Loput joulukalenteripaketit

Eihän tässä kaiken tohinan keskellä ole muistanut kalenterivaihtopaketteja kuvailemaan, mutta jotain kuvia löytyi silti. Kaikki namit on jo syöty ja paperitkin menneet roskikseen. Tämä paketti oli alusta lähtien Ahududusta niin mielenkiintoinen. Se rapisi ja helisi ja oli pyöreä. Sisältä paljastui joulupallo jonka sisällä oli hauskoja perhosnappeja.

Tämän paketin Ahududu oli repinyt auki jo ensimmäisenä päivänä ja kyllähän se kiinnosti Maijaakin. Olipa vaikea arvata että siellä oli kissankarkkeja =), mutta ne annettiin noille vasta jouluna .

Aaton paketti oli muhkea. Sisältä löytyi Lankavan käsityölehti ja viisi kerää virkkauslankaa. Näistä syntyy varmaankin pehmoleluja. Niitä alan ensi vuonna tekemäänkin ajoissa, etteivät lopu kesken myyjäisissä niin kuin tänä jouluna. Kiitos parilleni LeenaS.

Kissatkin saivat meillä joululahjoja. Tämä pikku riiviö sai paljon uusia leluja ja kiltti Maija kalliin matolääketahnan niskaansa. Aika epäreilu jako. Molemmat saivat kuitenkin tasapuolisesti yhtä paljon herkkuruokia ja nyt molempien mahat pullottaa, niin kuin meidän ihmistenkin =)

Siskollani on autistinen tytär joka on kova virkkaamaan. Niimpä meillä joulun jälkeen käydessään virkkuu oli tietenkin taas mukana. Heidä lähdettyään löysin tämän työn käsityökopastani, minulle salaa lahjaksi jätetyn. Aika liikuttavaa. Kiitos paljon H-M.

Jos ei enää tule tänä vuonna kirjoiteltua, niin  OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE !

Hyvää Joulua Kaikille

Minulle tulee kunnon joulumieli vasta kun saan laitettua esille nämä tyttären yli 20 vuotta sitten tekemät paperitontut. Niitä katsellessa tulee mieleen monta mukavaa joulua.

Kovasti olen muutenkin yrittänyt laitella joulua esille, paperiset joulujulisteet kuuluvat ehdottomasti seinille ja niitä on paljon =)

"Joku" vaan on sitä mieltä, että vähempi on parempi ja rapsii samassa tahdissa koristeita lattialle .

 On hän ihana kuitenkin.

Hyvää ja lämmintä joulumieltä kaikille 👰👰👰😻

Tehtyjä lahjoja ja joulukalenteri 14-18

Ystäväni toi langat ja kysyi tekisinkö hänen mieskaverilleen Haisulisukat. Toki lupasin. Taiteilija-miehelle sopiikin tämmöiset vähän erikoisemmat sukat.

 Olen niin kiitollinen tästä ystävästä. Hän on aina valmis auttamaan joka asiassa, auttoi muutossa ja kuskaa minua autollaan milloin minnekin. Juttua meillä piisaa, vaikka ikä-eroa on 26 vuotta. Meillä molemmilla on sukujuuria Karjalasta, joten hiljaista hetkeä ei pääse syntymään. Varsinaisia pölöttäjiä molemmat ;) 

On mukamas niin kiirettä, ettei ehdi edes joulukalenterikuvia laittamaan. On jäänyt kommentoinnitkin toisten blogeihin tosi vähiin, mutta yritän parantaa tapani joulun jälkeen

 Nyt tulee varmaan juotua irtoteetä useamminkin, kun on kunnon sihti millä laittaa. Tuommoista minulla ei aikaisemmin ole ollutkaan. Kiitos. Namitkaan ei jää meillä kaappiin homehtumaan ja handmade nauhalle on varmasti käyttöä.

Ahududulla on ihailija, ystäväni 10 vuotias poika. Hän oli mukana jo pentua hakiessa ja jokaisella lääkärireissulla. Kotonaan vaan on allergiaa, joten omaa kissaa ei voi ottaa, mutta poika käy jokseeskin kerran viikossa leikkimässä Ahududun kanssa.  Niimpä tein hänelle oman varakissan kotiinsa. Elävästä mallista otin kuviot =)

Ahududua nauratti moinen feikkikissa. Tämäkö muka minun näköiseni ?

Lopulta hyväksyi kuitenkin kaverikseen ja kävivät yhdessä päiväunille.

Joulukalenteri 7-13

 Tässä piilee totuus: " Koirilla on omistaja, kissoilla henkilökuntaa ".

