Ystävänpäivänä

Meinasin jättää tänään postaamatta, mutta onhan tämä pojantyttärien hevosten kuva niin suloinen, että pakko jakaa.
Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogiystävilleni 💝

Ratsastuskilpailuissa

No tietenkään minä en ratsastanut, pelkään hevosia =) Pojantyttäret ovat kuitenkin ihan heppahöperöitä ja ovat vähän väliä jossain päin Suomea kilpailemassa.

Tällä kertaa kipailut olivat niin lähellä, että mummokin haettiin katsomaan. Sattui vielä olemaan niin kaunis aurinkoinen päiväkin. On se vaan upean näköistä, kun tuommoinen pieni tytöntirppana hallitsee hienosti suuren eläimen liikkeitä ja yhteispeli sujuu. Katsojallekin välittyi tytön ja hevosen molemminpuolinen kiintymys. 

Vävykokelaskin oli otettu mukaan ja sai mummolta täydet pisteet =) Fiksu nuorimies.

Ihan työstä nuo kilpailupäivät käyvät. Nuoremman tytön ratsastus oli aamu kymmeneltä ja toisen iltapäivällä klo 16 jälkeen. Anivarhain joutuivat Helsingistä lähtemään hevosien kanssa tänne Keski-Suomeen ja iltasella taas takaisin. Ei siinä väli-aikanakaan ehtineet levähtämään, sillä kaikenlaista huoltohommaa piisasi. Huhuh, ei olisi minusta tuommoiseen.

Oppi mummokin siinä vähän hevos-sanastoa. Nyt tiedän mikä on hevostraleri ja pintelit =) Uskalsin jopa antaa toiselle hevoselle namupalan kädestäni, mutta toinen katsoi minua niin vihaisesti, etten uskaltanut mennä lähellekkään =)

Nuoremman ratsastusta en ehtinyt näkemään, mutta ylpeänä seurasin tätä vanhempaa tyttöä, vaikka en niistä hienouksista mitään ymmärtänytkään.  Kovin on kuulemma tarkkaa että kaikki askeleet ja kädet sun muut menee oikein. Kaunista katsottavaa se kuitenkin oli.

Ruusukkeita on kotona tytöillä jo vaikka kuinka paljon, eikä ilman tarvinnut täältäkään lähteä. Mummo on niin ylpeä ♥

Minilomalla

Poika haki minut yöksi mökilleen ja ihan se kävi lomasta minulle. Siellä korven keskellä ei muuta kuule kuin linnun laulua ja hyttysten ininää, ihan on kuin toiseen maailmaan saapuisi. Väkisinkin tulee heti leppoisa ja rauhallinen olo. En yhtään ihmettele, että poika ajelee melkein joka viikonloppu yli 300 km suuntaansa päästäkseen rauhoittumaan viikon stressistä.

Tytöt olivat tuoneet poninsakin lomalle mukaan. Minä vähän pelkään kyllä kaikkia hevoseläimiä.

Heti lähtöni jälkeen oli pihalle pelmahtanut nämä kaksi isoa karannutta hevosta. Tieto omistajalle lähti kyllä heti, kun isännät kävivät kehumassa kuinka hyviä ravureita nämä ovat. Vaan eipä ole täällä maalla niin tunnin tarkkaa eikä aina päivän päällekkään milloin asiat hoidetaan, hoituu kun on hoituakseen. Itse omistaja tuli hakemaan hevosensa vasta  puolenyön jälkeen. Oli siinä hesalais-miniäkin tuumannut, että on täällä maalla vaan ihmeellistä =).
Onneksi eivät hepat tulleet yhtään aikaisemmin, muuten ei minua olisi saatu mökistä ulos =)

Vaikka hevosia pelkäänkin, niin karhuja en. Iltahämärissä kerettiin käydä vähän mustikassakin alueella jossa on nähty karhu useasti. Taisi karhu pelätä enemmän meidän mölinäämme, kun ei siitä näkynyt vilaustakaan.

Yritin olla nykyaikainen ja kerätä poimurilla. Enemmän tuli roskia kuin mustikoita, mutta sain minä tuosta perattu yhden piirakallisen verran. =) Jatkossa kerään kyllä vanhaan tuttuun tyyliin ihan käsin. Jätin poimurinkin ennakkoperintönä pojalle. Eipähän voi sanoa , etteikö olis jotain äidiltään saanut =)

Suomalainen metsä se vaan osaa olla kaunis. Mitä lie heinää pieni aukio metsän keskellä, niin kauniin punertavaa että kuva oli otettava.

