torstai 28. lokakuuta 2010

Terrieri-sukat

Vanhasta jämälangasta aloin tekemään lasten sukkia, vaan eihän se tietenkään riittänyt. Niinpä purin valmiista sukasta kärjen pois ja tein molempiin kärjen eri langasta. Ettei lopputulos olisi niin hölmön näköinen , tein vielä varteen terrierikuvion silmukoita jäljentäen.

Joulumyyjäisten alkuun on enää kuukausi, eikä minulla ole oikeastaan mitään vielä valmiina. Suunnitelmia kyllä olisi vaikka toisille jakaa ja joka päivä tulee aloitettua uusi käsityö. Valmista vaan ei synny millään. Joululahjatkin on kaikki vielä suunnittelu vaiheessa. Voi, voi, kyllä tässä tulee vielä kiire.
Täytyyköhän minun lyhentää päiväuniani. Tänäänkin nukuin vahingossa viisi tuntia päikkäreitä. On tästä työttömyydestä paljon iloakin, saa esim. nukkua päiväunet joka päivä :)

perjantai 22. lokakuuta 2010

Lämmin peti

Joidenkin mielestä tämä on inhottavaa, mutta minusta niin hellyttävää.
Kun se peti nyt vaan oli niin lämmin äidin jäljiltä.
En raaskinut ajaa pois.

torstai 21. lokakuuta 2010

Joulupukki kävi

Varmaan se oli joulupukki, joka eilen kävi minun postilaatikollani. Vähän etu-ajassa, mutta sitä yllättävämpi ja mieluisampi.
Eikös ole kaunis kortti. Sisällä hyvältä tuoksuvia kynttilöitä ja niin äärettömän siististi tehty. Ei kyllä onnistuisi minulta.
Kynttilät täytyy säästää jouluun, ei niitä raaski vielä tässä muuttosotkun keskellä poltella.


Entäs nämä korvakorut. Ihan tippa tuli linssiin, kun löysin ne samasta kirjekuoresta.
Ihailin niitä Jaanan blogissa Nirunnarun nyörit ja nyt ne on minun.Ne on niin kauniit, kauniimmat kuin kuvasta huomaakaan. Eikä mitään rihkamalaatua, vaan laatu-tavaraa.
Ne myöskin sopii minulle oikein kauniisti, ihanat, hurmaavat, mitä vielä voisin sanoa, todella mieluisat.

Miten joku voikin olla noin ihana ja antelias, vieraalle ihmiselle lahjoittaa tämmöiset.
Et uskokkaan Jaana kuinka onnelliseksi teit minut. Kiitos sinulle oikein sydämeni pohjasta.
Vielä on maailmassa hyviä ihmisiä.




Sinikalta tuli tämä hauska kortti.
Sinikka kirjoittaa :"Tässä eka kortti innostamaan sinua käsityö aiheisten korttien keräilyyn :)"
Hmm.... voipa olla, että alankin keräilemään. Sukulaiset kyllä väittää, että olen HIMOHAMSTRAAJA ja ovat uhanneet tilata tänne raivausporukan :)
Minkäs sille voi, että on noita keräilykohteita tullut useampia ja muutenkin on vaikeuksia heittää mitään pois. Voihan olla , että niitä voi vielä tarvita tai sitten tavaroilla on tunnearvoa :) No joo, ehkä jotain voisi viedä poiskin.

Vähän on ruvennut jo hävettämää kun minä olen saanut kaikenlaista mukavaa teiltä, enkä itse ole pitkään aikaan antanut mitään.
Täytyy korjata tilanne, kunhan nyt ensin saa nämä joulunalus hässäkät hoidettua.

Vielä suuri kiitos teille kaikille blogi-ystäville. Ihanaa että olette olemassa.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Sorsa-sukat

Viime viikolla jouduin käymään niin monta kertaa Terveyskeskuksessa, että otin jo ensimmäisellä kertaa lankaa ja puikot mukaan. Ainahan siellä joutuu jonottelemaan. Kyllä siellä moni muukin loi semmoisia katseita, että harmittelevat kun eivät olleet hoksanneet tehdä samoin.
Melkein sain valmiiksi nämä sukat, vain vähän jäi kotona tehtäväksi. Eipä mennyt sekään aika hukkaan.

