lauantai 3. joulukuuta 2022

Joulumyyjäisissä


Meidän kylän joulun avajaisissa oli Yrittäjänaisilla joulutori josta minäkin onnistuin saamaan paikan. En kyllä kuulu mihinkään järjestöön, mutta huolivat silti. Myyjäiset kestivät vain kolme tuntia, mutta kauppa kävi minulla ainakin oikein mukavasti.

Harmittaa kun en muistanut ottaa kuvaa lähdöstäni. Kun sidoin rollaattoriini taittopöydän, tuolin , kaksi isoa kassia käsitöitä ja pienemmän kassin muille tarpeellisille (esim. virkkuulle) niin olihan se ihan taidonnäyte ja varmaan aika huvittavan näköistä. Vaan eipä ollut muuta keinoa saada tarvikkeita tuonne parin kilometrin päähän. Täällä maasudulla kun ei taksitkaan lähde ajamaan noin lyhyttä matkaa. Se siitä taksiuudistuksesta seurasi, ärrrhhhh.



Näitähän minulla oli muutama ja enemmänkin olisi saanut olla. Kesken loppuivat sillä nämä ovat turvallisia ihan pienimmillekin lapsille.


Pikku tonttuja tein kiireellä muutaman ja hyvin kävi kaupaksi nämäkin. Taustalla jämälankapatalappuja.


Viimeisenä iltana viimeistelin vielä Pipsa-possun kun kuuluu olevan lasten suosikki.  Pistin ihan kohtuullisia hintoja sillä parempi lasten käsissä kuin komeron nurkissa pölyttymässä. Pehmot menikin kaikki, mutta sukkia vielä jäi sillä niitä oli muillakin myynnissä. Ensinvuonna tiedänkin varautua suurella kasalla pelkkia pehmoja. 

Oli minulla vaan ihania asiakkaita, kukaan ei tinkinyt vaan päinvastoin muutama halusi maksaa enemmänkin. Eräskin nuori mies jonka ostokset teki 22€ halusi välttämättä maksaa 30€, harvinaisen antelias mies. 


Naapuri pöydässä oli myynnissä tosi halvalla ihania piparkakkutöiä. Tämä ihastuttava pieni mökki maksoi vain 5€, joten pakkohan se oli ostaa kun vielä kerkesin. Kyllä hänen työnsä kävikin nopeaan kaupaksi.

Nyt en enää aio tehdä toisille mitään, vaan paneudun omien joululahjojen tekoon. Joulutavaratkin on vielä ulkokomerossa , joten kyllä tässä vielä puuhaa piisaa ja voi tulla vielä kiirekkin.

Toivotan mukavia joulunaluspuuhasteluja teille kaikille 🤶



 

perjantai 25. marraskuuta 2022

Kissataulu


 Vuoden tauon jälkeen lähdin taas mukaan Kansalaisopiston maalausryhmään. Ensin piti taas tutustella maaleihin ja tein itselleni kissataulun. Pohjaksi löysin kierrätyskeskuksesta metri kertaa metrisen sisustustaulun hintaan 5€, eli iso on. Keskellä kissoja vahtimassa on entinen koirani Eetu. Ehkä vielä muuttelen tätä, en tiedä vielä.  Itseäni nauratti koko ajan tätä tehdessäni eli siitä tuli oikea hyväntuulenkuva.

Se olis tänään taas Kaisan kaljamat, näkyykin ulkona sataneen yöllä uutta lunta. Tytär keksi pienenä vaikeitten sanojen tilalle omia sanojaan.  Tämäkin päivä on siitä lähtien ollut meillä nimeltään Kaisun Kaljamahat. 😁

sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Eikö nämä ikinä lopu


No ei lopu. Sitähän minä teen mitä pyydetään. 😊 Ja mukavahan näitä on tehdä. Nämä kissat ovat oma suosikkini ja näihin saakin kivasti käytettyä lankojen loppuja.


 Ja toki vielä kettujakin. Niin paljon on oranssia lankaa tullut tilattua että lisää pitää tehdä saadakseni varastoani vähennettyä. 

