "flyer" ja kenenkäs tekemä pupu se siellä kököttääkään alemmassa rivissä. Vähänkös oon leuhka.

Kissakiintiökin on palautunut taas normaaliin viiteen.
Berniina-rouva suuttui juhannuksen alla niin kovasti Armaksen tulosta, että häipyi kokonaan kotoa. Olin jo varma sen kuolemasta, kun ei kahteen kuukauteen kukaan ollut nähnyt sitä.
Tässä eräänä iltana kuului sitten niin surkeaa naukunaa pihalta, Berniinahan se siellä. Kovin oli arka ja pelokas, mutta hyvässä kunnossa ja lihonutkin kovasti. Missä lie metsissä vietti kesänsä.
Vieläkään se ei voi sietää Armasta, käy vain sisällä syömässä ja lähtee samantien ulos.
Tein sille pesän ulko-oven viereen ja siinä se hyvin viihtyy. Mukava meidänkin mennä ovesta, kun Berniina naukasullaan tervehtii joka kerta.
Eiköhän se suostu sisällekin, kunhan pakkaset saapuu, luulis ainakin.

Lohikäärme?????

Lissu-Titityy oli sitä mieltä, että roskiksesta löytämäni lautaset kaipaavat pitsiliinaa alle :)
Tänään posti toi sitten häneltä Italiasta tuodun käsinvirkatun pitsiliinan.
Minä keksin sille kyllä muuta käyttöä. Olen kuivattanut tyttären yo-ruusut lasipurkkiin ja tarvitsin siihen pitsiliinaa kanneksi. Minusta tämä liina on nyt arvoisessaan paikassa :)
Tytär kyllä oli sitä mieltä, että tämä on mummo-tyyliä, mutta hänellä ei ole sananvaltaa tässä asiassa. Kyllä minä saan säilyttää ruusuja lasipurkissa, jos haluan :D
Kiitos Lissu liinasta oikein paljon. Kyllä se vielä jonain päivänä pääsee liinankin virkaan.
Yllätyspaketit on sitten mukavia.



Tämä on sitten olevinaan tulta syöksevä hirveä lohikäärme.

Lupasin tehdä palkinnon Jämälanka-tempaukseen ja arvonnan voittaja, Pappi puikoissa, toivoi lohikäärmettä. Johan olikin haasteellinen homma.
Ensin yritin ottaa ohjetta täältä, eikä se luonnistanut ollenkaan vaikean englannin kielisen ohjeen teko. Hermot vaan meinasi mennä. Sitten otin härkää sarvista ja lohikäärmettä varpaasta, heitin ohjeet roskikseen ja jatkoin oman pään mukaan.



Tulihan se lopulta valmiiksi, mutta kauan se vei, enkä ole lopputulokseen ollenkaan tyytyväinen. Tämä oli kyllä ainut tätä lajia, toista en edes yritä.
Huomenna vien sen postiin ja sitten heitän koko elukan mielestäni.
Voitin itsekkin samassa tempauksessa ja sain Marelolta City-marketin lahjakortin. Muistinkohan edes kiittää siitä. Kiitos Marelo, lankaostoksiin sijoitan sen :)



Armaskin tahtoo olla lohikäärme ja poseerata samalla paikalla. Huomattavasti paremman näköinen, kuin edellinen.

Muutto-pakkaaminen ei oikein suju, kun on näitä "apulaisia". Suurin osa ajasta menee, kun ajan näitä pois laatikoista. Kohta täytyy kumminkin panna hösseliksi, ettei jäädä remonttimiesten jalkoihin.

Täytynee tästä mennä välillä nukkumaan, että jaksaa huomenna jatkaa hommia.

Hyvää tulevaa viikonloppua kaikille.

Tippa lasissa

Kyllä minä eilen jo hämmennyin tämän lahjapaljouden keskellä niin, että silmälasit veti jo huuruun. Eihän nyt ole edes joulu, eikä minun syntymäpäivä.

