Armaksen lyhyt karkumatka

Armas oli eilen lujahtanut jossain vaiheessa ulos, enkä edes huomannut ennenkuin se tuli naukumaan oven taakse. Tuli naukumaan, joo, mutta joka kerta kun menin avaamaan, juoksi häntä pystyssä iloisesti loikkien karkuun. Minä sitten vietin yön välillä itkien, välillä raivoten.

Mahtoi siinä ohikulkijoita naurattaa, kun minä yöllä juoksin aamutakin helmat hulmuten pitkin pihoja huudellen : " Armas tuu nukkumaan ".  Yleensä tuo kutsu tehoaa heti sisätiloissa, mutta ei nyt tietenkään.

Aamulla aikaisin naapurin äkäinen Onni (kolli) ajoi lopulta Armaksen semmoiseen nurkkaan, että sen oli pakko valita joutuuko minun vai Onnin kynsiin.  Onni hävisi kilpailun :)

Kyllä minä sitten annoin sylihoitoa ja syötin herkkuja. Jospa se Armas siitä tajuaisi, että kotona on parempi kuin kylmässä maailmassa.

Jos on oikein paljon vienyt krääsää kirpparille, niin eikös sitten voi ostaa uutta edes ihan pikkuisen tilalle :)
Meille pöllähti eilen tämmöinen kevätlintu pölkyn päälle ( 80 senttiä, kirpparilta). Löytö, ainakin minusta ☺

Ihanaa, aurinkoista, keväistä viikonloppua ♥

5.päivä.....viikon käsityöt

Huhuh, olikin aika urakka kirjoittaa joka päivä jotain. No nyt on viimeinen tähän haasteeseen. ☺

Tällä viikolla sain lopultakin tehtyä loppuun asti kolme paria keskeneräisiä sukkia. Suurimmat on miesten kokoa, eikä nuo pienimmätkään ihan pienet ole. Pienimmät on teeteen Pallas-lankaa ja raidatkin osui kohdilleen . Molemmat suuremmat Novitan 7-veikkaa. Keskimmäisistä voisi luulla, että on useampaakin väriä, mutta niissä on vain jotain raitalangan-jämää ja tummanpunaista. Värinvaihto kerroksella nostin jokatoisen silmukan neulomatta, meikäläisen "kirjoneuletta".

Noita keskeneräisiä sukankutimia löytyy vieläkin vähän joka nurkasta. On vaan niin mukava aloittaa aina uutta ☺

Tulihan siinä muutama kettu-poikakin väsättyä samalla.

Tämä viikko on kyllä enimmäkseen mennyt kirpparitavaroita lajitellessa. Tuntuu ihan mukavalta kun kaappeihin alkaa tulemaan vähän tilaa taas. Kaikenlainen krääsä tuntuu menevän kaupaksi parhaiten ja niistä kyllä raaskii luopuakin ☺

Nyt minä haluan pitää muutaman päivän "blogilomaa", mutta kohta taas tavataan täällä ♥ 

4.päivä....omistettu maalailulle

Huhuh, kovillehan tämä ottaa joka päivä blogia päivittää ☺
Tänään on opisto-päivä ja illalla menen jatkamaan tätä mummelin kuvaa. Ihan on vielä alkutekijöissään ja voi muuttua vielä vaikka miksi. Kerrankin aloitin maalaamaan kahta juoruilevaa tätiä ja kesken kaiken se muuttuikin koiratauluksi =D Ei näistä koskaan tiedä, mitä ne tahtovat olla =D Nykyään olen innostunut maalailemaan tämmöisiä ihmisten kuvia. Mitä vanhempi ihminen, sitä mukavampi maalata ♥

Tänää en haasta ketään, sillä se blogi, jonka olisin halunnut esitellä, en vain löydä sitä nyt mistään.

3.päivä........aarteita

Olenkohan vähän materialisti, kun taas kirjoitan tavaroista ☺ Tämä viikko vaan on mennyt niin tavaroiden penkomisessa, kun lajittelen kirpparille lähtevää kamaa.

Tänään tuli taas niin mukavaa postia mainosten lisäksi. 