Seuraavaksi teen kyllä jotain muuta. Kiire alkaa olemaan joululahjojen kanssa vaikka kesällä jo aloin niitä suunnittelemaan. Aina se yllättää niin kuin ensilumikin. Tämä vähäinen lumimäärä tällä hetkellä piisaisi kyllä minulle. Vielä pääsee rollaattorilla kauppaan ihan hyvin, mutta kohta on taas vaikeuksia.  Oijoi, en tykkää talvesta.

tiistai 8. marraskuuta 2022

Taas niitä samoja


Joulu lähenee ja näitä vanhoja tuttuja malleja kysytään. Teenhän minä sen kun kerkiän. 

Apinoiden takana "hautakiveni" 😉 . 11 vuotta sitten kun mahastani leikattiin syöpä satuin näkemään tämän enkelipatsaan edullisesti kirpparilla. Ostin pois ja sanoin että tämän kummempaa kiveä en sitten haudalleni halua. Eipä ole onneksi vielä ollut tarvetta. 😊


Sarja pieniä Viiru-kissoja. Pesosta en ole vielä innostunut tekemään.


Nämä ovat tavallisia suomalaisia maatiaiskissoja. Näitä on puolivalmiina lisääkin tulossa.


Samoin pieniä kettuja on tulossa lisää. Teen näitä nykyään vähän liukuhihnatyylillä. Ensin kasa päitä, sitten muita osia läjä ja lopuksi se tylsin vaihe, eli osien yhteen ompeleminen.  Sillä tyylillä tulee suhtkoht samanlaisia eikä tarvitse ohjeita ylös kirjoitella,.

Kunhan näistä pääsen eroon niin ehkä ehdin vielä kutoa omalle pojalleni toivomansa villasukat.

 

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Pieniä lahjoja pienokaisille


Tytär pyysi tekemään tossut ystävänsä vauvalle. Olen joskus tehnyt näitä puputossuja ja halusin tehdä taas samanlaiset. Ohje on Suuri Käsityö lehdessä 11/2000. Onhan minulla se lehti, mutta joku "viisas" oli irrottanut ohjeen sinne "parempaan talteen". Joistakin kirjastoista tämän olisi vielä saanut, mutta kaukolainaus olisi maksanut hurjan paljon. Kyselin sitten fb:ryhmissä ja sainkin ostettua lehden ohjeineen ihan sopu hintaan Kuusamosta. Jos ehdin niin näitä voisi tehdä lisääkin joulumyyjäisiin.


Kahdelle pikkutytölle pienet kissat. Nämä mahtuvat sopivasti käteen ja taskuun. Neuloin 32 silmukalla suljettua neuletta ja kerrosluvut näkyvät tässä.
 

Nopea valmistaa ja voi muokata eri eläimiksi, nukeiksi tai vaikkapa tontuiksi.  Eläimiin pää kannattaa päätellä suorana niin siitä on helppo ommella korvat sivuille. Toissa talvena tein possuja tällä tavalla ja olivat oikein hauskan näköisiä. 

Joko se joulu alkaa tuntumaan ? Meille jo kirpparilta yksi pieni tonttu kotiutui kirjahyllyyn istuskelemaan.


 

sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Sukkia pikku prinsessalle


Eräs iso-äiti pyysi sukkia prinsessalleen ja kun en oikein tiennyt minkä tyylisiä halusi niin tein erilaisia. Kaikki kokoa 20-22. Olipa vaikea saada juuri sopiva koko, monta kertaa jouduin kärjen purkamaan.  Nämä Socki-lankaa kukalla koristeltuna. Otin ruskean värin välistä pois että tulisi hempeämmät.


Prinsessoilla pitää olla pitsiä, näissä varressa valepalmikkoa. Lanka jotain vauvalankaa omista kätköistä, vyötettä ei enää ollut.


Nallelangasta kissasukat. Väri on oranssi kuvasta poiketen. Naamakuvio Lankavan sivuilta lapasen ohjeesta


Pupusukat myös Sockkia ja ohje sieltä Lankavan sivuilta lapasista. Tarkoituksella en halunnut tehdä pienokaisen sukkia 7-veikasta. Omat lapsenlapseni eivät halunneet pitää siitä tehtyjä sukkia kun ne kuulemma raapi ja kutittaa. Socki on paljon pehmeämpää. 