Ensin kävi iso-sisko kylässä runsaiden tuliaisten kanssa.
Tytär sai syntymäpäivä-lahjaksi m.m. tämän ainakin 70 vuotta vanhan ja meille niin arvokkaan Kalevalakorun. Koru on suuri kokoinen ja tosi painava.
Arvelemme, että äitimme on aikanaan saanut sen ylioppilaslahjaksi. Lapsuudesta muistan, että minne ikinä muutimmekaan, äiti laittoi tämän korun aina seinälle näkyvälle paikalle roikkumaan. Korulla on mittaamaton tunnearvo ja kulkekoon suvussamme perintökalleutena, tyttäreltä tyttärelle.

Minä sain kaikkien herkkujen lisäksi lankoja. Musta-keltainen suorastaan huutaa: "Minä tahdon tiikeriksi".

Kiitos sisko vierailusta, tulehan toistekin. Saa tulla ilman tuliaisiakin :)

Posti toi Kyh-arvonnasta voittamani paketin Helmikseltä. En kyllä osannut näin runsasta pakettia odottaa. Tämä vei ensin ihan sanattomaksi.
Paketissa oli suklaa-saippuaa, Drops -puuvillalankaa ja kaksi kerää ihanan pehmeää italialaista villalankaa, (jota ei tuhlata sukkiin, vaan tehdään jotain kaulaa vasten laitettavaa).
Lisäksi oli namia, kaunis kortti , tosi kaunis tiskirätti ja rintamerkki.

Tässä vielä lähikuva tiskirätistä ja "ihqusta" rintamerkistä: "MULLA ON KAIKKI LANGAT KÄSISSÄ". Hihih, laitoin sen heti takinrinnukseen, se on mainio.

Meidän kylältä kun ei tahdo saada kuin 7-veikkaa, niin innostuin käymään alennusmyynnissä Anjalin lankakaupassa, virtuaalisesti. Kyllä kannatti.

Eihän näin matkan päästä voi tietää, mitä kaikea siellä on tarjouksessa, joten kirjoitin Susulle, mihin tarvitsen lankaa ja paljonko saa maksaa. Susu vastasi heti muutamalla kysymyksellä ja paketti tuli parissa päivässä kotia.

Voi hyvät hyttyrät, mikä saalis. Lankaa tuli 2-3 kertaa enemmän, kuin olin kuvitellut sillä rahalla saavani ja kaikki juuri sopivia. Erikseen täytyy mainita teeteen maissilanka Poppari, niin ihanan tuntuista iholla, että tytär varasi sen heti omakseen hihattimeksi.

Vielä jäi kaurapuuro-rahatkin, sillä postimaksukin oli vain osa siitä, minkä linja-automaksu olisi ollut lähimpää lankakauppaan. Kyllä kannatti!

Suuret kiitokset Susulle. Tämä ei jäänyt ainoaksi kerraksi, jos sinulle vain sopii. Onhan tämmöisestä sinulle suuri vaiva, mutta minulle suurempi hyöty ja ilo.

Korttikin on niin kiva, että se laitetaan visusti talteen.

Joka paikkaan ehtivä Armas kerkesi tietenkin mukaan kuvaan :)

......

SUURET kiitokset Iso-siskolle, Helmikselle ja Susulle.

Johan tässä vanha herkistyy.

Minkä sitä luonteelleen voi :D

Joku oli heittänyt tyhjän metallinkeräys-laatikon pohjalle näin kauniita kukkalautasia.
Minä kun olen juuri alkanut keräämään ruusulautasia ja tietenkin iski hirveä himo saada ne. Laatikko vaan on niin syvä, ettei sinne pohjalle yllä vaikka kuinka kurkottelee.
Minulla ei yleensä jää sormi suuhun. Niinpä hilasin laatikon pois paikaltaan, kallistin kyljelleen ja ryömin itse sisälle.
Nauratti itseäkin, kun ajattelin, että joku voi juuri nyt tulla roskakatokseen. Siinä ei olisi enää selitykset auttaneet , hihhih.
Armaskin tykkää näistä.
Tytär kiteytti koko homman yhteen sanaan........hullu.
Vieläkin naurattaa itseäni :)

