Taas niin ihanan kamala löytö

Miten nämä kamaluudet osuukin aina silmiini kirppareilla. Monta kertaa kävin jo tätä naureskelemassa ja kun ei se muille kelvannut, niin kotiutin sen meille. Ihan hyvä ostos, sillä sen näkeminen saa minut aina hyvälle tuulelle. Tähän kun laitan kukan sisälle niin on oikein mainio pienelle terassipöydälleni ulos. Eikä tule mahdoton suru vaikka kissa tai tuuli sen paiskaisikin pöydältä rikki =) Parempi tämä on kuin joku tonttupatsas, joista en tykkää ollenkaan, eikä maksanut kuin 3€.

                                     

Innostuin pitkästä aikaa leipomaan tyttärelle kääretorttua ja mikäs on leipoessa kun on niin ahkera apulainen. Taikina-astiakin tuli kaalittua ihan puhtaaksi. Lopuksi Ahududukin sai palan tortusta ja näytti olevan oikein herkkua.

Meidän kylällä on nyt ihme buumi purkaa taloja ja tämä on naurattanut nyt muutaman päivän. 

-Tarjolla vapaata liiketilaa keskeisellä paikalla. Järvinäkö-ala, loistava ilmastointi. Sopii esim. kesäravintolaksi.-

Onneksi lapset eivät ole keksineet lähteä kiipeilemään tuonne, voi olla aika vaarallinen paikka. Saas nähdä mitä siihen tulee tilalle. Kunhan ei vaan taas parkkipaikka, joita meidän kylällä on yllinkyllin ennestäänkin. 

Vähän onnistuneemmat tekeleet

Eräs mies luuli yksisarvistani muumiksi, joten täytyihän minun tehdä semmoisetkin malliksi. Ohje on kirjasta Mukavat Muumiamigurumit. Minusta oikein hyvä kirja. Kun tarkasti seuraa ohjetta eikä ala säveltämään omiaan, niin hyviä tulee. Sen verran pieniäkin että valmistuvat joutuisasti.

Kielloista huolimatta Maija kulkee edelleenkin vapaana pihalla. Mikäs on pehmeällä nurmella köllötellessä kun vatsa on täynnä mehevää hiiripaistia. Oikeaa kissanelämää.

Ahududu puolestaan ei pääse pihalle kuin valjaissa, vaikka yrittääkin karata joka ovenavauksella ulos. Pihalla vaan on niin pelottavaa kun autot murisee ja linnut karjuu, ei sitä pieni kissa kestä. Eiköhän tuo kuitenkin totu pikku hiljaa ulkonakin nätisti narussa kulkemaan, mutta se päivä ei ole vielä . =) Ensi kuussa onkin järjestettävä juhlat kun Ahu täyttää vuoden. Vieraitakin on jo kutsuttu, joten lahjoja on varmaan luvassa.

Tuntuu hyvältä kun ilmat vähän viileni taas. Ei vanhalla iällä enää jaksa kovaa kuumuutta.

Epäonnistunut tekele

Minulta pyydettiin yksisarvista ja ajattelin että jos teen valmiista ohjeesta niin tulee parempi. Ei se nyt ihan mennyt niin, minusta tämä on kamala. Enää en tee toisten ohjeilla kun en saa niistä mieleisiäni.  Purkamaankaan en tätä ala, mutta täytyy tehdä uusi, ehkä parempi onninen =)

Lankoja penkoessa löysin jouluna aloittamani jämälankasukatkin. Tarviihan sukkia kesälläkin jos sattuu kovin sateisia päiviä. Ihan itselleni kun tein niin raaskin käyttää vain niitä kaikista pienimpiä jämälankanöttösiä. Samalla lailla ne lämmittää kuin täydestä kerästäkin tehdyt.

Monta uutta käsityötä on taas tullut aloitettua, mutta valmista ei tahdo tulla kun pitää laitella kukkaruukkuja ja välillä levätä kunnolla.

