keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Ei enää ikinä 🤪

Ikinä en enää lupaa tehdä kenellekkään huivia jos en ensin näe lankaa ja kuule toiveita.🤪

Entinen työkaveri kysyi tekisinkö hänen miniälleen kaulahuivin jos hän tuo langat. Ajattelin ettei siinä nyt kauaa mene ja lupasinhan minä tehdä. Vaan mitä toi, 300gr erittäin ohutta Novitan merinovillaa ja toive pitsimallista ja niin pitkä kuin lankaa piisaa. Voi ei.!!!!

Tätä on nyt sitten nitkuteltu iät ja ajat, jopa Kreetan sairaalan sängyn reunalla istuen.  Nyt kun pituutta on 2,20 metriä ja leveyttäkin 45 cm, päätin että saa piisata vaikka lankaa on vielä 100 gr. Nyt on pakko päästä tekemään jo muita töitä. 


Jouluun on enää alle 100 yötä  ja pukin säkki ammottaa vielä tyhjyyttään. Aloitin näillä Viiruilla ja muitakin pehmoja on listalla.



Näitä nyt jonkun verran on valmiina. Taustana virkkaamani kaksinkertainen jämälankapeitto. Pätkät reilusti ihan vaan solmittu ja jätetty peiton sisään. Käytössä olen todennut ihanan painavaksi ja lämpimäksi päiväunipeitoksi. 

Öisin näkyy jo olevan pakkasta täälläkin. Kunhan lumi pysyisi vielä pois että pääsen sujuvasti kulkemaan rollaattorilla kauppaan.
 

torstai 16. syyskuuta 2021

Vireää virkkailua ja vielä vireämpää juoruilua 😄


Ei täällä ole joutanut kädet sylissä istuskelemaan vaan koukku on heilunut niin että savu melkein nousee. Parin viikon päästä lähdetään tyttären kanssa reissuun ja valmista pitäisi saada ennen sitä. Viime reissu meni niin mönkään ja kun rahatkin jäi törsäämättä, niin otetaan nyt uusiksi eri maassa. Tytär pääsee tapaamaan isäänsä joka siellä innoissaan jo odotteleekin.

Näitä Viiru-kissoja on mukava virkkailla kun voi käytellä kaikkia langanloppuja mitä kotoa löytyy. Harmaita pikku nöttösiä on kertynyt vuosien varrella ihan kiitettävästi.


Kauppamatkalla huomasin että autiotalon kohdalla ojanpohja on ihan punaisenaan omenista. Kukaan ei näköjään uskalla kerätä kun pelkäävät varmaan että koirat ovat pissineet niihin. Paikka on suositun koiranulkoilutuslenkin varrella. Minä luotan että kukaan ei ilkeyttään päästä koiraansa siihen ja keräsin niin paljon kuin laukkuun mahtuu. Oikein hyviä kaneliomenia, söin heti paikan päällä muutaman. Ei maistunut koiranpissalle, hehehe.

( kuva netistä)

Pienellä kylällä jossa melkein kaikki tuntevat toisensa kuulee välillä omituisia juttuja itsestään. Minä kun olen aika ilkikurinen , pistän vielä pökköä lisää pesään niin että juorut kuolevat ihan omaan mahdottomuuteensa. Nyt kuulin kaupassa että makaan vieläkin Kreikassa sairaalassa ja ehkä en selviä hengissä.  Muutama vuosi sitten jouduin niskan viipalekuvaukseen ja heti levisi kylällä juttu että olen kuolemassa aivosyöpään.  Ei minua nyt niin vähällä saada hengiltä, ihan kiusallanikin jatkan vielä täällä eloa. Huvittaa vain nuo ihme juorut.

Eräs ihminen kyseli ilkeällä äänellä, että millä rahalla minä oikein reissaan niin usein. Sanoin että euroilla,  käyn Jyväskylän torilla öisin myymässä itseäni. Uskokoon jos haluaa, minä yli satakiloinen 69 vuotias mummeli, hahhahhahaa. Eipä ole enää kysellyt.

