Aatelinen viherpeukalo ☺

Serkku Ruotsista kävi kylässä ja kun ei olla 20 vuoteen tavattu, niin olihan sitä juttua. Eräs sukulainen oli tehnyt sukututkimusta ja sepäs onkin mielenkiintoista. Isän suku on Karjalasta, mutta äidin suku Ruotsista ja siellä olikin yllätyksiä. Seurasin itse noin 300 vuotta taaksepäin ja vastaan tuli suuri lauma aatelistoa. Melkein kaikilla oli jonkinlainen hieno vaakuna nimensä edessä. No, minuun asti se aateluus ei ole periytynyt muuta kuin että vereni on Rh- merkkistä. =) Sehän on kuulemma tyypillistä siniverisille.

 Sen lisäksi minulle on kehittymässä viherpeukalo =) Sain siskoltani lahjaksi Daalianmukulan ja olen saanut sen jopa kasvamaan. Kissatkaan eivät ole vielä sitä löytäneet =) Istutin sen kyllä keskelle suurta ulkoruukkua, mutta se päätti itsepäisesti alkaa kasvamaan ihan ruukun reunalla. Aina ei voi onnistua, ehkä seuraavalla kerralla. Hyvä alku kuitenkin uudelle uralleni pihapuutarhurina.

Meidän Mausu

Kansalaisopistokausi alkaa olla lopuillaan, joten täytyi saada viimeinenkin taulu valmiiksi. Maususta ei ole tullut tehtyä yhtään kuvaa, tähän yritin saada Mausun kurkkimaan oven alta. Ei Mausulla oikeasti ole noin pelottavan näköiset silmät, vaikka se pimeällä pihalla näyttääkin koskus aika pelottavalta ;)

Pääsiäinen meni mukavasti kissoja lääkitessä. Empä ole tainnut saada koskaan ennen syötettyä matolääkkeitä ilman yhtäkään vertavuotavaa haavaa. Tytär kääri kissat tiukasti viltin sisään ja minä tungin pillerit kurkkuun. Ei haavoja , ei verta =) Ilman sen suurempia katastrofeja tällä kertaa selvittiin, mitä nyt Mummo loukkaantui moisesta kohtelusta niin kovasti, ettei ole vieläkään oikein antanut minulla anteeksi. Nyt on hyvä jatkaa taas vähän aikaa madotonta elämää.

Hyvää Pääsiäistä ♥

Löysin kirpparilta joku aika sitten niin suloisen munaruukun parilla eurolla, etten voinut vastustaa kiusausta ostaa sitä. Laitoin siihen vesilasissa koivun oksia neljä päivää sitten ja nyt on silmut jo puhjenneet. Pääsiäiseksi ehtivät hyvin hiirenkorvalle. Pääsiäisverhot ovat sieltä kaukaa lapsuudestani :)

Välillä oli jo niin kesäisen lämmintä ja Mausu teki itselleen pesän. Mikäs siinä on makoillessa kun multa on pehmeää ja aurinko lämmittää. Eilen olikin sitten taas lunta niin että hiihtämään olisi päässyt. Normaali Suomen kevät.

Minä ole nyhjöttänyt sisällä ja virkkaillut apinoita koukku sauhuten. Sain lisää lankaa, joten nyt on taas mistä virkata, ihanaa. Tavoitteena olis 20 apinaa ja 10 Peppiä ennen toukokuun loppua. Kiirettähän se pitää, mutta ihan  mukavaa kiirettä.

Kun tytär ei ole kotona, pitää kissat hänelle sänkyä varattuna. Siihen ei  muilla ole asiaa ;) Mummokissakin on taas piristynyt, vaikka syksyllä luulin ettei talven yli selviä.

Minulta tilttasi tämä kone välillä enkä päässyt nettiin ollenkaan. Vaan kun aikani rämpsyttelin ja näpyttelin ja klikkailin mistä sattuu, niin johan alkoi taas pelittämään. Olin tosi ylpeä itsestäni ja olen taputellut itseäni olkapäille: "Olen minä vaan aika taitava koneenkorjaaja, oikea nörtti". =D =D 

Valkoinen huhtikuu

Vuosi väriterapiaa haasteessa huhtikuuni on valkoinen. Valkoisena se alkoikin, sillä koko lauantaipäivän satoi lunta ja räntää. Sunnuntaina onneksi suurin osa oli jo sulanut pois ja ulkona raikui mahtava lintujen konsertti.

Minä sain valmiiksi toisen jääkarhutauluni. Nyt minulla on perhepotretti seinälleni, sillä tämä tuo mieleeni minun ja tyttäreni välisen suhteen. Siinähän on selvästikin minä ja tytär =) Viereen laitan edellisen jääkarhukuvan, jossa pyllistelee leikkimielinen poikani =)

Enää pari kokoontumista maalailun parissa, sitten onkin kevätnäyttely. Keskeneräisiä töitä jää taas odottamaan syksyä ja uutta kansalaisopistokautta.