Toki Eetu-koiran hautakin piti käydä tarkistamassa, ( se oma tuleva hautapaikka, hihihii). Hyvällä paikalla on ja oli saanut olla ihan rauhassa metsäneläimiltä kun poika oli siihen kipannut pari kottikärryllistä hiekkaa päälle. Komensin vielä keräämään kiviäkin paikalle. Ei ole yksinäistä siellä kun mäyrän polku menee ihan haudan viertä. Vierestä taitaa mennä kauriidenkin polku, sillä ihan haudan läheltä löytyi tämmöinen sarvi. Minä sitä en olisi huomannut, mutta pojalla on sen verran nuoremmat silmät.

Kyllä tämä on selvästi mummon tyttö. Mummon varastoista löytyi lankaa ja puikot ja heti alkoi neulominen. Aamusella ehtinyt edes yöpaitaa riisua kun neulominen jatkui heti. " Kun tämä on niin mukavaa". Pääpanta tuli jo valmiiksi ja äitinsä tilasi seuraavaksi patalappuja, mutta mummolle kuulemma tehdään ensin. Tästähän mummo on oikein mielissään.

Olishan tuolla voinut olla pitempäänkin, mutta olin jättänyt kissat kotiin ilman hoitajaa. Mummo-kissa yksin sisälle ja muut pihalle. Nyt mummo-kissa seuraa minua kuin hai laivaa, enää sitä ei jätetä. Toiset tulivat sisälle vasta päivän päästä hyvin loukkaantuneen näköisinä.

Kyllä sain huomata tehneeni taas niin väärin =) 

Joka toiselle kuoppaa kaivaa......

.....joka toiselle ei.

Eetu ainakin kaivoi makuukuoppansa ihan rappusen eteen. Toivottavasti siihen ei nyt kukaan sitten lankea.

Minäpä olinkin eilen seuraamassa kansallisia kouluratsastukilpailuja jotka olivat tässä lähistöllä. Pojan tytär tuli osallistumaan niihin ja yöpyi miniän kanssa mummolassa. Pariin vuoteen ei olekkaan tavattu, joten oli sitäkin mukavampi kun tulivat.

Tuossa oikealla on se Mummon Oma Mussu ♥

Oli siellä vaan hienoja hevosia ja sirpakoita tyttöjä. En olekkaan tiennyt, että hevonenkin voi olla niin kaunis eläin, vaikka kyllä minä niitä pelkään siltikin vielä =D Nämä kuvassa ovat poneja, vaikka minä kyllä luulisin noitakin hevosiksi =)

Tällä kertaa ei tyttö sijoittunut, mutta monta kertaa on saanut nousta jo palkintopallille. Niin on henkeen ja vereen hevostyttö ja taitaa tulevaisuuden ammattikin liittyä hevosiin. No, aikaa on vielä, sillä ikää on vasta 14v.

Sitten ekovinkki =)
Ostin kirpparilta halvalla oikein mustuneen ja ränstyneen kupari-amppelin. Netistä löysin sitten ihmeellisen kuparinkirkastuskeinon. Sivelin ensin vanhaksi menneellä ketsupilla koko astian. Jonkun ajan kuluttua sitten hieroin kevyesti pesusienellä ja pesin lopuksi ihan tavallisesti. Näin kirkas ja hieno siitä sitten tuli. Innostuin niin, että täytyy etsiä löytyiskö muita kupariesineitä ketsuppikäsittelyyn =D
Armas kerkesi vähän herkutella kasvilla, mutta eiköhän se siitä vielä virkene.

Kaikki hyvin kuitenkin :)

Maalarin työpöytä on vähän erinäköinen kuin neulojan. Tähän ei passaa lankoja eikä kissoja päästää.
Polkaisin  torstaina reippaana pyörällä räntäsateessa opistolle, kun luulin että siellä olisi halukkaita sisällemenijöitä,  avaimet kun on tällä hetkellä minulla. Vaan mitä vielä, itse olin ainut innokas lomaviikollakin maalaamaan.
Olipa ihan mukava olla itsekseen koko koulunmäellä. Sain paljon tehtyä, kun ei ollut juttukaveria, jonka kanssa olisi aikaa tuhraantunut. Maalasin ja lauleskelin yksikseni , välillä keittää turautin kahvitkin. Kiva kokemus, kun sai rauhassa keskittyä työhönsä.

