Pikkuhiljaa valmistuneet

Apinoitten teon aloitin jo keväällä, mutta tässä hössäkässä ovat lojuneet keskeneräisinä. Sain lopultakin ne viimeisteltyä ja siinähän niitä nyt olisi. 

Päijännepurjehdus näyttää olevan meneillään, mutta nyt ei ilmat näytä suosivan. Ilma seisoo eikä pienintäkään tuulenvirettä. Mitenkähän siellä pääsevät eteenpäin, ei ainakaan mitään huippu-aikoja saavuteta.

Kukahan keksi kuvata vihreät sukat nurmikolla ;) Ihan tarkoituksella tein erilaiset kissankuvat silmukoimalla varteen. Nämäkin jo kauan olleet tekeillä. Nyt kun olen pusseja ja nyssyköitä pikkuhiljaa purkaillut, niin sieltä löytyy vaikka mitä keskeneräistä käsityötä =)

Lapset aina nauraa, kun säilyttelen kaikenlaista, mutta eikö tämäkin ole suorastaan nerokas keksintö =D Muuton yhteydessä löytyi parittomia sormikkaita. Napsaisin vain sormi-osat poikki ja sain tuolinjalkoihin oivat suojat. Sopivasti neljä samanlaista ja peukalo jäi vielä varalle. Nyt on hieno uusi lattiani suojattu naarmuuntumiselta. Nämä kun kuluvat puhki niin seuraava sormikas vaan saksittavaksi ;) Kyllä meidän äiti tavaroille aina käyttöä keksii =D =D =D

Nyt niitä käsitöitä

Kyllä taas on tiennyt elävänsä, kun joka paikkaa on jomottanut ja särkenyt.  On se kumma, että yhdenkin sukkaparin neulominen saa lapaluiden välin niin kipeäksi, ettei meinaa sängystä päästä nousemaan ja kävelykin sattuu aivan kamalasti. Naapuri on muutamaan kertaan levitellyt sinne hevospalsamia ja johan alkoi helpottamaan. Jos se kerta auttaa hevosille, niin kai tämmöiselle vähän pienemmällekin eläjälle =)

Minäpä sitten tartuin taas virkkuukoukkuun ja tekaisin yhden Pepin. Muutakin virkattua on tulossa. Selkä sietää ihan hyvin virkkaamisen, onneksi.

Tässä nämä kivunaiheuttajat valmiina. Miesten kokoa karusellisukat 7-veikasta. Olis niin mukava neuloa vaikkapa villapaita, mutta ei taida paikat kestää niin isoa työtä.

Maija-kissani on ilmeiseti nyt menetetty tapaus. Kohta kolme kuukautta ollut pois, eikä kukaan ole enää nähnyt sitä missään. On se vaan surullista. Maija oli niin harvinaisen kauniskin, että moni sitä kehui. Täällä pyörii taivaalla iso haukka, jonka on nähty nappaavan kissoja ja kerran jopa yritti pientä koiraa. Ettei vaan olisi Maijakin jotunut haukan saaliiksi. Toivottavsati ei, sillä kivuttomampiakin tapoja menehtyä on kyllä olemassa. Nyt minulla on sitten enää yksi kissa, Mausu.  Täytyy harkita uskaltaisiko sille ottaa kaveriksi uuden kissan jostain.

Helteestä on saatu "nauttia". Minullakin varjossa mittari pomppasi yhtäkkiä 50 asteeseen ja hajosi. Ei ole Suomen mittarit tottuneet tämmöisiin keleihin =D Vaan nautitaan nyt, kohtahan se taas pudottaa räntää ja loskaa.

Ei vieläkään virkattua

Virkkaaminen ei vaan ole maittanut viime aikoina ja niinpä on tullut neulottua sukkia. Nämä ovatkin sopivan kokoisia KyJy-18 haasteeseen, johon tuli taas lähdettyä mukaan. Oikeasti näissä ei ole tuommoisia vaaleita laikkuja, vaan aurinko teki kuvaan kepposen.

