Pikkuhiljaa helpottaa

Olipa se rankka viikko, mutta päivä päivältä olo helpottuu, vaikka vieläkin on itku herkässä. Öisin näen painajaisia ja juoksen ovelle avaamaan ovea Eetulle, huhuh. Pari ensimmäistä päivää en pystynyt tekemään mitään, istuin vain tuijottamassa telkkaria näkemättä mitään. Naapurit ovat parhaansa mukaan yrittäneet lohdutella, sillä Eetu oli kaikkien kaveri.

Paljon tuli teiltä lohduttavia kommentteja, kiitos teille kaikille. Armin ja Matonkuteen laittamia runoja olen lueskellut moneen otteeseen ja Kristiinan laittamaa mietelausetta olen ajatellut paljon.

Tämän kauniin kukkasen toi ihana sympaattinen ihminen tuolta kauempaa kylältä. Näitä hyviä ihmisiä on vielä olemassa.

Monta päivää meni etten tehnyt edes käsitöitä ja se on paha merkki. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja saanut valmiiksi näitä puolivalmiita. Aikataulu pettää jo pahasti ja nyt on jo tosi kiire . Tavoitteena oli suuri määrä kuun vaihteeseen mennessä, mutta se ei nyt toteudukkaan, harmi.

Yli viikko sitten tuli Annin arpajaisista voittamani kassi, vaan enhän minä jaksanut siitäkään postata. Kiitoksia sinulle Anni. Tästä tuli nyt "apinakassi". Pidän siinä apinan-osia, sillä teen montaa apinaa yhtaikaa =)

Tästä tuli nyt vielä tämmöinen ruikutuspostaus, mutta yritän ensi kerralla kirjoitella vähän iloisemmalla mielellä.
Kiitos vielä teille kaikille osanotosta ja ymmärryksestä ♥

Eetun viimeinen tervehdys

Rakas Eetu, elokuu 2001-16.9.2014

Kuinka voi yksi pieni koira jättää näin suuren tyhjän paikan elämääni.

Munuaissyövän uuvuttama rakas poika päästettiin tuskistaan eilen aamulla. Eläinlääkäri tuli kotikäynnille ja toimenpide oli rauhallinen ja kaunis. Eetu oli selvästi helpottunut.

Suru ja ikävä on suuri. Tapahtunutta ei tahdo vielä uskoa todeksi.

He ovat täällä taas

Pikkuinen perhe ja Yh-äiti poikansa kanssa  :)
Sain Saksasta viestiä että ottavat kaikki pehmot mitä vaan ehdin tekemään joulumyyntiin. Siellä alkaakin joulumyynti jo lokakuun alussa, joten kiirettä tässä pitää. Pää sauhuten olen yrittänyt virkata, mutta välillä pitää kyllä rentoutua sukankutimen kanssa  =)

Ei tämä mikään kultakaivos silti ole. Pienen apinan tekemiseen menee pari päivää ja isompaan 3-4 päivää. Ei itse virkkaaminen hidasta ole, mutta näissä on niin paljon pieniä osia kiinni ommeltavina. Hyvä mieli näitten tekemisestä kuitenkin tulee. Tuntuu kivalta kun kelpaavat ja kukapa ei kehumisista tykkäisi  :)

Joku voisi väittää, että minulla on sotkuinen pöytä. Ei minusta, minusta tämä on vaan inspiroiva, hihihi. Nämä on niitä apinalankoja, sukkalangat on vielä erikseen.

Mausu palasi lomanvietosta viime yönä. Kyllä mamman sängyssä on vaan ihanaa ♥ Hyvinvoivalta vaikuttaa ja lihonutkin on matkoillaan. Niin myös Maija on kovasti lihonut tänä kesänä.

Pienet koulutytöt pysähtyvät aina silittelemään Eetua ja juttelemaan minulle. Nyt he kertoivat jutun, joka vähän hirvittää minua. Heidän naapurissaan oli leikattu tyttökissa, joka sitten karkasi heti leikkauksen jälkeen. Nyt muutaman kuukauden päästä kissa oli palannut kotiin kolmen pennun kanssa.  Toivottavasti Mausun ja Maijan lihominen johtuu vain hyvästä hiirikesästä. Mihin minä joudun jos ne alkavatkin pentuja tekemään, leikatut tytöt =)

Meitä vähän Eetun kanssa jo kyllästyttää Mausun käytös. Koko ajan kiehnää jomman kumman jaloissa ja pitää ihme mäykymistä.  Eetukin on jo  aivan väsynyt kun ei saa rauhassa nukkua. Kaippa Mausu kohta rauhoittuu kunhan saa kerrottua kaikki juttunsa seikkailuistaan  =)

Illalla taas öljyvärimaalausta kansalaisopistossa, mukavaa. Minua on alkanut niin viehättämään kuva pienestä köyhästä kurdipojasta, että yritän tehdä siitä taulun. Kuva tuo mieleeni niin paljon mukavia muistoja Keski-Turkista sieltä (entisen) avioliittoni alkuajoilta. Hiilellä jo piirtelin ääriviivoja. Saas nähdä kehtaako sitä lopputulosta sitten täällä näyttää.