Eena laittoi minulle tämmöisen, kiitos Eena.
Sääntönä on , että nyt minun pitäisi kertoa itsestäni 7 asiaa.
Siispä hommiin:


1.Minä tosiaan kerään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä ja asunto onkin tupaten täynnä roinaa, huhuh. Nippanappa itse mahtuu sekaan.

2.Olen mahdottoman eläinhullu. Parhaimmillaan on pienessä 30 neliön asunnossa ollut 1 poika, 1 koira, 5 kissaa ja 16 undulaattia. Pikkusen oli ahdasta.

3.Minulla on poika ja tytär, joiden ikäero on 21 vuotta. Toinen on avioliitosta suomalaisen, toinen turkkilaisen kanssa.

4.Suurimman osan elämästäni olen kumminkin ollut yksinhuoltaja (ja ihan omasta tahdosta). Taidan olla allerginen miehille :)

5. En pääse kirppareilta ulos ostamatta ainakin yhtä laukkua. Tämä on aarre. Aitoa krokotiilin- nahkaa ja hyvin vanha. Ostettu muutama vuosi sitten Itä-Suomesta Pukarasta pienestä latokirppiksestä. Joku voi tunnistaakin omansa :)

6. Minä rakastan matkustelua. Toiset ovat ostelleet taloja ja autoja, minä olen pannut kaikki rahani reissaamiseen. Se on pää-omaa, jota ei verottaja, eikä ulos-ottomies pysty minulta pois ottamaan :) Rakkaimpia paikkoja ovat Istanbull ja Sisilia. Tahtoisin vielä päästä Intiaan ennenkuin terveys kokonaan pettää.

7. Karkasin kotoani 15 vuotiaana ja kiertelin Suomea liftaamalla melkein vuoden. On siis tullut harrastettua kotimaan-matkailuakin :D Nyt on seikkailunhalu jo aikalailla laantunut, mutta silti sinne Intiaan pitäisi päästä.

Pakko laittaa vielä 8. Olen hulluna arvontoihin. Ai, mistäkö sen muka huomaa :D

Voisinhan tuota listaa jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta......
Nyt sääntöihin kuului, että tämä tunnustus pitäisi jakaa seitsemälle.
Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin nappaappas siitä tunnustus ja ala kertomaan itsestäsi :)

Apina-orkesteri

Nämä pojat on lähdössä Saksaan.
Kesäkaupassa joku saksalais-suomalainen turistirouva oli mieltynyt minun elukoihini ja otti yhteyttä sähköpostitse. Pikkuhiljaa asia on siitä kehittynyt ja viime viikolla hän tilasi 10 apinaa ja 10 ponia Kölniin messuille vietäväksi.
Eihän minulla ollut yhtään valmiina, enkä kerennyt valmistamaan kuin nämä kolme, vaikka yötä myöten virkkailin.
Toivottavasti tilaaja on kumminkin tyytyväinen. Lokakuussa hän avaa Kölnissä pohjoismaisia lastentuotteita myyvän liikkeen ja ilmeisesti minun elukkani pääsevät sinne. Oishan se mahtavaa.

