Kansalaisopiston näyttely

Muutama pyysi laittamaan kuvia opiston näyttelystä ja tässähän niitä tulee. Pienellä kylällä on pienet tilat ja pieni näyttely, mutta ihan kiitettävästi saatiin töitä näytille.

Heti eteisessä tervetulleeksi toivottaa porukkamme ainoa mies työllään Sammontaonta. Suurikokoinen taulu ja erittäin pikkutarkkaa jälkeä. Taitava mies piirtämään ja maalaamaan.

Ensimmäistä vuotta joukossamme maalaavan Ullan ihanat joutsentaulut. En lakkaa näitä ihailemasta. Aika pienikokoiset, mutta yhdessä muodostavat näyttävän kokonaisuuden. Nämä ostaisin jos olis rahaa ja Ulla suostuisi myymään =)

Hyvän ystäväni Sadun maalaus. Sadun maalaamista on ilo katsella kun hän innostuneena lastalla vetelee paksuja kerroksia. Hänessä huomaa sen maalaamisen ilon ja jälki on aina värien huumaa. Tämän tekniikan haluan vielä joskus itsekkin opetella. Pidän Sadun maalauksista kovasti.

Toki näitä sitten on lisääkin, mutta en ala kaikkia yksitellen kuvaamaan. Vaikka meitä ei kovin montaa maalaajaa olekkaan, niin suuri määrä tauluja saatiin aikaiseksi. Minäkin peräti viisi ja kuudes on tulollaan.

Käytävää pitkin päästään kutojien tiloihin ja sinne on sijoitettu paljon pienempiä tauluja ja maisemakuvia. Marjo kävi talvella Thaimaassa ja se näkyy myös taulujen kuvissa. Minun Turkinkuvani sopi samaan ryhmään.

Kutojatkin ovat olleet oikein ahkerina. Enismmäisenä ovella tämä kaunis ryijymatto. Ihana.

Edessä oleva suurikokoinen matto on erikoinen. Toinen puoli on sininen ja toinen punainen. Hauska idea jos haluaa vaihtelua sisustukseen.

Lisää pienempiä mattoja, vai ovatko ehkä raanuja, en tiedä. Ala-oikealla on minun suosikkini.

Satu-ystäväni iloiset matot. Sopivat hienosti hänen persoonalliseen iloiseen kotiinsa.

Tämän tekeminen on vaatinutkin melkoisesti taitoa. On siinä saanut olla tarkkana että kuvio on muodostunut. Ei voi kuin ihmetellä toisten taitoja.

Itse Urkkihan se siinä. Ei synny tämmöinenkään ihan tumpelolta.

Toki joukossa myös kaitaliinoja ja muita pienempiä töitä.

Tyttäreni pääsi onneksi näyttelyvahdiksi. Kyllä työttömälle kelpaa tämmöinen viiden päivänkin työputki. Rahaa kun ei ole liiaksi elämiseen.

Ampiainen alkoi taas tekemään pesää ulko-oveni päälle, joten äkkiä virkkaamaan valepesiä. Viimekesäinen toimi ihan hyvin, mutta Ahududu leikki sen rikki talven aikana. Alla olevan aivan ihanan puutarjottimen olen löytänyt kirpparilta. Näitä kevyestä puusta tehtyjä kauniita tarjottimia olen itsekkin joskus tuonut Sisiliasta.  Voi kumpa pääsisin sinne joskus vielä takaisin.

Toivottavasti toisetkin laittelee kuvia kansalaisopistojen tuotoksista, olisi kiva katsella.