Syksy saa.......minä myös ☺

Keväällä istutin pari amppelitomaatin-tainta ruukkuihin ja koko kesän olen saanut nauttia satoa. Hyvään kasvuun vaikutti varmaan äitienpäivä-lahjani (säkillinen hevosenlantaa. ) =) Kukatkin rehottivat ennen näkemättömällä tavalla.
Nytkin vielä on mahdottoman paljon vihreitä raakileita ja ajattelin kokeilla säilöttyjä tomaatteja. Joskus nuorena niitä sain syödäkseni ja muistelen että hyviä olivat. Netistä löytyi helpolta tuntuva ohje, voi olla että se minultakin onnistuu (tai sitten ei) ☺

Kyllä kannatti pitää arpajaiset ☺ Heti onnisti iteänikin. Sain Pivikiltä Onnenmuruja blogista tämmöiset korvakorut, hioutunutta keramiikkaa hopealankalla kiedottuna Nämä ovat oikein minun tyyliäni, sopivan rouheat ja käyvät tämmöiselle isommalleki ihmiselle. Tykkään näistä tosi paljon, KIITOS Pivikki.

Eetu voi taas paremmin. Ruoka on alkanut maistumaan ja koko koira on pirteämpi. Mahakin on taas pyöristynyt eikä ole lommollaan :)

Itselläkin on ollut ihmeen hyvä viikko, olen ollut onnellisella tuulella joka päivä. Ei kai siihen mitään ihmeempiä syitä, joskus vaan sattuu näinkin =)
Parikymmentä vuotta sitten sairastuin vaikeaan masennukseen. Onneksi lasten-neuvolassa huomasivat ja laittoivat heti lääkäriin. Siitä se alkoi terapiassa hyppääminen ja sopivan lääkityksen etsiminen. Nyt ole syönyt näitä "ilopillereitä". jo vähän yli 20 vuotta ja joudun kuulemma syömään loppu-elämäni. Muutaman kerran on yritetty lopettaa, mutta heti alkaa nousemaan ahdistus ja masennus.
Sitten kun tulee tämmöinen jakso, että koko ajan on hyvä olla, niin tästä osaa kyllä nauttia.
Minulla on uusi mottokin =). "Elämäni tarkoitus on löytää ilo pienistäkin asioista" =)
Rentouttavia ja nautinnollisia syyskuun päiviä teillekin kaikille ♥ 

Me ollaan sitkeitä sissejä ☺

Löysin niin omaa silmääni miellyttävän neliömallin täältä, että olihan sitä heti kokeiltava. Ihan vaan itselleni kun teen, niin ei ole lankojen laadusta väliä. Langoista pihinä en tähän kalliita lankoja haaskaa, vaan käytän pelkästään akryylilankojen jämiä ja vanhoja purkulankoja. Valkoisen puran kahdesta kirpparilta ostetusta villapaidasta, jotka olen löytänyt superhalvalla.
Jouluksi pitäisi saada valmiiksi, sillä merkkasin tämän Kyjy-työksi. =)

Joulua ajatellen on nämäkin tehty, sillä eihän tässä ole enää kuin 4 kuukautta jouluun. Jos meinaa joulumyyntiin jotain saada aikaiseksi, niin kohta tuleekin kiire =)

Apinoita tietenkin pitää virkkailla myös. Onkohan tässä apinat vai kuvaaja tärähtänyt, kun on vähän sumee kuva. =)

Tämä on se varsinainen sitkee sissi.

Eetu on laihtunut lyhyellä aikaa niin kovasti, että päätin kokeilla matokuuria. Sepä meinasikin käydä kohtalokkaaksi. Parin päivän päästä yöllä Eetulle nousi kova kuume ja lähin päivystävä lääkäri sadan kilometrin päässä. Mitenkäs sinne autoton lähtee.

