Matkamuistot Kreetalta

Ainahan matkoilta tulee osteltua kaikenlaista, tarpeellista ja tarpeetonta. Viime vuosina olen ostellut vain vaatteita ja käyttöesineitä ja jättänyt matkamuistokrääsät kauppojen hyllyille. Suuri osa matkabudjetista meneekin yleensä ostoksiin.

Tällä reissulla olimme n.s. luxushuoneistohotellissa. Kahdesta televisiosta, videolaitteesta ja kylpyhuoneen poreammeesta huolimatta vessasta ei löytynyt saippuaa eikä muutakaan pesuainetta. Heti ensimmäisenä päivänä piti lähteä kaupoille saippuanostoon ja samalla ostin tämän saippuakupiksi. En jättänyt sinne vaan saa toimia kotona korukuppina.

Merenkäynti oli koko ajan niin kova ettei mereen voinut mennä uimaan. Ensimmäisenä päivänä yritin vähän kahlailla, mutta aalto löi heti nurin ja jouduin konttaamaan polvet verillä takaisin rantaan. Kivikkoranta oli kuitenkin täynnä kauniita pyöreitä kiviä ja niinpä sitten keräilimme niitä ja kauniiksi hioutuneita keppejä. Isompiakin kiviä olisi laukkuun mahtunut, mutta empä silloin tiennyt vielä laukkuni painoa.

Tohtori Viktoriakiksen vastaanotolla kysyin saanko pitää kynän muistona ja heti sanoivat että ota vaan monta. Kaksi kehtasin ottaa. 😊

Sairaalassa ei annettu sairaalavaatteita, vaan jouduin olemaan omissani. Kertakäyttötossut kuitenkin annettiin ja kun olivat ihan hyvät kylmillä lattioilla niin otimpa nekin mtkamuistoksi, roskiin olisivat muuten menneet.

Siinäpä minun hankinnat. Olin ajatellut ostella loppulomasta tuliaiset kissanhoitajalle ja muille kun olisin tiennyt rahatilanteen, mutta eihän niitä sieltä sairaalasängystä käsin saanut hommattua. Säästyi rahat. 😄

Mennessä laukku painoi 18,5 kiloa, mutta kun heittelin aurinkorasvat, vanhat kengät sun muuta pois, niin paluulennolla laukku painoi vain 17 kiloa kivistä huolimatta. Eipä ole ennen käynyt näin päin.

Olen aina sanonut että minulle tapahtuu kaikki kolmen sarjoissa. Ensin oli tämä Kreetan sairaalareissu. Sitten sain kylmällä Vantaan lentokentän lattialla jalkani niin kipeäksi että särkylääkkeitä joutuu syömään vieläkin. Vähän on jo parantunut, joten EN mene lääkäriin. Mikä lie tulehdus tuli. Mutta se pahin, eilen katkesi etuhammas juuriaan myöten. Onneksi sain hammaslääkäriajan huomiselle. Ja onneksi joka paikassa voi pitää kasvomaskia ettei tarvitse hymyillä jukisesti harvahampaisena.

🤣
 

Nyt saa sitten epäonni piisata ja kaikki alkaa menemää loistavan hyvin. 😌

Kenkälankilla

Poikani oli löytänyt kirpparilta kulahtaneen kissapatsaan eurolla ja osti sen äidille tuliaisiksi. Hienohan se on näinkin, mutta innostuin kuitenkin vähän korjailemaan sitä että kestää paremmin ulkona.

Ensin homeet pois pesemällä ja sitten kenkälankkia paksusti päälle. Kiillotuksen jälkeen maalasin vielä silmät akryylimaaleilla. Harmaa kenkälankki olisi sopinut paremmin, vaan kun ei semmoista nyt ollut kotona.

Tämän kenkälankkiniksin opin aikanaan veljeltäni. Hän toi Afrikasta tullessaan suuren eebenpuisen pään. Myyjä oli neuvonut välillä käsittelemään kenkälankilla. Näkyy sopivan myös suomalaisiin puulaatuihin. Nyt kestää taas tuiskut ja auringonpaisteet kissanikin.