Luukkuja on availtu taas apulaisen avustuksella. Ensin aina niin tarpeellista lankaa ja paksut pyöröpuikot. Vaikka puikkoja onkin paljon, niin näin paksuja pyöröjä ei ennestään ollutkaan. Joulun jälkeen ehtii varmaan kokeilemaankin mimmoista jälkeä syntyy

Sitten sisäistä  ja ulkoista voitelua. Hyvältä tuntuvaa käsirasvaa, joka aluksi tuoksuu voimakkaasti, mutta tuoksu häipyy melko äkkiä. Taattua Cien-laatua, käytän muitakin Cien-tuotteita. Tästä en saanut päänsärkyä niin kuin joistakin muista voimakkaista tuoksuista, kuten hyasintista ja synteettisistä tuoksukynttilöistä. Apulainen tietenkin heti pakettien kimpussa ;) 

Olin päättänyt että yhtään tilaustyötä en enää ota ennen joulua. Eräs herttainen vanhempi rouva tuli ihan kotoa kysymään olisiko enää yhtään tonttua tai ehtisinkö tekemään. Oli hyvin pettynyt kun ei tonttua ollut saatavilla. Minua alkoi asia niin paljon vaivaamaan, että nousin parina seuraavana aamuna jo puoli viideltä virkkaamaan ja virkkasin ja virkkasin. Nyt on tonttu uudessa kodissa ja minullakin parempi mieli.

Kun virkkuukoukku tuli otettua taas esille, niin teimpä samantien vielä kissankin. Eihän tässä osaa kädet ristissäkään istuskella =)

Kerrossänky meidän tapaan. "Kukkulan kuninkaalla" lämmin ja pehmoinen peti. 

Tölkkilapanen

Näin näitä tölkkilapasia Stanstan blogissa ja pitihän minunkin kokeilla. Ohjetta en löytänyt mistään, mutta tutkin Stanstan kuvia tarkkaan ja pääsin ehkä ideasta perille. Poikani tämmöistä on jo jonkun aikaa pyytänytkin tekemään.

En tiedä miten pohja olisi pitänyt tehdä. Minä virkkasin suoraan lapasen reunaan. Lankana käytin 7-veikan ja Sockin jämiä, mitä nyt sattui löytymään.

Sitten se homma  "lähti lapasesta" ja kun alkuun pääsin, niin tein samantien kolme. Olisi voinut tehdä enemmänkin jos olisi ehtinyt, mutta kun  tilatut sukatkin on vielä tekemättä.

Lapanen herätti niin paljon hilpeää huomiota myyjäisissä, että sai oikein oman kuvan paikallisessa lehdessä. Nyt on sitten tullut kyselyjä, mutta ei ehdi, ei ehdi.

Ahududusta on tullut oikea nörtti. Heti kun tulen koneelle, sen täytyy päästä mukaan. Yleensä ei nuku näin rauhallisesti, vaan sorkkiin tassulla minkä ehtii.

Jos poistun koneelta hetkeksikään, tekee katti heti omia sovellutuksiaan. Kuinkahan monta kertaa koneeni onkaan jo ollut sekaisin. Onneksi tytär on pätevä näissä hommissa. Otan vain kuvan viasta ja lähetän hänelle. Hän sitten puhelimessa neuvoo miten saan korjattua.

Kohta Ahududu alkaa varmaan pitämään omaa blogia, eikä päästä minua koneelle ollenkaan =)

Joulukalenteri 1-6 ja kierrätyskeskuksesta

Minun joulukalenteri-ystäväni on Leena , kiitos hänelle hyvin osuvista paketeista. Onneksi alussa oli heti nameja, sillä olen kovin perso herkkujen perään ." Vielä se sokeri sulaa vanhankin suussa " ;D Heijastin on tarpeen pimeällä kylätiellä ja tonttu-enkelit askarrellaan yhdessä tyttären kanssa. Noihin suklaarusinoihin tuli himo ja olen kohta napostellut ne kaikki =)

Jouduin piilottamaan joulukalenterini kaappiin, sillä se on liian jännittävä pienelle kissanpennulle. Jatkuvasti se varasteli paketteja ja yritti repiä niitä auki. Ihan kuin pienet lapset, paketit on piilotettava =)

Tästä kuudennen päivän paketista tykkään erikoisesti. Ei jouda kissankupiksi, vaikka Leena semmoista vähän ehdottikin =) Tämän paikka on koko joulu-ajan pöydällä herkkuja täynnä. Kelpaa siitä vieraillekin namuja tarjota.

Leena on kirjoittanut joka pakettiin pienen kirjeen ja se on minusta hieno ajatus. Se tekee paketeista jotenkin henkilökohtaisempia, minua se erikoisesti miellyttää. Empä itse keksinyt moista tehdä.

