Ei vieläkään virkattua

Virkkaaminen ei vaan ole maittanut viime aikoina ja niinpä on tullut neulottua sukkia. Nämä ovatkin sopivan kokoisia KyJy-18 haasteeseen, johon tuli taas lähdettyä mukaan. Oikeasti näissä ei ole tuommoisia vaaleita laikkuja, vaan aurinko teki kuvaan kepposen.

Isosiskoni oli  evästänyt, että näyttelyn avajaisissa pitää olla tarjoilua ja ohjelmaa ja minä vähän ratsastin toisten kustannuksella ;) Viime sunnuntaina oli Vanhan Myllyn viralliset kesän avajaiset ja siinähän se meni samalla minunkin näyttelyni avajaiset.  Myllyn toimikunta tarjosi pullakahvit ja olihan siellä minunkin puolella vähän mehua ja namia. Olin sentään älynnyt viedä vieraskirjan, kiva siitä on myöhemmin lueskella kävijöitä.

Ja etteikö muka ollut ohjelmaakin,  pihalla soitteli Pelimannit. ;) Sää oli oikein kesäinen ja porukkaa kävi ihan mukavasti.

Sain oikein kukkiakin. Jossain välissä kävi paikallislehden toimittajakin haastattelemassa ja kuvaamassa minua. Tunsin melkein olevani "oikea taiteilija", niin pidettiin hyvänä kaikin puolin .

Vaan mitään en olisi saanut aikaiseksi ilman tätä ihanaa ystävääni Satua. Parikymmentä vuotta minua nuorempi, mutta aina valmis auttamaan ja kuskaamaan minua, jos jonnekin hankalan matkan päähän pitää päästä. Hän se muutti tyttärenikin Outokummusta ja suureksi osaksi minutkin tänne uuteen kotiin. Aina niin iloinen ja pirteä, kuten kuvastakin näkee. Eipä parempaa ystävää voisi olla. Kiitos Satu näyttelyn järjestämisestä !!!!!

Tytär oli ostanut minulle uusia meikkejä ja pakotti meikkaamaan tilaisuutta varten. Hihihi. Eipä ole tullutkaan meikattua pitkään, pitkään aikaan, mutta vielä nuo pensselit ja kynät tuntuivat pysyvän kädessä. Yhden sortin maalausta tämäkin =) Noin avonaista mekkoa en sitten pidä yleisellä paikalla =D =D =D, ainoastaan koti-oloissa kesällä.