Eetulla oli kuono tulikuumana ja koko koira sai välillä kauheita tärinäkohtauksia. Jotainhan siinä oli keksittävä ja otettava maalaisjärki käyttöön. Koira oli saatava viilenemään, joten menin sen kanssa kylmään yöhön ja annoin kahlailla kylmässä vedessä. Pikkuhiljaa se alkoi reipastumaan ja  kuono alkoi kylmenemään. Puolisen tuntia siellä ulkoiltiin.  Kotona keitin juotavaksi vettä, johon lisäsin vähän suolaa ja sokeria. Jäähdytettynä se kelpasi oikein hyvin Eetulle.
Aamulla koira oli kuin ei olisi koskaan kipeenä ollutkaan. Pirteänä heilutteli vain häntäänsä ja oli valmis lähtemään aamupissalenkille. Oli minulla helpottunut olo. "Kyllä hätä keinot keksii".

Armas-kissa on nyt ollut kuukauden poissa, eikä kukaan ole nähnyt vilaustakaan. Lähistöllä liikkuu paljon supeja, joten alan uskoa, että Armas on joutunut supin suuhun. Sisäkissana ei ole osannut karkuun mennä ehkä. Vaikka voihan se vielä ilmaantua, toivosta en ole vielä luopunut.

Arvontaan on osallistunut ihan mahdoton määrä, hurjaa. Sunnuntaina arvotaan.

Minilomalla

Torstaina päästiin Eetun kanssa oikein lomafiiliksiin, kun poika haki meidät päiväksi mökilleen. Minäkin pääsin eka kertaa tänä kesänä kastautumaan järveen ja Eetu se vasta uikin. Ekana oli vedessä ja viimeisenä tuli pois. Pää vaan näkyi pinnalla kun heitti pitkiä lenkkejä järvessä. Uskomaton uimamaisteri. Kyllä se olikin virkistävää meille molemmille.

Mökillä meitä odotti kolme tyttökoiraa ja rakkaus valtasi Eetun sydämen oitis tätä 12 vuotiasta Cremliä kohtaan.. Morsian meinasi jo ihan hermostua kun Eetu kyhnäsi koko ajan sen vierssä. Vaan kyllä on nyt Cremlillä puhtaat korvat ja pylly kun Eetu ne oikein hyväksi pesi ☺

  Tarjolla olisi ollut tämmöistä nuorempaakin käkkäräpäistä neitiseuraa, mutta ei ne kiinnostaneet kun mukana oli kympsempääkin naiskauneutta. Viisas Eetu, "vanhassa vara parempi".

Iltapäivällä iski se mahdoton myrsky ja mökkipihastakin kaatui kaksi komeaa koivua. Hienoa oli kuitenkin seurata luonnon mahtia pienen mökin ikkunasta. Ei edes pelottanut, vaikka ihan mökin vieressä kasvaa iso vanha kuusi. Hyvin kesti vanhus vielä myrskyä.

Sähköt tietenkin meni poikki, mutta herkku-ateria valmistui kätevästi kaasugrillissä. Liisa ystävänsä kanssa valmisti vielä jälkiruoaksi ihanan mansikkakakun. Kyllä mummolle maittoi ruoka ja maha oli pullollaan.

Tietenkin minulla oli käsityö mukana, mutta yhtään en ehtinyt tekemään. Sain kuitenkin kinttuja lainaa, että sain kuvattua nämä aikaisemmin valmistuneet jämälankasukat. Näihinkin on ujutettu seitsemää eri jämälankaa ja molempia piti neuloa yhtä-aikaa, että varmistuu lankojen riittävyys molempiin. Hyvin koukuttavaa hommaa, millään ei raaskisi illalla laskea kutimia käsistään.

Iltasella miniä lähti tuomaan meitä kotia ja ajeltiin rallin  lauantain erikoiskoe-pätkää pitkin. Siellä oli myrsky tehnyt kunnolla tuhojaan. Metsää oli kaatunut kuin heinää ja vähä väliä oli puita kaatunut tien poikki. Nopeasti ne kuitenkin oli raivattu pois ja päästiin kesketyksittä kotia asti.

Oli ihana kesälomapäivä, kiitokset pojan perheelle ♥

.........
Oli tarkoitus järjestää arpajaiset kun tulee täyteen 300 000 klikkausta, mutta se näkyy hupsahtaneen ihan huomaamatta. Kohta ne pistän pystyyn kuitenkin, kunhan saan palkinnon tehtyä ☺

Kyllä me kestetään ☺

En ole uskaltanut enää lähteä viemään Eetua rannalle, kun en tiedä jaksaako se kävellä enää takaisin. Ystävällinen naapuri tuli eilen hätiin ja lähti viemään Eetun autolla uimaan.
Kyllä se poika nauttikin. Ensin piti yrittää juoda koko Päijänne tyhjäksi ja sitten alkoi uiminen. Eetu osaa uida oikein hyvin ja nauttii siitä todella. Otin hihnankin irti, sillä ei Eetu jaksa enää karata.
Märkää koiraa katsoessa huomasin, että kyllä on jo lihakset takapäästä kuihtuneet. Eihän se ole ihmekkään 14 vuotiaalta koiralta, ihmisen iässä lähemmäs 100 vuotias.