Nyt olis vielä ehdittävä tehdä "kaljatuoppisukat " omalle pojalle. Onhan tässä onneksi vielä pari kuukautta aikaa jouluun..

 

maanantai 10. lokakuuta 2022

Sukkia skottitytöille


Tytär kertoi kahdesta pienestä skottitytöstä, jotka ovat vähän aikaa sijaiskodissa hänen ystävänsä vanhempien kotona. Tytöt ovat huostaan otettu vanhempiensa huume-ongelman takia.

Jotenkin se vaan liikutti minua niin, että päätin kutoa heille edes villasukat varpaita lämmittämään ja mukaan lähtee pienet  virkkaamani pehmolelut. Sukat ovat kokoa 25 ja 29 ja neulottu molemmat sockilangasta. 


Ja mitäs näistä. Ihan tavalliset raitasukat pyynnöstä tehty 7-veikka langasta koko 39. Raitasukat ei minusta mitään ylimääräistä hörhellystä kaipaa.


Ettei taito pääse unohtumaan meikäläiseltä, niin tietenkin kasa apinoita. 😆 Harmi kun en mistään enää saa tummanruskeaa Muscattia tai Tenneseetä, vaan joudun käyttämään paljon pehmeämpää turkkilaista lankaa. Onneksi sitä tuli hamstrattua taas viime lomalta ja Virosta näköjään saa lisää, vaikkakin kalliimmalla hinnalla.

kuva netistä

Tyttären miespuolinen ystävä Skotlannista on tulossa ensimmäistä kertaa Suomeen tyttären luo. Tytöllä on nyt paniikkinappula pohjassa siivota koti edustus kuntoon. Itse laittoi minulle tämän videon, hahaha. Lupasin mennä auttamaan jos tarve vaatii, mutta vielä kuulemma selviää yksinkin.









 

lauantai 24. syyskuuta 2022

Kiireistä syksyä


Syksy on niin kiireistä aikaa, ihmiset keräävät satoa ja kulkevat metsissä marjoja poimimassa. Minä en kipeitten polvieni takia metsissä kömyä, vaan poimin marjani kaupan pakastealtaasta.

Kiirettä pitää silti niin ettei tahdo ehtiä blogia kirjoittelemaan. Kesästä lähtien on tullut toiveita joulua silmällä pitäen ja kyllähän minä yritän ahkerana virkkailla. Muutama ketunpoikanen valmiina ja puolivalmiina iso kasa.


Samoin apinoita on valmistumassa, vasta pari valmiina, mutta apinanosia ja kasassa.


Sukkiakin on toiveissa ja yhdet nyt valmiina . Ihan perus miesten raitasukat 7-veikasta toivotun värisenä. Seuraavat sukat ovatkin sitten pienemmät



Ahududukin luulee keräävänsä talvivarastoja. Viihtyy nykyään päivät pitkät narun päässä ulkona ruusupensaassa. Pensaikossa on kai useampikin päästäisen pesä ja niitä on mukava kytätä. Saalistakin tulee ja se kiikutetaan tietenkin sisälle. Saan ollakin tarkkana ettei raatoja jää nurkkiin mätänemään. Kissathan eivät syö päästäisiä, maistuvat kai niin pahalle, pyydystävät vaan.



kuva netistä


Vähän haluan mieltäni purkaa. MIKSI jotkut ihmiset ovat niin ilkeitä, vai onko se vain tyhmyyttä

Kaupan kassalla entinen työkaveri tuli suurella äänellä tytärtäni arvostelemaan. Minua saa haukkua, sille olen jo immuuni, mutta lasteni arvostelu saa minut todella suuttumaan. Hän suurella äänellä paapatti kuinka tyttäreni elämä on aivan pilalla jos ei ala heti laihduttamaan ja kuinka turhaa hänelle on koulun käynti. Menin niin hämilleni etten osannut edes takaisin mitään sanoa, mutta mieleni kyllä kunnolla pahoitin. Enää en ole hänen ystävänsä, käännän selkäni tästä lähtien. Ei minun tyttäreni elämä kuulu hänelle mitenkään. Pää-asia että tytär itse on tyytyväinen ja onnellinen, ei kaikkien tarvitse olla samasta muotista.