Harmittihan se ensin, kun huomasin, että joku oli vahoingossa tuhrinut märkää tauluani. Vihreää väriä oli levinnyt vaikka minne ja muuritkin olivat tosi suttuiset. Töitähän se teetätti ja kuvaakin joutui vähän muuttelemaan, että sain sutut piiloon. Eihän vahingoille mitään voi, en siitä ala ketään syyttelemään.
Tämmöinen siitä sitten tuli, Turkin maisemastani.  Märät maalipinnat vielä kiiltelee kuvassa omituisen värisinä, ilman salamaa kun en saanut kuvattu.
Kulkukissa on siinä vasemmassa alakulmassa. Sain sen muuteltua paremmaksi, mutta tässä se vielä kiiltelee märkänä .
Seuraavaksi työksi suunnittelin taas vanhan mummon kuvaa :)

Kuulin kylältä huhuja, että lasten lapasista olis pulaa. Rautaa on taottava kun se on kuumaa ja minähän pistin heti puikot heilumaan. Ensimmäiset lapaset lähti myyntiin niin nopeasti, etten muistanut edes kuvaa ottaa. Tänään vien nämä lasten pöllölapaset myyntiin. Toivottavasti lapaset ja tarvitsija kohtaavat toisensa.

Harmittaa kyllä tuo hammasjuttukin. Vasta paikattu poskihammas otti ja napsahti juuresta poikki. Jäi niin pahasti retkottamaan, että nappasin pois kokonaan, juuret vaan jäi ( kyllä, sattui se). Eihän siinä muuten, mutta kun kylän ainut hammaslääkäri jäi eläkkeelle juuri kuun vaihteessa. Nyt pitäisi sitten lähteä kaupunkiin asti vieraalle lääkärille.
Laitoin facebookin ilmoituksen, että jos 50 000 tykkää tästä, niin lähden hammaslääkäriin. Onneksi vain 4 tykkäsi, hihi. Empä arvaa yksin lähteä linja-automatkalle Diapammi-pökkyrässä ja ilman sitä en taas uskalla hammaslääkäriin mennä. Kaipa se vielä pakottaa joku päivä lähtemään, kun oikein alkaa särkemään :(

 Muutenhan meillä on kaikki hyvin täällä. Rauha maassa ja eläimillä hyvä tahto. Mausu siinä keskimmäisenä ♥

Eläimellistä elämää

Minulla on niin viisaita kissoja :)
Eilenkin yksi niistä (Armas) sanoi: "Jos sinä kerran pyykkäät, niin voisit laittaa ne puhtaat suoraan kaappiin, etkä jättää tuolille lojumaan".
Tänää sitten pyykkäsin ne uudestaan ja onneksi tuntuu kissanpissan haju lähteneen.
Armaksesta on muutenkin tullut oikea ilkimys. Jos se huomaa, että Maijalla tai Berniinalla on joku mukava nukkumapaikka, niin jonkun ajan kuluttua se varmasti käy kusemassa siihen. Kauankohan me siedetään tuommoista. :(

Smirre-mummo on niin mukava kissa. Ei tee pahojansa koskaan. Armas kun ei pääse ulos hiirijahtiin, niin melkein joka ilta mummo tuo sille valmiiksi tapetun hiiripaistin nenän eteen. Mummo on niin huolehtivainen ♥

Entäs tämä köriläs sitten. Alkanut vanhetessaan piereskellä niin mahdottomasti ja se haju. Tuntuu että koko koira mätänee kohta. Välillä herään yölläkin siihen kamalaan mädän löyhkään.  Kyllähän se itsekkin tajuaa sen ja nolon näköisenä haistelee takapäätään :"Tuoltako se tuli".

Välillä meillä on semmoinen löyhkä, että kissatkin jo peittää nenänsä. Eipä tänne ketään kehtaa kylään pyytää.
Kuinkahan meidän käy, kun ilmat viilenee, eikä voi koko ajan pitää ikkunoita auki =D

Eminen hevonen

Äidin harrastus on nyt iskenyt kunnolla tyttäreenkin ja kotona käydessä syntyi pieni suloinen yksisarvinen. Ohjeita ei hänkään käytä vaan suunnittelee itse työn edetessä .
 Yksisarvinen lähti jo opiskelupaikkakunnalle ja samalla pussillinen lankoja ja virkkuukoukku. Saapa nähdä mitä siellä seuraavaksi syntyy.  Emine on innostunut tekemään erilaisia pelihahmoja, jostakin nettipelistä tämäkin on. Sopii aivan hyvin ,sillä hän opiskelee audiovisuaalista mediaa. Osasinkohan kirjoittaa sanan oikein :)