Isosiskoni oli  evästänyt, että näyttelyn avajaisissa pitää olla tarjoilua ja ohjelmaa ja minä vähän ratsastin toisten kustannuksella ;) Viime sunnuntaina oli Vanhan Myllyn viralliset kesän avajaiset ja siinähän se meni samalla minunkin näyttelyni avajaiset.  Myllyn toimikunta tarjosi pullakahvit ja olihan siellä minunkin puolella vähän mehua ja namia. Olin sentään älynnyt viedä vieraskirjan, kiva siitä on myöhemmin lueskella kävijöitä.

Ja etteikö muka ollut ohjelmaakin,  pihalla soitteli Pelimannit. ;) Sää oli oikein kesäinen ja porukkaa kävi ihan mukavasti.

Sain oikein kukkiakin. Jossain välissä kävi paikallislehden toimittajakin haastattelemassa ja kuvaamassa minua. Tunsin melkein olevani "oikea taiteilija", niin pidettiin hyvänä kaikin puolin .

Vaan mitään en olisi saanut aikaiseksi ilman tätä ihanaa ystävääni Satua. Parikymmentä vuotta minua nuorempi, mutta aina valmis auttamaan ja kuskaamaan minua, jos jonnekin hankalan matkan päähän pitää päästä. Hän se muutti tyttärenikin Outokummusta ja suureksi osaksi minutkin tänne uuteen kotiin. Aina niin iloinen ja pirteä, kuten kuvastakin näkee. Eipä parempaa ystävää voisi olla. Kiitos Satu näyttelyn järjestämisestä !!!!!

Tytär oli ostanut minulle uusia meikkejä ja pakotti meikkaamaan tilaisuutta varten. Hihihi. Eipä ole tullutkaan meikattua pitkään, pitkään aikaan, mutta vielä nuo pensselit ja kynät tuntuivat pysyvän kädessä. Yhden sortin maalausta tämäkin =) Noin avonaista mekkoa en sitten pidä yleisellä paikalla =D =D =D, ainoastaan koti-oloissa kesällä.

Uusia harrastuksia

Tilasin Kiinasta jotain ihme kyniä, joilla voi maalata melkein mihin vain. Heti oli kokeiltava yhteen pieneen kiveen ja tämähän olikin mukavaa ja helppoa puuhaa. Nyt täytyy alkaa kulkemaan tarkkana ja keräiltävä tienvarsilta kaikki sopivat kivenmurikat. Kohta on piha täynnä pitsikiviä ;) Täytyy vielä kokeilla kestääkö vesisadetta, vai pitääkö lyödä lakka pintaan.

Toinen ei ollenkaan mukava harrastus, lehtokotiloiden keräily. Voi että ne ovat ällöttäviä. Entisessä kodissa niitä ei ollut, mutta täällä kyllä piisaa kun lähellä on iso oja. Aamuin illoin ja varsinkin sateen jälkeen kuljen pitkin pihaa nenä maassa etikkapurkkini kanssa ja pahimpina päivinä olen kerännyt 40-50 etanaa pieneltä takapihaltani. Vahdin haukkana salaattipenkkiäni, sinne ei ole asiaa. Ruusupapujeni kimppuun ehtivät hyökätä ja alalehdet on popsittu poskeen. Vaan taistelu ei ole vielä menetetty, saas nähdä kumpi on sinnikkäämpi, minä vai etanat. Eipä tehnyt mieli ostaa Lidlin etanapakastetta kun näitä on päivät pitkät tappanut ;)

Sukkia ja ratsastusta

Tytär valitti että olen kuluttanut kaikki hänen villasukkansa puhki ja mitä tekee kiltti äiti ;) Kaivaa esiin jämälankapussinsa ja alkaa neulomaan uusia. Vanhat paikkaan itselleni.  Tulihan niistä aika koreet, mutta kelpaavat kotikäyttöön ja eipähän enää mene sekaisin väriensä puolesta minun sukkieni kanssa.

Kirjavaa jämälankaa sain näihinkin sukkiin uppoamaan ja menivät jo miniälle mökkisukiksi. Malli on se nyt niin suosittu Hipsulaisen Karuselli. Pakko oli laittaa jo uudetkin Karusellit puikoille, kun on niin mukava malli neuloa.

