Puhutaan kanssaihmisistä selän takana

Viltsu Mari oli niin kauniisti kirjoittanut blogistani, että yritän jatkaa haastetta. Seuraan valtavaa määrää blogeja ja sieltä on vaikea valita vain muutamaa. Arvelen että kaikki eivät välttämättä välitä tämmöisestä "julkisuudesta" (vilkutus sielunsiskolleni) ja osa ihanista bloggareista on tässä vuosien varrella lopettanut kirjoittamisen. Kuvan kopioin facebookista ja vanhat tekstit ovat myöskin facebookista Äkkilähtöjä menneisyyteen sivuilta

Ensin pari vanhaa tuttua:

*Vekki*,  blogituttu jo vuosien takaa. On siinä niin taitava käsityöntekijä että ihmetellä pitää. Eipä taida semmoista käsityölajia olla mitä Vekki ei hallitsisi.  Olen vallan ihastunut Vekin tonttuihin ja muihin hahmoihin ja on ollut "ihan pakko" ostaa muutama itsellekin, on ne vaan niin ihania eikä ole hinnalla pilattu. Minulla on tonttu ja enkeli ja vielä joskus ostan sen noita-akankin pääsiäiseksi. Vekiltä luontuu kyllä huovutus ja tilkkutyötkin sekä mattoja ja muuta mukavaa.

Vanha rouva Zakuska-pöydässä, vähän uudempi tuttavuus, mutta vanha tuttu jo hänkin. Voi mitä väri-iloittelua siellä onkaan. Hänellä riittää mielikuvitusta koristella ruokansa ja laittaa kotiansa niin kauniiksi että ihan on ilo silmälle katsella niitä. Sinne haluaisin ihan paikan päälle katselemaan kaikkia ihanuuksia. Tuntuu että hänen elämässään ei harmaita päiviä ole olemassakaan, pelkkää iloista väriä ja kauneutta vaan. Sitä blogia lukiessa tulee aina niin hyvälle tuulelle.

Täytyyhän muutama muotiblogikin mainita ;)

VillaNanna on oikea kirpputorikiertelijän toiveblogi. Siellä on tuunausta jos jonkinlaista ja varsinkin vaatteiden tuunaukset ovat aivan mahtavia. Sieltä olen löytänyt jo monta ideaa, jotka teen "sitten kun on aikaa". Eläkeläisillähän tunnetusti on kiire eikä aika piisaa kaikkeen =) Vaan tässä blogissa on niin paljon kierrätys y.m. ideoita, että kannattaa kurkata.

Aivan uusin blogilöytöni on Värikäs Elämäni blogi. Onhan noita kauniita muotiblogeja hoikille pilvin pimein, mutta tässä on nainen joka bloggaa meille muhkeat muodot omistaville. Aivan ihana nähdä miltä vaate näyttää isommankin ihmisen päällä ja tietää mistä noita isoja kokoja löytää. Se kun ei ole ihan helppo homma kun koko menee reilusti yli 50. Pipsa on rohkea nainen ja aloin heti seuraamaan kun löysin hänen bloginsa. Hatun nosto ja kumarrus hänelle.

Nämä vanhat uutiset ovat niin hauskoja, etten voi olla vielä muutamaa laittamatta =D

Ja ihan turha väittää, että ennen oli kaikki paremmin. Vaikka tuntuu että nyt kun työttömien oloja aina vain kiristetään, niin vaivaistaloille taitaisi kohta taas olla kysyntää :(

Kyllä kannatti valittaa =D

Toiset aina kehuskelee mitä kaikkea he ovat saaneet hyvitykseksi kun ovat valittaneet viallisesta tuotteesta. Pääsiäisenä minun Koiramäen suklaamunastani puuttui yllätys ja ihan aikani kuluksi  kirjoitin siitä maahantuojalle. Kyllä kannatti =D Sain postissa hauskan avaimenperän ja pussillisen lakunarua ystävällisen kirjeen kanssa. Eihän tuo niin ylenpalttinen ollut, mutta minä kyllä tulin siitä ihan hyvälle tuulelle. Ostan toistekin Koiramäen suklaamunia ;)

Muutto jatkuu ja hidastahan se on kun kassi kerrallaan pyörällä tavaroitaan raijjaa. Onneksi eräs ystäväni välillä vie suurempia pussukoita autollaan. Kyllä se tästä vielä järjestyy, vaikka välillä tuntuukin aika toivottomalta.