Sinne lähti virkkaamani heppa muitten hevosten kanssa rekalla kohti Unkarin EM-kisoja. Ensin laivalla Puolaan ja siitä sitten maitse teitä pitkin. Onneksi on suurempi karavaani, huomattavasti turvallisempaa Euroopan teillä. On se tytöille kokemus. Taitavat kyllä joutua koko porukka karanteeniin matkan jälkeen, mutta se on pientä sen onnen jälkeen.

On se pieni tirppana tuo tyttö suuren hevosensa rinnalla.  Mummo ei uskalla lähellekkään noin suurta eläintä :)

Kukat alkavat pihalla pikkuhiljaa nuutumaan, mutta unikkopenkkini roihahti nyt vasta kukkimaan. Luulin jo ettei kuki ollenkaan.

Tämä kukkanen ei osoita minkäänlaisia nuutumisen merkkejä. Sama villikko edelleenkin 😽

Hyvää helteistä viikonloppua kaikille  😘

Turkki 3. loman loppu

Turkissa oli lähtöpäivänämme Voiton-päivä ja suuria lippuja liehui joka paikassa. (Voiton päivänä muistellaan sotaveteraaneja ja juhlitaan Turkin itsenäisyyssodan ( 1919-1922) päättymistä.) Liputus ei siis ollut meidä lähtömme kunniaksi =)

Koska lentomme lähti vasta yöllä klo 2.30 ja huoneet piti luovutta jo puolilta päivin, niin päätimme ottaa vähän lokoisammin. Aamulla hyppäsimme pikku-bussiin ja suunnistimme kohti Caunuksen suisto-aluetta. Matkalla pysähdyimme tässä kauniissa levähdyspaikassa, jonka moni Marmariksen kävijä varmaan tunnistaakin.

Perillä Dalyanin pikkukaupungissa odotti jokivene jolla seilasimme n. 40 minuuttia ihaillen kauniita maisemia.

Matkalla näimme m.m. Lyykialaisten ikivanhoja kalliohautoja (ikää en nyt muista, mutta tosi vanhoja).

Päätepisteenä ihana Kilpikonnaranta, jossa viivyimme n. 4 tuntia. Tämä on maailman luonnonsuojelukohde, jossa pesii kahta eri lajia suuria merikilpikonnia. Suurimmat noin 200 kiloisia.

Koska nyt on kilpikonnien pesintä-aika, pesät oli merkitty rautakehikoilla.

Lähelle ei saanut mennä makoilemaan, mutta ohi sai toki kävellä mereen uimaan.

Rannalla on myös kilpikonnien sairaala, mutta koska sinne oli matkaa 5 km, niin enhän minä jaksanut lähteä kävelemään semmoista matkaa pehmeässä hiekassa.

Hyvin kului kuitenkin nelituntinen rannalla makoillessa, meressä aalloilla pomppien ja välillä rantakahvilassa välipalaa syöden.

Ranta on hyvin suojattu ja tarkasti vartioitu. Ranta suljetaan iltaisin ja joellakin on suljettava  portti jossa istuu vartija yötä-päivää.. Hyvä että ranta rauhoitetaan öiksi kilpikonnien pesintärauhan takia. 

Laivalla "tietenkin" oli valokuvaaja ja kuvan sai lunastaa paluumatkalla. Olihan se ostettava kun halvalla sai =) Ihan mukava matkamuisto.

Dalyaniin palasimme alku-illasta ja siellä odotti illallinen ja hotellihuone suihkuineen. Hyvin oli aikaa kierrellä vähän kaupungilla ja vaikka nukkua. Minähän kerkesin tehdä molempia :) Vasta puolilta-öin lähdimme Dalamanin kentälle.

Tämmöistä retkeä tarjoaa Aurinkomatkat ja voin kyllä suositella vaikka onkin aika kallis.