 

tiistai 7. syyskuuta 2021

Syksy saapuu ja Maija myös


Jo alkukesästä minulta pyydettiin joululahjasukkia ja lopultakin sain nämä viimeisetkin valmiiksi. Mukava välillä neuloa sukkaakin ainaisen virkkuun välillä ja tuosta päällekirjonnasta vasta tykkäänkin. Helppo purkaa jos tulee virheitä (ja niitähän tulee aina ) ilman että tarvitsee koko sukkaa purkaa. Varteen tein valepalmikkoa että ovat vähän naisellisemmat. Toivottavasti tilaajalle kelpasi.



Varma syksyn merkki, Maija ilmestyy kotikulmille. Tapansan mukaan Maijaa ei juurikaan ole näkynyt koko kesänä, mutta kun ilmat viilenee niin palailee kotiin. Parina yönä jo käynyt sisällä syömässä ja sähisemässä toiselle kissalle. On se kumma ettei vielä kolmessa vuodessakaan ole hyväksynyt Ahududua meille. Montaa minuuttia ei sisällä viihdy vaan tahtoo takaisin ulos....ja minähän päästän.

                                              

                                               

Maija on jo 13 vuotta vanha eikä sitä enää sisäkissaksi saa opetettua, yritetty on. Jos väkisin yrittää sisällä pitää niin karkuun päästyään ei palaa takaisin vaan saa etsiä pitkin kyliä. Kulkekoon nyt sitten vapaana niin kauan kuin kukaan ei sitä nappaa. Kulkuriluonnetta ei niin vain kesytetä.

maanantai 30. elokuuta 2021

Matkamuistot Kreetalta


Ainahan matkoilta tulee osteltua kaikenlaista, tarpeellista ja tarpeetonta. Viime vuosina olen ostellut vain vaatteita ja käyttöesineitä ja jättänyt matkamuistokrääsät kauppojen hyllyille. Suuri osa matkabudjetista meneekin yleensä ostoksiin.

Tällä reissulla olimme n.s. luxushuoneistohotellissa. Kahdesta televisiosta, videolaitteesta ja kylpyhuoneen poreammeesta huolimatta vessasta ei löytynyt saippuaa eikä muutakaan pesuainetta. Heti ensimmäisenä päivänä piti lähteä kaupoille saippuanostoon ja samalla ostin tämän saippuakupiksi. En jättänyt sinne vaan saa toimia kotona korukuppina.


Merenkäynti oli koko ajan niin kova ettei mereen voinut mennä uimaan. Ensimmäisenä päivänä yritin vähän kahlailla, mutta aalto löi heti nurin ja jouduin konttaamaan polvet verillä takaisin rantaan. Kivikkoranta oli kuitenkin täynnä kauniita pyöreitä kiviä ja niinpä sitten keräilimme niitä ja kauniiksi hioutuneita keppejä. Isompiakin kiviä olisi laukkuun mahtunut, mutta empä silloin tiennyt vielä laukkuni painoa.


Tohtori Viktoriakiksen vastaanotolla kysyin saanko pitää kynän muistona ja heti sanoivat että ota vaan monta. Kaksi kehtasin ottaa. 😊


Sairaalassa ei annettu sairaalavaatteita, vaan jouduin olemaan omissani. Kertakäyttötossut kuitenkin annettiin ja kun olivat ihan hyvät kylmillä lattioilla niin otimpa nekin mtkamuistoksi, roskiin olisivat muuten menneet.

Siinäpä minun hankinnat. Olin ajatellut ostella loppulomasta tuliaiset kissanhoitajalle ja muille kun olisin tiennyt rahatilanteen, mutta eihän niitä sieltä sairaalasängystä käsin saanut hommattua. Säästyi rahat. 😄

Mennessä laukku painoi 18,5 kiloa, mutta kun heittelin aurinkorasvat, vanhat kengät sun muuta pois, niin paluulennolla laukku painoi vain 17 kiloa kivistä huolimatta. Eipä ole ennen käynyt näin päin.