Lisää langanpätkistä

Langanpätkä-patalapun tekeminen oli niin mukavaa, että laitoin astetta isommalle ja virkkasin tyynypäällisen samalla tyylillä. Millään ei raaski lopettaa kun täytyy katsoa aina mikä väri seuraavaksi tulee ;) Tähän käytin sentään jo niitä hyvin pieniä keriäkin joita löytyy koko ajan lisää pakkauspuuhissa. Yritän hillitä itseni etten ala tekemään peittoa, sillä niitä minulla on jo tarpeeksi monta virkattuna =)

Nyt olen keksinyt keinon millä noita miehiä voi "iskeä" näin vanhemmallakin iällä ;) Lähdetään polkupyöräilemään liukkailla keleillä ja kun sopiva kohde on näköpiirissä niin hups, kaadutaan pyörän kanssa. Jos on fiksu mies, niin tulee auttamaan ja siitä on sitten hyvä jatkaa jutustelua. Ne pöljemmät jatkavat matkaansa ja joutavat mennäkin. Olen nyt kerran harjoitellut tätä keinoa ja hyvin toimi. Se oli kuitenkin vasta harjoittelukierros, tosi toimiin alan ehkä joskus myöhemmin =D

"Varokaa heikkoja jäitä"

Niin kauan kuin muistan, on Pikku Kakkosen nalle varoittanut heikoista jäistä näin keväisin. Kyllä pahalta näyttikin kun eilen sumun seassa kaukana järven selällä näkyi joku pilkki-ukko vielä kököttävän. Kyllä täytyy kalanhimo olla valtava kun sitä henkensä kaupalla haetaan. Jos ukko olisi sinne lumpsahtanut niin kukaan ei olisi huomannut.

Eräs mummo halusi lapsenlapselleen Pikku Kakkosen nallen. Kuulemma ihan tavallisen nallen näköinen. No ei kyllä ole. Kun tutkin kuvia niin onhan siinä omat erityispiirteet joista sen tunnistaa. Vähän lihavampi olisi minun nalleni saanut olla, mutta en viitsi enää purkaa.

Mahdottomat on kelit tällä hetkellä, ei pääse pyörällä eikä potkurilla tuolla sohjossa. Kunpa se sulais äkkiä pois.

Mummoa lapsettaa

Pitihän mun tilata Kiinasta vähän leluja pääsiäiseksi ja nyt leikin näillä joutessani. Ovat onneksi niin pieniä etteivät vie suurta tilaa kaapissa muina aikoina. Ankkakin on vain pikkurillin kynnen kokoinen =)  Keltaisen liinan löysin kirpparilta eurolla ja tämän enempää en sitten pääsiäistä laittanutkaan tänä vuonna. Hyvää pääsiäisen jatkoa vaan kaikille.

Uusi koti on löytynyt ja kuukauden päästä on muutto. Me kissojen kanssa pakataan täyttä höyryä ja Mausu ainakin pitää huolen ettei jää kuormasta =)   Muuten ihan kiva kämppä, mutta sieltä on kaksi kilometriä lähimpään ruokakauppaan ja se on hankalaa huonojalkaiselle autottomalle mummelille. 

Yksi lyömätön etu asunnossa kuitenkin on. Takaovi aukeaa suoraan pieneen ryteikkömetsään jossa ei ole tietä lähelläkään. Sinne on hyvä päästää kissat seikkailemaan, sillä eihän nuo vanhat kissat enää opi sisäkissoiksi. Se olis rääkkäystä edes yrittää opettaa, rääkkäystä sekä kissoille että minulle. Taidan olla vähän höppänä kissamummo, kun kissojen etu on tärkeämpi kuin oma etu ;D

Tänään on tarkoitus hakata taas yksi kaappi vasaralla pieniksi, että mahtuu roskikseen. Siinähän se pääsiäinen sujuukin mukavasti "askarrellessa" ;)

Ukko ja kissa

Tällä kaudella olin aika saamaton ja sain valmiiksi vain kolme taulua. Tämä on lempityöni tältä talvelta. Kaksi onnellista toistensa seurasta, ukko ja kissa. Koko taisi olla 50x60 ja öljyväreillä. Vaatii vielä petsauksen pintaansa ja sitten on valmis kevätnäyttelyyn =)

Siskon peitto

Siskoni lähetti kuvan hänelle vuosia vuosia sitten neulomastani peitosta. Kehui tykkäävänsä siitä vieläkin. Aloin katsomaan että voisin tehdä toisenkin ,tällä kertaa itselle. Vinoneliöitä aina oikein neuleena , joka toinen väri pääväriä, reunat virkkaamalla. Tämmöiseen saa hyvin menemään pienetkin nöttöset. Täytyy muuton jälkeen alkaa vähän lajittelemaan lankoja värin mukaan.