Johan näihin helteisiin alkaa itsekkin tottua. Etelänmatkoilla olen oppinut, että ensimmäinen viikko on tuskaa, mutta sitten alkaa elimistö jo sopeutumaan.
Minä olen elänyt kuin etelämaalaiset konsanaan, päivällä pidetään kuumimpaan aikaa kunnon siesta (=päivä-unet) ja hommat tehdään illan viiletessä. Työssä käyviltä se ei täällä onnistukkaan. Varjopaikoissa oleillaan muutenkin, onneksi rusketus ei enää olekkaan niin muodikasta kuin joku aika sitten vielä oli.   Suolaa täytyy muistaa syödä, kun juo paljon. Eipä tule pää kipeäksi, kun ripottelee vähän salaatinkin päälle suolaa. Näitä etelämaalaisten konsteja se turkkilainen ukkoni aikanaan minulle opetti ja hyväksi olen havainnut. Olipa siitäkin ukosta edes jotakin hyötyä, hihihi =D

Mattopyykille en kyllä vielä ole uskaltanut lähteä. Naapurin mummo menee aamuisin jo ennen kuutta matonpesupaikalle, mutta ruuhkaa kuuluu jo silloinkin olevan. Noita en ymmärrä jotka jaksaa päivän kuumimpaan aikaa siellä mattojansa hinkata, mutta ne onkin noita nuorempia, joilla terveys vielä kestää.

Mukavaahan tämä on kun on kesä, naatiskellaan =D 

Apua

Osaako joku neuvoa, miksi minulla ei näy lukulistalla kuin yksi ainoa päivitys. Eikä lataa lisää vaikka kuinka odottelee. Pitääkö minun nyt siirtää kaikki 500 blogia tuohon sivupalkkiin, että näen milloin joku on kirjoittanut jotakin. Ärsyttävää.

Juhannus täällä meni niin kuin monella muullakin, sisällä käsitöiden parissa. Sain viimmesteltyä nämä neljä apinaa ja aloitettua monta uutta.

Luulin että joudun olemaan juhannuksen yksin, mutta lapset yllättivät mukavasti.
 Tytär oli muuttanut mielensä ja tulikin äidin seuraksi jo torstai-iltana. Paljon kivempaa kun on juttukaveri kotosalla.
Poika soitti lauantaina , että hän tulee hakenmaan  meidät mökille syömään.
Siellä oli miniä laittanut pöydän nätiksi ja yhdessä miniä ja poika laittelivat semmoiset herkkuruoat, että empä ole aikoihin saanutkaan. Molemmat kun ovat aikaisemmin olleet kokkeja ammatiltaan, niin herkkuja syntyy ja ruokalajeja on monenlaista eturuoasta jälkiruokaan. Nam, kyllä kelpasi natustella.

Ainut huolenaihe oli Eetu. Sille ei ole ruoka nykyään maittanut, mutta kyllä miniän tarjooma sisäfilepihvi maistui sillekin =)  Vapaana sai vielä lönkytellä päivän mökkipihassa, kunnon juhannus Eetullakin.

Nyt vaan huomaa, että Eetulla taitaa olla viimeinen kesä. Automatka ja päivän jalottelu ottivat sen lonkille ja illalla se valitteli eikä meinannut jaksaa kävellä. Eetu onkin kyllä ainut elossa oleva siitä pentueesta ja muillakin niistä ovat juuri lonkat pettäneet . Täytyy nyt seurata tilannetta, mutta vähän pahalta näyttää. Onneksi tässä ehtii kuitenkin valmentautua ajatukseen, että Eetua ei enää olisi. Johan se on 14 vuotta ollut seuranani, mutta vielä en raaskisi luopua.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa......

.....joka toiselle ei.

Eetu ainakin kaivoi makuukuoppansa ihan rappusen eteen. Toivottavasti siihen ei nyt kukaan sitten lankea.

Minäpä olinkin eilen seuraamassa kansallisia kouluratsastukilpailuja jotka olivat tässä lähistöllä. Pojan tytär tuli osallistumaan niihin ja yöpyi miniän kanssa mummolassa. Pariin vuoteen ei olekkaan tavattu, joten oli sitäkin mukavampi kun tulivat.