Tyttärelläni on kaksoiskansalaisuus ja jouduimme uusimaan hänen henkilöllisyyskorttinsa. Onkin tosi kätevä kortti. Samassa on henkilöllisyystodistus, sairausvakuutuskortti, pankkikortti, bussikortti ja mitä lie muuta. Tarkkaan otettiin sormenjälki joka sormesta. Nyt ei passaa rötöstellä Turkissa, heti jää kiinni ;D

Ahududu oli matkan ajan hoidossa hyvällä ystävälläni. Oli niin mukava kun melkein joka päivä oli messengerissä kuvaterveiset Ahulta.  Viihtyi siellä niin hyvin ettei varmaan olisi enää kotia halunnutkaan =)

Ulkokissa Maijan hoidosta oli sovittu naapurin kanssa. Tapansa mukaan Maija hävisi lähtöpäivänä ja yleensä on palannut samana päivänä kuin mekin. Vaan nytpä ei ole Maija palannut. Parin päivän päästä paluustamme oli joku kissa jäänyt auton alle lähistöllä, ruumista ei enää löytynyt. Epäilen pahasti että se oli Maija joka oli kotiin palaamassa. Toivoa paluusta en ole vielä kuitenkaan heittänyt.

Moni motkottaa siitä että kissojen annetaan juosta vapaana.  Maija oli kuitenkin navettakissojen sukua ja olen vakaasti sitä mieltä, että se oli onnellisempi vapaana juostessaan, kuin 10 vuotta sisälle vangittuna. Sitäkin kokeiltiin, mutta ei onnistunut. Ahududu on tyytynyt kohtaloonsa sisäkissana, vaikka mieluummin sekin varmaan juoksisi vapaana nurmikolla kärpästen perässä.

Sepä nyt siitä lomasta. Seuraava lomapostaus tulee varmaan vuoden päästä ;) Nyt takaisin normi-elämään ja neulomusten pariin.

Turkin matkalla

Nyyh... nyt se on ohi. Emme saaneet varattua kuin viikon matkan Marmarikseen, mutta parempi niinkin kuin kokonaan ilman.

Olen lomaillut Marmariksessa ensimmäisen kerran vuonna 1982. Siihen aikaa se oli ihastuttava pieni kalastajakylä jonne ei tuotu muita turisteja kuin kerran viikossa pieni koneellinen suomalaisia. Minä olin heti toisella Aurinkomatkojen lennolla ja olen tosi onnellinen että sain kokea sen paikan aitouden. Nykyään Marmariskin on melkoinen "turistirysä" hotelleineen ja rantaravintoloineen, mutta ihan hyvä paikka vieläkin. 

Monta hotellia on tullut kokeiltua, tällä kertaa jälleen otimme Yunus-hotellin. Keskitason hotelli aamiaisella, mutta hyvä sijainti ja oma ranta vievät voiton monesta muusta hotellista

Elokuu on vähän liian kuuma suomalaiselle, päivällä lähemmäs 40 astetta. Tänä vuonna noihin helteisiin tuli sentään totuteltua jo täällä Suomessa, eikä meri-ilmastossa kuumuus tunnu ollenkaan samalta. Pelkäsin edeltäkäsin jaksamistani kuumuudessa, mutta eihän minulla mitään hätää, nautinnollista oloa vaan. Merivesi 27 asteisena virkisti välillä oikein mukavasti

Tietenkin heti ensimmäisenä päivänä meinasi päänahka palaa, joten heti olkihatun ostoon ja paikalliseen tyyliin uimaan. Suomessa ehkä katsottaisiin pitkään jos menisi uimaan hattu päässä ja aurinkolasit silmillä, mutta tuolla se on hyvinkin tavallista.