Viikon aarre =D  Kirpparilla osui silmiini tämä lämpömittari, joka on niin kamala että on jo suorastaan ihana. Asteitakin näyttää miinus 40:stä  plus 40 :neen asteeseen. Onhan se hyvä tietää jos sisällä on 40 astetta hellettä tai pakkasta =D. Hinta oli vain 2,50€  joten mukaanhan se lähti. Tuskin tämä kuitenkaan vuosiksi jää meille asumaan. Saa väistyä kun löytyy joku uusi ihana kamaluus =D

Ahududu Abodabu Aladobin lempilelut

Kaupasta ostettuja leluja meillä on vaikka kuinka paljon, mutta kukas niillä viitsii leikkiä kun parempiakin löytyy.

Leipäpussin sulkijat, ne on varastettava aina. Niitä on niin mukava pureskella ja piilotella eri paikkoihin.

Emäntä ei ole yhtä innoissaan kun paljaalla jalalla astuu semmoisen päälle tai löytää sen sängystään peiton alta.

Yhtenä päivänä ihmettelin mihin paistetut kananugetit olivat hävinneet keittiöstä. Löytyihän ne lopulta illalla, sängystäni peiton alta. Itsekseenkö lie sinne lentäneet ;D

Tämä on se kaikista hauskin lelu, vanha rispaantunut solmuinen muovinarun pätkä. Tämän kun nappaa toisesta päästä suuhun ja juoksee hullun lailla pitkin kämppää niin johan on kivaa. Mikään muu naru ei ole yhtä hauska. Monta kertaa tämä on roskikseen laitettu, mutta kun tarpeeksi penkoo, niin kyllä se sieltä taas löytyy.

Entäs vanha joulupallo. Se sitten pitää mukavaa ääntä parkettilattialla, varsinkin yö-aikaan. Välillä voi napata muovisesta ripustuslenkistä ja kiikuttaa parempaan paikkaan. Tästä ei luovuta.

Kaikki kissathan pahvilaatikon ihanuuden tietää. Meillä se ei ole oleilupaikka, vaan purulelu. Sen kun järsii pieneksi silpuksi niin mahtuu paljon paremmin pahvinkeräysroskikseen.  Ja voihan siitä valmiista purusta vaikka askarrella jotain, jos emäntä vaan sen ymmärtäisi =D

Välillä siihen voi kyllä istahtaa ja pyytää että joku lykkäisi vähän. Näin on mukava leikkiä auto-ajelua.

Toisinaan kun oikein tympäsee voi ottaa matsin tyynyn kanssa. Ahududu voittaa aina ja tyyny saa kunnon pöllytyksen.

Enää meille ei ostella kaupan kalliita leluja kun ne mukavimmat löytyy ihan kotoa.

Perinteinen äitienpäivä

Äitienpäivässäni oli parasta että molemmat lapseni kävivät luonani. Poika soitti jo edeltäkäsin haluanko sen perinteisen lahjan. Toki halusin.......säkki kukkamultaa ja toinen ylivuotista hevosenkakkaa.  Kyllä minun ruukkupuutarhani nyt tykkää taas. Toki sain vielä valmiin kukkasenkin, kiitos poikaseni.

Pojan perhe kävi juuri lomalla Montenegrossa ja sieltä tuliaiseksi kiva kissakyltti. Mukava kun mummoa muistetaan joka reissulla. 

Kotor on oikea kissakaupunki, siellä on jopa kissamuseokin. Sinne olisi mukava joskus matkustaa. On kuulemma halpa lomakohde nyt vielä kun turistimassat eivät ole vielä löytäneet sinne.

Tytärtä kielsin tuhlaamasta pieniä päivärahojaan kukkasiin. Niimpä hän valmisti meille voileipäkakun, elämänsä ensimmäisen. Oli niin hyvää ja ruokaisaa että päätimme tästä lähtien korvata täytekakut voileipäkakuilla. Kelpasi jopa pojalle jolle ei makeat leivonnaiset maistu.

