Kiitos kommenteista, joita sain viime kirjoitukseen.
Niin, naurakaa te vain. Vahingonilo se on paras ilo.
( En minä luokkaantunut, ehei. )
Eipä silti, kun näen sukulaisten ja tuttavien kauhistuneet ilmeet sisään tullessaan, niin kyllä minuakin naurattaa, vaikken sitä voikkaan näyttää. Välillä on mukava heitä vähän järkyttää tämmöisillä pikku asioilla, joista minä en piittaa ollenkaan. Jos nyt onkin multaa lattialla ja kissankarvoja kaikki paikat täynnä, niin mitäs siitä. Ei ne mihinkään karkaa, vaikken heti siivoiskaan.
Minun mielestäni elämästä pitää nauttia, eikä stressata itseään sillä, mitä muut ajattelevat. Eihän niitä rahoja ja puhtaita nurkkia saa kumminkaan taivaaseen mukaan, mutta kissan voi ehkä saada :)
........
" Onneksi" minulla on tämä reipas apulainen Eetu. Se kyllä herättää minut keskellä yötäkin kantelemalla kissojen pahoista teoista. Seisoo kissan vieressä ja haukkuu, kunnes minä menen torumaan kattia.
Viime yönä se olikin oikein hyvä, sillä Viljari-poika pelasi jalkapalloa pitkin lattioita..........
minun huisin kalliilla silmälaseillani. Onneksi eivät ehtineet hajota, vähän uusia naarmuja vain.
Saas nähdä mitä ensi yö tuo taas tullessaan :)