Tuossa oikealla on se Mummon Oma Mussu ♥

Oli siellä vaan hienoja hevosia ja sirpakoita tyttöjä. En olekkaan tiennyt, että hevonenkin voi olla niin kaunis eläin, vaikka kyllä minä niitä pelkään siltikin vielä =D Nämä kuvassa ovat poneja, vaikka minä kyllä luulisin noitakin hevosiksi =)

Tällä kertaa ei tyttö sijoittunut, mutta monta kertaa on saanut nousta jo palkintopallille. Niin on henkeen ja vereen hevostyttö ja taitaa tulevaisuuden ammattikin liittyä hevosiin. No, aikaa on vielä, sillä ikää on vasta 14v.

Sitten ekovinkki =)
Ostin kirpparilta halvalla oikein mustuneen ja ränstyneen kupari-amppelin. Netistä löysin sitten ihmeellisen kuparinkirkastuskeinon. Sivelin ensin vanhaksi menneellä ketsupilla koko astian. Jonkun ajan kuluttua sitten hieroin kevyesti pesusienellä ja pesin lopuksi ihan tavallisesti. Näin kirkas ja hieno siitä sitten tuli. Innostuin niin, että täytyy etsiä löytyiskö muita kupariesineitä ketsuppikäsittelyyn =D
Armas kerkesi vähän herkutella kasvilla, mutta eiköhän se siitä vielä virkene.

Kylmä tylsä viikko

Aurinko paistoi monen sateisen päivän jälkeen ja Kettuset ottivat lämmöstä kaiken irti.  Mikäs siinä on paistatellessa raparperin lehdillä.
Saksaan on lähdössä taas suurempi satsi pehmoja, joten näitten virkkaaminen on nyt ajankohtaista.

Niin kuin kaikkialla muuallakin, meilläkin satoi useampana päivänä räntää ja rakeita. Ikävän tuntuista takapakkia otti nyt kevään tulo. Kylminä päivinä tuntui ihan luontevalta neuloa villasukkia. Nämä ovat Pallas-langasta, jonka sain taannoin arvontavoittona. Miellyttävä lanka neuloa ja värit näissä niin keväiset. Ihan ovat omaan jalkaan sopivat =)

Eetu on parantunut loistavasti ja mikäs on parantuessa, kun on näin hyvä hoitaja, kuin Mausu-kissa on. Eetu ja Mausu ovat parhaat kaverukset näistä minun elukoistani. Mukava taas talutella koiraa, jonka askel nousee ja häntä on kivasti kipparallaan.

Vaan miten tämä oma viikko on tuntunut niin tylsältä. Aina vaan sitä samaa, koneella istumista, telkkaria , koiran lenkitystä , päiväunia. Nyt sais äkkiä tapahtua jotain jännää mukavaa vaihtelua. Ainut merkkitapaus tällä viikolla, että kovaa leipää syödessä katkesi taas ylähammas ihan keskeltä. Ei kovin jännää mukavaa =(
Ulkonäkö alkaa muistuttamaan noita-akkaa, huivi vaan päähän ja luuta kouraan.

Onneksi ilmat alkaa kai nytten lämpenemään ja tiet kuivamaan. Taidan alkaa taas pyöräilemään pitkiä lenkkejä. Eväät ja kamera vain mukaan ja johan elämä tuntuu taas paljon mukavammalta.

Ei pitäis.....

Ei pitäis vanhojen ukkojen innostua liikaa keväästä ☺

Eetu päätti heittää talviturkin ojanpohjalle ja polskutteli siellä oikein nautinnollisesti. En minäkään hölmö älynnyt estää ja huonostihan siinä sitten kävi. Eilen alkoi semmoinen nuoleskelu, vuorotellen pippeliään ja vuoroin lattiaa. Katseli vaan minua semmoisen näköisenä, että anteeksi kun minä sotken mattoa.

Tänään saatiin eläinlääkäristä antibioottikuuri ja kipulääkettä. Eiköhän tuo vanha poika tuosta vielä parane.

Siitä nämä sekarotuiset on niin hyviä, että harvoin sairastelevat. Eetukin on pentuna saanut Kettukapi-rokotuksen, kun sitä epäiltiin ja tämä on nyt vasta toinen kerta kun on tarvinnut lääkäriin turvautua. Ei ole meidän poika sairastellut vaan iloisena porskutellut läpi elämän. Nyt  alkaa kyllä olla jo vanhuudenvaivoja, väsymystä ja lihasheikkoutta, mutta se on ihan luonnollista 13 vuotiaalle.

Kyllä tämä pelottaa, kun eläin sairastaa. Kun ei ne reppanat osaa sanoa mihin sattuu ja millainen on olo. Silmä tarkkana seuraan koko ajan vieläkö se hengittää. Pikkuhiljaa olen kyllä alkanut totutella ajatukseen, että Eetulla ei enää kovin pitkään ole elinaikaa. Mutta ei vielä, vielä ei saa olla se päivä.

