Ystävänpäivänä

En ole pahemmin juhlinut koskaan ystävänpäivää, vaan yritän olla ystävällinen joka päivä. Päivän kaupallisuus ei innosta.

Tänä vuonna kuitenkin blogi-ystäväni Liisa Hopeiselta kuunsillalta muisti minua paketilla. Liisa on niin sydämellinen ja antelias ihminen. Ihan hävettää kun en edes korttia laittanut, en muuten kenellekkään muullekkaan. 

Liisan itse tekemä kassi on niin hyvä. Sopivan iso, mutta kuitenkin menee niin pieneen tilaan että voi ottaa vaikka taskuun mukaan. Kissa-aplikointi tekee siitä niin minun näköiseni, tykkään tästä. Itse en osaa aplikointia enkä koske muutenkaan mielelläni ompelukoneeseen. Muovikasseja en ole käyttänyt  enää vuosiin, vaan minulla on aina kestokassi tai pari mukanani. Eihän sitä koskaan tiedä milloin kassintarve tulee ;)

Punainen on kissoille tullut rapiseva kala. Ahududu nappasi sen heti ja alkoi tutkimaan saalistaan. Onkohan siinä vähän Väinö-koiran tuoksuja kun on niin mielenkiintoinen =)

Kiitos Liisa tosi paljon. Sinä olet ihana sydämellinen ystävä.

Minä täällä puurran näitten apinoitteni kanssa ja muutama uusi on taas nähnyt päivänvalon.

Onhan näitä jo jokunen kasassa, mutta hidasta puuhaa tämä on. Jouluna aloitin ja tämän verran on vain valmiiksi tullu vaikka kuinka olen yrittänyt ahkeroida. Eikä se tähän vielä lopu, jatkan harjoittelua.

Oikein hyvää Ystävänpäivää kaikille blogiystävilleni. Minä lähden tästä takaisin nukkumaan ;D

"Laukkuhimo" iski jälleen

Edellinen postaus oli semmoista tilitystä että täytyy laittaa vähän iloisempi heti perään.

Minä olen armoton laukku-friikki. Ei mitään tavallisia laukkuja, mutta  jos erikoisempi osuu silmiin niin halu ostaa iskee heti. Jonkun epämääräisen ulkomaisen nettikaupan alennusmyynnissä näin kuvan tästä huopalaukusta ja oli ihan "pakko" tilata. Heti piti maksaa ja epäilin tuleeko koskaan. Niin vain tupsahti postiin parissa viikossa. On se vaan ihana. Samantapaisia olen joskus nähnyt Tallinnassa, mutta olivat aivan liian kalliita minun rahapussilleni.

Halvalla sain, silkkaa säästöä  =D

Suurempi ilonaihe on tuo oma tyttäreni. Asuu toisella paikkakunnalla, mutta soittaa melkein päivittäin. Parin viikon välein käy tarkistamassa että äiti ja kissat ovat kunnossa.

Tällä kertaa toi kolme viherkasvia kun tietää että entiset minulta ovat kuolleet. Toivottavasti saan nämä uudet nyt pysymään hengissä. Leipoi vielä illalla ison Runebergintortun kun ei kaupasta niitä enää saanut.  On minulla niin kultainen tytär ettei paremmasta tietoa.

Jos elämä välillä irvistelee, niin kyllä se hymyileekin sitten sitä leveämmin.

Talo nousevan auringon.

Pakko laittaa tänne talteen kun nyt satuin tämän löytämään. Suosikkikappaleeni josta tulee nuoruuteni mieleen.

Isäni oli hyvin ankara ja karkasinkin lopullisesti kotoa 15 vuotiaana. Ystäväni oli haudankaivaja ja sain aluksi nukkua hautaustoimiston yläkerrassa. Peti tehtiin uuteen ruumisarkkuun.  Hyvin mahduin kun olin niin pieni ja laiha =)

Kevään tullen ilmojen lämmittyä lähdin kiertämään Suomea liftaamalla. Siihen aikaan ihmiset olivat niin ystävällisiä, veivät kotiinsa nukkumaan ja antoivat ruokaa. Kertaakaan en ollut vaikeuksissa heidän kanssaan. Välillä nukuin heinäladoissa ja kävin varastamassa syötävää pelloilta.

