keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Molla-Maija


Molla-Maija loikki
Jalka meni poikki
Mutta herra tohtori
Jalan kiinni ompeli.
Pisti solmun tiukan 
Maija itki hiukan

Nykyään kun kuuntelee vanhoja lastenlauluja ja -loruja, kuulostaa ne aika julmilta ja rasistisilta.

Minulla iski taas käsityö-innostus ja koko ajan pitää jotain värkätä. Maija valmistui jämälangoista ilman mitään ohjeita ja siinä se nyt tyytyväisenä vahtii tomaattiani.



Pienenpientä neulomistakin yritän ja valmiiksi sain Karusellisukat lasten kokoa. Nyt tämä Karuselli-innostus näkyy vallanneen jo Saksanmaankin. Kivahan näitä kieltämättä on tehdä ja saa hyvin hyödynnettyä pieniäkin jämälankanyssäköitä.

( kuva suurenee klikkaamalla )

Niinhän minä sitten taas pällistelen paikallislehdessä. Hyvin on näyttely mennyt. Myllyn väki jo suunnittelee, josko jatkettaisiin toinenkin kuukausi, sen verran mukavasti on porukkaa käynyt. Pari taulua olen jo myynyt ja muutamasta muustakin on ollut kyselyä, näyttelyssähän minulla on 16 työtäni.

Avajaisissa olin oikein mekko päällä ja sain siitäkin kehuja. Jotkut luuli, että se on oikein merkkivaate. Tokihan se semmoinen onkin.......suoraan Kiinasta tilattu ja maksoi posteineen 15 €. Ihanan väljä ja vilpoinen puuvillamekkonen ja tykkäänkin siitä tosi paljon. Aina ei Kiinan tilaukset ole näin onnistuneita.

Onneksi kohta on syksy ja pääsen taas opistolle maalaamaan. Kotona sitä ei tule tehtyä kun on niin paljon muuta tekemistä.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Pikkuhiljaa valmistuneet


Apinoitten teon aloitin jo keväällä, mutta tässä hössäkässä ovat lojuneet keskeneräisinä. Sain lopultakin ne viimeisteltyä ja siinähän niitä nyt olisi. 

Päijännepurjehdus näyttää olevan meneillään, mutta nyt ei ilmat näytä suosivan. Ilma seisoo eikä pienintäkään tuulenvirettä. Mitenkähän siellä pääsevät eteenpäin, ei ainakaan mitään huippu-aikoja saavuteta.


Kukahan keksi kuvata vihreät sukat nurmikolla ;) Ihan tarkoituksella tein erilaiset kissankuvat silmukoimalla varteen. Nämäkin jo kauan olleet tekeillä. Nyt kun olen pusseja ja nyssyköitä pikkuhiljaa purkaillut, niin sieltä löytyy vaikka mitä keskeneräistä käsityötä =)



Lapset aina nauraa, kun säilyttelen kaikenlaista, mutta eikö tämäkin ole suorastaan nerokas keksintö =D Muuton yhteydessä löytyi parittomia sormikkaita. Napsaisin vain sormi-osat poikki ja sain tuolinjalkoihin oivat suojat. Sopivasti neljä samanlaista ja peukalo jäi vielä varalle. Nyt on hieno uusi lattiani suojattu naarmuuntumiselta. Nämä kun kuluvat puhki niin seuraava sormikas vaan saksittavaksi ;) Kyllä meidän äiti tavaroille aina käyttöä keksii =D =D =D


tiistai 17. heinäkuuta 2018

Nyt niitä käsitöitä



Kyllä taas on tiennyt elävänsä, kun joka paikkaa on jomottanut ja särkenyt.  On se kumma, että yhdenkin sukkaparin neulominen saa lapaluiden välin niin kipeäksi, ettei meinaa sängystä päästä nousemaan ja kävelykin sattuu aivan kamalasti. Naapuri on muutamaan kertaan levitellyt sinne hevospalsamia ja johan alkoi helpottamaan. Jos se kerta auttaa hevosille, niin kai tämmöiselle vähän pienemmällekin eläjälle =)

Minäpä sitten tartuin taas virkkuukoukkuun ja tekaisin yhden Pepin. Muutakin virkattua on tulossa. Selkä sietää ihan hyvin virkkaamisen, onneksi.


Tässä nämä kivunaiheuttajat valmiina. Miesten kokoa karusellisukat 7-veikasta. Olis niin mukava neuloa vaikkapa villapaita, mutta ei taida paikat kestää niin isoa työtä.

Maija-kissani on ilmeiseti nyt menetetty tapaus. Kohta kolme kuukautta ollut pois, eikä kukaan ole enää nähnyt sitä missään. On se vaan surullista. Maija oli niin harvinaisen kauniskin, että moni sitä kehui. Täällä pyörii taivaalla iso haukka, jonka on nähty nappaavan kissoja ja kerran jopa yritti pientä koiraa. Ettei vaan olisi Maijakin jotunut haukan saaliiksi. Toivottavsati ei, sillä kivuttomampiakin tapoja menehtyä on kyllä olemassa. Nyt minulla on sitten enää yksi kissa, Mausu.  Täytyy harkita uskaltaisiko sille ottaa kaveriksi uuden kissan jostain.

Helteestä on saatu "nauttia". Minullakin varjossa mittari pomppasi yhtäkkiä 50 asteeseen ja hajosi. Ei ole Suomen mittarit tottuneet tämmöisiin keleihin =D Vaan nautitaan nyt, kohtahan se taas pudottaa räntää ja loskaa.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Ei vieläkään virkattua


Virkkaaminen ei vaan ole maittanut viime aikoina ja niinpä on tullut neulottua sukkia. Nämä ovatkin sopivan kokoisia KyJy-18 haasteeseen, johon tuli taas lähdettyä mukaan. Oikeasti näissä ei ole tuommoisia vaaleita laikkuja, vaan aurinko teki kuvaan kepposen.