Voi noita mun elukoita

Mummokissa osaa aukaista kaikki ovet ja lauantai-iltana se ystävällisesti aukaisi ulko-oven sisäkissa Armakselle. Armas tietenkin lujahti samantien pihalle, musta vilaus vain näkyi. Nyt minua jo niin suututti, että ajattelin, olkoon. Jos jää auton alle, niin ompahan yksi suu vähemmän ruokittavana.

Vaan Armaspa taitaa olla ajatusten lukija ja tiesi että nyt on leikki kaukana =) Ei mennyt kuin puoli tuntia ja surkea naukuminen kuului oven takaa. Avasin oven ja kysyin että nukkumaanko olisit tulossa ja samantien katti oli jo sängyssäni =D. Pitkälle yöhön se sitten naukui ja selitteli juttujaan, niin ettei muiden nukkumisesta meinannut tulla mitään.

Vielä seuraavana aamunakin seurasi koko ajan minua kuin pieni koiranpentu ja jutteli ja selitteli tempaustaan. Taisi pyydellä anteeksi. Nyt ollaan taas kavereita ♥

Eetusta olen ollut koko talven niin huolissani ja pelkäsin jo että lähtö on lähellä. Johan tuota ikääkin on 13 vuotta. Eetu alkoi oksentelemaan kaiken ruoan ja veden aina samantien pois ja alkoi käydä huonoon kuntoon. Laihtuikin niin että kylkiluut alkoivat törröttämään.

Vaan nyt on tainnut syy selvitä. Kevään tullen Eetu on juonut vettä ojista ja lähteistä ja nytpä pysyykin kaikki sisällä.  Ruokakin maittaa taas ja jykevät muodot ovat palanneet ennalleen.  Vanhan koiran maha ei taida kestää tuota kloorattua vesijohtovettä enää. Toivottavasti luonnossa pysyy puhdasta vettä tarjolla vielä kesäkuumillakin.
Mitähän tuo kloori aiheuttaa ihmiselle, kun ei koirankaan sisuskalut kestä sitä.=(

Eetusta kun aika jättää, niin kissoille tulee suuri suru. Ulkoa tullessaan ne menevät aina ensimmäiseksi tervehtimään ja puskemaan Eetua. Sitten vasta tarkistetaan ruokakuppi, olisko jotain herkkua tarjolla.

Mummokissan päivärutiiniin kuuluu Eetun naamanpesu. Sen verran vanhan koiran silmät jo rähmii, että aina sitä pestävää löytyy. Eetu alistuu kiltisti tähänkin puuhaan =)

Kosotädin lähettämät kukat päätyivät kranssiin ja minusta siitä tuli oikein nätti ♥ 

Lisää kissoista juttua

Minäkö muka läski, ei vaan ihanan pehmeä. Emäntäänsä tullut Pernu ♥
Jo vuosia naapurit ovat väittäneet, että Berniina odottaa pentuja taas, höh, leikattu kissa. Minkäs sille voi, että on vähän pehmoisempi muodoiltaan kuin toiset. Tuohon mahakarvaan on niin mukava upottaa käsi ja rapsutella. Berniina oikein kerjää aina silittelyä ♥

Armas on rakas, vaikka onkin pahankurinen♥
Ostin tämän häkin aikanaa kirpparilta kukkien suojaksi, mutta Armas päätti vallata sen omakseen. Armaksen oma "vankila", jossa ainoastaan Mausu (Armaksen rakas) saa nukkua välillä.

Tämä on se kuva, joka vain oli tarkoitus julkaista, nuo muut tuli ylimääräisenä =)
Tässä on normaali tilanne, kun yritän päästä päiväunille.  Kenelle paikka kuuluu, siitä pidetään ensin pitkät yt-neuvottelut. Kun ei puhe tehoa, niin lopulta lievää väkivaltaa käyttäen valtaan lopulta sängyn itselleni. =) Pikkuhiljaa porukka kuitenkin kömpii takaisin sänkyyn, mutta minä olen jo ehtinyt valloittaa parhaimman
 paikan.
Kyllä sopu sijaa antaa ♥

Arpastu on

Eetun kanssahan meidän piti arpajaiset pitää, mutta mitä apua tästä nyt sitten muka oli, maata röhjötti vaan. Niin mahdottomasti oli osallistujia, etten minäkään viitsinyt lappuja kirjoitella, vaan käytin kylmän rauhallisesti  Random orggia .  Siitä sitten laskeskelin kohdalle osuvan kommentin. Olihan siellä pari miestäkin mukana, joka oli oikein mukavaa. Kaikkien sivuja kävin kurkkimassa =)