Kosotäti oli päättänyt muistaa muutamaa blogikaveriaan paketilla ja minä sain ihania pääsiäiskoristeita.♥ Kiitos sinulle ystäväni ♥ Olin ajatellut, etten viitsi edes laitella pääsiäistä, kun yksin vietän sen kuitenkin. Vaan kyllä minä nyt virittelen näistä pupuista viirinauhan ikkunaani, samalla lailla kuin Kosotäti on laittanut. Pysyis nämä pystyssä pöydälläkin, mutta ei meillä, jossa kissat heti repisi ne. Pajunkissojakin on haettava että saan laitettua nuo kukat niihin kauniisti. Kyllä meillekin nyt Pääsiäinen tulee ♥

Ja mihinkäs luulette näitten pääsiäisen jälkeen joutuvan. No ei ainakaan roskiin, vaan ne laitetaan yläkaappiin odottamaan seuraavaa pääsiäistä. ☺ 

Koitan itsekkin tässä joskus yllättää joitakin ahkerasti kommentoineita lukijoitani, mutta ketä ja milloin, se on vielä salaisuus ☺

Pirkko Elämää ja elämyksiä blogissa arpoi kirjan ja kappas vain kun minä sen voitin ☺
En yleensä lue suomalaisten elämänkerta-kirjoja, ei vaan jaksa kiinnostaa. Nämä toisista kulttuureista kertovat kirjat ovatkin sitten aivan toinen juttu. Mielenkiintoista tutustua elämään, jota itse ei voi koskaan kokea. Odotan innolla tämän kirjan lukemista, tuolla se odottaa jo yöpöydällä nukkumaanmeno-aikaa.
Kiitos Pirkolle oikein paljon ♥

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Nyt on sitten puolustuksen puheenvuoro, miksi minun komeroni tursuavat tavaraa ☺
Kun minä olin lapsi, äidilläni oli tapana heittää roskiin kaikki vanhat lelut ja vaatteet. Niitä ei kauaa säilytelty. Nyt vanhana voin vain haikeana muistella joitakin rakkaita nukkejani ja lelujani.
Kai siitä johtuu, etten voi hävittää omien lasteni tavaroita. Kaappiin on säilytelty kaikki lelut ja paljon pieniä vaatteita. Poika ei niitä niin kaipaile, mutta tytär on ehdottomastoi sitä mieltä, että säilytettävä on. Ja äitihän säilyttää ☺

Onhan siellä toki omiakin aarteita, ei kaikkea voi hävittää.

Kuten tämä 36-vuotta sitten turkkilaisen suutarin minulle tekemä nahkalaukku. Eikö se ole IHANA ♥ Nuorempana se oli kovassa käytössä, mutta nykyään vain säilytettävä aarre.

Tai tämä, Itä-Suomesta Pukarasta navettakirppikseltä 10 markalla ostettu aito krokotiilin-nahkalaukku.
Sisällä on kullanvärinen laatta jossa lukee: "The World's Largest Crocodile Farm Samutprakan".
Jos ei nämä ole aarteita, niin mikäs sitten ☺

♥ ♥ ♥

Sitten vähän toisenlaiseen asiaan, eli tänään haastan bloggaajan nimeltään Seita. Seita samoilee Pohjoisen maisemissa ja ottaa tavattoman kauniita luontokuvia. Itsekkin olen käynyt kansakoulun toisen-luokan Kuusamossa Poussun kylässä, joten nämä kuvat saavat aina niin haikealle mielelle. Meinaa ihan Lapin-kaiho vallata mielen ☺
.....
P.s. Nyt tuli niin paljon pitkiä yhdyssanoja virheineen, että suomenkielen-opettaja-siskollani tulee taas sanomista, hihi. En minä siitä suutu, älä välitä ♥

2.päivä.......sisustusmuodissa mukana ☺

Tänään pitikin sitten poiketa oman kylän pienellä kirpparilla. Ihan sopivaan aikaan meninkin, sillä kirpparin pitäjä oli juuri poistelemassa vanhaksi menneitä tuotteita.