Eetulla on nyt kovat paikat.
Seinän taakse muutti uusi uroskoira ja nyt on kova työ vahtia omaa reviiriä. Eetuhan ei hevillä omasta kuninkuudestaan luovu. Naapurille on jo kovat sanat sanottu, ei sentään kimppuun käynyt, vaan tyytyi rähjäämään oikein kunnolla :)

Moneen kertaan joutuu kaikki pusikotkin merkkaamaan uudestaan päivittäin,  johan siinä vanhalle pojalle tulee kohta nestevajausta  =) Kovaa se on koirankin elämä joskus  =)

Ei ole arpa-onni vielä hylännyt minua ♥
Niin suloisen paketin sain uudelta blogi-ystävältä Kirsiltä Minä ja tekemiseni blogista.
Aivan mahdottoman ihania tavaroita. Olen näitä nyt muutaman päivän vaan käännellyt ja ihaillut tuossa pöydällä, enkä raaskinut laittaa vielä paikalleen mihinkään. On ne vaan niin kauniita.
Pienet enkelit saavat odotella joulua. Jouluna laittelen aina enkelikuoron näytille ja nyt se kasvoi uusilla laulajilla, jotka ovat juuri oikean kokoisia kuorooni. Täytyykin muistaa aikanaan laittaa kuva kuorosta tänne.
Kiitos Kirsille ihanasta paketista  ♥
......
Maijan ja Pernun silmät alkavat pikkuhiljaa parantua. Vielä nousee vilkut jonkun verran näkyviin. Mikähän ihme noilla oli vikana.
Tallinnaan meneville kissa- ja koiraihmisille vinkiksi......kannattaa poiketa apteekissa ostamassa eläinten matolääkkeet.
Siskoni toi tuliaisiksi kunnon satsin todella hyvää matolääkettä ja hinta oli noin yksi kymmenesosa vastaavista Suomen hinnoista. Viiden kissan ja yhden koiran kanssa säästö oli jo huomattava  :) Kiitos siskoseni ♥

Oli hepokatti maantiellä poikittain......

Meilläkin oli sitten nämä joka kesäiset markkinapäivät. Niitähän tuntuu olevan nykyään joka kylässä. Meidän kylän erikoisuus on savusaunassa palvattu palviliha.  Eipä ole tullut maistettua, sillä se rasvaa valuva lihaköntti ei vaan jotenkin houkuta. Yli tuhat kiloa kuulemma palvattiin ja taasen se loppui kesken.

Olisihan siellä ollut jos jonkinlaista rahareikää, mutta me ei tytön kanssa innostuttu mistään. Ihan viimeisestä kojusta tytär sitten osti meille huopakukat. Aika kalliita minusta, 15€/kpl. Minä tietenkin aloin heti tutkimaan, että osaan minä varmaan tehdä näiti itsekkin =D. Saas nähdä, täytyy kokeilla :)

Ehdottelinhan minä tytölle, että eikö edes kerran eläissämme voitais istua markkinakaljalle telttabaariin. Ei suostunut. Kaupasta haettiin mansikkalimsaa, joka sitten juotiin kotona.
Välillä tuntuu että liiankin kunnollinen tuo minun tytär. Vaikka parempihan se on niin päin :)

Tästähän minun piti kirjoittaa, kun kerrankin sattui olemaan kamera mukana tarvittaessa. Siinä kaupan seinällä istuskeli tämmöinen, ilmeisesti hepokatti. Se oli VALTAVA, lähemmäs 10cm vartalo, arvelisin. En ole eläissäni nähnyt näin isoa hepokattia, en edes etelän maissa.
Oliskohan tullut virolaisten kaupustelijoiden tavaroiden mukana, ei kai meillä näin isoja kasva.

Siinä vaiheessa kun se loikkasi seinältä minua kohti pääsi minulta kunnon kiljunta ja sain jalat alleni. En tosiaankaan halua tämmöistä niskaani.
Näen varmaan ensi yönä painajaisunta hyökkäävistä jättiläis-hepokateista :)

Lemmenviemää-sukat

Lemmenviemää-sarjaa "täytyy" seurata joka päivä, mutta samalla käsillä pitää olla jotain tehtävää. Nämä sukat on neulottu pelkästään kyseistä sarjaa katsoessani, siitä nimi sukille. Lanka on 7-veikkaa ja kuviona prinsessaneule. Seuraavat Lemmenviemää-sukatkin on jo aloitettu, mutta seuraavat ovat miehelle. 