Sain syksymmällä muutaman kerän näitä Novitan raitalankoja puoleen hintaan, mutta eivät ole kyllä minunkaan lempilankojani. Raidoitus on minusta liian tiheässä ja liian tasaista. Silmissä vaan alkaa vilistämään, kun vähän aikaa katsoo. Taidankin käyttää loput jonkun yksivärisen seuraksi, tulee vaikutelma hienommastakin kirjoneuleesta, niinkuin lapasissa huomasin.
Vienkin nämä joulumyyjäisiin, kun en itse tykkää ollenkaan :)

Tuntunut melkein lomalta, kun en ole moneen päivään virkannut yhtään.
Kai siihen koukkuun on kohta tarttuttava taas.

Laitoin tuohon sivupalkkiin Suden Idealootan. Sisään pääsee kuvaa napsauttamalla. Blogeja plärätessä osuu kohdalle monta kivaa ideaa ohjeineen, jotka sitten unohtuvat. Osa on nyt tuolla tallessa odottamassa tekemistään ja lisää tulee jatkuvasti.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Jättefint !!!!

Tämä on kuva saksalaisen Jättefint -liikkeen mainoksesta. Keskimmäinen tyttö on liikkeen omistajan oma tytär. Eikös ole hieno kuva. Siinä he leikkivät MINUN tekemilläni apinoilla. En olisi kyllä ikipäivinä tämmöistä uskonut, kun aloitin pehmojen tekemisen. MINÄ OLEN VALTAVAN YLPEÄ TÄSTÄ.



Tässä viimeisinä päivinä tein vielä nämä. Viimeyönä piti valvoa 5 asti aamulla, että valmista tuli.
Tänään täytyy vielä kirjoittaa virallisen näköinen lasku saksaksi ja se onkin se vaikein osa koko hommassa.. Minä en osaa sanaakaan saksaa ja me ei aina googlen kääntäjän kanssa ymmärretä toisiamme.


Tässä vielä koko konkkaronkka, joka on lähdössä valloittamaan Saksanmaata. Tilaus oli noin 30 elukkaa, mutta aikaraja tuli vastaan, enkä ehtinyt enempää. Hyvä kun nämäkään.


Nyt olisi vielä muutama Suomeen tilattu elukka ja sitten pääsen sukkapuikkojen kimppuun ja aloittamaan joululahjojen teon. Ihanaa.




keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Kadonneen jäljillä

Taas olis yksi pupu valmiina. Näitten kanssa alkaa mennä jo se tekemisen ilo. Alkaa tuntua jo liukuhihnatyöltä, mutta kai ne on tehtävä, kun on kerta luvannu.
Titityyn Lissu piti tässä taannoin arpajaiset, enkä minä niissä voittanut, mutta Lissu lähetti kumminkin palkinnon minullekkin :) Oikein mukavat arpajaiset. Tämmöiset "härpäkkeet" tuli eilen suoraan Italiasta. Siellä Lissu viettelee ihania aurinkoisia päiviä meidän muiden värjötellessä täällä räntäsateessa. Minäkö muka kade (no ehkä pikkusen).

Eetukin sai lahjan naapurin hirvimieheltä. Tässä on nyt sitten pitkin iltaa taisteltu, tuleeko luu sisälle vai ei. EI TULE, niin kauan kuin minä olen ovella.
......
Tänään minulle tapahtui jotain kummallista.Tytär sattui löytämään Facebookista Tallinnassa asuvan pikku-veljeni.
Kummallisen asiasta tekee se, että en ole kuullut hänestä mitään yli 40 vuoteen.Lähtiessäni kotoa noin 15 vuotiaana pikkuveli oli muistaakseni ehkä 5 vuotias. Sen jälkeen en ole tavannut siskoani enkä veljeäni.
Nyt kirjoitin hänelle ja kysyin onko hänellä sen nimiset vanhemmat. Vastaus tuli, että olemme sukua. Saapa nähdä johtaako tämä mihinkään. Tämä tuntuu jotenkin niin kummalliselta ja pelottavaltakin .
Kyllä tämä elämä paiskii ihmisiä aivan ihmeellisellä tavalla.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Sitä sun tätä

Tuntuu, että päivät hujahtaa ohi ilman että saan mitään aikaiseksi. Lapaset minulta tilattiin jo aikoja sitten, mutta nyt vasta sain ne pääteltyä. Minulta ei kirjoneule suju ja tämä onkin vaikein mahdollinen kuvio, mikä onnistuu. Aika kiva tuli kumminkin minusta, kun laitoin 7-veikan uutta raidallista ja tummanharmaata. Luulis vaikeammaksikin kirjoneuleeksi, hihih.