Maijakissa osallistui lahjojen antamiseen tuomalla lihapuolen. =) Aamulla oli niin komea kuollut rotta rappusilla. En nyt laita kuvaa kumminkaan ettei herkimmille tule paha olo =D

Pienenä lapsena ollessani asuimme yleensä kouluilla. Siihen aikaan järjestettiin kouluilla aina kunnon äitienpäiväjuhlat joihin kaikki kylän äidit olivat kutsutut. Juhlasali koristeltiin hienoksi , jokainen äiti sai kukkasen ja lapset esittivät ohjelmaa. Minä hyvämuistisena jouduin yleensä esittämään pitkän runon. Olisipa mukava jos vieläkin olisi semmoisia juhlia.

Kuusamon Poussunkylällä äiti huomasi täitä päässäni juuri ennen juhlia. Ei muuta kuin pää kaljuksi ja Täystuhoa päähän, eikä auttanut vaikka kuinka itkin ja paruin. Minua hävetti niin kovasti että lausuin sitten äitienpäivärunoni kesämekko päällä ja suuri villamyssy syvällä päässä. Tämmöiset nöyryytykset eivät ole unohtuneet vielä kuudessakymmenessä vuodessakaan, mutta eipä ole ollut täitäkään sen jälkeen =D

Ihanaa kevään alkua kaikille. Minä lähden lapioimaan lahjojani ruukkuihin =)

Saamari-siivousta

Ettenkö muka ole käsitöitä tehnyt viime aikoina ;) Vaikka kuinka monta työtä olen aloittanut, mutta nämä vaan saanut valmiiksi. Ei ehdi kun on niin paljon muuta tekemistä ;D

En harrasta Konmaria, aivan liian raakaa puuhaa minulle. Sen sijaan harrastan nykyään Saamaria. Olen käynyt läpi komeroita ja laatikoita. Jos en ole viimeisen kymmenen vuoden aikana jotain tarvinnut, niin en varmaan tarvitse seuraavankaan kymmenen vuoden aikana. =) Pois vaan saamari soikoon. Kaapissani on tapahtunut harvinainen ihme, osa vaatteista on venynyt liian isoiksi. Pois vaan, en aio enää kasvaa niihin sopivaksi =D

Ottipa koville aamuinen labrareissu. Illasta asti ei saanut syödä eikä juoda, ei edes vettä. Aika oli vasta klo 11 ja minä tietenkin harvinaista kyllä, heräsin jo klo 6. Sen viiden tunnin aikana meinasin jo seinille hyppiä kahvintuskissani. Kun on tottunut että aamu alkaa kahvilla ja tupakalla. Siinä vaiheessa kun viidettä ruiskullista imettiin labrassa meinasi jo taju lähteä kankaalle. Onneksi olin ottanut kahvia ja suklaata mukaan jotka nautin heti ovesta päästyäni. Ei ole ikinä maistunut kahvi niin hyvälle. Eiköhän tässä taas jonkun aikaa selviä ilman paastoamisia. 

Arvonta suoritettu

Kissakeskustelu päättyköön Sannan kirpakkaan kommenttiin. Mielipiteitä kun on niin monenlaisia ja kaikki sallittakoon.

En viitsinyt enää vitkutella arvonnan kanssa , vaan soitin tytölle ja hän sanoi numeron.  Laskin siitä että voitto osui Outille  Outi`s life blogiin.  Taisipa osua ihan oikeaan osoitteeseen, sillä Outi on kova tuunaamaan ja askartelemaan. Hän varmaan keksii käyttöä näillekin nauhoille. Siispä Onnea Outi ja laitatko osoitteesi sähköpostiin sudemi@luukku.com. että saan nauhat postiin.