Eetu sai taas naapurilta lihaisan hirvenluun ja minä onneton jätin sen haisevan verisen jötikän pihalle. Tässä näette sitten seurauksen. Maija-kissaakin ihan pelotti. Naapurista olivat kuvanneet ja laittaneet Yuo tubeen, että muutkin pääsevät ihailemaan minun piha-idylliäni, höh. Nyt luunjämät on turvallisesti sisällä vaalean maton päällä ja sen näköistä on jälkikin. Taas menee matto vaihtoon.

Tytär viihtyi loman ajan kotona, mutta huomenna hän lähtee taas takaisin omaan kämppäänsä. Sitten on minullakin taas aikaa enemmän käsitöille ja Eetun sotkujen siivoamiseen :)

Ei liene yllätys

 Niin, ei varmaan kovin iso yllätys, että olen voittanut arvonnassa. Kieltämättä minulla on ollut satumaista tuuria näissä. Olivian arvonnasta sain kaksi kaunista Pentikin tyynynliinaa. Kiitos Olivia.

...
Sain Eeva-mummolta ja Mammutilta viestiä, että he eivät olleet päässeet sivuilleni. Kiitos huomaavaisuudesta molemmille, osasin ruveta korjaamaan vikaa.
 Ensin tietenkin säikähdin, että on joku virus tullut. Hätäpäissäni poistelin huomattavan määrän seuraamiani ulkolaisia blogeja, samoin pois kaikki vilkkuvat kuvat. Seuraavaksi pois joitain uusia ohjelmapäivityksiä. Sitten vasta menin juttelemaan tutun tietokone-korjaajan kanssa. Hän rauhoitteli, että kyse ei ollut viruksesta eikä mistään vastaavasta. Ilmeisesti minulla vaan oli joku ohjelma asennettuna, jota toisten tiukemmat suoja-asetukset pitivät haitta-ohjelmana.
Nyt on  sekä Eeva-mummo, että Mammutti taas päässeet blogiini. Onnistuin näköjään summassa poistamaan sen ongelmia tuottaneen :) 

HÄN luulee olevansa ihminen.Heti kun silmä välttää on makaamassa minun paikallani sängyssä.
 Harmi vaan, että hänelle on iän myötä tullut myös se vanhojen ukkojen vaiva, eli alapää falskaa jonkun verran. Lakanoita saa olla vaihtamassa vähän väliä, kun on Eetulta vähän lirahtanut :(
Kuorsaamisen lisäksi hän on ruvennut piereskelemään.  Välillä herään yöllä, kun nenään tulee niin kamala lemu. Tuntuu, että ei voi hengittää siinä hajussa.
Vaan eihän tuota voi vielä ruveta hävittämäänkään, kun muuten on terve. Minkäs sille voi, että vanhuus tuo vaivoja  tullessaan itse kullekkin :) Oispa se , jos minunkin omaiseni sanoisivat, että on tuo muori varmaan lopetettava, kun se on tullut jo niin vanhaksi. Hihi.

Turhanpäivästä höpinää

Pitihän minunkin saada liityä tähän Mammutin järjestämään "Hullu huivivuosi"-kampanjaan. Yhtään huivia ei ole vielä tehtynä, mutta yritän saada 12 huivia vähintään vuoden aikana valmiiksi. Kaksi on siis jo rästissä, mutta lankoja on kerittynä ja ohjeita tulostettuna. Aloittamista vailla enää :)
Ajattelin, että tämä olisi hyvä keino saada alkuun huivinteon opettelu.



Siskolikkakin kävi pitkästä aikaa kylässä. Ihan luvan perästä laitan tämän kuvan tänne.
Ja kuten kuvasta näkyy, meillä ei vieras tunne koskaan oloaan yksinäiseksi, kyllä seuraa ja karvoja piisaa. Kyllähän nämä ryökäleet muistaa, kuka niitä herkkuja aina tuo ja nyt niitä piisaakin taas vähäksi aikaa :) Kiitos käynnistä, tule taas pian uudestaan.
....
Minä jo luulin, että arpaonni on minut lopullisesti hylännyt. Ei vaineskaan, taas onnisti, mutta siitä sitten toisella kertaa.

Sitä sun tätä

Tuntuu, että päivät hujahtaa ohi ilman että saan mitään aikaiseksi. Lapaset minulta tilattiin jo aikoja sitten, mutta nyt vasta sain ne pääteltyä. Minulta ei kirjoneule suju ja tämä onkin vaikein mahdollinen kuvio, mikä onnistuu. Aika kiva tuli kumminkin minusta, kun laitoin 7-veikan uutta raidallista ja tummanharmaata. Luulis vaikeammaksikin kirjoneuleeksi, hihih.