Olen aina sanonut että minulle tapahtuu kaikki kolmen sarjoissa. Ensin oli tämä Kreetan sairaalareissu. Sitten sain kylmällä Vantaan lentokentän lattialla jalkani niin kipeäksi että särkylääkkeitä joutuu syömään vieläkin. Vähän on jo parantunut, joten EN mene lääkäriin. Mikä lie tulehdus tuli. Mutta se pahin, eilen katkesi etuhammas juuriaan myöten. Onneksi sain hammaslääkäriajan huomiselle. Ja onneksi joka paikassa voi pitää kasvomaskia ettei tarvitse hymyillä jukisesti harvahampaisena.
🤣
 

Nyt saa sitten epäonni piisata ja kaikki alkaa menemää loistavan hyvin. 😌

keskiviikko 25. elokuuta 2021

Epäonnistunut loma


Olen ollut nyt vuoden tupakoimatta ja laittanut rahat syrjään että pääsemme tyttären kanssa etelään juhlimaan hänen 30-vuotis synttäreitään. Yli 200€ joka kuukausi. Aurinkomatkat kuitenkin perui meidän Turkin matkan jo toisen kerran peräkkäin coronan takia.

Minua niin harmitti että päätin lähteä mihin vain halvalla pääsee meren rannalle ja kohteeksi valikoitui Kreetalla Maleme. Emme ole kumpikaan käyneet aikaisemmin Kreikassa. Ei tosiaankaan ollut meidän paikka. Suuri hotelli keskellä ei mitään.Uima-allasalue kyllä loistava jos ei muuta kaipaa kuin altaalla loikoilua ja baarissa notkumista.. Ranta täysin uimakelvoton kivikkoranta, kovat virtaukset ja koko ajan punainen lippu. Kerran yritin pikkuisen kahlata, mutta en meinannut päästä merestä pois ja polvet verillä lopulta konttasin rantaan.


Loman ainut onnistunut päivä oli kun lähdimme Aurinkomatkojen retkelle saaren toiselle puolelle Elafonisin rannalle. Matka kulki pitkin jyrkkiä vuoristoteitä ja maisemat olivat kieltämättä mahtavat ja upeat.


Perillä rannalla juuri sellaista rantaelämää jota olin kaivannut. Leppeä tuuli vilvoitti helteessä ja merenpohja hienoa vaaleanpunaiseen vivahtavaa hiekkaa. Todella pitkälle matalaa rantaa jotta meikäläinenkin uimataidoton sai kahlailla sydämensä kyllyydestä. Edes valtava ihmismäärä ei haitannut sillä rantaa oli todella pitkälle. Jos joku Kreetalle suuntaa niin suosittelen lämpimästi Elafonisin rannalla käymistä.


Siihen se onni sitten loppuikin. Sylkirauhanen oli jo pari päivää ollut tulehtuneena ja kun poski alkoi turpoamaan kunnolla, niin lähdin käväisemään lääkärissä. Pätevän tuntuinen tohtori Victoriacis määräsi lääkket ja luulin sillä selviäväni.

Parin pillerin jälkeen aloin kuitenkin oksenteleman niin rajusti ettei vesikään pysynyt sisällä. Seuraavana aamuna olin jo niin heikkona että pyysin lääkärin hotelliin. Ei tarvinnut kauaa odotella kun hän saapui. Hän katsoi minut hätätapaukseksi ja lähetti minut sairaalaan saamaan lääkkeet suoraan suoneen.

Luulin selviäväni siitä ihan päiväkäynnillä, mutta kun he toivat rullatulin huoneeseen ja ilmoittivat pitävänsä minut useamman päivän, löin käteni ylös ja sanoi "nononono!!!" Siitähän se riemu repesi.

Lääkäri alkoi huutamaan minulle suoraa huutoa: "Kumpi meistä on lääkäri, sinä vai minä. Kumpi meistä tietää paremmin.  Syyttä täälä ei ketään osastolle määrätä. Ei tämä ole mikään vankila. Kyllä sinä voit lähteä, mutta ensin allekirjoitat vastuuvapauspaperit ja maksat heti tähän asti kertyneen laskun sillä vakuutus ei sitä korvaa kun sinä kieltäydyt hoidosta. Ole hyvä ja mene maksamaa". 