"Ottopoikani" Muhammed. Kiltti rantapoika joka soitti joka ilta kotia äidille ja isälle. Minua hän palveli kuin omaa mummoaan. Toiset pojat hääräsivät nuorten tyttöjen ympärillä, mutta Muhammed palveli aina minua, laittoi pyyhkeen tuolille ja aurinkovarjon sopivasti. Kävi tarkistamassa vähän väliä että minulla on kaikki hyvin. Kun nousin merestä, hän kääri huosunlahkeet ylös ja tuli vastaan auttamaan rantaan. Pois lähtiessä talutti käsikynkkää suihkuun ja pesi jalkani. Parempaa palvelua en olisi voinut saada, eikä hän koskaan ollut käsi ojossa odottamassa tippiä. Toki viimeisellä kerralla sitä annoin niinkuin hyvä tapa vaatii, mutta sanoin myös että se on yksin hänelle, ei muille pojille jaettavaksi. Hyi, tuhma mummo.

Harmaasta tukasta oli muutakin hyötyä. Reissasimme päivittäin pienellä paikallisbussilla joka oli aina täynnä kuin sillit purkissa. Kertaakaan en joutunut seisomaan, vaan aina nousi joku antamaan paikkansa minulle. Vanhoja naisia kunnioitetaan siellä aivan toisen lailla kuin Suomessa.

Tämä kuuluu meidä lomarutiineihin =) Vähintään kerran viikossa levitetään illalla jugurttia auringon kärventämiin paikkoihin. Jos sattuu olemaan vaikka mansikkajugurttia, niin mansikat kannattaa syödä ensin pois. =) Annetaan vaikuttaa jonkun aikaa ja huuhdellaan sitten pois. Rauhoittaa tosi hyvin kuumottavaa ihoa, kannattaa kokeilla.

Turkissahan ei ole kissaravintoloita, vaan kissoja on joka ravintolassa. Tämä on minun juttelukaverini. Vaihdettiin pitkään kuulumisia keskenämme. Turkkilaiset pitävät hyvää huolta kissoista, eikä niitä häädetä paikallisten ravintoloista pois. Ihmiset syöttävät niitä kadulle ja jopa pankissa näin kissoille laitettuja vesikuppeja.

Tästä voisivat ottaa mallia muissakin maissa. Suuren marketin ovenpielessä koirille ja kissoille oma virkistyspaikka. On ruokaa ja juomaa tarjolla talonpuolesta.

Nämä ovat kyllä karmeimmat mallinuket joita olen eläissäni nähnyt. En voinut olla nauramatta joka kerta ohi kävellessäni ja lopulta rohkenin ottaa kuvankin. Kauppias vaan ei näyttänyt oikein tykkäävä siitä.

Tällä hetkellä euro on kovaa valuuttaa Turkissa ja lomailu tulee suomalaisille tosi halvaksi. Inflaatio on vuoden alusta ollut yli 40% ja pahenee koko ajan . Kun matalapalkka oli vuoden alussa vähän yli 400€, niin tällä hetkellä se on enää 205€. Mitähän suomalainen tykkäisi jos palkan arvo puolessa vuodessa puolittuisi.

Me vanhat konkarit kiersimme kalliit turistiravintolat kaukaa ja ruokailimme tämmöisissä sivukaduilla olevissa paikallisten suosimissa ravintoloissa. Ruoka oli tosi hyvää ja tuoretta ja HALPAA. Liharuoka juomineen ja lisukkeineen noin 3€ / ruokalija. Palvelukin varmaan ystävällisempää kuin suurissa ravintoloissa. Suosittelen kovasti kokeilemaan.

Välillä söimme mitä katukauppiailla oli tarjolla. Tässä kaktuksenhedelmiä, jotka mummo kuori valmiiksi ja antoi käteen. Todella hyviä eivätkä maksaneet kuin noin 20 senttiä kappale. Ei tullut näistäkään mitään vatsavaivoja, salmonellasta puhumattakaan.

Tietenkin päivittäin piti käydä jossain pastaneesissa herkuttelemassa leipomuksilla ja turkkilaisella kahvilla. Olisi ollut niin mukava tuoda tuommoinen leppäkerttukakku Suomeen, mutta täällä odotti vielä 5 tunnin bussimatka, joten eivät ehkä olisi kestäneet kotia asti.

