Pikkuinen perhe ja Yh-äiti poikansa kanssa :)
Sain Saksasta viestiä että ottavat kaikki pehmot mitä vaan ehdin tekemään joulumyyntiin. Siellä alkaakin joulumyynti jo lokakuun alussa, joten kiirettä tässä pitää. Pää sauhuten olen yrittänyt virkata, mutta välillä pitää kyllä rentoutua sukankutimen kanssa =)
Ei tämä mikään kultakaivos silti ole. Pienen apinan tekemiseen menee pari päivää ja isompaan 3-4 päivää. Ei itse virkkaaminen hidasta ole, mutta näissä on niin paljon pieniä osia kiinni ommeltavina. Hyvä mieli näitten tekemisestä kuitenkin tulee. Tuntuu kivalta kun kelpaavat ja kukapa ei kehumisista tykkäisi :)
Joku voisi väittää, että minulla on sotkuinen pöytä. Ei minusta, minusta tämä on vaan inspiroiva, hihihi. Nämä on niitä apinalankoja, sukkalangat on vielä erikseen.
Mausu palasi lomanvietosta viime yönä. Kyllä mamman sängyssä on vaan ihanaa ♥ Hyvinvoivalta vaikuttaa ja lihonutkin on matkoillaan. Niin myös Maija on kovasti lihonut tänä kesänä.
Pienet koulutytöt pysähtyvät aina silittelemään Eetua ja juttelemaan minulle. Nyt he kertoivat jutun, joka vähän hirvittää minua. Heidän naapurissaan oli leikattu tyttökissa, joka sitten karkasi heti leikkauksen jälkeen. Nyt muutaman kuukauden päästä kissa oli palannut kotiin kolmen pennun kanssa. Toivottavasti Mausun ja Maijan lihominen johtuu vain hyvästä hiirikesästä. Mihin minä joudun jos ne alkavatkin pentuja tekemään, leikatut tytöt =)
Meitä vähän Eetun kanssa jo kyllästyttää Mausun käytös. Koko ajan kiehnää jomman kumman jaloissa ja pitää ihme mäykymistä. Eetukin on jo aivan väsynyt kun ei saa rauhassa nukkua. Kaippa Mausu kohta rauhoittuu kunhan saa kerrottua kaikki juttunsa seikkailuistaan =)
Illalla taas öljyvärimaalausta kansalaisopistossa, mukavaa. Minua on alkanut niin viehättämään kuva pienestä köyhästä kurdipojasta, että yritän tehdä siitä taulun. Kuva tuo mieleeni niin paljon mukavia muistoja Keski-Turkista sieltä (entisen) avioliittoni alkuajoilta. Hiilellä jo piirtelin ääriviivoja. Saas nähdä kehtaako sitä lopputulosta sitten täällä näyttää.
Että mie tykkään näistä siun apinoista ,ketuista ja pepeistä. Mukavaa että saat taas niitä sinne Saksaan.
VastaaPoistaVai tuli kiertolainen kotio, hyvä niin ja onneksi ei ollu reissussa rähjääntynyt.
Tottakai sie näytät valmiin taulun meille:)
On näitä niin mukava tehdäkin, että hyvä kun kelpaavat jonnekin =)
PoistaMausu lähtee aina keväällä ja palaa syksyllä takaisin, vähän kulkuri-luonne =)
Mausu, kerropa meillekin joku kiva lomajuttu. Vaikka miltä suuresta kuusesta maailma näytti?
VastaaPoistaMausulla juuttua tuntuu piisaavan, kun vain ymmärtäisin jotain tuosta =)
PoistaIhana ,hieno apinaporukka taas. Minustakin sinun pöytäsi on inspiroiva:) No niin,tuli se Mausu kotiin. Sille on varmaan kertynyt monenlaista kokemusta. Sä olet niin monitaitoinen,kun osaat maalatakin.
VastaaPoistaYksin asuvana on aikaa harrastaa monenmoista. Kissatkin tykkää kun istun vaan virkkaamassa enkä pyöri imurien ja rättien kanssa =)
PoistaNuo apinat on kyllä loistavia. .