Meiltä oli molemmilta otettu coronatesti ja minulta muutama verikoe, joten päätin maksaa ja lähteä nauttimaan lomastani. Kassalla sain laskun, SEITSEMÄNSATAAEUROA !!!! Eihän minulla ollut mukanani kuin vajaa satanen. Itkua tuhertaen menin kysymään voisikon sittenkin jäädä sairaalaan. Pitkällisten neuvottelujen ja vihaisten silmäilyjen jälkeen  minut hyväksyttiin takaisin potilaaksi.


Siinä vaiheessa minulla oli jo valtava nälkä ja jano ja kysyin voisinko saada jotain syötävää.  Tilanteesta huolimatta ei voitu tyttären kanssa kuin nauraa tälle minun aterialleni. Pieni pala kanankoipea, puolikas sitruuna  ja "soppaa". Soppa oli lämmintä vettä ja oliiviöljyä, ei muuta. Muuta en jättänyt syömättä kuin kanan luun ja sitruunankuoret.😋




Edes sairaalavaatteita ei annettu, vaan makasin yön yli omissa hikisissä vaatteissani. Tytär toi seuraavan aamuna yöpaidan ja puhtaat aluvaatteet ja heti tuntui olo paremmalta. Samalla toi kirjan ja käsityöni, joten aikakin alkoi sujumaan vähän mukavammin. Minä kun puhun vain vähän englantia enkä sanaakaan kreikka niin meinasi aika käydä pitkäksi ja tunsin oloni todella turvattomaksi.


 Yksityissairaala ja hyvin oli rahastamisen tuntua. Jos poski on turvoksissa, niin miksi otetaan esim. keuhkoröntgen ja laitetaan kardiologin tutkittavaksi. Koskaan ei ole minusta otettu niin paljon kokeita ja niin pienen mitättömän vaivan takia . Lopulta makasin siellä tiputuksessa ja melkein tunnin välein käytiin mittaamassa verenpainetta sun muuta.


Aurinkomatkoille annan suuren miinuksen. Minä kielitaidoton eläkeläismummeli olisin todella tarvinnut apua sairaalaan selvittämään mikä on tilanne ja milloin pääsen pois. Am-matkoille pääsin vain chatin kautta ja vaikka pyysin apua minun käskettin vain kääntyä oman vakuutusyhtiöni puoleen. Onneksi edellisen lääkärissäkäynnin takia minulle soitettiin Tanskasta Kansainvälisestä sos-palvelusta (suomenkielellä) ja he alkoivat auttamaan minua toisena päivänä. Laittoivat oman lääkärinsä selvittämään miksi olen sairaalassa ja milloin pääsen pois. Se laittoi asioihin vähän vauhtia. Lauantai-iltana klo 19 sain tiedon että pääsen lähtemään seuraavan aamun lennolla kotia. Siinä ne sitte meni viimeiset lomapäivät hermoillen ja itkua tuhertaen.

Jäihän minulle sentää komeat mustemat muistoksi. Onneksi oli kieli- ja nettitaitoinen tyttäreni Emine mukana melkein koko ajan, muuten en olis pärjännyt näin hyvin.

Aurinkomatkoille laitoin haukkumakirjeen ettei sairas vanha kielitaidoton ihminen saa minkäänlaista apua jos joutuu sairaalaan.  Aikasempina vuosina ei tietääkseni näin ole ollut.


Vaan ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Säästyi rutkasti rahaa kun ei ehditty shoppailemaan edes tuliaisia. Itselleni kerkesin ostaa saippuakupin ja käsirasvan, en muuta ja tytär myös osti saippuakupin ja pienen lumisadepallon.

Tytär paluulennolla kuvasi You tubeen äidin helpotuksen. Jos näkyy, niin laittakaa äänet päälle 😚


maanantai 9. elokuuta 2021

Juna-Jussi


Ollessani parivuotias vuotta nuorempi pikkuveljeni oli kesän tätini hoidossa. Palatessaan kotiin minäkin pääsin juna-asemalle vastaan. Jussi oli kuitenkin kasvanut kesän aikana, joten minä olin pettyneenä lausunut: "Ei tullu meijän Jussi, tuli Juna-Jussi".

