Urho ja kissa

Viimeisin valmistunut työni. Öljyväreillä, koko 40x50. Jotenkin olen tuntenut omakseni nämä vanhat mummot ja papat kissoineen. Niitä teen kauan ja hartaudella. Kissa on aikalailla meidän Maijan näköinen.

Vielä olisi pari keskeneräistä tulollaan, mutta opistoa on enää kaksi kertaa. Onneksi tyttäreni on lupautunut vartijaksi näyttelyyn, joten ajattelin käydä niinä viitenä päivänä takahuoneessa maalailemassa. Kotona ei maalaminen oikein onnistu, sillä pikkukissa auttaa joka asiassa. En halua että työni on täynnä kissankarvoja ja kissa öljyväreissä. Ensi syksynä taas jatkan opistolla, siihen asti voin miettiä malleja.

Tiet ovat sulana meilläkin, ihanaa. Pääsen pyörällä kauppaan =)

Kevätväsymystä

Valon määrä lisääntyy koko ajan ja yrittää herättää minutkin talvihorroksesta. Kroppani on kuitenkin toista mieltä, väsyttää ja masentaa, eikä tuo jatkuvasti harmaa taivas auta olotilaa ollenkaan. Yhtenä päivänä kuitenkin paistoi aurinko ja Maija nautti tilanteesta täysin rinnoin. Osaisipa itsekkin nauttia noin rennosti. Eiköhän tämä olotila mene kuitenkin taas ohi kun aurinko löytää tiensä meidänkin taivaalle. Aurinkoisia päiviä meille kaikille toivottaen ...sude

Synttärikukat

Tuulikki arpoi syntymäpäivänäni kukkien siemeniä ja voitto osui sopivasti minulle, Ahkeraliisan ja Sinitähtösen siemeniä. Yleensä kasvatan suurimman osan kesäkukistani omista siemenistä, mutta viime kevään muuton takia jäi taimet kasvattamatta. Joka kesä on ollut purkeissani Ahkeraliisaa, vaan viime kesänä en saanut edes valmiita taimia mistään, joten jäi siemenetkin saamatta. Tämä lähetys pelasti seuraavan kesäni, olen tosi tyytyväinen. Varuilta kylvän noita vähän eri aikoina, että varmasti saan edes osan kasvamaan. Minulla kun ei ole mitenkään hääppönen multasormi. 

Sinitähtönen oli nimeltään outo, mutta kuvasta tunnistin senkin. Nyt sitten terassillani kasvaa tästä lähtien sitäkin. Toivottavasti onnistun, eikä kissakaan syö kaikkia mahdollisesti esiin nousevia taimia =)

Sain isomman tilauksen Pepeistä, joten niitä nyt vain toistaiseksi täälläkin kuvina. Nämä ovat niitä pienempiä ja kohta alan tekemään isompia. Ahududu-kissa auttaa roikkumalla langoissa ja piilottamalla jatkuvasti virkkuukoukkua. Kai se meinaa että välillä voitais leikkiä jotain muutakin. 

Ihanaa kun tiet alkavat sulamaan.  Kohta saan laittaa pyöräkelkkani kesäsäilöön ja ottaa polkupyörän käyttööni. Kunhan nyt ensin kuivaharjoittelen sitä kypärän käyttöä piilossa kotona =D =D 

Tietsikka temppuilee

Vanha koneeni on alkanut temppuilemaan enkä ole päässyt nettiin ollenkaan. Kun on tottunut hoitamaan laskunsa ja muut asiat netissä, niin tässä onkin ollut pähkäilemistä. Onneksi tietokoneista tietävä tyttäreni sai tämän taas jotenkin toimimaan, mutta saas nähdä kuinka kauan. Kai tässä on uuden osto edessä vaikka varaa ei olisikaan. Eihän siinä muu auta kun ei ilmankan enää pärjää.

Nyt on ollut sitten aikaa enemmän käsitöille ja kirjojen lukemiselle . =) Suuri kasa puolivalmiita töitä ja nämä ihan tilaustyönä tehdyt muumisukat parivuotiaalle. Onneksi olin tulostanut muumikuvion jo aikaisemmin. Tein sen silmukoimalla muuten valmiiseen sukkaan. Monta kertaa sain kuviota purkaa kun olin huolimaton ja jätin välillä kerroksia tai silmukoita tekemättä. Ostaja oli kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen ja se on pää-asia.