Isosiskostani oli suuri apu ja hänen luonaan poikkesin useasti. Pienipalkkaisena hänelläkään ei olisi ollut vara minua elättää ja monesti kävimmekin perunavarkaissa pelloilla saadaksemme jotain syötävää.

Voi niitä aikoja. Nykyään on asiat hyvin. Kenenkään ei tarvitse enää heinäladoissa yöpyö, eikä perunapelloilla käydä varkaissa. Sosiaalihuolto ja muut auttavat.. Ennen oli kaikki paremmin.....vai miten se menikään =D

Että tämmöinen purkaus tällä kertaa.

Ahududun arvontavoitto

Jouluna huomasin että meille tarvitaan uusi joulutaulu. Joulupäivänä käymme aina tyttären kanssa pienellä kävelylenkillä ja kuljemme tämän talon ohi. Ihastelemme aina kuinka mukava olisi asua tämmöisessä pienessä punaisessa mökissä. Yleensä talo on autiona ja pihassa on rusakon jälkiä ja pensaissa lintuja. 

Huomasin vasta kotona että punatulkkujen siivistä puuttuu valkoiset täplät, mutta se vielä korjataan. Alunperin meinasin tontunkin tähän laittaa, mutta jätin pois että voi pitää seinällä vähän pitempään.  Ei kovin hääppöinen maalaus, mutta sopii meille tunnelmantuojaksi.

Pitkään aikaan en ole arvonnoissa voittanut enkä voittanut vieläkään. Ahududu sen sijaan voitti fb:n arvonnasta suloisen ruokakupin ja pari lelua. Maijakin vähän innostui hiirellä leikkimään. Kyllä meidän nyt kelpaa =)

Langanostolakko ;D

Vuoden vaihteessa katselin ympärilleni ja päätin että nyt ei meille osteta uusia lankoja piiiitkään aikaan.  Ei vaikka kirpparillakin olisi kuinkakin halpoja pussukoita. Kuukauden päivät sitä lakkoa jaksoinkin kituuttaa =D Langanostolakko on ihan yhtä vaikeaa kuin tupakkalakko. Olen valitettavasti sortunut siihenkin paheeseen takaisin.:(

Tytär sattui näkemään kuvan erittäin värikkäistä langoista ja esitti vienon toivomuksen uusista värikkäistä  sukista. Langat olivat hyvässä tarjouksessa Adlibriksessa joten äitihän sortui tilaamaan. Samantien piti ottaa vähän enemmän että säästyi postimaksut. (Voi miten hyvä tekosyy ostaa sukkalankoja) ;D

Ahududun häntä on jo parantunut, eikä jouduttu katkaisemaan. Kärjen tuntumaan jäänee karvaton kohta, mutta ei se menoa haittaa :)

Olen manaillut kun mistään ei enää saa tummanruskeaa Dropsin Muscatia eikä Novitan Tenneseetä. Niitä olen käyttänyt apinoihin , mutta vastaavan paksuisia ei muita löydy Suomen kaupoista.

Tilasin Kiinasta muutaman erimerkkisen langan kokeeksi ja yksi oli sopivan tuntuista. Kalliiksi kuitenkin käy, itse lanka ei maksa mitään, mutta postimaksu jokaiselle 50 gr kerälle 3€. On se hassua, meillä maito juodaan, mutta Kiinassa siitä tehdään lankaa =)

 Mieluumminhan sitä ostais suomalaista tuotantoa, mutta kun vastaavan paksuista tummanruskeaa puuvillalankaa ei ole saatavilla mistään. Täytyy jatkaa etsimistä. Vielä on Turkin lankanettikaupat koluamatta.

