Sitä sun tätä

Tuntuu, että päivät hujahtaa ohi ilman että saan mitään aikaiseksi. Lapaset minulta tilattiin jo aikoja sitten, mutta nyt vasta sain ne pääteltyä. Minulta ei kirjoneule suju ja tämä onkin vaikein mahdollinen kuvio, mikä onnistuu. Aika kiva tuli kumminkin minusta, kun laitoin 7-veikan uutta raidallista ja tummanharmaata. Luulis vaikeammaksikin kirjoneuleeksi, hihih.

Sukkasadon Perunalaariinkaan ei täältä paljon pottuja tipu. Vasta toiset käpälänlämmittimet, lasten kokoa. Lanka mitälie, kirpparilta ostettu jämälankapussi, mutta tuntui neulottaessa omaan käteen tosi miellyttävältä. Värikin on minusta mukava pienelle pojalle.
Miniä pyysi joululahjaksi polvisukkia, joten eiköhän tässä ennen joulua tule vielä yhdet sukat ainakin kudottua.
Jos joku tietää netissä hyvän polvisukka ohjeen 7-veikka langalle, niin olisimpa ylen onnellinen vinkistä. Säästyisi aikaa, kun ei tarvitsisi itse ruveta sivuja pläräämään.



Miniä tuli tyttärineen viikonlopuksi kylään ja kyllä ensin kauhistutti, että tähän muuttosotkun keskelle. Miniä kun kaikenlisäksi on allerginen sekä kissoille, että koirille. Kyllä huvitti , kun kävin yöllä kurkkaamassa heitä. Lattialla siskonpedissä nukkui tytöt, miniä ja koira pää miniän kanssa samalla tyynyllä. Kyllä sopu sijaa antaa.

Viikonloppu menikin tosi mukavasti, kun ei ollut muita miehiä häsläämässä, kuin Eetu-koira ja Armas-kissa.
Elukat sai niin hyvää ja hellää hoitoa. Sopivasti toinen tytöistä onkin selvästi kissa-ihminen ja toinen koira-ihminen. Eetu varsinkin jäi selvästi kaipaamaan pitkiä lenkkejä ja jatkuvaa rapsuttelua. Tytöillä ei kotona voi pitää mitään elukoita, niinpä mummon kissat ja koira onkin tosi rakastettuja.

Nyt täytyy paneutua amigurumejen virkkaukseen, voi olla että huomenna kirjoittelenkin niistä.

Hyvää viikonalkua, vaikka ilmat taitaakin olla tosi kurjat tällä viikolla.