Kiitos muillekin osallistujille ja hyvää viikonjatkoa.

Pahanmielen purkaus

Yleensä yritän kirjoitella vain mukavista asioista, mutta nyt on saatava purkaa mieltä jossakin. Huoli on nyt Maija-kissasta.

Kun muutimme tänne minulla ja eräällä naapurilla oli molemmilla vanha kissa joka oli tottunut liikkumaan vapaana. Yritin kyllä Maijasta sisäkissaa, mutta sehän karkasi ja pysyi teillä tietämättömillä 5 kuukautta. Enää en yritä.  Molemmat vanhukset pysyttelevät kiltisti omassa porraspielessä ja välillä hipsivät pihan poikki tarpeilleen läheiseen metsikköön. Tässä alueella maalla kun ei teitäkään ole lähellä  että tarvisisi pelätä kissojen auton alle jäämistä.

Vaan se on jollekin liikaa. Ensin tuli isännöitsijältä järjestyssäännöt kaikille asukkaille ja nyt henkilökohtaisesti minulle ja naapurille. Asunnoissa on monella koiria, joista osa haukkuu ja ulvoo jatkuvasti, mutta sehän ei häiritse ketään =(. En aio minäkään niistä valittaa, ei haittaa minua. Toista on nämä kaksi vanhaa kissaa, rumentavat koko maiseman.

Naapuri pahoitti niin mielensä, että vie kissansa lopetettavaksi. Minä en Maijaa tapata, on se niin rakas minulle. Jos tulee asunnosta häätö kissan takia, niin sitten tulee. Muutetaan sitten pois koko kylältä. Olen jo katsellut paikkoja mihin voisin muuttaa. Johonkin etelämmäksi, koska poika asuu Helsingissä ja tytärkin on hakenut sinne kouluun. Saas nähdä miten tässä vielä käy.

Onneksi Ahududusta ei ole samanlaisia huolia, vaan se on oppinut sisäkissaksi. Kovastihan sekin tahtoisi Maijan perässä ulos, mutta ei pääse kuin valjaissa. Vein Ahududun tässä sateella pihalle ja kiire sillä tuli takaisin sisälle. Eihän se passaa että hieno turkki kastuu =)

Niin pöljä kissamummo minä olen, että muutan vaikka kylältä yhden kissan takia, mutta elossa ne saavat olla niin kauan kuin terveenä hengissä pysytään. 

Häiriintynyt herhiläinen

Sano oppineemmat mitä sano, mutta kyllä tämä vaan toimii. Suuri herhiläinen alkoi taas tekemään pesää ulko-oveni yläpuolelle ja eihän se passaa. Odottelin että se lentää muualle ja tökkäsin valepesän kulkuaukon kohdalle. En yltänyt muuten laittamaan, niin  ensin työnsin harjanvarrella köntin sinitarraa ja sitten pesäpallon vielä siihen kiinni. Pysyy sen mitä pysyy.

Olin paikalla kun herhiläinen tuli takaisin ja ihan selvästi se sanoi että kuka perskule ehti ensin =) Nyt se lentelee välillä kurkkimaan tilannetta, mutta eipä yritä enää pesänrakennukseen tuohon paikkaan. Myrkyttämään herhiläisä en ala, sillä ovat ne niin tärkeitä osia luonnon kiertokulussa.

Minulla vappu meni juurikin näissä merkeissä. Sen verran ulkouduin, että kävin purkamassa näyttelyä ja toin tauluni kotiin.

Ihanaa kun alkoi satamaan, tie- ja siitepölyt laskee maahan ilmasta. Tyttärellä on aivan mahdoton allerginen yskä johon ei tunnu auttavan mikään. Toivottavasti nyt helpottaa kun ilma raikastuu. Huomenna jään taas yksin kissojeni kanssa, mutta eiköhän nuo lapseni tule käväisemään äitienpäivänä.