Sukkasadon Perunalaariinkaan ei täältä paljon pottuja tipu. Vasta toiset käpälänlämmittimet, lasten kokoa. Lanka mitälie, kirpparilta ostettu jämälankapussi, mutta tuntui neulottaessa omaan käteen tosi miellyttävältä. Värikin on minusta mukava pienelle pojalle.
Miniä pyysi joululahjaksi polvisukkia, joten eiköhän tässä ennen joulua tule vielä yhdet sukat ainakin kudottua.
Jos joku tietää netissä hyvän polvisukka ohjeen 7-veikka langalle, niin olisimpa ylen onnellinen vinkistä. Säästyisi aikaa, kun ei tarvitsisi itse ruveta sivuja pläräämään.



Miniä tuli tyttärineen viikonlopuksi kylään ja kyllä ensin kauhistutti, että tähän muuttosotkun keskelle. Miniä kun kaikenlisäksi on allerginen sekä kissoille, että koirille. Kyllä huvitti , kun kävin yöllä kurkkaamassa heitä. Lattialla siskonpedissä nukkui tytöt, miniä ja koira pää miniän kanssa samalla tyynyllä. Kyllä sopu sijaa antaa.

Viikonloppu menikin tosi mukavasti, kun ei ollut muita miehiä häsläämässä, kuin Eetu-koira ja Armas-kissa.
Elukat sai niin hyvää ja hellää hoitoa. Sopivasti toinen tytöistä onkin selvästi kissa-ihminen ja toinen koira-ihminen. Eetu varsinkin jäi selvästi kaipaamaan pitkiä lenkkejä ja jatkuvaa rapsuttelua. Tytöillä ei kotona voi pitää mitään elukoita, niinpä mummon kissat ja koira onkin tosi rakastettuja.

Nyt täytyy paneutua amigurumejen virkkaukseen, voi olla että huomenna kirjoittelenkin niistä.

Hyvää viikonalkua, vaikka ilmat taitaakin olla tosi kurjat tällä viikolla.

Ei meiltä kissat lopu :)

Naapuruston perhe oli ilta-kävelyllä koiransa kanssa, niin kappas vain, keskellä kävelytietä oli kaksi kissanpentua. Olivat niin huonossa kunnossa jo, että toinen juoksi karkuun, mutta toinen ei jaksanut enää juuri liikkua. Onneksi pelastivat ne, sillä eivät varmaan olisi enää selvinneet yön yli.
Pirteämmälle pennulle löytyi heti uusi koti, mutta toista ei halunnut kukaan. Viisas, hyvin viisas naapuri tuli minun ovelleni ja kysyi, että löytäisitköhän tälle kotia vai hävitetäänkö. Minä kun olin erehtynyt sen jo syliini ottamaan, niin enhän voinut sitä enää hävitettäväksi antaa.

Reppana on niin laiha, eikä ikääkään ole varmaan kuin joku 4-5 viikkoa. Ensin oli niin arka, että kun koira vähän haukahti, niin samantien lurahti kurat minun päälleni :)

Pikkuhiljaa on annettu ruokaa, vaikka ei se maidon lautaselta juominen oikein vielä sujukkaan.

Nyt se on saanut levättyä rauhassa ja vähän ruokaa mahaansa niin jaksaa jo juoksennella tytön huoneessa. Nyt olisi kissalle ottajiakin jo, mutta eihän tytär enää anna.

Kahdesti on pissannut jo tyttären sänkyynkin, joten eiköhän kotiutuminen ole jo alullaan. Saas nähdä miten meidän entiset kissat hyväksyy uuden tulokkaan.

Ja nimi uudella pojalla on sitten Armas.

---------

p.s. Sukulaiset ja tuttavat, turha tulla huutamaan, kyllä se nyt pysyy meillä :)

Enkä ole tullut hulluksi, ei tarvitse soittaa kyytiä :)