Illalla katselin tähtitaivasta ja ajattelin kuinka pieniä murusia olemme avaruudessa ja kuinka mitättömiä ovat huolemme. Kuinka ahdasmielinen on ajattelutapa ihmisellä joka ei koskaan ole käynyt omaa kylää kauempana. Vaikkei avaruudessa asti käykkään, niin matkailu avartaa ajatusmaailmaa, näin se vaan on.

Minä jatkan virkkailua ja yritän unohtaa moiset tuttavat. Joulumyyjäiset lähenee ja mukava olisi sinnekin jotain saada aikaiseksi.



sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Turkissa herkuttelua


Turkkilainen ruoka on niin hyvää että siitä kannattaa tehdä ihan oma postaus. Ruoissa käytetään paljon vihanneksia ja annokset asetellaan kauniisti tarjolle. Kyllä me tytöt sitten herkuteltiinkin, kertaakaan ei käyty niin sanotuissa turistiravintoloissa. . Katsottiin missä paikalliset syö ja sinne. Hyvää ja halpaa.

Ensin köfte. Voiko lihapulla-annos olla kauniimmin esille laitettu. Juomineen noin 4,50€/henkilö.


 Tämän nimeä en muista. Ohut leipä jonka sisällä juustoa ja lihaa, päällä kastike. Lisukkeet eri kipoissa. Erittäin herkullista. 



Meidän suursuosikkimme, Adana kebab. Tämmöistä syötiin useampaan kertaan, on niin hyvää Tukissa.


Iskenderkebab ihan katukahvilassa nautittuna. Erittäin edullista ja maittavaa. Tätä pitää saada ainakin kerran joka lomalla.


Välillä pieneen nälkään meseitä. Itse käytiin sormella näyttämässä mitä halutaan suuresta valikoimasta. Leipä on juuri paistettu meitä varten ja ihanaa.


Tyttärellä oli syntymäpäivät joten hänelle pienen pieni täytekakku leipomossa. Turistikahvila, joten hinta suhteellisen kallis. Hyvä kakku kuitenkin, piisasi kahdelle mainiosti.



Sitten taas Adanakebabbia toisessa ravintolassa, on se vaan niin hyvää kun vielä pyytää sen tulisemman version.



Tytär otti jälkkäriksi baklavaa ja jäätelöä, minulle turkkilainen kahvi. Näin kauniissa kupissa tarjoiltuna, lautasella turkkilainen karamelli. Pakko oli ostaa kotiakin tämän tyyppisiä kahvikuppeja vaikka yhtä kauniita en löytänytkään. Keittimiä minulla jo onkin muutama ja tieto miten kahvi valmistetaan.


Leipomossa tuli poikettua useamminkin, sillä kukapa voisi vastustaa ihania leivoksia, en minä ainakaan.


Kun päivisin on noin 40 astetta ja yölläkin lähemmäs 30, niin jäähilejuoma maistuu taivaalliselta. Viina ja olut ei meille maistu, mutta tätä meni useampikin litra eri makuisina.


Tyttären isä osti hänelle turkkilaisia makeisia. Kalliita, mutta herkullisia. Rasiaan saa itse valita mitä makuja haluaa ja kaupassa tietenkin ensin maistellaan eri vaihtoehtoja.



Toisenkin kerran tätä leipärullaa. Eri ravintolassa ja nyt kanatäytteellä. Edellistä paikkaa kauniimmin laiteltu. Tähän ravintolaan ehdottomasti uudestaan, hyvä ruoka ja erittäin ystävällinen palvelu.


Ayran, jugurttijuoma, virkistävää ja ruokaisaa. Kuparimukista tarjoiltuna  piimäkin on ylellistä.


Tytär onnistuu aina ottamaan minusta niin "kauniita" kuvia. Vai onko vika sittenkin mallissa 🤣 Frouva siinä niin komiana vetää mansikkapirtelöä naamaansa. 

