Kansalaisopisto päättyi taas ja näyttely on pidetty. Minulla jäi viimeinen työ vähän kesken , mutta toivottavasti innostun kesällä viimeistelemään sitä. Poikien naamat eivät vielä ole kunnossa.
He ovat leipurin iloiset pojat Ali ja Ahmet. Tykkään maalata juuri näitä itämaisia lapsia ja vanhoja ihmisiä. Tottakai heille pitää antaa myös nimet aina. Tunnen Turkista monta Alia ja Ahmettia, hyvin yleiset nimet siellä päin.
Tänä talvena oli maalausinto vähän hukassa, mutta enköhän ensi syksynä mene taas jatkamaan.