Lunta ja apinoita

Nyt sitä lunta on sitten täälläkin. Yhtenä yönä satoi 25cm ja koko ajan tulee lisää. Kovin on harmaa maisema. Toiset tykkää, minä en. Kauppamatkat ovat käyneet kovin hankaliksi. Rollaattori ei kulje huonosti auratuilla teillä, osa teistä taas on aurattu ihan hiekalle, ei pääse potkurillakaan.

Linnuilla on kova nälkä ja ruokaa saa olla viemässä jatkuvasti. Tässä pihapiirissä onkin paljon lintuja, sillä moni laittaa ruokaa niille. Enimmäkseen sinitiaisia ja pikkuvarpusia, mutta muitakin lintuja käy.

Tänä talvena olen alkanut tuntea itseni niin vanhaksi, johan se 68 luku alkaakin lähestyä. Johtuukohan siitä kun hankin tuon rollaattorin. Viime talven kuljin koko talven polkupyörällä enkä tuntenut itseäni vanhaksi ollenkaan =) Onneksi paras ystäväni on noin nelikymppinen ja hänen seurassaan tunnen olevani taas paljon nuorempi ;)

Kun ulkona liikkuminen on hankalaa, niin minä vain istun sisällä töllöttämässä telkkaria ja virkkailen.  Eipä taida monellakaan olla enää käytössä tämmöinen "pussiperätelkkari".  Käytettynä ostin aikanaan ja monta vuosikymmentä on ollut käytössä minullakin. Mitäs tuota uuteen vaihtamaan kun toimii vielä ihan hyvin. Meillä käytetään kaikki loppuun asti ja tunnen olevani kovin ekologinen ;)

Onhan näitä nyt sitten syntynyt. Taisi laittaa omituinen talvi näidenkin hormoonit sekaisin. Talitinttikin pihassa jo kurkistelee pesäpönttöön huonevaraus mielessään selvästi.

Ja aina vaan lisää näitä, eikä niitten tekeminen lopu vieläkään.

Onneksi ensi kuun jälkeen on jo huhtikuu, sitten helpottaa joka suhteessa.

Jusuf

Muutaman vuoden olen jo suunnitellut tämän taulun tekemistä ja nyt sen sain aikaiseksi. Kokoa 50x70, pientä vaille valmis. Vähän on vielä fiksaamista.

Kierrellessäni Keski-Turkissa noin 30 vuotta sitten näin paljon tämmöisiä köyhiä maalaislapsia leikkimässä teillä. Olisin halunnut kuvata heitä, mutta siinä vaiheessa kun sain kameran esille ei missään näkynyt yhtään lasta. Kovin nopeasti menivät piiloon. Liekö syynä ollut taikausko. Siihen aikaan Turkin maalaisväestö oli hyvin taikauskoista. Jopa entinen mieheni uskoi yöaikaan hautausmaalla liikkuviin kuolleitten henkiin. Nykyään tilanne on varmaan jo muuttunut ainakin jonkin verran.

Minulla on tapana antaa maalaamilleni hahmoille nimi ja hän on Jusuf, pieni kurdipoika.  Edesmenneen pikkuveljeni Jussin muistoksi. Hänkin oli joskus tuommoinen tummatukkainen napero.

Apinatehdas käynnistetty

Nyt näitä apinoita alkaa taas tulemaan. Oikein urakalla nyt virkkailen eikä muuta sitten tahdo ehtiäkkään. Tuttua mallia on mukava tehdä telkkaria katsoessa.

En ollut tyytyväinen kissatauluuni ja kävin loppiaisena sitä korjailemassa. Öljyvärimaalaaminen on siitä mukavaa, ettei tarvitse purkaa vaikka huonoa jälkeä tulisikin. Uutta maalikerrosta vaan päälle ja entistä ehompi lopputulos. Nyt on Maijakin itsensä näköinen ja kuva jää varmaankin tämmöiseksi.