Maijan mielestä nämä muuttohommat ovat niin mukavia. Koko ajan löytyy jotain pyöriteltävää tai rapisteltavaa. Pikkuhiljaa olen alkanut pakkailemaan, sillä uusi asunto on jo tiedossa. Kipeän polven takia pääsen kuitenkin muuttamaan vasta toukokuulla. Toivottavasti se siihen mennessä paranee huomattavasti. Tavoitteena on tällä hetkellä viedä roskiin joka päivä vähintää kaksi kassillista roinaa ja sitähän kyllä piisaa =D

Peppitalkoot

Paistaahan se ....aurinko...vaan minä istuksin vain sisällä virkkailemassa. Polvi kenkkuilee sen verran ettei ulkoilu maita. Onneksi tuli käytyä siellä lääkärissä. Olihan se ehkä aikakin kun joulua ennen pyörällä polveni kipeäksi rojahdin. Nyt on edessä röntgenit ja ultra-äänet ja polvi laitetaan kuulemma niin hyvään kuntoon, ettei rollaattoria tarvi vielä pariin kymmeneen vuoteen. Ihana nuori mieslääkäri kun tuommoista lupasi minulle =)

Siskoni ihmetteli kun kerroin että eipä ole ennemmin minulta miehet villahousuja riisuneet, mutta nyt on sekin koettu. Näet tämä lääkäri ne hoitopöydällä pois otti että sai tutkittua molemmat polvet kunnolla. Vanhaksi piti elää että sai tämänkin kokea =) =) =)

Isompien Peppien seuraksi tuli tehtyä näitä pienempiäkin. Tämmöisiä tehdessä jää tosi paljon lyhyitä päättelylankoja ja enhän minä pihinä raaski niitäkään roskiin laittaa. Ei muuta kuin reilusti solmulla yhteen ja renkaana virkkausta niin tulee hyviä paksuja patalappuja.

Viikon päästä Marian-päivä ja lumitilanne meillä tämmöinen. Ei hyvää tiedä vapuksi. Eipä taida kesämekkosissa tareta tänä vappuna.

 Minulla alkoi taas tulemaan face-bookkiin ystäväpyyntöjä ulkolaisilta miehiltä melkein päivittäin. Vaihdoin profiilikuvaa ja pyynnöt loppuivat kuin seinään.  Miksikähän kukaan ei enää kehu kuinka kaunis ja mukavan näköinen olen ja pyydä ystäväkseni, hahahaa. Ihmeellisiä nämä nykyajan puhelimet kun niillä voi tehdä melkein mitä vain, jopa näin kauniita kuvia.

Kuulin juuri viikolla kuinka meidänkin pienellä kylällä joku vanhempi naishenkilö on mennyt halpaan ja lähettelee rahaa ihan vieraalle huijari-miehelle Afrikkaan. Onneksi summat ovat vielä ihan pieniä, mutta paha siihen on kenenkään vieraankaan puuttua. No, eiköhän sekin jotenkin selviä, näin pienessä kylässä pidetään toisistamme huolta.

Nautitaan me lisääntyvästä auringon valosta ja lintujen laulusta.

Tanssi

Tällä kaudella ei öljyväritunneilla ole valmistunut oikein mitään. Into on ollut vähän hukkateillä. Vuoden teemana oli ottaa mallia jostain taiteilijasta ja yrittää tehdä samalla tyylillä. Minä olen ihaillut aina Raija Nokkalan värien käyttöä ja naivistisia kuvia. Tämmöisen sain sitten aikaiseksi. Ehkä vielä parantelen, täytyy nyt miettiä vielä.

Olinpas minä reipas =D

Joulun kieppeissä kaaduin polkupyörällä niin että polveen sattui kunnolla. Tähän asti olen sen kanssa käpristellyt vaikka tytär on kuinka komentanut menemään lääkäriin.  Eihän sinne voi mennä ennen kuin ihan varmasti on sairas =) Nyt alkaa jo elo olla sen verran hankalaa. että soitinpas terppariin ja hetihän ne lääkäriin komensi. Ei tiedä kuinka ehjä ja reipas minustakin vielä tulee ;)

Muutenkin olen ollut reippaana. Eilen otin ja vasaran kanssa paukuttelin vanhan huonon liinavaatekaappini pieniksi silpuiksi ja kannoin roskikseen. Ompahan vähemmän muutettavaa. Vuosia sitten olen samalla lailla pilkkonut ison pyykkikoneen saadakseni sen metallinkeräysroskikseen. Kun ei ole autoa millä veisi, niin on pakko keksiä muita keinoja hävittää tavaraa. Pyykkikoneesta jäi vain iso painava sementtimöhkäle jonka laitoin reunustamaan kukkapenkkiä.