VastaaPoistaKyllä minä tykkään niistä itsekin, ei niitä muuten viitsisi tehdäkkään. :)
PoistaJippii! Yksi matkaaja sentään palannut takaisin! Vielä Nekku ja Armas kotiin, niin saadaan viettää syysiltoja rauhassa.
VastaaPoistaIhana apinalauma lähdössä matkaan<3
Ja tuosta tulee varmasti upea taulu, näkeehän sen jo nyt. Luultavasti siivoojan veroinen.
Nyt minä en enää usko Armaksen paluuseen, nyyh. Kävin jo tuolla kilometrien päässä tarkistamassa yhden kulkurin, mutta eihän se ollut Armas. Kerkesin jo niin toivoa. Saisin mielenrauhan kun tietäisin edes onko elossa vai kuollut. Kunhan ei olisi missään kärsimässä.
PoistaApinasi ovat tosi ihania, tykkään niistä eniten! Sormeni syyhyävät, jospa pääsisin lankojasi selvittelemään, tykkään sotkuisten lankojen selvittelystä, se on mun terapiaa....
VastaaPoistaVoi, eihän nuo ole sotkussa, hihi. Päällimäisenä on ne joita juuri käytän. Tuo sekalainen myttyrä on langanpätkiä jotka käytän myös tarkkaan. Roskiin ei lähde kuin alle 4 cm lyhyemmät pätkät =D Minä olen tosi pihi langoistani =D
PoistaApinasi ovat niin ihania! Omani istuskelevat keittiön puusohvalla tarkkaillen ja niitä katsellessa tulee niin hyvälle tuulelle. Hienoa, että Mausu palasi kotiin. Rapsutuksia koko katraalle.
VastaaPoistaOnneksi osa apinoista on lähtenyt maailmalle. Johan minä muuten hukkuisin niihin =)
PoistaApinat saa aina hymyn huulille, ihania :)
VastaaPoistaKiitos. Sinulla on itselläsi niin hienoja töitä, käyn niitä aina ihailemassa vaikken aina kommentoikkaan.
PoistaVoihan apina, olen menettänyt sydämmeni niille. Haluaa lisää!!
VastaaPoistaNo näitähän nyt tuntuu tulevan koko ajan lisää, sikiävää porukkaa =) Vielä siihen tulee stoppikin =) Enköhän joulun jälkeen ala tekemään itselleni puseroita ja villahousuja =D
PoistaEi ole yhtään ihme että saksalaiset hullaantuvat apinoihisi, on ne niin makeita tyyppejä. Tuijotin tuota tyhjää maalauspohjaa ja yhtäkkiä siinä olikin hahmotelmaa. Näenkö jo näkyjä vai kone kiusaa!!
VastaaPoistaMinä en lakkaa ihmettelemästä noita saksalaisia =)
VastaaPoistaKyllä minä pientä poikaa tuohon yritin hahmotella, toivottavasti sinä näet saman =)
Juu, enpä minäkään ihmettele jotta noihin ihastuu....
VastaaPoistaKova työ noissa on, teet ne niin huolella....
Mukavia virkkaushetkiä, monta lasta / aikuista saa jouluna ihanan paketin..
Työpöytä on ihan siisti, pitäähän siinä tarvikkeita olla..
Mukavaa alkavaa viikkoa =))
Näin on, tyhjältä pöydältä on vaikea mitään aloittaa =D Tämmöinen värien ja lankojen runsaus on hyvä inspiraation lähde =)
PoistaNo voi hyvänen aika. Kirjoitin pitkän kommentin ja se häipyi kuin se kuuluisa p..ru saharaan.
VastaaPoistaSitä vaan, että kannattaisi kuulustella sitä eläinlääkäriä, joka leikkauksen kissalle teki. Ihmettelen myös, kuinka kissatalossa saa olla tuollainen lankapöytä rauhassa : )
Onnea apinatilaukselle ja taulustasi tulee ihan varmasti hyvä!