Kun nyt pyydettiin tekemään miestensukat keltaisella veturilla tuli muisteltua pikkuveljeä moneen otteeseen. Hänen kanssaan oli mukava leikkiä ja painia.


Suuri saalistaja 😆 Ahududu on viihtyy nykyään pitkiä aikoja pihalla narunpäässä. Vanha "pömpelikin" on päässyt taas käyttöön. Koko ajan on kuitenkin vahdittava ettei pääse lujahtamaan karkuun.


Narun päässä on hankala saada saalista, mutta eilen sekin onnistui. Ylpeänä tuli sisälle näyttämään saalis suussa. Kerran se pääsi karkuunkin, mutta onneksi sai vielä kiinni ja sitten ulos nautiskelemaan herkkua. Syönnin jälkeen köllähti kyljelleen nurmikolle makaamaan sen näköisenä että "Hohhoijaa kylläpä masu on nyt täynnä". Siis saalis oli pieni perhonen. 😆

Ei se saaliin koko, vaan se onnistumisen ilo. 😽


 

keskiviikko 4. elokuuta 2021

Kettu-urakka

Tavoitteena oli 30 pientä ja 5 isoa kettua ja nyt on viimeisetkin valmiina. Huh mikä helpotus. Mukava päästä välillä vaikka sukan tekoon. Niin piti kiirettä ettei oikein ole ehtinyt blogiakaan seuraamaan. Jotain erilaista nyt äkkiä puikoille ettei pääse vauhti hiipumaan. 😁


 

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Elämä on ihanaa, sittenkin.


Tytär kävi Säynätsalon kansakoulun lopetusmyynnissä ja soitti sieltä haluaisinko pahvisia opetustauluja. Tottakai halusin. Itse sai määrätä hinnankin, joten osti 5 kpl/10€. Tämä Enlannin kesää esittävä suurikokoinen sopii meille kesätauluksi oikein hyvin.


Minulla on yli viikon ollut kova ylävatsakipu, mutta eihän lääkäriin voi mennä kun ei verta valu mistään. Niin on sattunut ettei ruokakaan ole maittanut. Vain jotain mietoja, puuroa, banaania y.m.s. Itse tohtoroin netistä että ilmeisesti mahahaava, mutta ei siihen lääkäritkään muuta määrää kuin närästyslääkettä ja jotain vatsakalvoja suojaavaa. Poika poikkesi vaimonsa kanssa perjantaina ja hakivat jotain voimakasta närästyslääkettä apteekista.  Tänään kolmas päivä sitä ja nyt alkaa kipu hellittää.  Kyllä elämä tuntuu ihanalta kun vain välillä pikkuisen polttelee mahassa. Eipä tarvi varata lääkäriaikaa huomenna.


Nyt on nautiskeltu oikein kunnolla. Eka kertaa tänä kesänä pystyttiin kissan kanssa oleskeleman rauhassa takaterassin nurmikolla.  Ei ollut hyttysiä, eikä paarmoja, eikä remonttimiehiä ja ilmakaan ei ollut liian kuuma. Kerrassaan ihana ja nautinnollinen kesäpäivä.
 

maanantai 12. heinäkuuta 2021

Huh hellettä


Eipä juuri muuta jaksa kuin istua jossain varjossa heiluttamassa virkkuukoukkua. Minulta kysyttiin laumaa kettuja, joten näitä nyt sitten syntyy. Edes blogia en ole ehtinyt päivittämään kun täytyy virkkailla. 😅


Onhan näitä helteitä nyt ollut, mutta helpolla me silti vielä täällä päästään. Juttelin kaupugilla erään vanhemman iranilaisen herran kanssa ilmoista. Hänen kotiseudullaan on kuulemma nyt 50 asteen helteitä ja ihmiset nukkuvat talojensa katoilla. Vesi ja sähkö ovat poikki. Valtiolla olisi rahaa, mutta talebanit ryöstävät kaiken. Tuomoiseen kun vertaa, niin meillä on asiat aivan hyvin. Kotimatkalla bussissa päätin että heti lakkaan valittamasta helteistä ja muusta. Meillä on vettä ja sähköä ja tuulettimet senkun surisee.