En juurikaan kehdannut paikallisia kuvata, sillä en minäkään tykkää jos turistit minusta alkavat kuvia ottamaan. Näistä kahdesta backgammon peliin syventyneestä herrasta sain kuitenkin salaa näppästyä kuvan. Tämä on niin tyypillinen näky, että piti tallentaa.

Iltaisin ilman vähän viilentyessä oli mukava  käppäillä kaupungilla, jossa kaupat ovat auki vähintään puoleen yöhön. Elokuu on turkkilaisten lomakuukausi ja kaupunki olikin täynnä enimmäkseen turkkilaisia turisteja. Meitäkin luultiin koko ajan turkkilaisiksi ja saimme kulkea rauhassa ilman kauppiaitten huuteluja, joka oli tosi mukavaa. Tytärhän onkin puoliksi turkkilainen ja minä puhun jonkun verran kieltä, joten eipä ihme.

Olihan se ihanaa, tytärkin sai tavata isäänsä päivittäin.Oli surkeaa lähteä takaisin, mutta ensi kesänä uudestaan jos ei mitään ihmeempiä satu, toivottavasti ei.

Pieni irtiotto arjesta

Ihan parinkin päivän reissu kesken arjen tekee niin hyvää. Tallinnan joulutori oli näkemättä, joten sinnehän me suuntasimme. Kansipaikat laivalla ja pari yötä Eurooppa-hotellissa. Oikein hyvä valinta meidän mielestä. Ei tarvinnut kuunnella yöllä humalaisten mekkalaa, vaan nukuimme pehmeissä sängyissä  oikein rauhallisessa hotellissa. Aamupalakin oli maittava ja monipuolinen, eikä koko aikana ollut kiire mihinkään.

Minä sain jo menomatkalla jalkani niin kipeäksi, että taksilla ajeltiin vähänkin pitemmät matkat, mutta siellähän se oli suhteellisen halpaa, hotellilta torille n.5 €. 

Itse tori oli minulle vähän pettymys. Olin odottanut paljon erilaisia käsitöitä, mutta tuntui että joka toisella kojulla oli tarjolla glögiä ja lopuilla villasukkia. Eipä siellä paljon ollut valinnan varaa sukkien ja krääsän lisäksi. Ostin sieltä kuitenkin kunnon kassillisen juustoja, enkä muuta.

Olisi varmaan tuntunut jouluisemmalta, jos maassa olisi ollut lunta. 

Olishan siellä Tallinassa paljonkin nähtävää ja kuvattavaa, mutta me pyrittiin ottamaan koko päivä mahdollisimman rennosti. Onneksi meille sattui oikein aurinkoinen päiväkin, vaikka edellinen päivä oli ollut aivan mahdoton räntäkeli.

Sadamarket tuli katsastettua, mutta eihän siellä ollut oikeastaan mitään ostettavaa. No , jälleen kassillinen juustoja tietenkin ja karamelleja.

Tytär sai houkuteltua hotellin vieressä olevaan Nautica-ostoskeskukseen ja sittenhän alkoikin palamaan rahaa =) Ihania vaate- ja kenkäkauppoja ja sieltä löytyi virolaisten taiteilijoiden töitä joita olin etsinyt, sekä kaipaamani huopatyöliike

Merlin Metsin maalaamaa kissakoru oli pakko ostaa itselle ja samasta kaupasta paljon muutakin =)

                                     

Tytär oli etsinyt netistä valmiiksi meille hyviä ruokapaikkoja, mutta eihän me enää jaksettu minnekkään lähteä, vaan alku-illasta suuntasimme syömään oman hotellin ravintolaan. Kyllä kannatti. Aivan ihanaa ja kauniisti laitettua ruokaa. Eikä ollenkaan pahan hintaista, kallein ruoka pippuripihvi 21€. Minulla siinä juuri sitä lautasella. ( Viiniä ruoan kanssa, ei mekään ihan absolutisteja olla =) ). Todella ystävällin palvelu myös, josta 10 pistettä lisää =)

Kun herkuttelemaan lähdetään, niin silloin syödään myös jälkiruoka. Minulla grepejä lämpimien hedelmien ja tallinkikastikkeen kera, nam.