Kun rannalla maatessaan voi sormia napsauttamalla tilata pojilta ruokaa ja juomaa viereensä, niin tuntuuhan se tosi yllelliseltä. Olispa kotonakin semmoinen palvelu. 🤣







 

lauantai 3. syyskuuta 2022

Marmaris ja kissat




Koko talven pihistelyn ja ahkeran virkkailun tuloksena loma Turkin Marmariksessa.     ( Kyllä kannatti lopettaa se tupakanpolttokin). Niin kaunis näkymä oman hotellimme parvekkeelta yö-aikaan.


Vaikka lämpöä oli välillä jopa 45 astetta,  hyvin sen kesti kun pysyi meressä kaulaa myöten olkihattu päässä.

Rannalla me emme jaksa loikoilla ja sekin vähä aika tiiviisti varjon alla 50 suojavoidetta iholla. Hyvin se näytti silti ruskettavan.

Päiväsaikaan olkihatusta oli suuri hyöty ja jos se unohtui hotelliin niin uutta ostamaan lähimpään kauppaan. Nyt minulla on melkoinen olkihattukokoelma.


Sitten niistä kissoista. Niitähän siellä riittää joka paikkaan ja niistä pidetään hyvää huolta.Onkimiehen kissat näyttää saaneen kalaa runsaasti, ovat sen verran pullukoita.



Minä sain hotellin aamiaisella heti oman kissan joka odotti saapumistani uskollisesti. Tiesi että kyllä tuo höppänä mummo antaa osan makkaroistaan kun nätisti pyytää.


Kulkiessa sai olla tarkkana ettei kävele kissan päälle. Niitähän makoili päiväsaikaan joka paikassa ja ihmiset kiltisti väistivät niitä.


Paikallinen eläinsuojelujärjestö joka leikkasi kulkukissoja oli joutunut lopettamaan ja sen kyllä huomasi. Kissojen määrä oli lisääntynyt huomattavasti ja pieniä pentuja näkyi kaikkialla. Onneksi turkkilaiset rakastavat kissoja ja pitävät kulkureistakin huolta. Ruoka- ja vesikuppeja näkyi kaikkialla, jopa pankkien edustoilla. Kauppiailla yleensä vähintään yksi kissa liikkeessään.


Leikatun kissan erottaa turkissa korvista. Korvan kärjestä on nipsaistu pala pois. Paljon sitä näkikin kissoilla.


Tämä söpöläinen leikki moskeijan pihalla ja halusi meistä leikkikaveria. Meidän täytyi käydä monta kertaa sitä ihailemassa. Tätä tarjottiin kovasti meille omaksi, mutta maahan tuonti on niin monimutkaista ja vaikeaa että meille se oli mahdotonta. Tyttärelle iski kova kissavauvakuume, mutta pakko se vaan oli jättää sinne. Eiköhän me tavata se ensi kesänä taas. 


Tässä äskeisen sisar, suloinen hänkin. Värit vähän kuin meidän Ahududulla. 


Näitähän nyt sitten piisasi ja tytär jaksoi kuvailla. En silti kaikkia viitsi tänne laittaa vaikka monta laitoinkin.


Toki koiriakin näkyi, tämä varsinainen "rantaleijona". Saapui rannalle makoilemaan kun turistit olivat häipyneet. Luultavasti kulkukoira, ainakaan omistajaa ei näkynyt kertaakaan.



Selkeästi kulkukoira tämäkin , mutta niin kiltti. Totteli heti minua kun vähän komensin. Leikatun kulkukoiran erottaa siitä että sillä on pieni keltainen merkki korvalehdessä.

Rantapojat näitä näyttivät ruokkivan ja rapsuttelevan. Turkkilaiset ovat yleensä  hyvin eläinrakkaita


Nyt sitten vaan jäädään haaveilemaan ensi kesästä ja pidetään kulut minimissään. Eiköhän taas päästä reissuun.

Huom. kissahan se sielläkin  ylhäällä keskellä menossa ikkunasta kotiin.😸