Isosiskoni oli  evästänyt, että näyttelyn avajaisissa pitää olla tarjoilua ja ohjelmaa ja minä vähän ratsastin toisten kustannuksella ;) Viime sunnuntaina oli Vanhan Myllyn viralliset kesän avajaiset ja siinähän se meni samalla minunkin näyttelyni avajaiset.  Myllyn toimikunta tarjosi pullakahvit ja olihan siellä minunkin puolella vähän mehua ja namia. Olin sentään älynnyt viedä vieraskirjan, kiva siitä on myöhemmin lueskella kävijöitä.



Ja etteikö muka ollut ohjelmaakin,  pihalla soitteli Pelimannit. ;) Sää oli oikein kesäinen ja porukkaa kävi ihan mukavasti.


Sain oikein kukkiakin. Jossain välissä kävi paikallislehden toimittajakin haastattelemassa ja kuvaamassa minua. Tunsin melkein olevani "oikea taiteilija", niin pidettiin hyvänä kaikin puolin .


Vaan mitään en olisi saanut aikaiseksi ilman tätä ihanaa ystävääni Satua. Parikymmentä vuotta minua nuorempi, mutta aina valmis auttamaan ja kuskaamaan minua, jos jonnekin hankalan matkan päähän pitää päästä. Hän se muutti tyttärenikin Outokummusta ja suureksi osaksi minutkin tänne uuteen kotiin. Aina niin iloinen ja pirteä, kuten kuvastakin näkee. Eipä parempaa ystävää voisi olla. Kiitos Satu näyttelyn järjestämisestä !!!!!


Tytär oli ostanut minulle uusia meikkejä ja pakotti meikkaamaan tilaisuutta varten. Hihihi. Eipä ole tullutkaan meikattua pitkään, pitkään aikaan, mutta vielä nuo pensselit ja kynät tuntuivat pysyvän kädessä. Yhden sortin maalausta tämäkin =) Noin avonaista mekkoa en sitten pidä yleisellä paikalla =D =D =D, ainoastaan koti-oloissa kesällä.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Uusia harrastuksia


Tilasin Kiinasta jotain ihme kyniä, joilla voi maalata melkein mihin vain. Heti oli kokeiltava yhteen pieneen kiveen ja tämähän olikin mukavaa ja helppoa puuhaa. Nyt täytyy alkaa kulkemaan tarkkana ja keräiltävä tienvarsilta kaikki sopivat kivenmurikat. Kohta on piha täynnä pitsikiviä ;) Täytyy vielä kokeilla kestääkö vesisadetta, vai pitääkö lyödä lakka pintaan.


Toinen ei ollenkaan mukava harrastus, lehtokotiloiden keräily. Voi että ne ovat ällöttäviä. Entisessä kodissa niitä ei ollut, mutta täällä kyllä piisaa kun lähellä on iso oja. Aamuin illoin ja varsinkin sateen jälkeen kuljen pitkin pihaa nenä maassa etikkapurkkini kanssa ja pahimpina päivinä olen kerännyt 40-50 etanaa pieneltä takapihaltani. Vahdin haukkana salaattipenkkiäni, sinne ei ole asiaa. Ruusupapujeni kimppuun ehtivät hyökätä ja alalehdet on popsittu poskeen. Vaan taistelu ei ole vielä menetetty, saas nähdä kumpi on sinnikkäämpi, minä vai etanat. Eipä tehnyt mieli ostaa Lidlin etanapakastetta kun näitä on päivät pitkät tappanut ;)

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Sukkia ja ratsastusta


Tytär valitti että olen kuluttanut kaikki hänen villasukkansa puhki ja mitä tekee kiltti äiti ;) Kaivaa esiin jämälankapussinsa ja alkaa neulomaan uusia. Vanhat paikkaan itselleni.  Tulihan niistä aika koreet, mutta kelpaavat kotikäyttöön ja eipähän enää mene sekaisin väriensä puolesta minun sukkieni kanssa.


Kirjavaa jämälankaa sain näihinkin sukkiin uppoamaan ja menivät jo miniälle mökkisukiksi. Malli on se nyt niin suosittu Hipsulaisen Karuselli. Pakko oli laittaa jo uudetkin Karusellit puikoille, kun on niin mukava malli neuloa.


Mummo pääsi taas seuramaan nuoremmankin pojantytön kilparatsastusta kun olivat tässä omalla kylällä. Tyttö oli kyllä vähän pettynyt kun ei ihan kärkeen sijouttunut. Minä olisin tätä hevoseksi luullu, mutta on kuulemma poni. Ei näitä erota , jos ei ole asiaan perehtynyt. Vanhempi tyttö onkin sitten jo huippuluokan ratsastaja, mutta perässä menee tämä nuorempikin. Kyllä mummo saa olla heistä ylpeä.

Kilpailujen jälkeen poika vei meidät kaupunkiin syömään ja se ei sujunutkaan niin kivasti. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta sen tuleminen kesti tosi kauan . Niinpä auton  parkki-aika oli mennyt umpeen kymmenisen minuuttia aikaisemmin ja Parkkipoika oli käynyt lyömässä sakkolapun kolme minuuttia ennen meidän tuloa.  60€ läjähti lisää maksua ravintolareissusta ja eihän se paljonkaan naurattanut.



Ei tämä vanhan elämä kuitenkaan aina niin pelkkää juhlaa ole. Tosi usein tuntuu juuri tältä.