----------

Suru

Viljari-poika lähti omille teilleen viime keskiviikko iltana. Perjantaina kuulin, että edellisenä päivänä oli jonkun matkan päässä 4-tiellä jäänyt punainen kissa auton alle. Tyttären yo-juhlien kiireitten takia en ehtinyt asiaa kunnolla ajatella, enkä uskonut, että se voisi olla Viljari.
Juhlat on ohi ja kissaa ei vaan ole näkynyt. Nyt iski valtava suru ja itku on tullut. Vaikkei Viljari ollut vielä vuottakaan, ehti siihen kiintyä jo kovasti.Asiaa pahentaa, että se oli tyttären nimikkokissa ja ainoa punainen muitten harmaitten joukossa.
Edellisenä päivänä olin juuri sanonut, että kaippa niistä kohta joku jää auton alle ja on naapureilla vähemmän valitettavaa. Tuntuu, kuin olisin manannut sen tapahtuvaksi. Nyt tuntuu tosi pahalta.
Ainoa lohtu on, että 4-tiellä oli kova liikenne ja kissa ei varmasti ehtinyt kitua kauaa. Oli kuulemma ollut niin litistynyt, että ei pystynyt tunnistamaan kenenkään omaksi .
Viljari sai kumminkin viettää lyhyen elämänsä vapaana luonnossa liikkuen , hiiriä jahdaten ja kotona odotti aina lämmin syli ja silittely.
Tiedän, että te muut kissa-ihmiset ymmärrätte suruni suuruuden.

Kissamaailmassamme kiehuu

Kissoilla alkoi juoksu-aika ja se kyllä kuuluu ja näkyy tämmöisellä rivitalo-alueella. Leikkaamattomat kollit tappelevat pihoilla harva se yö. Meidän leikatut tyttelit eivät ole moksiskaan, mutta olen varulta pitänyt ne sisällä ja hyvä niin.
Tässä taannoin eräs naapuruston mummeleista kysyi, onko minulla kissoja. Enempää hän ei kysellyt. Nyt sitten kolahti postiluukusta kirje minulle isännöitsijältä, että naapuritalon asukkaat ovat valittaneet kissoistani, jotka häiritsevät heitä. Kyllä minua on raivostuttanut. Miten voi leikatut , sisällä olevat tyttökissat häiritä naapuritalon asukkaita. Kun kylän kollit tappelevat pihalla, niin syy on meidän kissoissa.
Tämä asia on painanut mieltäni todella paljon, mutta kun en haluaisi riidellä, en ole tässä vaiheessa tehnyt mitään. Jos kissoista tulee pahempi varoitus minulle, niin pakkohan minunkin on älähtää.

Hyvin meidän tytöt ovat sisälle sopeutuneet, ainoastaan Mausu tuntuu kärsivän. Mausu TAHTOO ulos ja yleensä niin kiltti kissa sähisee nyt muille. Yritettin valjaissakin ulkoiluttaa, mutta Mausu makasi vain kyljellään hangessa ja oli pakko nostaa sisälle, ettei palellu.

Vaan ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin :)

Pikku Maija (viimeinen) leikattiin tänään. Maija on niin pieni, ettei kauluri pysy. Siksi kokeilemme , jos vanha säärystin suojaisi haavaa. Onhan tämä kissallekkin miellyttävämpi, jos vain pysyy paikallaan.

Meillä on niin ihana eläinlääkäri. Vaikka itse onkin koira-ihmisiä, ymmärtää meitä kissahullujakin. Puhuin hänelle näistä meidän kissa-murheista ja sanoin , että joudun ehkä Mausun lopettamaan. Hän sanoi, että älä vielä hätäile, hän alkaa kyselemään, jos Mausulle löytyisi jostain uusi koti, jossa voi olla ulkonakin.
Kotia viemiseksi saatiin vielä ilmaiseksi monen monta pussia kissanherkkuja, että voidaan juhlia pääsiäistä.

Kyllä se on ihanaa, kun on tämmöisiä mukavia ihmisiä vastapainoksi noille ikäville tyypeille.

Kaipa nuo ikävät ihmisetkin vain purkavat omaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin, mutta ei niitä aina oikein jaksaisi sietää.

Myöhemmin illalla.........

Säälitti niin tuo Mausu, että päästin ulos. Ei se viipynyt pihalla tuntiakaan ja nyt kehrää niin tyytyväisenä Eetu-koiran kyljessä. Pienestä on kissan onni kiinni.

Maijakin heräsi nukutuksesta ja juoksentelee jo niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ruokakin maittaa jo kovasti :)

Maijalla on ongelma

Maija reppana on vielä niin pieni, ettei ole voitu leikata. Nyt iski sitten ensimmäinen kiima-aika.

Vaikka minulla on aina ollut kissoja, jotain näin kamalaa en ole ennen nähnyt. Kuinka voi noin pienestä rääpäleestä lähteä leijonan ääni. Tätä kaameaa moukumista ja vonkunaa on kestänyt jo monta vuorokautta sekä yöllä , että päivällä. Kaikilta alkaa olla jo hermot tiukalla.