Pieni 10-vuotis arvonta

Huomasin että talvella tulikin 10 vuotta täyteen bloggailua. Oikeaa sillisalaattiahan se on ollutkin. Paljon on ehtinyt tapahtua mukavia ja ikäviäkin asioita. Mukaviin kuuluu se, että olen saanut niin monta uutta blogiystävää, kiitos siitä teille. Vaan eiköhän se sitten ole pienen arvonnan aika. Halukkaalle 5 metriä lehdykkänarua ja metri Turkista tuomaani paljettikukkanauhaa. Yksi arpa taas kaikille ja arvonpa vaikka 8.5.  Ilmoittelen sitten aikanaan voittajalle jos löydän jonkun yhteystiedon.
Onnea kaikille tasapuolisesti, vaikka palkinto tuleekin vain yhdelle =)

Pääsiäishöpinää

Pikkuhiljaa alkaa kevätmasennus hellittämään. Minäkin sain vietyä viimeiset joulutavarat ulkokomeroon ja kaivoin pääsiäiskoristeet tilalle. =) Ostin jopa keltaisen kukan kamarin pöydälle. Vaikea tässä on mököttää kun ilmat ovat mitä parhaimmat ja linnut laulaa niin koreasti aamuisin. Torstaina näin jotain ihmeellistä. Pohjoiseen suuntaava kurkiaura jossa oli 59 lintua, aivan mahtava näky.

(Kiinasta tilattuja pupuja)

MUTTA, ettei menisi liian hyvin, niin ainahan jostain tulee p..kaa niskaan. Pihapiiriin on muuttanut uusia asukkaita ja joku on tehnyt valituksen kissoista. Isännöitsijältä tuli lappu että kissat on pidettävä kiinni tai tulee kirjallinen varoitus. Viime keväänähän sitä yritin, mutta Maija livahti karkuun ja oli teillä tietämättömillä 5 kuukautta. Enää en edes yritä. Surin ja hermoilin asiaa muutaman päivän. Juttelin sitten toisen kissanomistajan kanssa ja päätimme olla kansalaistottelemattomia. Jos häätö tulee yhden kissan takia, niin sitten tulee ja muutetaan muualle. Hyvät ja kiltit vuokralaiset menettävät pelkästään kissojen vuoksi.

Kävelin kerran kaupungilla erään halpakaupan ohi ja näin ikkunasta ihania pääsiäispossuja. Kaksi kertaa piti ensin kävellä ohi ikkunaa tuijottaen ja sitten kurvasin sisälle, pakko saada edes yksi tuommoinen. Hinta ei ollut kuin 1€, joten kolmehan niitä sitten lähti meille. Istuvien possujen nenän päällä istuu perhonen. Kissatkin ovat antaneet näitten olla rauhassa, ihme ja kumma.

Näitten virkkaaminen on niin rentouttavaa ja olen jäänyt ihan koukkuun. Langanpätkiä kyllä löytyy vieläkin. Aloin siivoamaan lankavarastojani ja patalappuaineksia piisaa.=) Laitoin kolme kasaa, lumppulangat roskiin, vain askarteluun sopivat kierrätyskeskukseen ja loput takaisin talteen. Sain aikaiseksi kaksi pienenpientä kasaa ja yhden oikein ison. Eipä minun lankavarastoni siitä juurikaan pienentynyt, mutta hyvähän niitä on välillä läpi käydä.

Siskoni lähetti 55 vuotta sitten otetun valokuvan. Siinä veljeni kanssa istutaan Ylläksen huipulla.  Eipä taitaisi paikkaa enää samaksi uskoa. Ei ollut hiihtohissejä eikä hotelleita, pelkkä ihana maisema ja rauha. Tuon jälkeen en ole Ylläksellä käynyt enkä haluakkaan mennä. Haluan säilyttää muistikuvan rauhallisesta jylhästä paikasta

Nyt jatketaan tyttären kanssa pääsiäislököttelyä. Rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä teillekin.

Viiru ja morsmaikku

Kissoilla oli juuri juoksuaika ja Viirukin hommasi itselleen tyttöystävän. Ilmankos molempien ilme on nyt niin mairea. Tyttelin mekon perhosnapit sain joulukalenterivaihdossa ja tähän ne sopivatkin hyvin. Kesää kohti yritän tehdä kissoja lisääkin, mökkiläisille kesäkissoja.