Illalla vielä pieni kävelylenkki ja sitten maistuikin taas uni pehmoisessa pedissä. On mahtanut olla kamalaa tuommoisessa sukelluskuplassa. Ei ole ahtaanpaikan kammoisen paikka.

Aamulla ehti vielä hyvin aamupalan jälkeen käydä ilman kiireitä viimeisillä ostoksilla sillä kotimatka alkoi vasta klo 12. Heihei Tallinna, eiköhän taas joskus tavata.

Ja kun herkuttelemaan oli alettu, niin olihan sitä vielä laivalla jatkettava. Neljän tunnin bussimatkan jälkeen oltiinkin sitten taas kotona, jossa kissat odottelivatkin jo naapurin hyvästä hoidosta huolimatta.

Kettusukat

Keskeneräisten korissa on aikansa pyörinyt kettusukkien tekeleet, joten teimpä ne valmiiksi, vaikka ei olekkaan saajaa tiedossa. Jospa ne joulumyyjäisissä menisi jollekin. Tämän tapaisia olen nähnyt netissä ja omani tein ihan summamutikassa, ei ihan ketun näköiset ;(

Vaan tiistaina nämä tytöt lähtee Tallinnaan. Ei olla tyttären kanssa koskaan käyty siellä joulumarkkinoilla ja edellisestä Tallinan-reissusta on jo viisivuotta. Päätettiin yhdessä että nyt juhlitaan ja nautitaan. Kumpikaan meistä ei välitä viipyä laivalla kuuntelemassa humalaisten öistä mölinää, joten menemme suoraan maihin ja olemme kaksi yötä hotellissa. Ensimmäistä kertaa näin minullekin. Ei käydä Karnaluksissa , eikä muutenkaan olla suunniteltu mitään ostoksia valmiiksi.  Me vaan nautiskellaan. 

Vähän kyllä jännittää valmiiksi, toivottavasti ei merellä kovin keikuta.

Mitä tuli osteltua Turkista

Tämä oli niin hauska yhden kaupan ulkopuolella. Katsoin että kaikki on myytävänä, mutta tytär huomasi että suurin onkin elävä. On niin kaunis kissa, että sen olisin voinut sakakuljettaa Suomeen.

Oppaat aina neuvoo ostamaan kultaa ja nahkaa Turkista ja onhan ne siellä paljon halvempia. Meille kyllä piisaa tavallinen vaatetavara ja sitä kyllä kannattaa ostaa.  

Marmariksestakin löytyy nykyään muutama Outlet-myymälä ja niissä kannattaa poiketa. Siellä oli jo myynnissä ensi kesän Kaphallin ja Vero Modan mallistoa hintaan 3-5€ pusero. Nehän valmistetaan enimmäkseen Turkissa. Ei ollut enää meille sopivia kokoja, mutta ostelin sitten m.m. näitä Hammam-pyyhkeitä hintaan 4€ kpl, Suomessa 25-30€. Ihania matkapyyhkeitä, suuri kokoisia, mutta kevyitä ja pieneen tilaan meneviä.

Yhtenä päivänä eräs laukkukauppias veti Eminen kauppaansa ja alkoi kyselemään mikä väri olisi paras. Emine yritti selittää, ettei aio ostaa mitään, mutta valinta oli pakko tehdä. Sitten myyjä löi laukun Eminen syliin ja sanoi vaan :" Tämä lahja, minä isän ystävä".  Voikos tuon halvemmalla enää ostoksia tehdä =) Niin tuli tyttärestä Michael Korsin feikkilaukun omistaja. Seuraavana päivänä toinen kauppias antoi sitten laukkuun sopivan rahapussin lahjaksi.  On se hyvä kun isällä on anteliaita ystäviä =)