Sukkasadon Perunalaariinkaan ei täältä paljon pottuja tipu. Vasta toiset käpälänlämmittimet, lasten kokoa. Lanka mitälie, kirpparilta ostettu jämälankapussi, mutta tuntui neulottaessa omaan käteen tosi miellyttävältä. Värikin on minusta mukava pienelle pojalle.
Miniä pyysi joululahjaksi polvisukkia, joten eiköhän tässä ennen joulua tule vielä yhdet sukat ainakin kudottua.
Jos joku tietää netissä hyvän polvisukka ohjeen 7-veikka langalle, niin olisimpa ylen onnellinen vinkistä. Säästyisi aikaa, kun ei tarvitsisi itse ruveta sivuja pläräämään.



Miniä tuli tyttärineen viikonlopuksi kylään ja kyllä ensin kauhistutti, että tähän muuttosotkun keskelle. Miniä kun kaikenlisäksi on allerginen sekä kissoille, että koirille. Kyllä huvitti , kun kävin yöllä kurkkaamassa heitä. Lattialla siskonpedissä nukkui tytöt, miniä ja koira pää miniän kanssa samalla tyynyllä. Kyllä sopu sijaa antaa.


Viikonloppu menikin tosi mukavasti, kun ei ollut muita miehiä häsläämässä, kuin Eetu-koira ja Armas-kissa.
Elukat sai niin hyvää ja hellää hoitoa. Sopivasti toinen tytöistä onkin selvästi kissa-ihminen ja toinen koira-ihminen. Eetu varsinkin jäi selvästi kaipaamaan pitkiä lenkkejä ja jatkuvaa rapsuttelua. Tytöillä ei kotona voi pitää mitään elukoita, niinpä mummon kissat ja koira onkin tosi rakastettuja.

Nyt täytyy paneutua amigurumejen virkkaukseen, voi olla että huomenna kirjoittelenkin niistä.

Hyvää viikonalkua, vaikka ilmat taitaakin olla tosi kurjat tällä viikolla.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Joka aamu.....

Tämä osui silmään kirpparilla jo viime viikolla, mutta joku oli kerennyt sen varata. Tänäänkään hän ei ollut vielä sitä hakenut, joten minä sain ostaa sen. Aivan vastustamaton minun mielestäni. Kuvasta ei huomaa, mutta se on tosi vanha ristipisto-työ.
Turhan kallis minulle, 18 €, mutta iso kokoinen 72 cm x 42 cm.
Minä en ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta tuota lausettahan voi ajatella muultakin kantilta. Pojan kummitäti kuoli yllättäen pari viikkoa sitten ja omassa mielessä on pyörinyt tämä elämän yllätyksellisyys. Minusta on aamulla ihana lukea, että minulla on vielä tämäkin päivä aikaa nauttia elämästäni. Turha huolehtia, kun ei koskaan tiedä, milloin tämä elo loppuu.

Takaisin kotiinkin päästiin sunnuntaina. Ei kyllä kovin kodikkaalta näytä vielä tässä vaiheessa. Tyttären kanssa raijattiin kaikki tavarat kahdestaan ja otti kyllä turhan koville. Tänään kävinkin sitten jo sairaanhoitajalla ja ylihuomenna on lääkäri. Pitäisi varmaan jo uskoa, että olen iäkäs, enkä jaksa enää kaikkea mitä nuorempana.
Elukat on niin onnellisia kotiin pääsystä. Eetu-koira pääsi karkuun muuttotohinassa, mutta se juoksikin vain suoraan omaan kotiin ja seisoi häntä heiluen, suu hymyssä keskellä kamarin lattiaa, kun tulimme paikalle.


Täytyi nappasta vielä kuva, kun tikka kävi aamupalalla naapurin omenapuussa. Niin taitavasti oli omenoita kaiverrettu, pelkät kuoret ja siemenkota jäljellä.Mukava sen touhuja on seurailla.
Täytynee tässä pari päivää nyt vain lepäillä, sitten voi taas hyökätä käsitöiden kimppuun ja aloittaa laatikoiden tyhjentämisen.