Viikolla pääsin naapurin kyydissä kierrätyskeskukseen ja tulihan tuota tilpehööriä ostettua "kun halvalla sai". Kaikki nämä viisi esinettä yhteensä 4€. Olin jo kesällä katsellut tuota lappalaispoika säästölipasta ja onneksi se oli vielä tallella. Nyt se on minun ja pääsi näin hyvään seuraan.  Alla oleva  iso rautalanka-narukori oli vähän kalliimpi, peräti kaksi euroa, mutta tosi kätevä piilotta esim. käsityöpusseja piiloon Ahududulta.

Koko pehmovarastoni on nyt tyhjäksi myyty, mutta pari aikaisemmin tilattua Viirua ja Pepin vielä tein. Kolmet tilatut sukat pitäisi vielä ehtiä neuloa. Tavalliseen tapaan oman kylän väki havahtui nyt vasta kyselemään pehmoja, eipä ole enää. Olen kylmästi sanonut kaikille etten ehdi enää tekemään. 

Minäkin haluan laittaa joulua omaan kotiini, joka tällä hetkellä on kuin myrskyn jäljiltä. Sitä mukaa kuin lattialta kerään lankoja ja tavaroita, Ahududu pudottelee toisaalla uusia. Taitaa olla aivan turha yritys siivota, mutta koitan kuitenkin pahimmat kasat piilottaa enen joulu-aattoa =)

Mausu ja Ahududu

Löytyi niin kaunis kuva Mausukasta että halusin sen vielä laittaa tänne. Nyt vähän jo helpottaa kun sain Mausun haudattua, ei tarvitse sitä enää murehtia. Mausu pääsi hyvän ystäväni kesämökkitontille, korkealle mäelle metsän reunaan, oman emonsa viereen. Onneksi maa ei ollut vielä kovin syvälle jäässä, mutta olihan siinä naisporukalle kuitenkin hommaa. Vielä lähtiessä laitoimme lyhtyyn kynttilän palamaan.  Sinne lähti Mausukka kissojen taivaaseen emonsa ja siskonsa luo.

Itselläni vaan on vieläkin ihan vetämätön olo enkä saa mitään aikaiseksi. Onhan minulla onneksi tämä reipas apulainen Ahududu, joka kovasti jo sisustaa joulua meille. Meillä vaan on niin erilainen maku sisustuksessa. Minä en ymmärrä esim.  miksi meillä on pitza lattialla ja eteisen matto sängyssä. Mitähän kaikkea muuta tuo vielä ehtii järjestää. Kaikessa se kuitenkin on innolla mukana. pikkuinen villikkoni.

Iloa ja surua

Mikäs se sieltä kurkistaa. Minun joulukalenterini, jonka sain Joulukalenterivaihdossa. Tänään olen vaan ollut niin kiireinen aamulla ja surullinen lopun päivää, etten ole edes tätä jaksanut aukaista. Huomenna sitten paremmalla mielellä.

Aamulla lähdettiin kylän joulumarkkinoille. Myynti-aikaa kolme tuntia, enemmänkin olisi saanut olla, mutta olen silti ihan tyytyväinen päivän tuotokseen. Ovelana myyjänä laitoin tietenkin nuket ja muut pehmot juuri lasten silmien korkeudelle, että he varmasti huomaavat tahtoa niitä ;) Kaikki pehmot sitten menivätkin, sukat ja huivit sain kaikki tuoda takaisin kotiin. Meidän kylällä ei toisten tekemiä sukkia osteta, se vaan on niin. Jokaisella on ainakin yksi himoneulova sukulainen.

Paras oli kyllä hyvin poliittisesti valveutunut hieno rouva, joka tuli kysymään olisiko meillä 5€:lla aikuisten villasukkia. No eipä ollut , eikä toivoakseni löytänyt muiltakaan. Toivottavasti meidän kaikki poliitikot eivät ole yhtä kaukana todellisuudesta.

Vanha Mausu-kissani on jo muutaman päivän ollut kokonaan syömättä, eikä ole tahtonut uloskaan. Katsoin että kaikki ei nyt ole kohdallaan. Aamulla käveli pari metriä ja lysähti, takapää ei enää kannattanut. Kyllä tuntui pahalta lähteä markkinoille myymään. Silittelin Mausun onneksi hyvin ennen lähtöäni ja puhuin että mennään lääkäriin kun palaan. Sovin jo ystäväni kanssa että hän lähtee kuskaamaan kaupunkiin päivystävälle.

Kyllä niin pelotti tulla takaisin kotiin, kun ei tiennyt mitä täällä on vastassa. Mausu makasi kuolleena vessan lattialla. Ilmeiseti kuoli vanhuuteen, mutta oli silti yllätys minulle ja suuri surun paikka. Nyt minulla ei sitten ole enää kuin kaksi kissaa. Toinen yli 10v ja toinen puoli vuotias. 

Toivottavasti tämä suru helpottaa minulta ja tyttäreltä ennen joulua.