Tämä kettu-äiti on saanut kuutoset. Eikä nämä ketut tähän lopu vaan tehtailu jatkuu edelleen.

 

keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Joulu Juhannuksena


Ensimmäiset joululahjasukat valmiina. Isot miestensukat toivotulla jalkapallokuviolla. Kuvio löytyi pinterestistä ja on jälkeenpäin silmukoitu.


Ensimmäinen joululahja saatu.😊

Eräs kylämme nuorista rouvista oli lukenut blogistani että etsin ruskeaa Tennesee-lankaa. Kun sattui kaupungin kirpparilla näkemään, niin osti ihan minua varten.  Kun emme toisiamme juurikaan tunne, hän piti lankapakettia autossaan antaaksen sen kun kylällä joskus tapaamme. Eihän siinä mennytkään kuin kolme vuotta kun satuimme juhannuksena yhtä aikaa kauppaan. Onneksi lanka ei ole pilaantuvaa tavaraa, eikä haittaa vaikka kortissa onkin hyvän joulun toivotukset. Taas saan tehtyä muutaman apinan. Ihania ihmisiä meidänkin kylällä. 😘


Käytän noissa pehmoissani Dropsin Muscat-lankaa ja se onkin nykyään ollut kesäkuussa aina tarjouksessa. Silloin tulee tilattua reilu määrä ja säästyy monta euroa.

En vain ymmärrä miksi se pitää lähettää samasta paikasta samana päivänä niin monessa pikku laatikossa. Katti on kyllä tyytyväinen kun sai oikein rivitalon. Jokaisessa laatikossa pitää vuorollaan nukkua, pylly näkyy tuolta keskimmäisestä tällä kertaa.



On niin kuuma että sekä katti, että katin heinä nuutuvat ikkunalla. Vaan eipä valiteta, kohta se on taas syksyn räntäsateet ja talven pakkaset. Nyt nautitaan.



 

maanantai 14. kesäkuuta 2021

Punahilkka


Virkkuukoukku tuntuu tosiaan kasvaneen käteeni kiinni, sillä en osaa millään lopettaa.  Tällä kertaa käytin villalankojen loppuja ja tein Punahilkan. Varmaan menossa mummon luo kun on kukkakimpun kerännyt käteensä. Toivottavasti susi-hukka ei tällä kertaa sekaannu asiaan.



Illan tullen Punahilkka riisuu hilkan päästään ja hamekin lähtee pois. Kukkaset ranteesta on myös irti otettavissa.  Toivottavasti joku pikkutyttö haluaa tämän omakseen.


Päätin hävittää vanhan rikkinäisen nojatuolin joka on toiminut enää kissan petinä.  Roskiksen ovessa lukee kuitenkin ettei saa jättää huonekaluja eikä elektroniikkaa. Siis linja-autollako lähden raahaamaan isoa tuolia kaatopaikalle kymmenien kilometrien päähän kun en omista omaa autoa.

Ehei, meikäläinen otti vasaran käteen ja alkoi hommiin. Sain sen hakattua vielä tuota kuvaakin pienempiin osiin. Nyt se ei ole enää huonekalu, vaan kasa keppejä ja täytteitä. Hyvin mahtui roskikseen  😉

Eikä ollut ensimmäinen kerta. Kerran olen purkanut ison pyykkikoneen meisseli apuna ihan pieniin osiin. Ainoastaan pohjassa ollut suuri betonimötikkä ei sopinut roskiin, joten sen laitoin koristamaan kukkapenkin reunaa. Kyllä hätä aina keinot keksii.


Kissa ei kovin ilahtunut puuhistani, vaan valloitti kostoksi minun käsityötuolini. Eiköhän tuostakin vielä jonkunlainen sopuratkaisu löydy.

 

lauantai 29. toukokuuta 2021

Voihan kettu


Muuta en juurikaan ole ehtinyt tekemään kun olen urakoinut kettuja. Ahkerasti olen koukkua heiluttanut ja nyt ne ovat valmiina, kaikki 20 pikkukettua.


On tyttöjä kukka helmassaan, kaikki vähän erinäköisiä.


