Voi näitä minun kissojani 😸

Ahududu oli lomani ajan samassa paikassa ystäväni luona kuin aikaisemminkin kesällä. Ensimmäinen viikko meni loistavasti leikkiessä ja pusutellessa. Ystäväni kehui saavansa rentouttavaa kissaterapiaa.

Vaan empä tiennyt  kuinka tarkka kissoilla on ajantaju. Ensimmäisen viikon jälkeen katti huomasi ettei kukaan tullutkaan hakemaan kotiin ja iski koti-ikävä. Ahududu  muuttui vallan apaattiseksi, ei maistunut leikki eikä kunnolla ruokakaan. Istui vaan odottavana ikkunalaudalla tai ovenpielessä.

Mikä riemu kun lopulta pääsi takaisin kotiin. Ensimmäisenä yönä en nukkunut juurikaan kun joku kiehnäsi vieressäni koko ajan ja nuoleskeli kaikkea mikä vähänkään näkyi peiton alta. Kylläpä tunsin olevani kaivattu ja rakastettu. 😽

Tytär yritti seuraavana päivänä vähän ulkoiluttaa sitä, mutta Ahududu syöksyi heti takaisin ovelle. Raapi ovea vimmatusti ja parkui sisään pääsyä. Pelkäsi varmaan että taas joutuu pois kotoa.

Viisainta piiloutua pumpulipussiin. Sieltä ei hevillä kukaan löydä valkoista kissaa.

Ulkona viihtyvä Maija taas on aivan toista maata. Ylensä häipyy maisemista kun olen reissussa ja palaa vasta kun minäkin palaan

Naapurin kanssa sovittiin että jos Maijaa näkyy, hän päästää sitä sisälle ja antaa ruokaa. Maija huomasi heti että on nyt kämpän kunkku ja muuttuikin melkein sisäkissaksi. Nippanappa käväisi ulkona asioillaan ja takaisin sisälle vartioimaan valtakuntaa. 😼

Kun tulimme kotiin Maija mulkaisi vain äkäisenä ja häipyi pihalle. Valtakausi oli päättynyt. Tuli takaisin vasta seuraavana päivänä ja viihtyy nyt mielenosoituksellisesti saunassa omassa rauhassaan.

Minä itse ole ihan liemessä näitten töitteni kanssa. Loppukesästä arvion tarkkaan mitä ehdin tekemään ja lupailin kaikenlaista jouluksi valmiiksi. Sitten tuli se himputin huivi joka veikin useampia viikkoja valmistua. Ei auttanut vaikka oli langat ja koukku mukana lomilla, aikataulu oli sekaisin. Nyt sitten yritän kuumeisesti saada jotain valmistakin aikaiseksi

Harmittaa kun olen nyt joutunut sanomaa monelle ystävälle etten ehdi.  Varsinkin kun jouduin sanomaan niin herttaiselle Liisallekin joka olisi sukkia halunnut. Oma pojantytär pyysi joululahjaksi villapuseroa paksusta langasta, mutta sanoin että korkeintaan säärystimet ehdin tekemään. Että semmoinen mummi lapsella.

Tämä oli niin hauska minusta facebookissa että pakko laittaa tänne. Oikea asenne. 😆

Taas rutiköyhänä 😆

Ihana onnistunut loma ja nyt se on taas ohi. Oltiin Marmariksessa parhaaseen mahdolliseen aikaan. Päivälämpötilat noin 30, yöt yli 20 ja merivesi todella lämmintä vielä. Kaupoissa sesonginlopetus alennusmyynnit. Muutenkin halvassa maassa vielä kaikki puoleen hintaan. Tulikin nyt sitten osteltua paljon vaatteita ja kenkiä talvea varten ja osa joululahjoistakin.

Kissat kyllä tunnistaa kissamummon joka maassa. Aamiaisella pöytämme ympärillä oli vakituiset kuusi kissaa odottelemassa makkaranpaloja, joita jotenkin ihmeellisesti lenteli meidän lautasilta lattialle. 😆 Onneksi henkilökuntaakin vain hymyilytti, Turkissa jopa kulkukissoista tykätään ja pidetään huolta.  Ihmettelimme ensin miksi kaikilta kissoiltamme oli leikattu korvien kärjet, mutta se on kuulemma merkki siitä että kissa on steriloitu. Hyvä keino tarkistaa kulkukissatkin ilman että tarvitsee ottaa syliin ja kurkkia hännän alle.

Kissoja Turkissa kyllä piisaakin ja kaikkia piti meikäläisen tietenkin kaduillakin rapsutella. Desinfiointipullo oli aina mukana, joten ei tarvinnut pelätä pöpöjen levitystä.

Hotellissa meille osui aivan ihana siivooja. Sängynpäällä oli joka päivä erilainen pyyhkeistä tehty koriste. Pyyhkeet vaihdettiin joka päivä, tossut joka toinen päivä ja joka päivä ilmestyi uusi litran vesipullo. Oltiin ainoat joilla oli näin hyvä palvelu ja ainoat joille tuotiin vettäkin. Jätin minä siitä hyvästä kunnon juomarahan lähtiessä. Minulle pieni, mutta hänelle iso summa. Turkissa hyvä palkkaisen poliisin palkka on kuulemma n. 700€ ja minipalkka 230€. Toki siellä elintasokin on erilainen, mutta meikäläinen peruseläkkeelläkin olisi siellä RIKAS.

Ja sitten me tytöt ryypättiin. Välillä airania, paikallista piimää joka katuravintoloissa usein vispattiin näin hienoksi.

