Voi Maija parkaa

Pakon edessä on Maijallekin ostettu nyt valjaat. 9 vuotta vapaana liikkuneelle kissalle se on kärsimys ja vie varmaan pitkän aikaa ennen kuin se tottuu niihin. Joka päivä harjoitellaan vähän aikaa, mutta ei tahdo sydän kestää sen itkua ja valitusta. Ensin Maija nyhjötti vaan oven edessä valittaen. Siirtyi sieltä sitten vaatekomeroon piiloon makaamaan. Siellä se makoili pari tunia ihan liikkumatta ja minä jo pelkäsin, että voiko kissa kuolla vitutukseen.

Mausua ei ole vielä päästy edes kokeilemaan valjaisiin, mutta sille se voi olla vielä vaikeampaa. Mausu on kolme vuotta Maijaa vanhempi ja kulkija luonne.

Harmittaa todella uusi asuinalueeni. Muualla kylällä kissat kulkee vapaana, mutta ei meidän uudella mäellä. Siellä ollaan mukamas niin "lainkuuliaisia, ja pah" , ovat kuulemma jo hankkimassa supiloukkuja yhden vapaana kulkevan kissan takia.  Ei tunnu mukavalta muuttaa semmoiseen paikkaan kissojen kanssa. Mistäs minun kissani nyt saavat hiiripaistia, minä sitä en ainakaan lähde metsästämään.

Puhutaan kanssaihmisistä selän takana

Viltsu Mari oli niin kauniisti kirjoittanut blogistani, että yritän jatkaa haastetta. Seuraan valtavaa määrää blogeja ja sieltä on vaikea valita vain muutamaa. Arvelen että kaikki eivät välttämättä välitä tämmöisestä "julkisuudesta" (vilkutus sielunsiskolleni) ja osa ihanista bloggareista on tässä vuosien varrella lopettanut kirjoittamisen. Kuvan kopioin facebookista ja vanhat tekstit ovat myöskin facebookista Äkkilähtöjä menneisyyteen sivuilta

Ensin pari vanhaa tuttua:

*Vekki*,  blogituttu jo vuosien takaa. On siinä niin taitava käsityöntekijä että ihmetellä pitää. Eipä taida semmoista käsityölajia olla mitä Vekki ei hallitsisi.  Olen vallan ihastunut Vekin tonttuihin ja muihin hahmoihin ja on ollut "ihan pakko" ostaa muutama itsellekin, on ne vaan niin ihania eikä ole hinnalla pilattu. Minulla on tonttu ja enkeli ja vielä joskus ostan sen noita-akankin pääsiäiseksi. Vekiltä luontuu kyllä huovutus ja tilkkutyötkin sekä mattoja ja muuta mukavaa.

Vanha rouva Zakuska-pöydässä, vähän uudempi tuttavuus, mutta vanha tuttu jo hänkin. Voi mitä väri-iloittelua siellä onkaan. Hänellä riittää mielikuvitusta koristella ruokansa ja laittaa kotiansa niin kauniiksi että ihan on ilo silmälle katsella niitä. Sinne haluaisin ihan paikan päälle katselemaan kaikkia ihanuuksia. Tuntuu että hänen elämässään ei harmaita päiviä ole olemassakaan, pelkkää iloista väriä ja kauneutta vaan. Sitä blogia lukiessa tulee aina niin hyvälle tuulelle.

Täytyyhän muutama muotiblogikin mainita ;)

VillaNanna on oikea kirpputorikiertelijän toiveblogi. Siellä on tuunausta jos jonkinlaista ja varsinkin vaatteiden tuunaukset ovat aivan mahtavia. Sieltä olen löytänyt jo monta ideaa, jotka teen "sitten kun on aikaa". Eläkeläisillähän tunnetusti on kiire eikä aika piisaa kaikkeen =) Vaan tässä blogissa on niin paljon kierrätys y.m. ideoita, että kannattaa kurkata.