Mummo pääsi taas seuramaan nuoremmankin pojantytön kilparatsastusta kun olivat tässä omalla kylällä. Tyttö oli kyllä vähän pettynyt kun ei ihan kärkeen sijouttunut. Minä olisin tätä hevoseksi luullu, mutta on kuulemma poni. Ei näitä erota , jos ei ole asiaan perehtynyt. Vanhempi tyttö onkin sitten jo huippuluokan ratsastaja, mutta perässä menee tämä nuorempikin. Kyllä mummo saa olla heistä ylpeä.

Kilpailujen jälkeen poika vei meidät kaupunkiin syömään ja se ei sujunutkaan niin kivasti. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta sen tuleminen kesti tosi kauan . Niinpä auton  parkki-aika oli mennyt umpeen kymmenisen minuuttia aikaisemmin ja Parkkipoika oli käynyt lyömässä sakkolapun kolme minuuttia ennen meidän tuloa.  60€ läjähti lisää maksua ravintolareissusta ja eihän se paljonkaan naurattanut.

Ei tämä vanhan elämä kuitenkaan aina niin pelkkää juhlaa ole. Tosi usein tuntuu juuri tältä.

Pienen pieni näyttely

Itse en olisi näyttelyä saanut aikaiseksi, mutta taiteileva hyvä ystäväni pani töpinäksi. Jos hyvin menee, niin voinpa innostua toisenkin kerran ;)

Puitteet ainakin ovat mahtavat. Korpilahden vanha mylly, joka on rakennettu vuonna 1874. 

Vieressä solisee kaunis myllypuro, joka tuo viileyttä kesän helteisiin. Kerrassaan kaunis paikka.

Myllyn yläkertaan kävimme asettelemassa taulujani näytille. Mummot ja papat sopivat oikein hyvin tähän ympäristöön ja ovat siellä edukseen.

Hämärässä huoneessa en oikein onnistunut ottamaan kuvia, vaan salamavalo saa kaiken näyttämään vähän toiselta.

Tauluni ovat siellä heinäkuun ajan ja tässä aukiolo-ajat. Hätätapauksessa  saan kyllä avaimen ystävältäni ja pääsen näyttämään niitä muulloinkin ;)  Toivottavasti edes muutama menee kaupaksi, että saadaan tytön kanssa kesälomarahaa =D

Hassun hauskat sukat

Kun minä tämän aloituksen näytin, niin kukaan ei meinannut uskoa että tästä vielä sukka syntyy.

Tässäkin vaiheessa ne näyttävät  aika hassuilta, mutta ........

...kun ne jalkaansa vetää, niin istuvat täydellisesti. Ohjeen on suunnitellut Hipsulainen ja se löytyy facebookista osoitteesta Hipsulaisen Karuselli. Heti ilmestyttyään mallista tuli todella suosittu. Minä tein oman harjoitusparini jämälangoista ja mielestäni tuli oikein kivat omiin jalkoihini. Näitä on niin mukava tehdä, että tuskin jää viimeisiksi. 

Varokaa sukulaiset. Näitä voi löytyä jouluna pukin pussista jokaiselle omat =)

Vai ei kamera valehtele =D

Olen kuin pikku kakara, leikin jatkuvasti puhelimellani =D Latasin facebookiin mielestäni niin hyvän kuvan itsestäni, vaan eipä kelvannut sukulaisilleni. Annoin periksi ja vaihdoin kuvan.

Johan kelpasi. Nämä nykyajan puhelimet ovat kyllä ihmeellisiä. Molemmissa kuvissa olen tosiaankin minä. Totuus ehkä jotain tuosta väliltä ;)

Kukkahattutäti

Muutama vuosi sitten tein työpaikkani siivojalle kukkahatun työvaatteeseen sopivaksi. Nyt tämä rouva asuu samassa pihapiirissä ja pyysi tekemään uuden kukkahatun. Enhän minä kehdannut kieltäytyäkkään. Sopivasti löytyi varastoistani vaaleansinistä Miami-lankaa. Aloitin virkkaamisen alhaalta ja lieriä tein niin paljon kuin lankaa riitti. Leveämpikin siitä olisi saanut tulla Siihenhän se meni sitten koko kerä ja kukkaset tavallisesta puuvillalangasta. Kylläpä naapuri ilahtui kun vein hatun hänelle tänään. "Päämiehen" parta ei oikein sovi tyyliin =)