Voi minun kukkiani. Kissojen rakastama kirjorönsyliljakaan ei selvinnyt pimeästä talvesta. Monta muutakin kasvia onnistuin tappamaan. Onneksi sain tästä talteen pistokkaita, jospa vielä saisin uuden kasvin kissoille kasvatettua.

Talvinen kuva täältä Keski-Suomesta, otettu 12.1.2020. Päijänne lainehtii vielä aivan sulana. Eipä näy pilkki-ukkoja  joita yleensä tähän aikaan vuodesta tuolla istuksii.
Minullehan tämä sopii ihan hyvin. Rollaattorilla pääsee kulkemaan kaupoille enkä hiihtämään ole hinkunut enää vuosikymmeniin.

Minun kotini sisustus =D

Ihmiset laittelee nyt kuvia kotiensa sisustuksesta joten minä myös laitan kuvia pienestä kaksiostani. Yhtään en viitsinyt edes siivota tätä varten. =)

Olohuoneen nurkkaus, muutama lankalaatikko. Lankalaatikoita on kyllä enemmänkin pitkin huoneen seinustoja. Poika toi pari vuotta sitten valoilla olevan seinähyllyn jonka lupasi asentaa seuraavalla kerralla. Sitä kertaa odotellessa nököttää siinä valmiina seinää vasten.

Makkariin sain naapurilta vitriini ja kuinka ollakkaan se täyttyi langoilla. Korejakin on joka lähtöön ja tietnkin lankaa täynnä.

Toki noita lankoja käytänkin. Olkkarin vierassänky on virkkauksilla pedattu.  Luulisi noitten lankojen piisaavan, mutta aina puuttuu juuri se lanka jota tarvitsisin ja niinpä on lisää tilattava. 

Ja kun on lankoja, niin pitää olla myös ohjeita. Olen säilyttänyt vain ne lehdet joissa on vähintää yksi malli jonka teen "sitten joskus". Käsityökirjojakin on toinen hyllykkö täynnä, en raaski luopua yhdestäkään.

Tämä on asunnon paras kohta. Vanha pohjasta puhki oleva tuoli, mutta käsinojat juuri oikealla korkeudella, ei tule niskat kipeiksi neuloessa eikä virkatessa. Joulupukki toi siihen karvan että pysyy selkäkin lämpimänä.

Sauna, hmmmmm tosiaankin sauna. Kerran lämmitetty kahden vuoden aikana, joten toimii nykyään sekaisena varastona. Sinne on niin kätevä ruimasta tavaraa pois silmistä. Me ei olla tyttären kanssa mitään saunaihmisiä, joten joutaa väliaikavarastoksi ennen tavaran ulkokomeroon laittoa.

Tämmöinen se on minun kotini. Ei tosiaankaan sisustettu vieraitten silmiä varten, mutta minä itse viihdyn juurikin tämmöisessä. Lisänä tietenkin on vielä rakkaat kisumisut. On siinä perikunnalla  ihmettelemistä kun aikanaan alkavat kämppääni tyhjentämään =D =D =D 

Huonosti alkanut uusi vuosi

Meillä päin ei kovin paljon ammuttu raketteja uuden vuoden yönä eikä ne vähäisetkään meitä säikäyttäneet. Enemmänkin valvotti kun Ahududu keksi yöllä ruveta repimään hampaillaan neulasia muovikuusesta. Niimpä heti aamulla siivosin kuusen pois vaikka se yleensä meillä on pitkälle Loppiaisen jälkeenkin. Pelkäsin että Ahududu tukehtuu siihen muovimoskaan. Kattia näytti harmittavan leikkikalun pois vieminen :) 

Siitä ne ikävyydet sitten alkoi.

Kuinka ollakkaan niin iltapäivällä kissan hännänpää jäi vahingossa oven väliin.Verta alkoi valumaan ja karvoja lähti tuppu. Hädissään katti juoksi pitkin asuntoa ja huiski verinaarmuja pitkin asuntoa. Oltiinhan me tyttärenkin  kanssa melko paniikissa kun ei tiedetty kuinka pahasti siinä kävi. Onneksi kotona oli kissojen tulehduskipulääkettä jota heti annoin. Rauhoittui siitä sitten nukkumaan omaan turvalliseen koppaansa.