Luottavaisena pojat siinä nyt katselee tulevaisuuteen.
Kohtahan se on joulukin ja joulumyyjäisiin pitäisi ruveta tavaraa tekemään. Nyt vaan virkkaaminen tuntuu jo vähän puulta ja mieli tekee välillä tarttua sukkapuikkoihin. Onneksi kohta alkaa Sukkasato ja tietenkin olen siinä mukana.
....
Nyt on jo aamu-yö. Täytyy kai mennä nukkumaan, että herään aamulla leipomaan piirakkaa kirpparille myyntiin. Ihmeen hyvin on piirakka mennyt kaupaksi. Pullaakin tekisin, jos osaisin, mutta minun tekemääni pullaa ei syö meillä koirakaan, jolle yleensä kelpaa kaikki :)

Onnellisten tähtien alla

Niin paljon tuli kannustavia kommentteja edelliseen , KIITOS kaikille oikein kovasti.
Sitten siihen onneen.
Rinteelän Ruusa piti arpajaiset ja minä voitin näin ihania tavaroita Tuntusen putiikista.
Ihastuttavia , saippuakin tuoksuu niin ihanalle, ettei sitä voi käyttää, vaan se on tuoksuttelemassa sängyn vieressä :) Kiitos Ruusalle oikein paljon!
Minä olen ahkera osallistumaan arpajaisiin, vaan kyllähän se kannattaakin, jos välillä aina saa jotain ihanaa :)
......
Toinen onnen aihe on, että tytär sai stipendin koko vuodeksi Alkio-opistoon. Yleensä antavat vain puolivuotta kahdelle hakijalle, mutta tytär sai nyt koko vuoden.
Ihanaa, nyt ehkä pärjätään vielä tämä vuosi ilman opintolainaa. Kerkiäähän sitä tehdä ihan tarpeeksi vielä jatkossa.
Itse opiston talouspäällikkö oli kuulemma sanonut, että tytöllä on niin ahkera ja mukava äiti, että jos tytär on puoletkaan siitä, niin on stipendin ansainnut. Arvatkaas onko äiti täällä nyt vähän nokka pystyssä. Ja arvatkaas, onko tullut tytölle "muutaman" kerran asiasta huomautettua :) Hihhih.
....
Sitten vuoden kirppariLÖYTÖ.
Ensin osui silmäni tähän rasiaan, pohja puuta ja muuten kovalevyä. Tästä saa tuunaamalla tosi ihanan lankakorin. Sen minä halusin ehdottomasti. Sisällä uudehko toimiva monitoimikone, eiköhän sillekkin vielä käyttöä löydy. Tämä oli saatava.
Toinenkin rouva oli tähän silmänsä iskenyt, mutta minä otin kunnon Kimiräikköset ja olin sekunnin murto-osaa nopeampi. Se ON minun.
Niin , ja miksi se on LÖYTÖ. Hinta koko höskälle mahtavat 1 €.
........
No, ettei kaikki luulisi, että elämä meillä on pelkkää ruusuilla tanssimista, niin paljastanpa tähän väliin, että olen sairastanut masennusta jo yli 10 vuotta. Kun ei elimistö tuota hyvänolon-hormooneja, niin ei tuota, eikä siinä minusta ole mitään häpeämistä. Alkuaikojen terapialla ja jatkuvalla lääkityksellä elämä on ihan hallinnassa.
Olenpahan oppinut kiinnittämään huomioni pelkkiin myönteisiin asioihin ja huolet sekä murheet saa mennä ohi ihan omalla painollaan. "Ilopillereitä" ei kumminkaan passaa unohtaa popsia.


Loppuun tämä varsinainen ilopilleri, riiviö, tuholainen. Ikäkö lie alkaa jo painaa, kun selkä on alkanut harmaantumaan :)

Tilauksia

Minä olen täällä ihan äimän käkenä ja ällikällä lyöty.

Minä harrastelija käsityöntekijä olen saanut aivan kamalasti tilauksia näistä itse suunnittelemistani elukoista. Tämäkin uusi sammakko on tilauksesta tehty ja lisää pitäisi tehdä enemmän kuin ehtii.

Sain suuren tilauksen Saksaan, mutta tietenkään minulla ei nyt sitten ole yhtään valmiina ja aikaa olisi vähän. Harmi jos se nyt menee sivu suun ajanpuutteen takia :(

Empä olisi uskonut, että tässä näin käy, kun arkana menin ensi kertaa käsityöliikkeestä kysymään, että kelpaiskos myyntiin.