Ilmaiskorista huomasin heti tämän vanhan kankaan, joka on ilmeisesti palvellut aikaisemmin tuolinsuojuksena. Kaksikertaisesta kankaasta saan juuri sopivasti kaksi tyynynpäällistä ensi kesäksi. Tänä keväänä näyttää olevan keltainen ja turkoosi muotivärejä valkoisen rinnalla sisustuksessa, joten nythän minäkin olen kerrankin muodissa mukana ☺ Muutenhan minun sisustukseni on semmoista kirppari-mummola-hamsteri-tyyliä, mutta minä viihdyn juuri sellaisessa. ( Kodikasta, sanon minä ! )

Tämä oli jo laitettu sivuun ihan minua varten. Käsin-neulottu, ilmeisesti Virosta ostettu, SUURI neuleliivi.  Kysymys kuului, että huolisinko ilmaiseksi ☺ No eipä tarvinnut kahdesti miettiä, ihan varmasti huolin.
Tämä on juuri minun kokoiseni ja nyt kun neulon siihen tummanruskeasta langasta hihat, niin saan aivan mahtavan kauniin neuletakin itselleni. Tämä on takaa vielä kauniimpi kuin tästä edestä, siellä on enemmän punertavia sävyjä. Laitan sitten joskus kuvan, kunhan saan ne hihat tehtyä.
 Kylläpä minua taas onnisti ♥

Tuosta kankaasta minulla tuli heti mieleen Rynttyliisa. Hänellä on niin persoonallinen retrotyyli että nytpä haastankin hänet mukaan tähän juttuun ☺ 

1. päivä....kirpparilla

Yleensä olen niin huono vastaamaan haasteisiin, mutta kun Mustankissa tytär laittoi tämän minulle, niin yritän nyt väkertää jotain juttua  ☺
 Ideana on postata viitenä päivänä 5 kuvaa arkielämästään ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla joku toinen bloggaaja.

Tämä ensimmäinen päivä oli kirpparipäivä. Eräs ystäväni otti kirpparipöydän Jyväskylästä ja siinä samalla kyydillä pääsen minäkin pöytää pitämään.  Tuota rompetta ja rojua on tullut kerättyä aikoinaan matkoilta ja kirppareilta niin paljon, että suurin osa on vaan laatikoissa ulkokomeroon varastoituna.

Niinkuin kuvasta näkee, niin ei minulta heti myytävät lopu. Tämä on sentään aika tilava komero, mutta ei tarpeeksi tilava minun rojuilleni. Jossakussa taitaa olla vähän hamsterin vikaa ☺
Lisäksi siskoni muutti juuri omakotitalosta pienempään asuntoon ja toi minulle pari jätesäkillistä verhoja y.m.liinavaatetta.
Pari viikkoa on jo kirpparipöytä ollut vuokrattuna ja ainakin vielä pyörii saama puolella. Pääasia että tuo tavaramäärä nyt vähenis edes pikkuisen ☺

♥♥♥
Olen tässä viiden vuoden aikana huomannut, että nämä haasteet tahtoo pyöriä samojen blogien kesken. Yritänkin nyt löytää ja haastaa semmoisia bloggareita, joita me "vanha rinki" ei kaikki vielä tunneta.
Vähän aikaa sitten osuin mukavaan blogiin, joka sopii ainakin nimensä puolesta tähän teemaan , eli haastetuksi tulee nyt Kotikirppunen Askareita kotosalla blogista. ☺

'What does the fox say?'

Niinhän siinä kävi, että kun yhden päästi sisälle, niin nyt niitä on tullut jo koko pesue.  Varmaan niitä hiipii lisääkin yön pimeydessä ja apinat taitaa jäädä häviölle talon valtauksessa.
Eipä näihinkään mitään ohjetta sitten ole. Tuosta vaan aloin virkkaamaan eikä mitään tullut laitettua ylös muistiin. Eipähän tule samanlaisia, kun ei ohjeesta virkkaile =D

♥♥♥♥

Melkeinhän tässä kohta tuntee itsensä julkkikseksi, sillä nyt olin päässyt saksalaiseen nettilehteen.
http://www.jaettefint.de/newsletter/Kaisu.pdf
En saanut tänne kopioitua, kun on pdf muodossa minun koneellani.
Kuva minusta siinä on jo kolme vuotta vanha ja meikkiäkin on naamalla. En minä enää ole noin pirteän näköinen, en lähestulkoonkaan ☺

♥♥♥♥

Muutoin tänään on harvinaisen huono päivä.
Ulkona sataa räntää, poskea särkee aina vaan ja tytärkin lähti takaisin Outokumpuun aamulla. Eikös siinä ole jo ihan tarpeeksi syytä painua takaisin pehkuihin ja herätä uudestaan parempaan päivään.

