Ei käsi- vaan jalkatyötä

Meidän sokeritautisten tulisi pitää tavallista parempaa huolta jaloistamme. Kaikesta rapsuttelusta ja rasvaamisesta huolimatta minulla ainakin on kuitenkin halkeilevat kantapäät ja kipeä sisäänpäin kasvanut känsä päkiässä. Nyt sain sairaanhoitajalta niin hassun hoitoneuvon, että tämä pitää jakaa muillekin =)

Illalla pesun jälkeen jalkoihin vedellään paksu kerros vaseliinia ja koko komeus kääritään Elmu-kelmuun. Känsän kohdalle laitan erikoispaksusti molempia. Muutaman kerran olen nyt tehnyt ja ainakin se pitää jalat mukavan lämpöisinä. Kävellessä muljahtelee aikalailla, joten päiväksi otan kantapään paljaaksi, Känsän kohdalla annan olla päivälläkin , eikä enää satu ollenkaan, litsahtelee vain mukavasti ;D

Jos tämä nyt tepsii ja minulle tulee Tuhkimon lasikenkiin sopivat jalat, niin kerron teille siitä sitten myöhemmin =)

Nyt valmistuu

Oikein urakalla aloin näitä puolivalmiita viimeistelemään ja valmistakin tulee. Tämän Simpukkahuivin aloitin jo syyskuussa Turkin-matkalla sieltä ostamastani langasta. Ihanan pehmeä ihoa vasten, tosin akrylia kokonaan.

Tässä kuvassa väri on lähempänä oikeaa. Itse tykkään tästä väristä tosi paljon. Nopea mallihan tuo oli virkata. Vähän yli 100gr käytin lankaa, sillä tein aika suuren siitä.

Novitan rumalangasta sain vielä rumempaa lisäämällä siihen violettia kuten ylemmissä sukissa. Kuvassa tuo violetti näkyy sinisenä. Tummanharmaa miestensukissa pelasi paljon paremmin. Eikohän nuo tule käytettyä kuitenkin. Eikä nuo puolivalmiit vielä tähän loppuneet =)

Pikkuiset mustekalat lammessa ui..... =) Eräs ystäväni halusi joulukuussa syntyvälle vauvalle mustekalan. Ensimmäisen tein ohjeen mukaan ja siitä tuli niin ruma ja mitätön. Ei minusta ole ohjeita seuraamaan. Heitinkin ohjeen menemään ja tein uuden isomman. Paremman näköinen minusta. Annoin kuitenkin molemmat, että voi myöhemmin leikkiä äiti- ja vauvamustekala leikkejä.

......
Eilen kävin muutaman vuoden tauon jälkeen sairaanhoitajalla kuulemassa kokeiden tuloksia ja sain aivan mahtavaa palvelua. Olin varautunut 10 minuuttiin, mutta olinkin siellä 1,5 tuntia juttelemassa. Laitettiin terveysasioita vähän ajantasalle. Hoitaja kysyi , että mitä minä nyt tänne kirjoitan . Käskin laittaa, että tämän ihmisen elämäntavat ovat ihan persiistä, mutta ihmeen terve se vaan on ;D Parasta  kuitenkin oli kun lopuksi hoitaja vielä rapsutteli jalkapohjista känsiä pois , hieroi ja rasvasi jalat oikein kunnolla. Tuntui tosi ihanalta. Sanoin hänelle, että jos hän vielä keittäisi pullakahvit, niin olo olisi täydellinen. Ei keittänyt =DDD

Tonttuilua

Ei meillä pelkästään elvistellä, välillä tonttuillaankin.

Lankakorien kätköistä löytyi 5-6 vuotta sitten aloitettuja tonttuja. Vähän olivat litistyneet jo, mutta uusi kastelu auttoi asiaa. Sitten vaan viimmeistelyt ja nyt om tonttujen enää turha piileskellä. Sinne pääsevät glögipullot piiloon ja tontut saavat vartioida niitä. Lankana näissä on liukuvärjätty Viron hahtuvavilla kaksinkertaisena.

Minulla soi taustalla Lasten jouluradion koelähetys, tuntuupa jouluiselta. Sunnuntai-yönähän jouluradiot  alkavat kuulumaan virallisesti, ihanaa. 

Erittäin pitkäsääriselle neitokaiselle polvisukat Nalle-langasta. Edessä kolme ja takana yksi valepalmikkoketju, nopeaa ja helppoa. Väriksi hän toivoi "jotain neutraalia". Tämä on minusta aika neutraali väri, mutta harmikseni kovin läikikästä. Näyttää niin kuin sukat olisivat jo valmiiksi likaiset. Toivottavasti ei häiritse saajaa, etteivät jää lojumaan komeron nurkkaan.