Kyllä minä nyt olen innoissani. Vanhoilla päivillä pääsin lopultakin tekemään, sitä mitä aina olen halunnut. Työttömäksi joutuminen oli onnenpotku minun tapauksessani.

...........

Isännöitsijä kävi eilen aamulla ilmoittamassa, että remontti alkaa 4 viikon päästä ja asunto olisi oltava tyhjänä silloin.

Piti nyt sattua muutto tähän kiireisimpään aikaan tietenkin. Eipä taida ehtiä marjametsään ollenkaan, vaikka eipä noissa meidän metsissä paljon taida ollakkaan mitään tänä kesänä.

Sukkasatoon täytyy kuitenkin muistaa ilmottautua, vaikka olisi kuinka kiire muuten.

.....

Meillä koneet reistailee edelleenkin ja tyttären kanssa taistellaan nettivuoroista. Bloggaaminen ja toisten sivuilla vierailu on siis hyvin satunnaista ja onnesta kiinni :) Koitan kumminkin seurata juttujanne, vaikka aina en pystykkään kommentoimaan.

Hyvää viikonloppua kaikille yhtälailla ja tasapuolisesti :)

Pakkolomalla

Eetu täytti tänä kesänä 10 vuotta. Selvästi on jalka ruvennut nousemaan hitaammin ja nukkuminen maittaa entistä enemmän. Tuntuu, että tämän kuumuuden aikana se on vanhentunut toiset 10 vuotta. Voi reppanaa.
Aikaisemmin sitä ei voinut yhtään päästää irti pihalle, mutta nyt se ei jaksa edes karata. Istuu vain oviaukossa, jos laitan oven auki. Seropit kyllä elävät yleensä aika vanhoiksi, mutta saa nyt nähdä miten perimässä rottiksen geenit vaikuttavat.
Armaskin jatkuvasti kiusaa, niin ettei vanhus saa levätä rauhassa.


Tämä poika puolestaan jaksaa sitäkin paremmin. En uskalla enää päästää pihalle, sillä yhtäaikaa löytynyt toinen pentu hävisi omasta pihastaan noin viikko sitten. Tässäkin lähistöllä on kettu pyörinyt, joten viisainta varoa. Isot kissat kyllä pärjää sille, mutta Armas ei vielä.

Armakselle on kasvamassa selkään pitkiä harmaita karvoja. Saas nähdä minkä näköinen siitä vielä tulee. Luulen että pitkäkarvainen kumminkin.

.....

Pakolliselle blogilomalle jouduin itse. Ensin hajosi tyttäreltä kone, onneksi menee vielä takuu-korjaukseen. Se kun saatiin lähtemään Vantaalle, niin sitten hajosi modeemi. Nyt on modeemi saatu korjattua, mutta eikös tytär istu koko ajan minun koneellani ja hajottaa varmaan kohta tämänkin.

Pinnan kiristystä on kumminkin helpottanut, että hänellä alkaa kohta koulu.

Koko kesän kiukutteli, että hän ei tiedä mitä lähtisi opiskelemaan. Viimetingassa sitten haki Alkio-opistolle lukemaan kulttuuri-antropologiaa. Onneksi pääsi sinne ja on kuulemma hyvät mahdollisuudet saada stipendi muuten kalliiseen kouluun. Aine on tytärtä kovasti kiinnostava ja koulussa voi suorittaa jo yliopistotutkintoja. Voi kun siitä nyt kehkeytyisi vielä ammatti hänelle.

Minä jatkan tätä työttömänä oloa, mutta kiirettä on pitänyt. Persikkapiirakkaa on kirpparilla myynnissä joka päivä ja virkkuukoukku heiluu muut ajat. Se on rahattoman yritettävä kaikki konstit :)

Vaan mitäs tuosta rahasta, sillä elämänlaatu on tällä hetkellä mitä mukavin !!!!

Se on aina ollut minulle rahaa tärkeämpää.