Kovasti ollaan tarkkailtu nyt Ahududua että pitääkö lähteä hommaamaan kyytiä lääkärireissua varten. Eilispäivän kulki häntä matalalla, mutta verta ei sentään illalla enää tullut eikä näkynyt turvotusta. Tänään on ollut taas reipas oma itsensä ja häntäkin on noussut normaaliin asentoon. Silmiä olen seuraillut, mutta ei ole vilkkuluomet nousseet näkyviin, sehän on sairastumisen selvä merkki.

Taidettiin tästä selvitä pelkällä säikähdyksellä. Minä kuitenkin muistan nyt katsoa tarkemmin ettei kenenkään pitkä häntä ole ovenvälissä.

Niinhän nuo kissat ovat kuin pienet lapset, aina sattuu ja tapahtuu jos ei olla tarkkoina.

Vuoden viimeinen

Turkista on tulut raahattua paljon ihanaa Nako Vals lankaa . 100% akrylia, mutta niin ihanan pehmyttä ja kauniin väristä. Kun ei siitä oikein muutakaan voi tehdä niin aloitin jo kesällä tekemään itselleni villatakkia. Virkkaamalla kun se on minusta mukavampaa. Jouluaattona vihdoinkin sain sen valmiiksi, napit vain puuttuu enää

Liekö tullut mittausvirhe, vaiko minä lihonut syksyn mittaan, mutta meinasi tulla liian kittana.  Lisäsin sitten eteen poikkiraitaa jonkin verran niin nytpä sopii ihan hyvin. Mitään ohjeita en käyttänyt , annoin mennä vaan pahemmin sovittelematta =). Tykkään tästä itse ja on kovin lämmin päällä.

Joulu meni oikein mukavasti. Poika kävi juuri ennen joulua runsaitten lahjojen kanssa ja tytär vietti koko joulun kanssani. Siskonikin vieraili perheensä kanssa joulun jälkeen. Olipa mukava nähdä sukulaisia. 

Poika oli valmistellut äidille pihakuusen mökillä. Se on tosi HIENO. En varmaan raaski heittää sitä pois ennen kuin viimeinenkin neulanen on karissut maahan =)

Koristeina siinä on kaljapullonkorkkeja ja ketju on tehty oluttölkkien renkaista . Lumena kasvimaan harsoa. On siinä ollut pojalla näpertämistä ;)  Olen ihan otettu siitä että hän on ajatellut äitiä sitä tehdessään. Kiitos, kiitos rakas poikani.

Netistä löysin vielä ohjeita tulevalle vuodelle. (Kuva suurenee klikkaamalla). Näitä kun noudattaa niin ei pitäisi olla hätäpäivää.

Oikein  Hyvää  Uutta  Vuotta  2020  Kaikille !

Joulun lopetus

Meillä jo apulainen on aloittanut joulukuusen riisumisen talteen ensi joulua varten :)

Hyvää Joulua

Oikein Hyvää Joulumieltä Kaikille

Viimehetken askarteluja. Heinäseipäille uusi jouluisempi elämä.

Tänä vuonna en laittanut ollenkaan joulukortteja, KIITOS kaikille niitä minulle lähettäneille. Monen muun tavoin käytin korttirahat hyväntekeväisyyteen..........eli ostin suklaata itselleni, hihihi. Kyllä teki hyvää =D

P.s. Kuusi on vielä pystyssä, mutta kaikki pallot pitkin lattioita =D 

Suuren suurta ja pienen pientä

Juhannukena aloitettu peitto tuli sittenki jouluksi valmiiksi. Peitto on kaksinkertainen sillä virkkasin pyörönä käyttäen vain päättelylankoja ja niitä pienimpiä jämänyssäköitä joita aina kertyy. Nyt minulla on oma painopeitto, sillä painoa tälle tuli 2,7 kiloa :)

