Hengissä ollaan

Tulin vain kertomaan että hengissä ollaan vaikken pitkään aikaan olekaan kirjoitellut.  On vaan niin kiire virkkailujen kanssa ettei muuta juuri ehdi tekemään. Joulun jälkeen helpottaa ja voin taas syventyä omiin juttuihin.

Kiire on Ahududullakin sillä Tinttitv on taas avattu. Lintulaudan tapahtumia täytyy seurata koko ajan ettei vaan harakat käy varastamassa kaikkia eineitä.

Maija hoitaa yöpäivystyksen pihalla ja pitää hiiret ja rotat loitolla. Päivällä täytyy sitten levätä että jaksaa taas raataa ensi yönä.

Koitan ehtiä kirjoittelemaan vähän tiuhempaan tahtiin, siihen asti, näkymisiin. 😁

 

Joulu pois

Nyt on joulu siivottu pois. Yleensä meiltä löytyy joulukoristeita vielä pääsiäisenäkin. Tänä vuonna olikin niin reippaita apulaisia että kaikki kerättiin talteen jo ensi joulua varten

Ihanaa, pakkanenkin hellittää, pääsin vihdoinkin ruokakauppaan. Eiköhän se elämä ala taas hymyilemään.

 

Antaa kaikkien kukkien kukkia ja kissojen kulkea 🌼

Pikku terassiltani on näin kaunis näkymä. Ruusuaidan takana Koiranputkipelto jota kirjavoittaa Niittyleinikki . Jotkut ovat sitä mieltä että pitäisi niittää pois kun koiriin tarttuu sieltä punkkeja. Pakkoko ne koirat on päästää tuonne. Pelto on kaupungin ja toivon että työntekijät jättävät sen rauhaan minun ja pörriäisten iloksi.

Kissatkin nauttivat nyt kesästä ja Ahududu viettää päivät pitkät narunpäässä pihalla. Noin klo 23 alkaa sitten maukuminen kun pitää päästä iltalenkille. Niinpä me käydään pienellä kävelyllä ja hyväähän se vaan tekee minullekin. Ilma on raikas ja käki kukkuu joka yö.

Ahududu on kyllä nokkela katti. Ostin viime kesänä pienen ilmanviilentimen ja Ahududu on oppinut käyttämään sitä.  Se hyppää viilentimen päälle ja painelee ihan oikeita nappuloita saadakseen sen käyntiin.Sitten vaan sen eteen makoilemaan ja nauttimaan.😸

15-vuotiaalla Maijalla on toinen tyyli. Kolmisen viikkoa sitten se häipyi metsiin ja on kerran vain käynyt ilmottautumassa. Se tietää kyllä milloin helteet on tulossa ja häipyy metsien viileyteen. Saman se on tehnyt joka kesä joten en ole huolissani. Palaa kyllä taas kotiin kun ilmat vähän viilenee. Metsässä riittää kyllä hiiriä ja myyriä syötäväksikin.

 Pyynnöstäni tytär tilasi netistä minulle tämmöisen virkkauskirjan  PDF-tiedostona. Onneksi olin juuri ostanut uudet musteet tulostimeen sillä tulostin peräti 87 sivua. Ihan kirjana olisi varmaan tullut saman hintaiseksi, mutta en löytänyt semmoista ollenkaan. Toivottavasti ehdin joskus tekemäänkin näitä. Vaikeaahan se tietenkin ensin on sillä ohjeet ovat englanniksi ja minähän en sitä hallitse.  Eiköhän siihenkin apu löydy netistä.

Eikö vaan ole ihanaa kun lopultakin on kesä ja lämmintä. Nyt ei valiteta. Muistakaa vaan juoda tarpeeksi ja lisätä suolaa ruokiin ettei tule huono olo. Hyvää Juhannusta meille kaikille..

🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼

Marmaris ja kissat

Koko talven pihistelyn ja ahkeran virkkailun tuloksena loma Turkin Marmariksessa.     ( Kyllä kannatti lopettaa se tupakanpolttokin). Niin kaunis näkymä oman hotellimme parvekkeelta yö-aikaan.

Vaikka lämpöä oli välillä jopa 45 astetta,  hyvin sen kesti kun pysyi meressä kaulaa myöten olkihattu päässä.

Rannalla me emme jaksa loikoilla ja sekin vähä aika tiiviisti varjon alla 50 suojavoidetta iholla. Hyvin se näytti silti ruskettavan.

Päiväsaikaan olkihatusta oli suuri hyöty ja jos se unohtui hotelliin niin uutta ostamaan lähimpään kauppaan. Nyt minulla on melkoinen olkihattukokoelma.

Sitten niistä kissoista. Niitähän siellä riittää joka paikkaan ja niistä pidetään hyvää huolta.Onkimiehen kissat näyttää saaneen kalaa runsaasti, ovat sen verran pullukoita.

Minä sain hotellin aamiaisella heti oman kissan joka odotti saapumistani uskollisesti. Tiesi että kyllä tuo höppänä mummo antaa osan makkaroistaan kun nätisti pyytää.

Kulkiessa sai olla tarkkana ettei kävele kissan päälle. Niitähän makoili päiväsaikaan joka paikassa ja ihmiset kiltisti väistivät niitä.

Paikallinen eläinsuojelujärjestö joka leikkasi kulkukissoja oli joutunut lopettamaan ja sen kyllä huomasi. Kissojen määrä oli lisääntynyt huomattavasti ja pieniä pentuja näkyi kaikkialla. Onneksi turkkilaiset rakastavat kissoja ja pitävät kulkureistakin huolta. Ruoka- ja vesikuppeja näkyi kaikkialla, jopa pankkien edustoilla. Kauppiailla yleensä vähintään yksi kissa liikkeessään.

Leikatun kissan erottaa turkissa korvista. Korvan kärjestä on nipsaistu pala pois. Paljon sitä näkikin kissoilla.

Tämä söpöläinen leikki moskeijan pihalla ja halusi meistä leikkikaveria. Meidän täytyi käydä monta kertaa sitä ihailemassa. Tätä tarjottiin kovasti meille omaksi, mutta maahan tuonti on niin monimutkaista ja vaikeaa että meille se oli mahdotonta. Tyttärelle iski kova kissavauvakuume, mutta pakko se vaan oli jättää sinne. Eiköhän me tavata se ensi kesänä taas. 

Tässä äskeisen sisar, suloinen hänkin. Värit vähän kuin meidän Ahududulla. 

Näitähän nyt sitten piisasi ja tytär jaksoi kuvailla. En silti kaikkia viitsi tänne laittaa vaikka monta laitoinkin.

Toki koiriakin näkyi, tämä varsinainen "rantaleijona". Saapui rannalle makoilemaan kun turistit olivat häipyneet. Luultavasti kulkukoira, ainakaan omistajaa ei näkynyt kertaakaan.

Selkeästi kulkukoira tämäkin , mutta niin kiltti. Totteli heti minua kun vähän komensin. Leikatun kulkukoiran erottaa siitä että sillä on pieni keltainen merkki korvalehdessä.

Rantapojat näitä näyttivät ruokkivan ja rapsuttelevan. Turkkilaiset ovat yleensä  hyvin eläinrakkaita

Nyt sitten vaan jäädään haaveilemaan ensi kesästä ja pidetään kulut minimissään. Eiköhän taas päästä reissuun.

Huom. kissahan se sielläkin  ylhäällä keskellä menossa ikkunasta kotiin.😸

 

Voi näitä minun kissojani 😸

Ahududu oli lomani ajan samassa paikassa ystäväni luona kuin aikaisemminkin kesällä. Ensimmäinen viikko meni loistavasti leikkiessä ja pusutellessa. Ystäväni kehui saavansa rentouttavaa kissaterapiaa.