No enhän minäkään onneksi ihan ilman jäänyt. Olin loman aikana voittanut Kukkia ja koukeroita blogista tämän ihanan Marimekon laukun. Onkin sopivan kokoinen ottaa mukaan seuraavalle reissulle vaikkapa passia ja rahapussia varten. Aivan ihana. Suuret kiitokset Tuulikille.♥

Emine on innokas kokeilemaan uusia makuja ja osti kaupasta tätä terveellistä juomaa. Empä voi suositella, ei kannata ostaa =D Kauppiaskin kysyi tytöltä, että oletko nyt varma että haluat tätä =D Tuote on valmistettu hapatetusta porkkanasta chilipaprikaa y.m. Maku muistuttaa lähinnä voimakkaasti etikalla ja chilipaprikalla maustettua hapankaalia, kammottavaa. Onneksi oli tuota ihanaa banaanimaitoa hörpätä päälle.

Sitten löytyi pienen etsinnän jälkeen se paras kauppa. Täällä oli myymässä vanha  mummeli, joka myös virkkaili pehmoleluja. Meillähän löytyi heti paljon juteltavaa keksenämme. Ihmeesti tuo Turkinkieli palautui minunkin mieleeni,vaikken sitä vuosiin ole tarvinnut. Tytärkin oppi jonkun verraan lisää sanoja.

Isä hommasi tyttärelle uudestaan Turkin kansalaisuuden ja poliisi antoi neuvoksi, että kieli pitää opetella kunnolla ensi kertaa varten.  Nyt on tytär merkattuna naimattomaksi muslimiksi kotipaikkanaan Ermenek siellä Kaakkoi-Turkissa. Eipä tuosta haittaa ole, jos ei ehkä hyötyäkään koskaan =) 

Tämän kasan sitten ostin noin 10€:lla. Liukuvärjätyt ovat ihanan pehmeää akryylia ja ruskeat jokseenkin samalaista puuvillalankaa kuin Suomen Miami-lanka. Väriskaala vain on kirkkaampi ja laajempi. Minä otin tätä ruskeaa ihan apinoita varten. 

'

Parin päivän päästä oli mentävä uudestaan ja tämä kasa maksoikin sitten jo noin 16€. Tässä onkin sitten jo villalankaakin ja ruskea on antibakteerista puuvillalankaa, jota ei harmikseni ollut kuin tämä yksi jäljellä. Lisäksi virkkuukoukku ja haikarasakset.

Lankojahan voi tilata halvalla suoraan Turkistakin koti-ovelle tuotuna ja nyt minulla on vähä tietoa mitä tilata, ettei ihan summassa tarvitse ottaa. Jos joku haluaa tietää näistä enemmän, niin minulta voi kysyä  

Halvaksihan meidän loma tuli, vaikka joka päivä käytiin ulkona syömässä pariin otteeseen  Tässä ollaa isän työpaikalla syömässä "pientä" kanapataa. Ainut kerta kun syötiin oikein turistiravintolassa, yleensä söimme paikallisissa Lokantoissa, joissa ruoka on taatusti tuoretta ja yhtä hyvää, mutta monin verroin halvempaa. Meiltä meni molemmilta noin 200€ viikossa kaikkiin ostoksiin ja syömisiin, ei paha =D

                                               

Tässä sitten pieni lounas Lokantassa. Valkoinen lasissa on ayrania, voin suositella, erittäin virkistävä jugurttijuoma.

 

Yöllä tietenkin piti vielä käydä paikallisessa leipomossa syömässä herkkuja ja kupposella kahvia. Etualalla minulla "Naisen napa" leivonnaisia

Eihän sieltä terveenä tietenkään selvitty, vaan sain lentokoneessa niin pahan yskän, että pakko oli jo mennä lääkäriin, kun alkoi vatsaan pistämään. Olin yskinyt niin kovasti, että vatsalihas oli jo revähtänyt, mutta eipä sentään kylkiluita ole mennyt poikki =D Vaan on minusta niin hyvää huolta pidetty. Aamulla heräsin kuollut hiiri tyynyllä naaman edessä. Kas kun eivät olleet sitä suoraan suuhun tunkeneet =)