Kiitos kaikille osallistujille ja erityis kiitos niistä kehu-kommenteista =D Nehän minä kävin lukemassa moneen kertaan kun tuli niin hyvä mieli niistä =D

Tällä hetkellä on niin monta tilaustyötä työn alla, että kovin äkkiä en pääse palkintoa tekemään. Itse tehtyä kun on tarkoitus laitella. Eli tule mitä tulee ja milloin tulee =D

No, kuka sitten osui kohdalle? Enhän minä kehdannut yhdellä selvitä, kun oli niin monta osallistujaa.
Paketin saajiksi osui:

Sarkka Savosta, Kädentaitojen ihmeet blogista

Kristiina S Helsingistä, Kristiinan Silmukat blogista

Onneksi olkoon ja laittakaahan tytöt osoitetta tulemaan siinä odotellessa. Sähköpostini on  sudemi@luukku.com

P.s. Ihan pian arpasen sen 400. apinan, se on vielä tekemättä ja  arpomatta =D

Uusien lankojen onnellinen omistaja ♥

Aivan uskomaton tämä paketti, jonka K@tja Lankakori sekaisin blogista lähetti minulle arvontavoittona ♥
Eihän minulla koskaan ole ollut näin hienoja lankoja. Fabelia olen joskus saanut pari kerää, mutta itsellä on vara ostaa vain halvimpia tarjouslankoja ja kirpputoreilta jämäpusseja.

Nyt olen pari päivää pähkäillyt mitä raaskin näistä tehdä. Ei sukkia ainakaan, koska nehän on piilossa kengän sisässä =) Näitten lankojen pitää näkyä.

Novitan Hile taitaa päätyä pipoiksi, siihen se on ihanaa. Musta Dropsin ♥you tulee kaulaa vasten, sillä se on ihanan pehmeää 50% alpakkaa. Fabeleista ei ole vielä lopullista päätöstä, mutta lapasissahan se ainakin olisi näkyvillä.

Suuren suuret kiitokset Katjalle ♥♥♥

Oikein odotan, että saisin tilatut virkkaukset tehtyä, pääsen sitten näitten lankojen kimppuun ♥

Virkattavaa kyllä piisaa, eikä apinatehdas ole joutanut talvilomalle. Oikein hyvä niin. Onhan sitä syötävää saatava vielä joulun jälkeenkin ja talous meni kyllä ihan sekaisin jouluhumputtelussa. =D

Saksassa oli apinat loppuneet joulun alla ja lisää olen sinnekin yrittänyt värkätä. Ompa muutama muukin tilaus tullut taas. Mieliala ja rahapussi ovat oikein iloisia tästä =) Itselle joutaa tehdä sitten, kun ei kukaan enää halua apinoita =D

Täytyyhän tästä papparaisestakin välillä kirjoitella.  Eetussa alkaa jo ikä näkyä, eikä ihmekkään, 12,5 vuotta. Kaikki muut sisarukset 7:stä pennusta ovat jo kuolleet vanhuuden vaivoihin. Eetu senkun porskuttaa, toivottavasti vielä monta vuotta.♥

Eetun suojaväri on vähän liiankin hyvä näin vähälumisena talvena. Ei sitä paljon hangesta erota. Onneksi löydettiin kirpparilta hyvät ja halvat nahkavaljaat, nämä pysyy hyvin päällä ja heijastin nauhaa on ympäriinsä. Nyt näkyy hyvin pimeällä ja päivälläkin auringon valon osuessa valjaisiin.

Koira on kyllä hyvä yksinäisellä ihmisellä.=D Aina pysähtyy lenkillä joku rapsuttelemaan Eetua ja juttelemaan. Eetu kyllä pitää huolen, että minulla on juttuseuraa. Tuleepa kuka vaan vastaan, niin Eetu tervehtii naama virneessä häntä heiluen kuin vanhaa rakasta tuttavaa.  Siskonikin sanoo, että Eetun kanssa on niin mukava kävellä, kun aina saa juttuseuraa. Moni on aloittanut keskustelun, että koiran kyllä tunnen, mutta emäntä on nyt uusi =)
Ikinä en enää yhtä sosiaalista koiraa tule saamaan, on tuo Eetu vaan niin ihana ( vaikka piereskeleekin minun sängyssäni ja oksentelee pitkin mattoja) ♥♥♥ 

Viisi vuotta, eikä suotta

  Tänään näytti tulleen täyteen viisi vuotta blogin pitämistä. Empä ole kertaakaan katunut, on tämä niin antoisaa.  Paljon on tullut uusia tuttuja ja ystäviä. Aina on tuttujen juttuja luettavaksi vaikka keskellä yötä. Onneksi löysin tämän blogimaailman.