Jos kissa puree kirppua......

Oijoijoi ja voivoivoi kun olin eilen kipeänä. Niin kipeänä, etten jaksanut neuloakaan kuin pari riviä tähän silkki-albakasta aloittamaani huiviin. Anne-Marieltahan tämän langan sain ja on se vaan niin ihanaa neulottavaa, että ihan hyväilee sormia.

Kävin eilen hammaslääkärissä kipeän etuhampaan takia ja lääkäri pyynnöstäni nappasi koko hampaan pois. Nyt kuulun sitten ihan näkyvästi näihin "vajaahampaisiin" =D
Vaan olin minä sen jälkeen kipeä, ikinä ennen ei näin kovasti ole hampaan pois oton jälkeen sattunut. Pistelin niin paljon vahvoja särkylääkkeitä, että ihme kun en kupsahtanut jo niihin ja silti koko pää oli kuin tulessa. Ei edes nukutuksi kunnolla saanut, kun mikään ei auttanut. Nyt aamulla oli ihana herätä, kun ei särkenyt enää niin paljon. Kyllä se tästä ja enää ei ikinä tarvi kärsiä tuon hampaan takia.

♥♥♥♥♥
Tyttären ollessa pieni laususkelin hänelle kaikenlaisia vanhoja loruja. Eilen sattui käteeni lappu, johon olin kirjannut ylös yhden hänen versionsa. Sen myötä iloista mieltä teille kaikille.

Jos kissa puree kirppua,

ja kirppu puree kissaa,

ja jos se puree kovasti,

niin muista silloin minua.

♥

Halavalla sai ☺

Tytär tuli äitiänsä katsomaan ja toi tuliaisiakin mukanaan. Voi kun tuntuu taas mukavalta.
Tämmöinen kasa bambupuisia virkkuukoukkuja, yhteensä 12 kappaletta. Eikä maksanut paljon, sillä hän oli tilannut ne suoraan Intiasta ja hinnaksi oli tullut 2,72€ postikuluineen. Päätettiin olla surematta sitä millaisella lapsityövoimalla ja ryöstöpalkalla nämäkin on teetetty =)
On tämä maailma käynyt pieneksi ja ihmeelliseksi näitten koneitten kautta.

♥♥♥♥♥♥♥
Salaisen apina-arvonnan päräytin tuossa ohimennen arvontakoneella. Mahdottoman moni oli lukenut jutun loppuun ja osallistunut ♥
Tällä kertaa apina-poika lähtee Tylsälle Mörököllille. Laitappa osoitetietojasi minulle : sudemi@luukku.com, että saan paketin postiin.
Kiitoksia osallistumisesta muille. Enhän minä virkkaamista tähän lopeta, joten eiköhän joskus taas arvota jotain =)

Kevättä rinnassa

Kyllä nyt alkaa jo tuntua niin keväältä. Apinaneidollakin tuntui kummallista haikeutta rinnassa.
♫♪ ...vaan metsästä hiipi se hiljainen kettu, tuo viekas ja pitkähäntäinen...♪♫
Mitenkähän tässäkin romanssissa vielä käy.

Kevään tullen ihmisetkin alkavat taas liikkumaan enemmän.
Anne-Marie, (joka aiemmin lähetti hurjasti lankoja minulle), kirjoitti, jotta mitäs jos hän poikkeisi kylässä. Kyllä minua jännitti kovasti, kun en yhtään tiennyt mimmoisesta ihmisestä on kyse. Tänne kirpputorikamojen ja kissalauman keskelle on vähän noloa kutsua ketään, ainakaan vierasta. Vaan turhaan jännitin, sieltähän saapui naistenpäivänä niin mukava ihminen.

Anne-Marien ryhmän klipsutöitä voi bongata uudesta Taika-lehdestä. Täytyykin mennä Ärrälle katsomaan löytyisikö lehteä sieltä.