Ystäväni ihasteli Virkkausunelmia-lehden poroa, joten pitihän se hänelle joulumuistamiseksi virkata. Sarvet eivät pysyneet pystyssä ja työnsinkin niihin ohuen rautalangat. Ei haittaa kun menee aikuiselle joka ei suuhunsa tätä työnnä ;)

Joulupuu on rakennettu. Muovikuusi joka tiukasti naruilla seinään kiinni. Nyt ei kaadu vaikka "joku" siinä kiipeileekin.  Aamulla oli jo kasa palloja pitkin lattiaa, mutta kuusi on edelleenkin pystyssä. Kun ei ole enää pieniä lapsia leikkimässä joulukuusen ympärillä, niin leikkiköön nuo katit sitten, edes joku.

Hummani hei

Puoli vuotta se vei että sain hummani loppuun asti tehtyä, mutta nyt se on valmis. Humma on aika iso kokoinen ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen siihen. Aloitin jollain ohjeella, mutta hukkasin sen ja jatkoin oman pään mukaan.

Vanha tonttutyttö halusi samaan kuvaan, suuria molemmat. Miten onnistuinkin ottamaan näin epäselviä kuvia, vaan mikäpä minulta ei onnistuisi ;D

Vielä piti yksi kettutyttö väkertää joulupukinpussiin, vaan nyt laitan kettulangat vähäksi aikaa piiloon. Jospa pitäis virkkauksista joululoman.

(Kuva netistä)

Nuorempana tuli tehtyä aina kunnon joulusiivous, tässä ajatukseni siitä nykypäivänä. Vähän kun pölyjä sipaisen ja lattian imuroin niin saa piisata

Joulukortteja en tänä vuonna laitellut joten toivotan kaikille rauhallista joulunaikaa näin netin välityksellä.

Ahududun jouluvalmistelut

Vihdoinkin äiti on kaivanut joulutavaralaatikot komeroista ja nyt alkoikin kova työ. Pakko vahtia koko ajan ettei äiti vaan laita niitä takaisin piiloon.

Pienimpiä koristeita äiti laittoi ikkunanväliin eikä niillä pääse enää leikkimään yrityksistä huolimatta. Tosi harmillista.

Kettu kerkesi pujahtamaan vielä joulupukin säkkiin. Ihana kipsinen lappalainen löytyi kesällä kirpparilta yhdellä eurolla. Lappalaiset kuuluu tonttujen kanssa jouluun.

Nyt meillä alkaa jo olla kova kiire, niin paljon on vielä tekemättä. Jouluradio taustalla soimassa helpottaa muutenkin olematonta stressiä ;)

Osataan meidänkin kylällä

Kylän naiset laittoivat ahkerat kätensä töihin ja virkkasivat meille joulukuusen kirjaston eteen. Minä en tähän osallistunut kun on niin paljon omiakin töitä vielä keskeneräisenä. Onhan se hieno, mutta mietin vaan mihin se joutuu joulun jälkeen. Toivottavasti laittavat hyvään talteen muitakin jouluja varten. Siinä on paljon lankaa ja työtunteja yhdessä kasassa.

Minulla on sukulaisten sukat viimeinkin valmiina. Pojantyttäret toivoivat villasukkia ja saamansa pitää. Varastoistani löytyi normaaleja sukkia ja lisäksi tein vielä Nallesta tämmöiset nilkkasukat molemmille. Toisissa yksi koristeraita ja toisissa kaksi, etteivät mene sekaisin.

Vanhemman tytön poikaystäväkin kuulemma tarvitsisi villasukat, tekiskö mummo. No tottakai mummo tekee, sitä vartenhan mummot ovat olemassa =D Nämä ihan 7-veljeksestä että kestävät paremmin. Ensimmäisen kerran tein resorin 3 oikein 1 nurin ja tuli mielestäni siistin näköistä. Käytän tätä resoria jatkossakin.

Vielä on muutama tilaustyö tekemättä.  Milloinkahan ehdin laittamaan omaa jouluani.