Välillä kahvia joka välillä tarjoiltiin näin kauniista kupeista. Näitä ostin tyttärelle joulupukinpussiinkin, hän kun on innostunut keittelemään kotonakin turkkilaista kahvia. Enemmän tuli kuitenkin juotua vahvaa turkkilaista teetä, johon minäkin nyt tykästyin.

Viinakset jätettiin suosiolla toisille juotaviksi. Minä join niitä nuorena oman osuuteni, enää ei tarvitse.😆

Ja tietenkin joka päivä piti syödä paikallisia ruokia. Kiersimme kaukaa turistiravintolat ja etsimme paikkoja missä paikallisetkin söivät. Ruoka oli halpaa , kauniisti esille laitettu ja erittäin maukasta. Lomissa onkin parasta kun ei tarvitse itse laittaa ruokaa eikä tiskata. Tässä on lautasella Adanakebabbia hintaan 2,80€ annos, ei paha. 😋

Paikallinen "rantaleijona". 😍

Kreetalla oli maanjäristys ja sehän tuntui Marmariksessakin. Lepäsin rantatuolissa ja luulin että joku sairauskohtaus iski kun alkoi huojuttamaan. Kyllähän siitä säikähdin, mutta sitten onneksi huomasin että toisetkin rannalla olijat olivat nouseet ja näyttivät pöllämystyneiltä. Aallot meressä nousivat hetkellisesti paljon korkeammiksi ja siitä tajusin että kyseessä oli maanjäristys. Toki se pelotti kun ei tiennyt paheneeko se siitä. Onneksi ei . Tytär huomasi myöhemmin että naapuri hotellin seinään oli tullut pitkä halkeama. 

Muutoin rannalla oli niin leppoisaa, väljää ja lämmintä.. Kauniita kiviä tuli taas kerättyä pussillinen ja me erikoistuimme keräämään myös lasinsiruja roskikseen. Yritettiin näyttää mallia toisillekin, mutta ei tuntunut muita kiinnostavan moinen rantaharrastus. 😅

Huomasin että maski pukee minua, näytän paljon nuoremmalta kun maski peittää roikkuvan kaulanalusen. 😅 Pitäisköhän ottaa ihan jatkuvaan käyttöön. Suomi saisi ottaa mallia Turkin maskinkäytöstä. Jos yritti mennä kauppoihin tai pikkubussiin ilman maskia, tuli heti tiukka huomautus asiasta eikä sisälle ollut asiaa ilman suojausta. Leuan alla se kulkikin mukavasti aina mukana ja oli helppo nostaa naamalle muita suojaamaan.

Yleisellä rannalla on sitten syytä huomioida ettei sinne saa leiriytyä, eikä ulkoiluttaa koiria. Sinne ei myöskään saa heittää tupakantumppeja eikä pähkinänkuoria. Huvitti tuo pähkinänkuorien erikoismaininta.

Lomamme kallein ostos. Viimeisenä iltana kävimme ostamassa molemmille kotimatkaa varten villaiset lämpimät viitat, 8€/kpl. Näille on kyllä käyttöä Suomessakin.

Tämä oli minusta niin mukava näky että piti oikein kuvata. Papparainen työpajansa edustalla. Ajattelin että tästä voisi joskus vaikka taulun maalata. Niin leppoisa tunnelma.

Kuva perjantai-aamuna.

Ja kuva lauantai-aamuna. Tunnelma on tosiaan muuttunut ja sen näkee naamasta.

Tätä näkyä odotellessa. Ensi kesänä taas jos terveyttä vaan piisaa.

    

 

Nyt ei olla köyhiä eikä kipeitä

Tytär on ammattikorkeakoulun etäopetuksessa, joten meillä on läppäri mukana ja pääsen minäkin blogiin.

Nyt on rahaa millä mällätä, sillä täällä on hintataso aivan järkyttävä. Esim. vesipullo joka maksaa Suomessa n. 1€, lentokentällä  2,50€, täällä 0,10 €. Joka ilta syödään jossain paikallistenkin suosimassa ravintolassa ja kahden ihmisen ruoka juomineen ja tippeineen alle 10€. Alkoholojuomien hintoja en tiedä kun ei meistä kumpikaan ole ryyppynaisia.

Eilen kävin ensimmäisen kerran lankakaupassa ja ostin vain tämän verran tällä kertaa. Löysin myös Amigurumikirjan joka maksaa Suomessa n. 20€ ja täällä 3€, joten olihan se ostettava. Keltaiset ovat kunnollista sukkalankaa hintaan 1,50€/ 100gr. Siinä kaupassa tulee käytyä vielä uudestaan.

Sivukadulla ruokailessamme katselin että kunnon sähkömiehelle olisi kyllä töitä täällä. En noista sähköjohtoasioista ymmärrä mitään, mutta tuo näyttää jopa minunkin silmääni vaaralliselta. Kissaa tuossa yritin kuvata, mutta se kerkesi lujahtaa juuri piiloon.

Joka päivä pitää käydä kahvilassa syömässä leivoksia että matkaseura pysyy hyvällä tuulella. Kreetanmatkalla laihduin viikossa kaksi kiloa, nyt varmaan lihon kymmenen, ainakin shortsit tuntuu jo kiristävän. 😄

Mikäs täällä on köllötellessä. Ilmat ovat oikein suotuisat, illallakin tarkenee ihan hihattomissa vaatteissa. Ensi viikolle on luvattu sadetta ja ukkosta, saa nyt nähdä.

Näitä merirosvolaivoja seilailee tuolla useampiakin, mutta ei ole vielä kyytiin viitsitty mennä. Ovat enemmänkin bilelaivoja.