Liisan liukkaat ja Kaisan kalmat tulivat taas ajallaan. Helppo meillä muistaa seurata, sillä siskoni on Liisu ja itse olen Kaisu. Hyvin on sanonta joka vuosi pitänyt paikkansa. 

Tytär ei lapsena ymmärtänyt kaljama sanaa ja sanoikin aina "Kaisun kaljamahat", Siitä se sitten on jäänyt meillä vakituiseen käyttöön. Isohan minulla on maha, mutta ihan ruoalla hankittu, ei kaljalla =)

Toiset suree kun lumi hävisi, minä riemuitsen. Taas pääsee mummo hurjastelemaan pyörällä kaupalle ;)

Elvis

Jo kesällä vanha ystäväni kysyi, tekisinkö hänen aikuiselle Elvistä fanittavalle tyttärelleen Elviksen. Koko syksyn olen sitä miettinyt ja pähkäillyt ja nyt se on valmis. Olihan siinä aikalailla päkertämistä, eikä kasvot tosiaankaan muistuta Elvistä =) Pulisongit kuitenkin on ja otsatöyhtö.   Elviksellä on paljon bling-bling yksityiskohtia. Kaulassa on 14 karaatin kullalla päällystetty entinen rannekoruni ja vyön solki on pitsirintaliiveistä. 

Takana on niin ikään rintaliiveistä talteen otettu strassiristi, joka ei tässä näykkään. Tärkein on kuitenkin haluttu "herkkupeppu" =)
Tilaaja tuntui olevan tyytyväinen, joten ei ihan hukkaan mennyt tämä työ.

Kuin kissat ja koirat

Meillä on omat kissat ja koirat olleet aina sulassa sovussa parhaita kavereita, mutta annas olla jos joku vieras eksyy reviirille, niin äkkilähtö tulee. Nämä ovat kuitenkin rauhallista porukkaa ja odottelevat kiltisti joulumyyjäisiin pääsyä.

Mummoa on niin helppo miellyttää =)

Laitoin teini-ikäiselle lapsenlapselle kyselyn, mitä hän toivoisi joululahjaksi. Pian tuli vastaus : "En minä mitään tarvi, mutta jos sukat ehtisit neuloa, niin niille olisi käyttöä". Totta kai mummo sukat tekee, sitä vartenhan mummot ovat olemassa =) ♥ Tuli niin lämmin ja hyvä mieli. Kyllä kaikilla lapsilla pitäisi olla neulova mummo ;) Omalla tytölläni ei koskaan ole ollut yhtään mummoa tai pappaa ja se on surullista.

Sadulla on joulublogissaan pieni kiva jouluvaihto, johon minäkin otin osaa. Vielä ehtii mukaan jos on muita innostuneita. 

Valmista tulee

Nyt näitä alkaa pikkuhiljaa valmistumaankin. Osien yhteen ompelu on niin tylsää työtä, että mieluummin tulee vain aloitettua aina uusia ja uusia. Puolivalmiita piisaa kyllä vieläkin. Yritän edes suurimman osan saada viimeisteltyä ennen joulua =)

Eräs ystäväni halusi poikakaverilleen musta-asusteisen apinan ja saamansa pitää. Ei siitä ihan niin synkkä tullutkaan kuin pelkäsin. Tonttuja pitää yrittää tehdä lisää joulumyyjäisiin, sillä tonttulankoja minulla on paljon hävitettäväksi.

-----

Lintulaudallani on vieraillut kaksi sinitiaista, mutta eipä ole enää kuin yksi =(. Maija-kehveli keksi mistä pääsee hyppäämään laudanpäälle ja ehti napata toisen. Sapiskaa sai ja lintu haudattiin kukkapenkkiin, en antanut syödä. Nyt on lintulauta siirretty uuteen paikkaan. Saas nähdä kauanko tintit saa siinä ruokailla rauhassa. Hyvin näyttää talitanko ja siemenet maittavan. Pihassa pyörii myös pari oravanpoikasta. Pelkään kovasti niiden hengen puolesta, sillä Maijalla on kova saalistuvietti, ei sille mitään mahda.

Pitäisi lähteä ruokakaupalle, mutta vähän hirvittää. Kävellä ei jaksa ja pyörällä ei taida päästä kun on niin paksusti tullut lunta. Ei kuitenkaan tarpeeksi potkukelkkaa varten. Tämmöisillä keleillä toivoisi omistavansa auton.