Pakkolomalla

Eetu täytti tänä kesänä 10 vuotta. Selvästi on jalka ruvennut nousemaan hitaammin ja nukkuminen maittaa entistä enemmän. Tuntuu, että tämän kuumuuden aikana se on vanhentunut toiset 10 vuotta. Voi reppanaa.
Aikaisemmin sitä ei voinut yhtään päästää irti pihalle, mutta nyt se ei jaksa edes karata. Istuu vain oviaukossa, jos laitan oven auki. Seropit kyllä elävät yleensä aika vanhoiksi, mutta saa nyt nähdä miten perimässä rottiksen geenit vaikuttavat.
Armaskin jatkuvasti kiusaa, niin ettei vanhus saa levätä rauhassa.


Tämä poika puolestaan jaksaa sitäkin paremmin. En uskalla enää päästää pihalle, sillä yhtäaikaa löytynyt toinen pentu hävisi omasta pihastaan noin viikko sitten. Tässäkin lähistöllä on kettu pyörinyt, joten viisainta varoa. Isot kissat kyllä pärjää sille, mutta Armas ei vielä.

Armakselle on kasvamassa selkään pitkiä harmaita karvoja. Saas nähdä minkä näköinen siitä vielä tulee. Luulen että pitkäkarvainen kumminkin.

.....

Pakolliselle blogilomalle jouduin itse. Ensin hajosi tyttäreltä kone, onneksi menee vielä takuu-korjaukseen. Se kun saatiin lähtemään Vantaalle, niin sitten hajosi modeemi. Nyt on modeemi saatu korjattua, mutta eikös tytär istu koko ajan minun koneellani ja hajottaa varmaan kohta tämänkin.

Pinnan kiristystä on kumminkin helpottanut, että hänellä alkaa kohta koulu.

Koko kesän kiukutteli, että hän ei tiedä mitä lähtisi opiskelemaan. Viimetingassa sitten haki Alkio-opistolle lukemaan kulttuuri-antropologiaa. Onneksi pääsi sinne ja on kuulemma hyvät mahdollisuudet saada stipendi muuten kalliiseen kouluun. Aine on tytärtä kovasti kiinnostava ja koulussa voi suorittaa jo yliopistotutkintoja. Voi kun siitä nyt kehkeytyisi vielä ammatti hänelle.

Minä jatkan tätä työttömänä oloa, mutta kiirettä on pitänyt. Persikkapiirakkaa on kirpparilla myynnissä joka päivä ja virkkuukoukku heiluu muut ajat. Se on rahattoman yritettävä kaikki konstit :)

Vaan mitäs tuosta rahasta, sillä elämänlaatu on tällä hetkellä mitä mukavin !!!!

Se on aina ollut minulle rahaa tärkeämpää.