Ja minkälaisten tuliaisten kanssa hän saapui !!!!! Herkkuja oli meille kaikille pitkäksi aikaa, ketään ei oltu unohdettu.Minä sain vielä tämmöisen kasan lankaa ja pari kirjaakin. Voi hyvä tavaton sentään. Muistinkohan kunnolla kiittääkkään kun niin hämmennyin näistä.

Tuo lila on BabyAlpaca Silk lankaa ja nyt minä olen ihan rakastunut =) Miten hyvältä se voi tuntua herkkää ihoa vasten. Siihen on jo huivinmalli katsottuna ja sitä en myy, enkä anna lahjaksi. Ihan itseäni aion nyt hemmotella sillä ♥ Harvoin tulee itselle tehtyä mitään, kun kirppari-vaatteet kelpaa itselle oikein hyvin =D
Mummokissa siihen jo yritti tehdä pesän itselleen , mutta sai häädön, siitä vihainen ilme =)

Tulehan Anne-Marie käymään toistekkin......ja meille saa kyllä tulla ilman tuliaisiakin, hihihi ♥

Täytyihän minun välillä saada voittaa arvonnassakin =)
Pieni lintu arpoi ison kasan Anna-Mari Westin persoonallisia ja kauniita kortteja. Nyt on minulla kaunis kortti tilanteeseen kuin tilanteeseen. Suuret kiitokset molemmille, sekä arpojalle, että korttien tekijälle.
Osa korteista päätyy varmaan seinälle pieniksi tauluiksi ♥

Minulle on taas onni hymyillyt kevätauringon myötä ♥

Kuvapläjäys lapsuudestani

Mörökölli haastoi laittamaan lapsuudenkuvia ja tämä oli niin hauskaa, että tavoistani poiketen otin haasteen vastaan. =) Ensin luulin ettei minulla ole mitään kuvia, mutta löysinkin vanhan rakkaan valokuva-albumini ja innostuin oikein urakalla niitä kuvaamaan =)
Ihan ekana tämä studiokuva äidin ompelemassa kukkamekossa.

Sitten koko sisarusparvi äidin kanssa , Liisu, Kaisu ja Jussi. Minä olen tuo keskimmäinen. Jussia ja äitiä ei enää ole, mutta siskon kanssa pidetään yhteyttä

Lapsen vietettiin kai aika paljon kesiä Kauhajoella serkkujen luona, minä tuossa taas keskimmäisenä. Siellä asui myös Paappani, oikea merikarhu. Konemestarina höyrylaivoilla hän seilasi ympäri maailmaa ja toi tullessaan mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Parhaiten muistan kokonaisesta vyötiäisestä tehdyn korin, jossa vyötiäisen häntä oli kierretty sangaksi. Siihen aikaan ne olivat ihmeellisiä tavaroita.

Tähän väliin tarvii kertoa siskoni lapsuudenmuisto.
Pohjanmaalla oli maatalousnäyttely, jossa suurena ihmeenä ja ohjelmanumerona oli OIKEA NEEKERI AFRIKASTA. Sitä sitten käytiin pällistelemässä ja ihmettelemässä, kun ei kukaan ollut aikaisemmin semmoista nähnyt =D

Äiti oli kansakoulun opettajana Pohjanmaalla ja koska siihen aikaan opettajat asuivat koululla, niin minähän olin aina mukana oppitunneilla. Tässä tuo rusettipää eturivissä.
Opinkin luemaan jo hyvin pienenä ja ensimmäisen kokonaisen kirjan luin 4-vuotiaana. Eikä se ollut mikään satukirja. Nimeä en muista, mutta kansi oli ruskeaa pahvia ja kannessa pieni kuva sinisestä vuoresta. Vuoresta se jotain kertoikin.