Maija sen sijaan tuottaa minulle lisää harmaita hiuksia. Kerran jo sain sen tuotua kotiin, mutta muutaman päivän jatkuvan vonkumisen jälkeen avasin oven. Oli se niin onnellisen näköinen kulkiessaan edestakaisin ovesta moneen kertaan. Sitten se vain hävisi eikä ole näkynyt moneen päivään taaskaan. Olen jokseenkin päivittäin käynyt vanhalla kodilla, jossa se kuulemma pyörii, mutta Maija menee piiloon heti kun huomaa minun tulleen. Valitettavasti ihmiset siellä ovat alkaneet syöttämään sitä vaikka kuinka olen kieltänyt. Eihän se sieltä koskaan kotia tule , jos lämmintä säätä, vapautta ja ruokaa piisaa. Näinköhän näen Maijaa enää koskaan. Kyllähän minä kaipaan mahanpäällänukkujaani. Onneksi Mausu sentään pysyy minun kissanani.

Kukkia ja naapurisopua

Koti on vielä aivan hyrskynmyrskyn, mutta kun ilmat ovat näin kauniit, niin laitoin asiat tärkeysjärjestykseen. Ensimmäiseksi piti saada piha kukkimaan ja mikäs on ollut näin lämpimillä ilmoilla pihalla puuhastellessa. Asunto itsessään on aivan ihana, kunhan saan tavarat joskus paikoilleen. Vaan eihän ne minnekään katoa vaikken kovin hötkyiliskään järjestelyn kanssa =) 

Nyt sen vasta olen tajunnut miten tärkeää on hyvä naapurisopu. Täällä minua ahdistaa. Jatkuvasti ovat toisiaan haukkumassa ja etsivät kilpaa vikoja toisistaan, oikeita pilkunviilaajia. Minua on kovasti yritetty "sivistää", milloin on joku ajanut autolla väärästä paikasta tai kissa juossut pihassa ja kuka mitäkin on tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nyt olen jo oppinut vastaamaan, että ketä se nyt sitten haittaa, tai sanomaan että tuota en kyllä usko ja kävelen pois paikalta. Taidan kohta saada itsekkin ikävän ihmisen maineen kun en yhdy morkkauskuoroon, mutta semmoinen vaan yksinkertaisesti ahdistaa minua niin vietävästi. Onneksi tänne muutti yksi entinen naapuri, jonka kanssa voi jutella ihan normaalisti.

Ampiainen ajatteli muuttaa asumaan ulko-oveni päälle, mutta sen kanssa ei sopua löytynyt.  Minähän en tuommoiseen pikku juttuun talonmiestä tarvitse, vaan sörkkäsin pesän iltasella haravalla maahan ja virkkasin uuden valepesän tilalle. Hyvin näyttää toimivan, enää ei ampiaista ole näkynyt, 1-0 pisteet minun hyväkseni.

On nämä nykyajan puhelimet vaan niin metkoja kun niillä voi niin paljon muuttaa kuvaansakin Vähänkös minua nauratti kun tytär soitti illalla tämän näköisenä. Varsinainen hymytyttö ja äiti tuli taas niin hyvälle tuulelle. Kiitos tyttäreni päivän piristyksestä.

Nyt se on ohi.....muutto

Kyllä otti muutto koville. Painoakin tipahti tänä aikana yli neljä kiloa, mutta eihän se toki ollut pahaksi. Nyt on vanha koti siivottu ja luovutettu, uusi koti täynnä nyssäkkää ja pussukkaa. Varmaan jouluun menee ennen kuin kaikki on paikallaan sillä eihän nyt ole enää mihinkään kiire.

Välillä oli pakko saada istahtaa sukkaa kutomaan eikä mitään vaikeaa mallia. Kuvion tein jälkikäteen silmukoimalla ja koiran kuva löytyy facebookista Sissukan sivuilta. Siellä on muitakin ihania malleja joita aion hyödyntää tulevaisuudessa.

