Ahududu Abudabo Aladobi

Mausu-kissani ei tykännyt että olin matkoilla. Naapurin piti hoitaa sillä aikaa, mutta Mausu oli häipynyt heti, eikä ole vielä ainakaan takaisin tullut. Mausu on ennenkin ollut pitkiä aikoja pois, joten eiköhän se vielä ilmesty takaisin.

Enhän minä osaa olla ihan ilman kissaakaan, joten tyttären kanssa piti käydä tämmöinen hakemassa.

Kovin on pieni rääpäle, joten epäilen onko ihan 12 viikkoa vanha. Paikalla oli neljä vähän isompaakin pentua, mutta minä tietenkin tämän pienimmän ja arimman valitsin, ilman emoa kun olivat siellä kaikki. 

Kyllä huomasi että on alakynnessä ollut. Kun laitoin ruokaa kuppiin, Ahududu syöksyi paikalle ja hotki heti kaiken. Piti jo alkaa säännöstelemään, ettei pienen maha halkea. Nyt hän on jo oppinut että ruokaa voi jättää kuppiinkin, ei se sieltä mihinkään katoa. Vedellä laimennettu kermaviili on suurta herkkua.

Marmariksen marketeissa opimme uuden sanan....ahududulu  (ahududu=vadelma). Se oli meistä niin hauska sanana, että siitä tuli kissallekin nimi. Vääräleuka aikamiespoikani halusi tietenkin sanoa sanansa ja niimpä tästä tuli sitten Ahududu Abudabo Aladobi. Komealla kissalla pitää olla komea nimikin. ;) Kutsumme häntä kuitenkin vain Ahududuksi.

Täytyy tässä lähiaikoina käyttää lääkärissä saamassa rokotukset ja minusta näyttää että hänellä on korvapunkki vaivana. Hyvähän se on tarkistuttaa kunto heti muutenkin, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä. 

Eikä ole mikään arka rääpäle enää. Maha pullottaa jo mukavasti ja on niin seurallinen katti. Vastaa kun jutellaan ja nukkuu vieressä kehräten. Jos vähän jää yksin huoneeseen, niin kohta kuuluu hento "miu". Mikä hienointa, heti ymmärsi mitä varten eteisessä on hiekkalaatikko ja se on ollut ahkerassa käytössä.

Yksi huono puoli Ahududussa on, hän pyrkii kovasti auttamaan tämän koneen kanssa ;) Taitaa kohta olla taitavampi kuin minä näissä hommissa =D

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Jos olisi kilpailu maailman rumimmasta täytekakusta, voittaisin sen kirkkaasti =)

On ollut tapana, että tyttären syntymäpäiväksi väsään jonkunlaisen täytekakun. Ajattelin tänä vuonna yllättää vaaleansinisellä kakulla....... niinhän minä ajattelin =D Kaupan valmiin kakkupohjan kostutin kauniin värisellä mustikkamehulla ja mitä sain aikaiseksi........harmaan kakun. Välissä kirsikkahilloa ja kermavaahtoa ja banaania. Päälle koristeeksi kirkkaanvärisiä suklaanappeja . No tietenkin ne alkoivat sulamaan heti ja lopputulos oli tämän näköinen. Olisittepa nähneet tytön ilmeen kun tarjosin kakkua. Onneksi ei ollut ketään vieraita tulossa kahville =D Loppujen lopuksi se oli kuitenkin ihan hyvän makuista ja kaikki tuli syötyä.

Turkissa tytär valikoi itselleen sukkalangat ja löysi erikoisen väristä, jollaista Suomesta ei saa. Minä päätin synttäreiksi neuloa sukat valmiiksi. Toisen sain valmiiksi ja toisenkin kantapäähän asti, kun huomasin että toisessa oli viisi silmukkaa enemmän kierroksella. Eihän siinä auttanut kuin purkaa, mutta ehdin silti tehdä valmiiksi kun oikein ahkeroin.

Oli niin ihanaa lankaa, että tätä tilaan joskus lisää. Tosi luistavaa neuloa, eikä sukkapariin mennyt kuin 82 gr. Tietenkin laitoin vyötteen talteen, niin hyvään talteen ettei sitä enää löydy. Arveltiin kuitenkin tytön kanssa että se taisi olla tätä, jonka kuvan löysin netistä.

Jääkaappimagneettitaidetta. Tarviiko sen aina olla niin tosikkomaista.