Vaan empä tiennyt  kuinka tarkka kissoilla on ajantaju. Ensimmäisen viikon jälkeen katti huomasi ettei kukaan tullutkaan hakemaan kotiin ja iski koti-ikävä. Ahududu  muuttui vallan apaattiseksi, ei maistunut leikki eikä kunnolla ruokakaan. Istui vaan odottavana ikkunalaudalla tai ovenpielessä.

Mikä riemu kun lopulta pääsi takaisin kotiin. Ensimmäisenä yönä en nukkunut juurikaan kun joku kiehnäsi vieressäni koko ajan ja nuoleskeli kaikkea mikä vähänkään näkyi peiton alta. Kylläpä tunsin olevani kaivattu ja rakastettu. 😽

Tytär yritti seuraavana päivänä vähän ulkoiluttaa sitä, mutta Ahududu syöksyi heti takaisin ovelle. Raapi ovea vimmatusti ja parkui sisään pääsyä. Pelkäsi varmaan että taas joutuu pois kotoa.

Viisainta piiloutua pumpulipussiin. Sieltä ei hevillä kukaan löydä valkoista kissaa.

Ulkona viihtyvä Maija taas on aivan toista maata. Ylensä häipyy maisemista kun olen reissussa ja palaa vasta kun minäkin palaan

Naapurin kanssa sovittiin että jos Maijaa näkyy, hän päästää sitä sisälle ja antaa ruokaa. Maija huomasi heti että on nyt kämpän kunkku ja muuttuikin melkein sisäkissaksi. Nippanappa käväisi ulkona asioillaan ja takaisin sisälle vartioimaan valtakuntaa. 😼

Kun tulimme kotiin Maija mulkaisi vain äkäisenä ja häipyi pihalle. Valtakausi oli päättynyt. Tuli takaisin vasta seuraavana päivänä ja viihtyy nyt mielenosoituksellisesti saunassa omassa rauhassaan.

Minä itse ole ihan liemessä näitten töitteni kanssa. Loppukesästä arvion tarkkaan mitä ehdin tekemään ja lupailin kaikenlaista jouluksi valmiiksi. Sitten tuli se himputin huivi joka veikin useampia viikkoja valmistua. Ei auttanut vaikka oli langat ja koukku mukana lomilla, aikataulu oli sekaisin. Nyt sitten yritän kuumeisesti saada jotain valmistakin aikaiseksi

Harmittaa kun olen nyt joutunut sanomaa monelle ystävälle etten ehdi.  Varsinkin kun jouduin sanomaan niin herttaiselle Liisallekin joka olisi sukkia halunnut. Oma pojantytär pyysi joululahjaksi villapuseroa paksusta langasta, mutta sanoin että korkeintaan säärystimet ehdin tekemään. Että semmoinen mummi lapsella.

Tämä oli niin hauska minusta facebookissa että pakko laittaa tänne. Oikea asenne. 😆

Toinen rokotus

Nyt on sitten toinenkin rokotus otettuna ja toivottavasti se piisaa. Ensimmäisen jälkeen ei tullut mitään vaivoja, mutta nyt nosti toisena päivänä kuumeen ja yläkropan lihaksia särkee. Onneksi tuli käytyä hamstraamassa ruokaa samalla reissulla ja jääkaappi on täynnä. Ruoka ei kyllä maita, mutta saampahan hyvällä syyllä nyt ihan vaan makoilla ja nukkua koko päivän.

Eräs ystäväni lähetti suloisen kuvan kissoistaan ja haluan näyttää sen teillekin.. Siinä on kuivausteline päässyt parempaan tehtävään.  Aikanaan olen tähän maataloon antanut monet kissanpennut, mutta nykyäänhän meillä ei niitä enää synny. Näistäkään ei taida kukaan olla meiltä lähtöisin.

Nyt takaisin vällyjen alle sairastaamaan.