Kissojen kanssa on ollut ongelmia niin kuin edeltäkäsin jo arvasinkin. Molempia huudatin ensin pari yötä sisällä, mutta kun alkoivat jo tappelemaan keskenään, niin päästin Mausun pihalle. Hyvin se on nyt pärjännyt ja tulee kiltisti takaisin sisälle.

Maija oli monta päivää kiltisti sisäkissa, mutta yhden mouru-yön aikana päästin pihalle ja sen jälkeen ei Maijaa olekkaan näkynyt moneen päivään. Entiset naapurit ovat tarkkana jos Maija ilmestyy vanhalle kodille ja hälyttävät minut heti paikalle, mutta eipä ole kellään havaintoja kissasta. Laittelen viikon aikana oman kylän face-sivuille kyselyn jos joku tietäisi jotain Maijasta. Johan tässä alkaa huoli painaa että on jäänyt auton alle.

kuva netistä

Jos oli tämä raskas muutto, niin vaikeampiakin on ollut =) Olin alle 10 vuotias kun äidin kanssa muutettiin Kuusamosta pienestä Poussun-kylästä Kemijärvelle. Ensin raahattiin kaikki huonekalut sun muut rautatie-asemalle. Siellä juna odotti niin kauan , että saatiin tavarat tavaravaunun kyytiin. Minulle oli annettu syliin monen litran mustikkahillopurkki, josta minun piti huolehtia. Rovaniemellä oli junan vaihto ja kun nousin seisomaan, niin hillopurkki luisui hikisistä käsistäni ja mäsähti rikki junan lattialle. Äidin kanssa sitten kiireellä siivottiin sitä ja juna seisoi sen aikaa, enkä saanut kehuja =) Eipä taitaisi enää onnistua tuommoinen muutto, mutta yli viisikymmentä vuotta sitten se vielä oli mahdollista. Joten aika helpollahan minä nyt kuitenkin pääsin ;D

Olipa kerran sauna

Minulla ei ole koskaan ollut omaa saunaa, mutta nyt se on uudessa kodissani. Niin pieni ja soma, juuri sopivan kokoinen kahdelle saunojalle. Kovasti on jo varoiteltu, että sitä ei sitten kannata käyttää varastona =)

Vaan kuinkas sitten kävikään =D Johonkinhan nuo nyssykät ja pussukat täytyi ängetä ennen kuin saan huonekalut kämppääni. Poika tulee onneksi Helsingistä asti viemään isommat tavarat. Muutossa auttanut ystäväni kauhistui ja sanoi että hän tulee tyhjentämään saunani. Sitten kuulemma pidetään tupaantulijaiset saunomisen kera. Sehän minulle vallan  passaa. Vielä viikon verran ramppaan kassieni kanssa kahden kodin väliä, mutta sitten pitäisi olla vanha koti tyhjänä. Huhuh, koville ottaa kipeitten polvieni kanssa.

Voi Maija parkaa

Pakon edessä on Maijallekin ostettu nyt valjaat. 9 vuotta vapaana liikkuneelle kissalle se on kärsimys ja vie varmaan pitkän aikaa ennen kuin se tottuu niihin. Joka päivä harjoitellaan vähän aikaa, mutta ei tahdo sydän kestää sen itkua ja valitusta. Ensin Maija nyhjötti vaan oven edessä valittaen. Siirtyi sieltä sitten vaatekomeroon piiloon makaamaan. Siellä se makoili pari tunia ihan liikkumatta ja minä jo pelkäsin, että voiko kissa kuolla vitutukseen.

Mausua ei ole vielä päästy edes kokeilemaan valjaisiin, mutta sille se voi olla vielä vaikeampaa. Mausu on kolme vuotta Maijaa vanhempi ja kulkija luonne.

Harmittaa todella uusi asuinalueeni. Muualla kylällä kissat kulkee vapaana, mutta ei meidän uudella mäellä. Siellä ollaan mukamas niin "lainkuuliaisia, ja pah" , ovat kuulemma jo hankkimassa supiloukkuja yhden vapaana kulkevan kissan takia.  Ei tunnu mukavalta muuttaa semmoiseen paikkaan kissojen kanssa. Mistäs minun kissani nyt saavat hiiripaistia, minä sitä en ainakaan lähde metsästämään.