Meillä selvittiin helpolla, sillä Maija ei joutunut ajamaan kuin yhden innokkaan kosijan ovenpielestä pois. Ei vanha rouva enää kosijoita kaipaa, eikä Ahududu vielä ymmärrä niitten perään haikailla.

Ystäviä on niin kiva välillä jekuttaa. Heittelin yhtenä päivänä merisuolaa jäisiin kohtiin pihalle ja naapurin rouva tuli ihmettelemään hommiani. Sanoin että kylvän suolaheinää, se kun on niin hyvää sitten kesällä salaatin joukossa. Hän innostui kovasti ideasta ja vasta kun aloin nauramaan, niin ymmärsi että puhuin lööperiä. Pitäisköhän tarjota naapurillekin suolaheinänsiemeniä ;D

Alkuviikosta sitten satoikin lunta kolme päivää ja taatusti enemmän kuin se luvattu 30 cm. Valmiiksi sulanut takapihakin on taas paksun lumen peitossa. Ikävä oli seurata kun suuri kurkiaurakin suuntasi takaisin etelää kohti. Toivottavasti tulevat vielä takaisin.

Nyt on onneksi tulossa taas lämpimämpää ja räystäät alkavat tippumaan.  Aamulla taas peipposet livertelivät kovasti koivunlatvassa. Täällä metsänreunassa onkin kaikenlaisia lintuja runsaasti ja kiva on seurata uusien muuttolintujen saapumista.

Toivottavasti sunnuntaina on kaunis aurinkoinen päivä että pääsen äänestämään. Nyt on niin tiukka tilanne poliitiikassa että meikäläinenkin vaikka konttaamalla menee äänensä antamaan ;)

Peppejä ja mustaleski

Sain suuremmanpuoleisen tilauksen Pepeistä ja minähän teen mitä pyydetään. Pieniä tein jo aikaisemmin ja nyt isoja lisää. Oranssia lankaa jouduin tilaamaan, mutta muuten langat löytyivät omista varastoista. Hyvä saada varastoja pienemmäksi. Ajattelin että nämä jo riittäisi.....

....mutta kun vauhtiin pääsin, niin tein vielä pari lisää. Jokohan nyt Pepit piisaisi Saksan lapsille vähäksi aikaa =) Apinavarastokin huutaa tyhjyyttään, joten kaippa niitäkin olisi hyvä taas välillä tehdä. Kysyjiä kuitenkin aina välillä ilmaantuu.

Täällä metsäreunassa huomaa kevään tulon. Lunta on vielä paksuin kerroksin varjonpuolella, mutta linnut laulavat jo niin kauniisti aamuisin. Tällä viikolla ilmestyi jo kolme peipposta pihapiiriin. Onkohan vielä liian aikaista niille jos luvattu lumisade saapuu ensi viikolla. Kevään ensimmäinen paarmakin kökötti ikkunalasissa ulkopuolella auringon paisteessa.

Kansalaisopisto-illat ovat loppusuoralla ja hyvä niin. Maalausinto on laskenut tässä kevään mittaan ja mieluummin melkein olisin jäänyt kotia löhöilemään. Jospa sitten kesän aikana saisi taas uutta puhtia ja uusia ideoita tauluihin. Tämän mustanlesken kutomaan verkkojaan sain kuitenkin tehtyä loppuun asti. Ajatus muhi jo syksyllä ja tulipahan nyt sitten maalattua.  Kuvasin ylösalaisin , joten valo on vähän hassusti alareunassa.

Vapun kieppeissä on opiston näyttely ja oma tyttäreni on valvojana. Työttömälle vähän lisätuloja ja  minäkin pääsen samalla takahuoneeseen maalailemaan. Täytyyhän minun käydä pitämässä tytölle seuraa ja viedä syötävää ettei nälkä yllätä kesken kaiken =)

Nyt on lähdettävä pihalle tekemään kesää. Lapiolla yritän rikkoa paksua jääkerrosta että sulaisi edes pikkuisen nopeammin.