Poikien porukka, osalla paita, osalla henkselihousut. Enempää ei kettulapset kesällä päälleen kaipaa.


Nämä kaksi halusivat erottua porukasta ja valitsivat ylleen raidalliset vaatteet.


Kerrankin osui lankatilaukseni nappiinsa, sillä tämän verran jäi oranssia kettulankaa jäljelle. Lankana olen käyttänyt Dropsin Muscattia, luottolankaani.

Mitähän sitten seuraavaksi ? Ajatuksia ja ideoita kyllä piisaa, mutta on vaikea valita mistä jatkaa. Oliskohan sittenkin viisainta siivota kotona  ja laittaa pieni pihani kesäkuntoon. 😊




 

tiistai 18. toukokuuta 2021

Toinen rokotus


Nyt on sitten toinenkin rokotus otettuna ja toivottavasti se piisaa. Ensimmäisen jälkeen ei tullut mitään vaivoja, mutta nyt nosti toisena päivänä kuumeen ja yläkropan lihaksia särkee. Onneksi tuli käytyä hamstraamassa ruokaa samalla reissulla ja jääkaappi on täynnä. Ruoka ei kyllä maita, mutta saampahan hyvällä syyllä nyt ihan vaan makoilla ja nukkua koko päivän.


Eräs ystäväni lähetti suloisen kuvan kissoistaan ja haluan näyttää sen teillekin.. Siinä on kuivausteline päässyt parempaan tehtävään.  Aikanaan olen tähän maataloon antanut monet kissanpennut, mutta nykyäänhän meillä ei niitä enää synny. Näistäkään ei taida kukaan olla meiltä lähtöisin.

Nyt takaisin vällyjen alle sairastaamaan.





 

tiistai 11. toukokuuta 2021

Voi voi, vähän harmittaa



Tämä sievä ruusu ei harmita. Voitin sen paikallisen kukkakauppiaan Fb sivuilta arvonnassa. Niin kauniisti pakattukin että näyttää tosi arvokkaalta.




Mutta tämä kyllä vähän harmittaa. Poika oli ostanut hyvissä ajoin komean hortensian . Miesten tavoin jättänyt sen autoon odottamaan luovutusta. Eihän tämä kukkaparka tykännyt yöpakkasista eikä kuivuudesta vaan alkoi kuolemaan. Ei vielä äitienpäivänä sentään näin pahalta näyttänyt mutta nyt näyttää. Olen siitä jo pahiten kärsineitä latvoja leikellyt pois ja antanut runsaasti vettä ja rakkautta. 

Nyt apua, tietääkö kukaan onko mitään enää tehtävissä?   Haluaisin tämän kyllä vielä pelastaa.😢

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Roskakasoja penkomassa


Koiraansa ulkoiluttava naapuri huomasi lähistöllä purettavan varaston pihassa mielenkiintoisia roskakasoja ja kävi kysymässä saisiko niitä penkoa. Lupa tuli ja minäkin innostuin halemaan sieltä tiiliskiviä kukkapenkkini reunaan. Nyt tulee siistin näköinen kunhan laitan sen kuntoon.


Vaikka en ollut ensimmäisenä paikalla , niin "valitettavasti" löysin muutakin pelastettavaa.  Hienoja vanhoja huonekaluja, mutta niin huonokuntoisia etteivät olleet enää pelastettavissa. Pari kukkapylvästä terassilleni nappasin kuitenkin mukaan ja nämä muut aarteet. Ihanan keltainen emalikansi, mutta laakeriseppele on vain muovia, kyllä se silti pihalle kelpaa.


Suuri lasimalja on aivan ehjä ja pohjassa näin hieno lintukuvio. Enköhän sille jotain käyttöä keksi.


Tämä pieni penkki on tosi mieluinen löytö terassilleni. Kunhan pesen ja putsaan sen kunnolla, niin eiköhän siitä vielä käyttö-esine tule. Kaksi saman mallista pitempää penkkiä olivat jo niin lahot ja homeessa että raaskin jättää sinne.

Nyt kun saisin pysyteltyä sieltä pois etten mene lisää haalimaan romuja 😆