Juhlistin päivää kirpparikierroksella lähi kaupungissa. Anti oli aika heikkoa, mutta sitten SPR:n kirpparilla heti ovelta kutsui minua tämä ihanuus. Kirkkaanpunainen keinonahkainen pieni matkalaukku. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Vielä kun näin hinnan, 80 senttiä, niin en sitä käsistäni enää laskenut.
Haju siinä on kyllä melkoinen vanhan vintin tuoksu, mutta se lähtee kunnolla tuulettamalla. Sitten voinkin käyttää sitä lankavarastokassina, ehkä joskus matkalaukkunakin.
Seuraksi ostin vielä ihanan kovan silmälasikotelon 20 sentillä. Nämä piristää mieltä näin pimeänä päivänä.

Viisi vuotta sitten oltiin vielä näin nuoria ja nättejä. Nythän me ei olla enää kuin nättejä =)

Sen kunniaksi ajattelinkin , että voisin arpasta jotakin. Ei hajuakaan, mitä laitan arvontapalkinnoksi, mutta se ratkeaa sitten, kun näen kelle arpa kolahtaa.
Arvonta loppuu vaikkapa 28. 1.14.
Arvonnan sääntö : Jokaiselle tähän kommentoineelle arpa,  toivottavasti löytyy osallistujia.
Jos jollakin on esittää toivetta palkinnoksi, niin saa esittää. Arvoisa tuomaristo, (Eetu ja minä), ratkaisee huomioidaanko se =D

Onnea kaikille ♥

Pimeä alku uudella vuodella

Näin meillä aloitettiin uusi vuosi, nukkumalla =)

Eetu pelkää ilotulitusta sisällä ollessaan, joten tavan mukaan piti keski-yöllä lähteä yökävelylle. Ulkona Eetu hyppii ja haukkuu häntä heiluen jokaista pamausta ja yrittää saada niitä kiinni. Hauska leikki sen mielestä.  Kissat kyllä lymysi jokainen sängyn alla kauhuissaan, niitten pelkoon ei vielä ole keinoa keksitty.

Kohta puolenyön jälkeen menikin sitten koko kylältä sähköt, kuinka ollakkaan. Tänä syksynä on nyt olleet sähköt poikki niin vähän väliä. että tympäsee maksaa koko sähkölaskua enää. Eihän meillä voi kynttilöitäkään oikein poltella sisällä noitten kattien hyppimisien takia ja tinaa on vaikea sulatella kylmällä sähköhellalla.  Niimpä sitten mentiin koko porukka samantien nukkumaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Pimeässä kylmenevässä kämpässä on vaikea saada juhlan tuntua.

Oikeastaan oli ihan mukava herätä normaalia aikaisemmin nyt sitten aamulla, sähkötkin pelasi taas ja sai aamukahvit keiteltyä. Ei tämä uusi vuosi niin huonosti alkanutkaan. 

Yritän löytää joka asiasta sen valoisamman puolen ja tässä se oli, että tulipahan nukuttua oikein kunnon yö-unet ja aamulla oltiin muita virkeämpiä ♥ 

Leppoisaa on

Joulu on mennyt niin leppoisasti ja sisäsiististi kuin toivoinkin. =D
Eetu jaksoi vahtia lahjasäkkiä koko  aattopäivän. Sinne ei ollut kenelläkään kurkkimista. Illalla vasta sai ottaa oman lahjansa sieltä ja sen jälkeen pääsi muutkin säkille.
Joulun kunniaksi Eetukaan ei sitten oksentanut kuin kerran matolle.♥ Vanhan maha kun ei tahdo enää pitää kaikkea sisällään.
Armas vasta kiltisti on ollutkin. Ei yhtään pissaa väärässä paikassa.♥ Voiko sitä enempää toivoakkaan.=D
 

Yhden ainoan korkean kaapin päälle uskaltaa laittaa kynttilöitä palamaan ja kyllä niitä siellä sitten polteltiinkin. Tämä on "kirpparijoulu", sillä kaikki tavarat ovat erittäin edullisia kirpparilöytöjä parin vuoden ajalta. Uusin on tuo korkea pronssinen kyntilänjalka, josta maksoin 2 €. Tykkään siitä kovin.

Tuntuipa hassulta istua Tapaninpäivän aamukahvilla pihalla pelkässä aamutakissa sääret paljaana. Lämmintä 5 astetta ja aurinko pilkahteli välillä taivaalta. Aivan keväinen olo. Kostautuukohan tämä nyt sitten helmikuun hirmupakkasilla. Toivottavasti ei.

Hyvää Joulun jatkoa kaikille ja kiitos kaikista muistamisista ja kommenteista.