Minilomalla

Poika haki minut yöksi mökilleen ja ihan se kävi lomasta minulle. Siellä korven keskellä ei muuta kuule kuin linnun laulua ja hyttysten ininää, ihan on kuin toiseen maailmaan saapuisi. Väkisinkin tulee heti leppoisa ja rauhallinen olo. En yhtään ihmettele, että poika ajelee melkein joka viikonloppu yli 300 km suuntaansa päästäkseen rauhoittumaan viikon stressistä.

Tytöt olivat tuoneet poninsakin lomalle mukaan. Minä vähän pelkään kyllä kaikkia hevoseläimiä.

Heti lähtöni jälkeen oli pihalle pelmahtanut nämä kaksi isoa karannutta hevosta. Tieto omistajalle lähti kyllä heti, kun isännät kävivät kehumassa kuinka hyviä ravureita nämä ovat. Vaan eipä ole täällä maalla niin tunnin tarkkaa eikä aina päivän päällekkään milloin asiat hoidetaan, hoituu kun on hoituakseen. Itse omistaja tuli hakemaan hevosensa vasta  puolenyön jälkeen. Oli siinä hesalais-miniäkin tuumannut, että on täällä maalla vaan ihmeellistä =).
Onneksi eivät hepat tulleet yhtään aikaisemmin, muuten ei minua olisi saatu mökistä ulos =)

Vaikka hevosia pelkäänkin, niin karhuja en. Iltahämärissä kerettiin käydä vähän mustikassakin alueella jossa on nähty karhu useasti. Taisi karhu pelätä enemmän meidän mölinäämme, kun ei siitä näkynyt vilaustakaan.

Yritin olla nykyaikainen ja kerätä poimurilla. Enemmän tuli roskia kuin mustikoita, mutta sain minä tuosta perattu yhden piirakallisen verran. =) Jatkossa kerään kyllä vanhaan tuttuun tyyliin ihan käsin. Jätin poimurinkin ennakkoperintönä pojalle. Eipähän voi sanoa , etteikö olis jotain äidiltään saanut =)

Suomalainen metsä se vaan osaa olla kaunis. Mitä lie heinää pieni aukio metsän keskellä, niin kauniin punertavaa että kuva oli otettava.

Toki Eetu-koiran hautakin piti käydä tarkistamassa, ( se oma tuleva hautapaikka, hihihii). Hyvällä paikalla on ja oli saanut olla ihan rauhassa metsäneläimiltä kun poika oli siihen kipannut pari kottikärryllistä hiekkaa päälle. Komensin vielä keräämään kiviäkin paikalle. Ei ole yksinäistä siellä kun mäyrän polku menee ihan haudan viertä. Vierestä taitaa mennä kauriidenkin polku, sillä ihan haudan läheltä löytyi tämmöinen sarvi. Minä sitä en olisi huomannut, mutta pojalla on sen verran nuoremmat silmät.

Kyllä tämä on selvästi mummon tyttö. Mummon varastoista löytyi lankaa ja puikot ja heti alkoi neulominen. Aamusella ehtinyt edes yöpaitaa riisua kun neulominen jatkui heti. " Kun tämä on niin mukavaa". Pääpanta tuli jo valmiiksi ja äitinsä tilasi seuraavaksi patalappuja, mutta mummolle kuulemma tehdään ensin. Tästähän mummo on oikein mielissään.

Olishan tuolla voinut olla pitempäänkin, mutta olin jättänyt kissat kotiin ilman hoitajaa. Mummo-kissa yksin sisälle ja muut pihalle. Nyt mummo-kissa seuraa minua kuin hai laivaa, enää sitä ei jätetä. Toiset tulivat sisälle vasta päivän päästä hyvin loukkaantuneen näköisinä.

Kyllä sain huomata tehneeni taas niin väärin =)