Reissun jälkeen tytölle iski kuume ja paha yskä. Kun hänet saatiin terveeksi, niin sama tauti iski minuun. Nyt olen kohta kaksi viikkoa yskinyt keuhkojani pihalle ja valvonut öitä. Eiköhän se kohta hellitä ja minäkin voin taas vetää suupieliä tällä lailla ylöspäin.

Turkin matkalla

Nyyh... nyt se on ohi. Emme saaneet varattua kuin viikon matkan Marmarikseen, mutta parempi niinkin kuin kokonaan ilman.

Olen lomaillut Marmariksessa ensimmäisen kerran vuonna 1982. Siihen aikaa se oli ihastuttava pieni kalastajakylä jonne ei tuotu muita turisteja kuin kerran viikossa pieni koneellinen suomalaisia. Minä olin heti toisella Aurinkomatkojen lennolla ja olen tosi onnellinen että sain kokea sen paikan aitouden. Nykyään Marmariskin on melkoinen "turistirysä" hotelleineen ja rantaravintoloineen, mutta ihan hyvä paikka vieläkin. 

Monta hotellia on tullut kokeiltua, tällä kertaa jälleen otimme Yunus-hotellin. Keskitason hotelli aamiaisella, mutta hyvä sijainti ja oma ranta vievät voiton monesta muusta hotellista

Elokuu on vähän liian kuuma suomalaiselle, päivällä lähemmäs 40 astetta. Tänä vuonna noihin helteisiin tuli sentään totuteltua jo täällä Suomessa, eikä meri-ilmastossa kuumuus tunnu ollenkaan samalta. Pelkäsin edeltäkäsin jaksamistani kuumuudessa, mutta eihän minulla mitään hätää, nautinnollista oloa vaan. Merivesi 27 asteisena virkisti välillä oikein mukavasti

Tietenkin heti ensimmäisenä päivänä meinasi päänahka palaa, joten heti olkihatun ostoon ja paikalliseen tyyliin uimaan. Suomessa ehkä katsottaisiin pitkään jos menisi uimaan hattu päässä ja aurinkolasit silmillä, mutta tuolla se on hyvinkin tavallista.

"Ottopoikani" Muhammed. Kiltti rantapoika joka soitti joka ilta kotia äidille ja isälle. Minua hän palveli kuin omaa mummoaan. Toiset pojat hääräsivät nuorten tyttöjen ympärillä, mutta Muhammed palveli aina minua, laittoi pyyhkeen tuolille ja aurinkovarjon sopivasti. Kävi tarkistamassa vähän väliä että minulla on kaikki hyvin. Kun nousin merestä, hän kääri huosunlahkeet ylös ja tuli vastaan auttamaan rantaan. Pois lähtiessä talutti käsikynkkää suihkuun ja pesi jalkani. Parempaa palvelua en olisi voinut saada, eikä hän koskaan ollut käsi ojossa odottamassa tippiä. Toki viimeisellä kerralla sitä annoin niinkuin hyvä tapa vaatii, mutta sanoin myös että se on yksin hänelle, ei muille pojille jaettavaksi. Hyi, tuhma mummo.

Harmaasta tukasta oli muutakin hyötyä. Reissasimme päivittäin pienellä paikallisbussilla joka oli aina täynnä kuin sillit purkissa. Kertaakaan en joutunut seisomaan, vaan aina nousi joku antamaan paikkansa minulle. Vanhoja naisia kunnioitetaan siellä aivan toisen lailla kuin Suomessa.

Tämä kuuluu meidä lomarutiineihin =) Vähintään kerran viikossa levitetään illalla jugurttia auringon kärventämiin paikkoihin. Jos sattuu olemaan vaikka mansikkajugurttia, niin mansikat kannattaa syödä ensin pois. =) Annetaan vaikuttaa jonkun aikaa ja huuhdellaan sitten pois. Rauhoittaa tosi hyvin kuumottavaa ihoa, kannattaa kokeilla.

Turkissahan ei ole kissaravintoloita, vaan kissoja on joka ravintolassa. Tämä on minun juttelukaverini. Vaihdettiin pitkään kuulumisia keskenämme. Turkkilaiset pitävät hyvää huolta kissoista, eikä niitä häädetä paikallisten ravintoloista pois. Ihmiset syöttävät niitä kadulle ja jopa pankissa näin kissoille laitettuja vesikuppeja.

