keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Joulu Juhannuksena


Ensimmäiset joululahjasukat valmiina. Isot miestensukat toivotulla jalkapallokuviolla. Kuvio löytyi pinterestistä ja on jälkeenpäin silmukoitu.


Ensimmäinen joululahja saatu.😊

Eräs kylämme nuorista rouvista oli lukenut blogistani että etsin ruskeaa Tennesee-lankaa. Kun sattui kaupungin kirpparilla näkemään, niin osti ihan minua varten.  Kun emme toisiamme juurikaan tunne, hän piti lankapakettia autossaan antaaksen sen kun kylällä joskus tapaamme. Eihän siinä mennytkään kuin kolme vuotta kun satuimme juhannuksena yhtä aikaa kauppaan. Onneksi lanka ei ole pilaantuvaa tavaraa, eikä haittaa vaikka kortissa onkin hyvän joulun toivotukset. Taas saan tehtyä muutaman apinan. Ihania ihmisiä meidänkin kylällä. 😘


Käytän noissa pehmoissani Dropsin Muscat-lankaa ja se onkin nykyään ollut kesäkuussa aina tarjouksessa. Silloin tulee tilattua reilu määrä ja säästyy monta euroa.

En vain ymmärrä miksi se pitää lähettää samasta paikasta samana päivänä niin monessa pikku laatikossa. Katti on kyllä tyytyväinen kun sai oikein rivitalon. Jokaisessa laatikossa pitää vuorollaan nukkua, pylly näkyy tuolta keskimmäisestä tällä kertaa.



On niin kuuma että sekä katti, että katin heinä nuutuvat ikkunalla. Vaan eipä valiteta, kohta se on taas syksyn räntäsateet ja talven pakkaset. Nyt nautitaan.



 

maanantai 14. kesäkuuta 2021

Punahilkka


Virkkuukoukku tuntuu tosiaan kasvaneen käteeni kiinni, sillä en osaa millään lopettaa.  Tällä kertaa käytin villalankojen loppuja ja tein Punahilkan. Varmaan menossa mummon luo kun on kukkakimpun kerännyt käteensä. Toivottavasti susi-hukka ei tällä kertaa sekaannu asiaan.



Illan tullen Punahilkka riisuu hilkan päästään ja hamekin lähtee pois. Kukkaset ranteesta on myös irti otettavissa.  Toivottavasti joku pikkutyttö haluaa tämän omakseen.


Päätin hävittää vanhan rikkinäisen nojatuolin joka on toiminut enää kissan petinä.  Roskiksen ovessa lukee kuitenkin ettei saa jättää huonekaluja eikä elektroniikkaa. Siis linja-autollako lähden raahaamaan isoa tuolia kaatopaikalle kymmenien kilometrien päähän kun en omista omaa autoa.

Ehei, meikäläinen otti vasaran käteen ja alkoi hommiin. Sain sen hakattua vielä tuota kuvaakin pienempiin osiin. Nyt se ei ole enää huonekalu, vaan kasa keppejä ja täytteitä. Hyvin mahtui roskikseen  😉

Eikä ollut ensimmäinen kerta. Kerran olen purkanut ison pyykkikoneen meisseli apuna ihan pieniin osiin. Ainoastaan pohjassa ollut suuri betonimötikkä ei sopinut roskiin, joten sen laitoin koristamaan kukkapenkin reunaa. Kyllä hätä aina keinot keksii.


Kissa ei kovin ilahtunut puuhistani, vaan valloitti kostoksi minun käsityötuolini. Eiköhän tuostakin vielä jonkunlainen sopuratkaisu löydy.