Puhutaan kanssaihmisistä selän takana

Viltsu Mari oli niin kauniisti kirjoittanut blogistani, että yritän jatkaa haastetta. Seuraan valtavaa määrää blogeja ja sieltä on vaikea valita vain muutamaa. Arvelen että kaikki eivät välttämättä välitä tämmöisestä "julkisuudesta" (vilkutus sielunsiskolleni) ja osa ihanista bloggareista on tässä vuosien varrella lopettanut kirjoittamisen. Kuvan kopioin facebookista ja vanhat tekstit ovat myöskin facebookista Äkkilähtöjä menneisyyteen sivuilta

Ensin pari vanhaa tuttua:

*Vekki*,  blogituttu jo vuosien takaa. On siinä niin taitava käsityöntekijä että ihmetellä pitää. Eipä taida semmoista käsityölajia olla mitä Vekki ei hallitsisi.  Olen vallan ihastunut Vekin tonttuihin ja muihin hahmoihin ja on ollut "ihan pakko" ostaa muutama itsellekin, on ne vaan niin ihania eikä ole hinnalla pilattu. Minulla on tonttu ja enkeli ja vielä joskus ostan sen noita-akankin pääsiäiseksi. Vekiltä luontuu kyllä huovutus ja tilkkutyötkin sekä mattoja ja muuta mukavaa.

Vanha rouva Zakuska-pöydässä, vähän uudempi tuttavuus, mutta vanha tuttu jo hänkin. Voi mitä väri-iloittelua siellä onkaan. Hänellä riittää mielikuvitusta koristella ruokansa ja laittaa kotiansa niin kauniiksi että ihan on ilo silmälle katsella niitä. Sinne haluaisin ihan paikan päälle katselemaan kaikkia ihanuuksia. Tuntuu että hänen elämässään ei harmaita päiviä ole olemassakaan, pelkkää iloista väriä ja kauneutta vaan. Sitä blogia lukiessa tulee aina niin hyvälle tuulelle.

Täytyyhän muutama muotiblogikin mainita ;)

VillaNanna on oikea kirpputorikiertelijän toiveblogi. Siellä on tuunausta jos jonkinlaista ja varsinkin vaatteiden tuunaukset ovat aivan mahtavia. Sieltä olen löytänyt jo monta ideaa, jotka teen "sitten kun on aikaa". Eläkeläisillähän tunnetusti on kiire eikä aika piisaa kaikkeen =) Vaan tässä blogissa on niin paljon kierrätys y.m. ideoita, että kannattaa kurkata.

Aivan uusin blogilöytöni on Värikäs Elämäni blogi. Onhan noita kauniita muotiblogeja hoikille pilvin pimein, mutta tässä on nainen joka bloggaa meille muhkeat muodot omistaville. Aivan ihana nähdä miltä vaate näyttää isommankin ihmisen päällä ja tietää mistä noita isoja kokoja löytää. Se kun ei ole ihan helppo homma kun koko menee reilusti yli 50. Pipsa on rohkea nainen ja aloin heti seuraamaan kun löysin hänen bloginsa. Hatun nosto ja kumarrus hänelle.

Nämä vanhat uutiset ovat niin hauskoja, etten voi olla vielä muutamaa laittamatta =D

Ja ihan turha väittää, että ennen oli kaikki paremmin. Vaikka tuntuu että nyt kun työttömien oloja aina vain kiristetään, niin vaivaistaloille taitaisi kohta taas olla kysyntää :(

Kyllä kannatti valittaa =D

Toiset aina kehuskelee mitä kaikkea he ovat saaneet hyvitykseksi kun ovat valittaneet viallisesta tuotteesta. Pääsiäisenä minun Koiramäen suklaamunastani puuttui yllätys ja ihan aikani kuluksi  kirjoitin siitä maahantuojalle. Kyllä kannatti =D Sain postissa hauskan avaimenperän ja pussillisen lakunarua ystävällisen kirjeen kanssa. Eihän tuo niin ylenpalttinen ollut, mutta minä kyllä tulin siitä ihan hyvälle tuulelle. Ostan toistekin Koiramäen suklaamunia ;)

Muutto jatkuu ja hidastahan se on kun kassi kerrallaan pyörällä tavaroitaan raijjaa. Onneksi eräs ystäväni välillä vie suurempia pussukoita autollaan. Kyllä se tästä vielä järjestyy, vaikka välillä tuntuukin aika toivottomalta.