Tästä voisivat ottaa mallia muissakin maissa. Suuren marketin ovenpielessä koirille ja kissoille oma virkistyspaikka. On ruokaa ja juomaa tarjolla talonpuolesta.

Nämä ovat kyllä karmeimmat mallinuket joita olen eläissäni nähnyt. En voinut olla nauramatta joka kerta ohi kävellessäni ja lopulta rohkenin ottaa kuvankin. Kauppias vaan ei näyttänyt oikein tykkäävä siitä.

Tällä hetkellä euro on kovaa valuuttaa Turkissa ja lomailu tulee suomalaisille tosi halvaksi. Inflaatio on vuoden alusta ollut yli 40% ja pahenee koko ajan . Kun matalapalkka oli vuoden alussa vähän yli 400€, niin tällä hetkellä se on enää 205€. Mitähän suomalainen tykkäisi jos palkan arvo puolessa vuodessa puolittuisi.

Me vanhat konkarit kiersimme kalliit turistiravintolat kaukaa ja ruokailimme tämmöisissä sivukaduilla olevissa paikallisten suosimissa ravintoloissa. Ruoka oli tosi hyvää ja tuoretta ja HALPAA. Liharuoka juomineen ja lisukkeineen noin 3€ / ruokalija. Palvelukin varmaan ystävällisempää kuin suurissa ravintoloissa. Suosittelen kovasti kokeilemaan.

Välillä söimme mitä katukauppiailla oli tarjolla. Tässä kaktuksenhedelmiä, jotka mummo kuori valmiiksi ja antoi käteen. Todella hyviä eivätkä maksaneet kuin noin 20 senttiä kappale. Ei tullut näistäkään mitään vatsavaivoja, salmonellasta puhumattakaan.

Tietenkin päivittäin piti käydä jossain pastaneesissa herkuttelemassa leipomuksilla ja turkkilaisella kahvilla. Olisi ollut niin mukava tuoda tuommoinen leppäkerttukakku Suomeen, mutta täällä odotti vielä 5 tunnin bussimatka, joten eivät ehkä olisi kestäneet kotia asti.

En juurikaan kehdannut paikallisia kuvata, sillä en minäkään tykkää jos turistit minusta alkavat kuvia ottamaan. Näistä kahdesta backgammon peliin syventyneestä herrasta sain kuitenkin salaa näppästyä kuvan. Tämä on niin tyypillinen näky, että piti tallentaa.

Iltaisin ilman vähän viilentyessä oli mukava  käppäillä kaupungilla, jossa kaupat ovat auki vähintään puoleen yöhön. Elokuu on turkkilaisten lomakuukausi ja kaupunki olikin täynnä enimmäkseen turkkilaisia turisteja. Meitäkin luultiin koko ajan turkkilaisiksi ja saimme kulkea rauhassa ilman kauppiaitten huuteluja, joka oli tosi mukavaa. Tytärhän onkin puoliksi turkkilainen ja minä puhun jonkun verran kieltä, joten eipä ihme.

Olihan se ihanaa, tytärkin sai tavata isäänsä päivittäin.Oli surkeaa lähteä takaisin, mutta ensi kesänä uudestaan jos ei mitään ihmeempiä satu, toivottavasti ei.

Molla-Maija 2

Molla-Maijoja onkin niin mukava tehdä, että nyt näitä alkaa syntymään urakalla joulumyyjäisiä ajatellen. Päähän ja käsiin käytän Dropsin Muscat-lankaa, mutta loput onkin sitten kopasta löytyviä sekalaisia jämälankoja. Turvasilmät tilasin Kiinasta kun sieltä niitä saa halvalla. Näitä onkin paljon nopeampi tehdä kuin apinoita, joten hintaakaan ei joudu laittamaan niin paljon.

Nyt tämä akka lähtee lomalle ja jättää uuden kotinsa ihan huoletta. Olen saanut luotua jo niin hyvät naapurisuhteet, että äkäinen naapurin ukko vahtii kotiani ja toinen naapuri hoitaa kissani sillä aikaa. Kolmas naapuri kiikuttaa jatkuvasti minulle tomaatteja, kun ei itse ehdi syömään kaikkea satoaan. Hyvistä naapurisuhteista on paljon iloa ja hyötyä ja niitä tosiaan kannattaa solmia ja vaalia.