Aluksi meillä oli pihallakin jatkuva kollien päivystysrinki. Öisin varsinkin äityivät tappelemaan ja monkumaan voimalla. Parina yönä kävin jo heittämässä sankolla vettä niskaan, kun tuntui että tappavat jo toisensa tapellessaan. Muuten, erittäin tehokas keino yli-innokkaille sulhaskanditaateille.
Nyt älysin tilkitä kaikki tuuletusaukot ja ikkunat pidetään visusti kiinni. Maijan sulotuoksut eivät leviä enää ympäristöön ja kylän kollit ovat pysyneet poissa maisemista :)

En tiedä, olisikohan vaiva vähän hellittämässä, sillä Maija on tänään ollut jo hetkittäin hiljaa. Voi olla, että ensi-yönä saadaan jo nukkuakin.
Sen tiedän kuitenki, että kun tästä selvitään, lähtee Maija ihan varmasti leikattavaksi.

Vastauksia kommentteihin:

Meillä on ollut suoja-öitä. En minäkään sentään pakkasella uskalla kolleja kastella. Nämä kyseiset kuulemma palasivat koteihinsa noloina, mutta märkinä. Nyt minun ei tarvitse kuin näyttää naapurin kollille vesisankkoa, kun se jo luikkii karkuun :)

-----

Keino tepsii varmaan isompiikin ja sitä tullaan surutta käyttämään, jos tyttärelle ilmaantuu epätoivottua seuraa :) Vielä ei ole tarvinnut.

Vuoden ensimmäiset neuleet

Pikkuisen on tänä vuonnakin tullut jo neulottua. Kissapii tilasi vauvalle Hello Kitty sukat ja lapaset. Toivottavasti ovat sellaiset, kuin hän tarkoitti. Ihme ja kumma, meidän kylältä sattui löytymään juuri tuo kaksi kerää punaista Novitan Wool-lankaa, mitä tarvitsinkin.
-----






Eräälle reumapotilaalle kudoin nilkan lämmittimet ja ilmeisesti olivat mieleiset, koska tilasi vielä kämmekkäätkin.Päällisen tein Prinsessa-neuletta ja intialaisen peukalokiilan. Se nousee mukavasti lämmittämään peukalon suurta niveltä. Hän halusi ne mustasta seiska-veikasta, minun olisi tehnyt kyllä mieli ehdottaa jotain pehmoisempaa lankaa.

------

Huomenna on se inhottava päivä, kun pitäisi viedä kissat leikattavaksi. Viljariakin harmittaa ja hävettää jo näin paljon.

Hirvittää kyllä lähteä aamulla lykkimään potkurilla tuonne pakkaseen. Nytkin on -25. Mitenkähän saan ne suojattua paluumatkalla etteivät palellu, kun ovat vielä nukutuksessa ja märkinä. Täytyy vaan kasata mukaan kovasti vilttejä, eikä matka ole onneksi kuin noin 0,5km.

Huomenna sitten enemmän tästä aiheesta.

Nyt täytyy mennä keräämään ruokia pois, sillä leikattavat eivät saa syödä enää tänä iltana. Solidaarisuus syistä muutkin saavat paastota tämän illan :)

Lapaskuun lopetus

Ihan vaan itseeni kiusatakseni tein vielä parit kämmekkäät myyjäisiin. Valkoiset on samanlaiset kuin aikaisemmat vaaleansiniset. Toiset on mustat, vaikkei kuvasta uskoisikaan. Selkämyksessä lettiä ja reikiä. Tähän loppui osaltani Lapaskuu. Nyt olisikin sitten jo kiire ruveta tekemään viimeisiä joululahjoja. Voi olla, että osan joudun laittamaan puikkoineen päivineen pakettiin ja kortti mukaan , että lupaan tehdä valmiiksi.

Tänään oli meidän kylällä joulukadun avajaiset. Vettä satoi koko ajan, eikä arpaonnikaan suosinut :( Lopuksi komea ilotulitus. Säästösyistä katuvalot sammutetaan jo klo 23 ja koko kylä on pilkkosen pimeä. Nyt sitten syydettiin rahaa mahtavaan ilotulitukseen. Ei tavallinen tallaaja aina ymmärrä noita herrojen kotkotuksia, ihmettelee vain.
Onkohan masennus painamassa päälle, kun näköjään koko ajan purnaan jostakin.

Loppuun kuva vielä meidän halailevista pojista. Jos ei tämä ole rakkautta, niin mikä sitten.