Aivan uusin blogilöytöni on Värikäs Elämäni blogi. Onhan noita kauniita muotiblogeja hoikille pilvin pimein, mutta tässä on nainen joka bloggaa meille muhkeat muodot omistaville. Aivan ihana nähdä miltä vaate näyttää isommankin ihmisen päällä ja tietää mistä noita isoja kokoja löytää. Se kun ei ole ihan helppo homma kun koko menee reilusti yli 50. Pipsa on rohkea nainen ja aloin heti seuraamaan kun löysin hänen bloginsa. Hatun nosto ja kumarrus hänelle.

Nämä vanhat uutiset ovat niin hauskoja, etten voi olla vielä muutamaa laittamatta =D

Ja ihan turha väittää, että ennen oli kaikki paremmin. Vaikka tuntuu että nyt kun työttömien oloja aina vain kiristetään, niin vaivaistaloille taitaisi kohta taas olla kysyntää :(

Kyllä kannatti valittaa =D

Toiset aina kehuskelee mitä kaikkea he ovat saaneet hyvitykseksi kun ovat valittaneet viallisesta tuotteesta. Pääsiäisenä minun Koiramäen suklaamunastani puuttui yllätys ja ihan aikani kuluksi  kirjoitin siitä maahantuojalle. Kyllä kannatti =D Sain postissa hauskan avaimenperän ja pussillisen lakunarua ystävällisen kirjeen kanssa. Eihän tuo niin ylenpalttinen ollut, mutta minä kyllä tulin siitä ihan hyvälle tuulelle. Ostan toistekin Koiramäen suklaamunia ;)

Muutto jatkuu ja hidastahan se on kun kassi kerrallaan pyörällä tavaroitaan raijjaa. Onneksi eräs ystäväni välillä vie suurempia pussukoita autollaan. Kyllä se tästä vielä järjestyy, vaikka välillä tuntuukin aika toivottomalta.

Lisää langanpätkistä

Langanpätkä-patalapun tekeminen oli niin mukavaa, että laitoin astetta isommalle ja virkkasin tyynypäällisen samalla tyylillä. Millään ei raaski lopettaa kun täytyy katsoa aina mikä väri seuraavaksi tulee ;) Tähän käytin sentään jo niitä hyvin pieniä keriäkin joita löytyy koko ajan lisää pakkauspuuhissa. Yritän hillitä itseni etten ala tekemään peittoa, sillä niitä minulla on jo tarpeeksi monta virkattuna =)

Nyt olen keksinyt keinon millä noita miehiä voi "iskeä" näin vanhemmallakin iällä ;) Lähdetään polkupyöräilemään liukkailla keleillä ja kun sopiva kohde on näköpiirissä niin hups, kaadutaan pyörän kanssa. Jos on fiksu mies, niin tulee auttamaan ja siitä on sitten hyvä jatkaa jutustelua. Ne pöljemmät jatkavat matkaansa ja joutavat mennäkin. Olen nyt kerran harjoitellut tätä keinoa ja hyvin toimi. Se oli kuitenkin vasta harjoittelukierros, tosi toimiin alan ehkä joskus myöhemmin =D

"Varokaa heikkoja jäitä"

Niin kauan kuin muistan, on Pikku Kakkosen nalle varoittanut heikoista jäistä näin keväisin. Kyllä pahalta näyttikin kun eilen sumun seassa kaukana järven selällä näkyi joku pilkki-ukko vielä kököttävän. Kyllä täytyy kalanhimo olla valtava kun sitä henkensä kaupalla haetaan. Jos ukko olisi sinne lumpsahtanut niin kukaan ei olisi huomannut.

Eräs mummo halusi lapsenlapselleen Pikku Kakkosen nallen. Kuulemma ihan tavallisen nallen näköinen. No ei kyllä ole. Kun tutkin kuvia niin onhan siinä omat erityispiirteet joista sen tunnistaa. Vähän lihavampi olisi minun nalleni saanut olla, mutta en viitsi enää purkaa.

Mahdottomat on kelit tällä hetkellä, ei pääse pyörällä eikä potkurilla tuolla sohjossa. Kunpa se sulais äkkiä pois.