Tuli taas vuosi lisää ikääni ja sain siskoltani lahjaksi pyöräilykypärän. No jaa, ei sitä tule kuitenkaan käytettyä =) Vai laittaisinko sen päähäni kun lähden rollaattorilla kylälle, hihi =D . Paperi oli kuitenkin niin mieluisa että sillä leikittiin monta päivää. Parempi lelu kuin kaupan kissanlelut.

Saas nähdä kauanko taas pääsen nettiin. Ei siis mitään hätää vaikka lakkaisinkin välillä kirjoittelemasta. Nettini on sipannut, en minä ;D

Ekologista esipesua

On täällä muutakin tehty kuin rollaattorilla hurjasteltu ;) Tämmöisiä Molla-Maijoja on tosi kiva tehdä. Silmät ja ruusut olen Kiinasta tilannut ja nopeuttavat valmistumista mukavasti. Näihin saa hyvin menemään villa- ja akryylilankojen loppuja ja teen lisää heti kun aika antaa myöten.

Pyöräkelkkaani jo vähän tuunasin. Toiseen sarveen kiinnitin pari kukkaa ja toisessa on kiinnitettynä pieni huomiolamppu. Nyt erotan omani helpommin kaupan edessä olevasta rollaattorijonosta. Olishan se noloa jos nappaisi mukaansa väärän kelkan ;) Olen jo valmiiksi suunnitellut mitä lisäilen lähempänä kesää, ainakin kukkia lisää.

Nyt kun ei ole ollut tilauksia olen aloittanut monia uusia töitä. Minusta on mukava kun on monta kesken, voi jatkaa aina sitä mikä tuntuu sillä hetkellä mieluisimmalta. Parin päivän sisällä nyt tuli kuitenkin monta tilausta pehmoista ja lastensukista. Ne ensin ja tämä kasa saa jäädä odottamaan parempia päiviä.

Meillä kierrätetään ja säästetään kaikessa. Apulainen huolehtii astioitten esipesusta, säästyy tässäkin vettä ja energiaa ;) Välillä tuntuu että apulainen saisi olla vähemmän innokas auttamaan. Käsitöiden teossa siitä on enemmän haittaa kuin iloa. On se kuitenkin ihanaa että on tuommoinen kaveri.

Toivottavasti tänään on talven viimeiset lumisateet ja joutaishan se pakkanenkin jo hellittämään. Iloa ja lämpöä teidän kaikkien päiviin.

"Etiäpäin" sano mummo lumessa

Jo on ilmoja pidellyt. Lähin ruokakauppa kahden kilometrin päässä on tuottanut huolta ja lihaskipuja. Ei ole päässyt pyörällä eikä potkurilla, eikä noita painavia ruokakasseja ole meinannut kotia asti jaksaa raahata. Omaiset ovat pitäneet hyvänä vitsinä kun olen puhunut rollaattorin hankkimisesta.

Vaan kun minulle tarjottiin 50€:lla toimivaa rollaattoria, niin oitis tartuin tarjoukseen. Oikea hinta 450€, tämä siis aivan pilkkahinnalla. Heti kauppamatkalla pääsin testaamaan ja kyllä on kätevä peli täällä korvessa. Pääsee hangessa ja hiekoitetulla tiellä. Jos toiset nauraa kulkupelilleni, niin naurakoot, minä en semmoisesta välitä. Hyvähän se vaan on jos ihmisillä on hauskaa. Kesemmällä otan kuitenkin taas polkupyörän käyttööni.

Maijakin tykkää tästä. Hyvä penkki tarkkailla ympäristöä.

On tämä muutenkin hyvä, tällä saa tietyn statuksen.  Kun ensimatkalla kompastuin jalakseen ja lensin polvilleni, niin heti pysähtyi kaksi autoa tarkistamaan tilanteen. Ettei vaan vanhalle mummolle käynyt huonosti. Jos olisin ilman sitä kaatunut, niin ohi olisivat ajaneet ja puhuneet että taas siellä joku humalainen könyää hangessa =) Syksyllä kaaduin pyörälläni ravintolan lähellä, eikä kukaan tullut auttamaan. Katsoivat vaan hyvin paheksuvasti ohi mennessään, vaikka taatusti  olin selvinpäin.

Kyllä mulla nyt on mistä valita, kun on potkukelkka, polkupyörä ja pyöräpotkuri ;) Enkä taatusti oo noin lihava, kamera valehtelee =D =D =D