Lisää langanpätkistä

Langanpätkä-patalapun tekeminen oli niin mukavaa, että laitoin astetta isommalle ja virkkasin tyynypäällisen samalla tyylillä. Millään ei raaski lopettaa kun täytyy katsoa aina mikä väri seuraavaksi tulee ;) Tähän käytin sentään jo niitä hyvin pieniä keriäkin joita löytyy koko ajan lisää pakkauspuuhissa. Yritän hillitä itseni etten ala tekemään peittoa, sillä niitä minulla on jo tarpeeksi monta virkattuna =)

Nyt olen keksinyt keinon millä noita miehiä voi "iskeä" näin vanhemmallakin iällä ;) Lähdetään polkupyöräilemään liukkailla keleillä ja kun sopiva kohde on näköpiirissä niin hups, kaadutaan pyörän kanssa. Jos on fiksu mies, niin tulee auttamaan ja siitä on sitten hyvä jatkaa jutustelua. Ne pöljemmät jatkavat matkaansa ja joutavat mennäkin. Olen nyt kerran harjoitellut tätä keinoa ja hyvin toimi. Se oli kuitenkin vasta harjoittelukierros, tosi toimiin alan ehkä joskus myöhemmin =D

"Varokaa heikkoja jäitä"

Niin kauan kuin muistan, on Pikku Kakkosen nalle varoittanut heikoista jäistä näin keväisin. Kyllä pahalta näyttikin kun eilen sumun seassa kaukana järven selällä näkyi joku pilkki-ukko vielä kököttävän. Kyllä täytyy kalanhimo olla valtava kun sitä henkensä kaupalla haetaan. Jos ukko olisi sinne lumpsahtanut niin kukaan ei olisi huomannut.

Eräs mummo halusi lapsenlapselleen Pikku Kakkosen nallen. Kuulemma ihan tavallisen nallen näköinen. No ei kyllä ole. Kun tutkin kuvia niin onhan siinä omat erityispiirteet joista sen tunnistaa. Vähän lihavampi olisi minun nalleni saanut olla, mutta en viitsi enää purkaa.

Mahdottomat on kelit tällä hetkellä, ei pääse pyörällä eikä potkurilla tuolla sohjossa. Kunpa se sulais äkkiä pois.

Mummoa lapsettaa

Pitihän mun tilata Kiinasta vähän leluja pääsiäiseksi ja nyt leikin näillä joutessani. Ovat onneksi niin pieniä etteivät vie suurta tilaa kaapissa muina aikoina. Ankkakin on vain pikkurillin kynnen kokoinen =)  Keltaisen liinan löysin kirpparilta eurolla ja tämän enempää en sitten pääsiäistä laittanutkaan tänä vuonna. Hyvää pääsiäisen jatkoa vaan kaikille.

Uusi koti on löytynyt ja kuukauden päästä on muutto. Me kissojen kanssa pakataan täyttä höyryä ja Mausu ainakin pitää huolen ettei jää kuormasta =)   Muuten ihan kiva kämppä, mutta sieltä on kaksi kilometriä lähimpään ruokakauppaan ja se on hankalaa huonojalkaiselle autottomalle mummelille. 

Yksi lyömätön etu asunnossa kuitenkin on. Takaovi aukeaa suoraan pieneen ryteikkömetsään jossa ei ole tietä lähelläkään. Sinne on hyvä päästää kissat seikkailemaan, sillä eihän nuo vanhat kissat enää opi sisäkissoiksi. Se olis rääkkäystä edes yrittää opettaa, rääkkäystä sekä kissoille että minulle. Taidan olla vähän höppänä kissamummo, kun kissojen etu on tärkeämpi kuin oma etu ;D

Tänään on tarkoitus hakata taas yksi kaappi vasaralla pieniksi, että mahtuu roskikseen. Siinähän se pääsiäinen sujuukin mukavasti "askarrellessa" ;)