Siihen aikaa ei ollut televisioita eikä tietokoneita, joten luin tosi paljon.
Yhdeksän vuotiaana sairastin joululomalla vesirokon ja aikani kuluksi luin Victor Hugon Kurjat 1. ja 2. Sen jälkeen luin Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän. Niin vaikuttava kirja Danten vaelluksesta Helvetin eri osastoilla, että muista sen vieläkin ihan hyvin.
Aika raskasta luettavaa sen ikäiselle, nykyään luen huomattavasti kevyempää tekstiä =D

Tämä on minusta hauska kuva, joten laitan tämänkin.
Keskellä seisoo nuorin tätini. Isä oli 13 lapsesta vanhin, joten täti on melkein saman ikäinen siskoni kanssa.
Ollaan matkalle lähdössä ja äiti on laittanut kaikki hienoiksi. Tytöillä on ollut papillotit päässä yön yli ja äidillä on päässä uusi lehmän läjää muistuttava hattunsa. Se oli siihen aikaan muotia. Minä siinä oikealla ja riisitaudin runtelemat sääreninikin näkyvät hyvin =)

5-vuotiaana pääsin taas oikealle valokuvaajalle. Päässä suuri keltainen rusetti ja päällä äidin tekemät keltainen villapusero ja sininen henkselihame. Jännä miten värit voi muistaa näin pitkänkin ajan jälkeen.

Yhtenä kesänä vietimme paljon aikaa Äkäslompolossa erään Sieppijärveläisen opettajan mökillä. Se oli meistä niin erikoinen mökki, toinen huone oli maantasalla ja toinen pylväiden päällä korkealla.
Se oli yksi niistä harvoista onnellisista kesistä.

Siihen aikaan ei Ylläksellä vielä ollut hotelleita eikä hiihtohissejä. Koko rinne oli luonnonsuojelu-aluetta. Pilasivat sitten senkin alueen. Onkohan sitä Varkaan-kuruakaan enää olemassa siellä?

15-vuotiaana se lapsuus sitten loppui, kun karkasin lopullisesti kotoa. Päällä on itse suunnittelemani ja vanhasta takista ompelemani talvitakki. Somisteena kaninkarvaa vanhasta turkista. Voi kun minä tykkäsin tästä takista.Ihme kun en palelluttanut sääriäni ja koko alapäätäni, sillä takki oli tosi lyhyt ja jaloissa vain ohuet sukat. Se oli sitä minihame-aikaa=D

Nyt haluaisin nähdä muittenkin lapsuuskuvia ja haastan niitä esittelemään ainakin

Matleenan Lankapirtistä

Mayon Viiskytviivaseitkytjayli-blogissa

Kosotädin 

Ja olishan teitä paljon, paljon muitakin jotka haluaisin haastaa, joten ottakaapa tästä haaste matkaan.

Armas ja masennus

Kun etsin tietoa kissojen pissaamishäiriöistä osuin lukemaan kissojen masennuksesta. Samasta aiheesta oli viime viikolla telkkarissakin juttua. Siihen on nykyään oikein lääkettäkin olemassa. Tuntuu aivan naurettavalta ajatukselta. Kuulemma kissa voi lopettaa väärien paikkojen merkkaamisen, kun sille syötetään masennuslääkettä.
Jos minä menisin meidän kylän apteekkiin kysymään kissan masennuslääkettä, niin voipa olla että antaisivat minulle itselleni jonkun rauhoittavan lääkekuurin.

No enhän minä ainakaan ala Armakselle tuommoisia pillereitä kitaan tunkemaan.  Sen sijaan nyt on Armakselle rauhoitettu oma nukkumapaikka, jonne toisilla kissoilla ei ole asiaa. Samoin Armas on alkanut saamaan ylimääräistä sylihoitoa. Vähän väliä nappaan syliin ja silittelen enemmän kuin muita katteja.
Aivan uskomatonta, mutta tämä tepsii. Kertaakaan ei ole pissiä enää löytynyt vääristä paikoista. Niinhän tuo on kuin ihmislapsi, hellyydellä saa enemmän aikaan kuin kurilla.

Olinpa taas monta tuntia maalailemassa. Eräs pyysi tekemään iloisen värikkään keiju-taulun.
Joopa joo, ei ole keijut mun juttu. En tykkää tästä yhtään. Onhan siinä keiju ja väriä, mutta sielu puutuu.
En innostunut aiheesta yhtään ja se näkyy heti kuvasta.
Parasta pysytellä vaan siinä varttuneemmassa väessä, niitä tykkään tehdä ja ne onnistuu paremmin.

Ihanaa, ollaan jo maaliskuussa ja kohta on kevät parhaimmillaan ♥