Nyt kun olen yli kuukauden jo kärsinyt tätä tavarasta luopumisen tuskaa, niin välillä pitää saada hemmotellakin itseään. Tilasin Kiinasta nämä miniminipupuset pääsiäiseksi. Ihan nyrkin sisään mahtuvat. Eivätkös olekkin suloiset. Olen niin ihastunut niihin, että tekisi oikeastaan mieli tilata vielä muitakin tätä sarjaa.

Jospa tästä taas menisi jatkamaan huonekalujen hajottamista. Se on oikeastaan aika terapeuttista hommaa ;)

Muumit heräilee jo talvihorroksesta

Kylmä ilma, mikä mukava tekosyy istua sisällä virkkailemassa. Nyt ei tarkene mennä ulkokomeroakaan raivaamaan. Se tuntuukin olevan loputon työmaa.

Jo ennen joulua lupasin tehdä muumeja, mutta eihän minullakaan aika kaikkeen riitä. Näiden tekemisessä saakin olla tarkkana että korvat ja kädet osuu oikeille paikoilleen. Ohjetta olen ottanut "Mukavat Muumi-amigurumit" kirjasta. Edelleenkin tykkään kyllä enemmän virkata ilman ohjeita omasta päästä.

Kun vaivalla penkomiani lankoja vielä piisasi, niin teimpä muutaman ylimääräisenkin. Haaveena olisi vielä tehdä Pikku-myykin. Itse olin lapsena samanlainen kiukkupussi, joten samaistun täysin siihen hahmoon =) Nyt vanhana ei jaksa enää kiukutella, mutta olen tosi taitava pitämään mykkäkoulua.  Ja suuttuessani valikoin sanani niin tarkkaan, että alan vaistomaisesti puhumaan puhdasta kirjakieltä, hahahaa.  Harvoimpa täällä ketään käy kelle suuttuisi ja kissoille voi karjua murteillakin =D

Kloonatut

Toki täällä on muutakin tehty kuin komeroita myllätty. Eikä näin kovilla pakkasilla ulkokomeroon tarkeniskaan mennä. Ja onko nämä nyt muka kovia pakkasia, muistissa on kyllä yli 30 asteenkin talvia. Niitten jälkeen joku 15 astetta tuntui ihanan lauhalta. =)

Välillä on mukava tarttua virkkuukoukkuun ja silloin on tullut kloonattua näitä Viiru-kissoja. Näihin saa mukavasti upotettua harmaita jämäkeriä. Turvasilmät tilasin suoraan  Kiinasta kun sieltä ne saa niin paljon halvemmalla. Vielä pitäisi yksi Viiru virkata ja sitten Muumeja tekemään.

Viikon päästä jo maaliskuu, ihanaa. Eikös se lueta jo kevätkuukaudeksi. 

Silmiä.......kenelle

Ilman sen kummempia hienouksia annoin koneen arpoa voittajan arvontaani. Kiitos kaikille osallistujille. Nyt kuitenkin laskujeni mukaan voittajaksi nousi Omppumato, onneksi olkoon. Laitatko osoitetietosi minulle mailiin sudemi@luukku.com , niin saan paketin postiin

Koska Omppumato on ahkera käsityöntekijä ja välillä virkkailee pieniä hahmoja, niin lisään mukaan näitä pieniä turvasilmiä. Toivottavasti niille on käyttöä.

Ja nyt tämä akka lähtee jatkamaan komeroiden raivaamista. Vielä ei näy missään, vaikka valtavasti tavaraa on pois hävitetty. =)

Muistoja, aarteita

Raivatessa löytyy kyllä kaikenlaista, joka pistää istumaan ja muistelemaan.  Sain poikani hyvin nuorena ja tallesta löytyi pojan syntymätodistus. Onko tämä nyt arvo vai ammatti, trukinkuljettajanvaimo. Pisti pikkuisen hymyilemään =)

Samalta vuosikymmeneltä on muisto lääkärintodistuksesta. Menin ensimmäisen kerran ravintolaan tarjoilijaksi ja silloin piti viedä lääkärintodistus työnantajalle. Mistä lie lääkäri kaivoi vanhan lomakkeen, sillä siihen mitattiin ja merkattiin myös rinnanympärys. Nykyään ei tietääkseni tarvitse rinnanympärystä ilmoittaa =D

Siihen aikaan kyllä töitä löytyi toisin kuin nykyään. Melkein piisasi kun meni  ja ilmoitti että tulen teille töihin. Siinä mielessä ajat olivat paremmat.

Ystävänpäivänä

Meinasin jättää tänään postaamatta, mutta onhan tämä pojantyttärien hevosten kuva niin suloinen, että pakko jakaa.
Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogiystävilleni 💝

Pienen pieni arvonta

Siskoni soitteli jo huolissaan kun en ollut tänne mitään päivittänyt vähään aikaan. Eihän minulla mikään hätä. Aika vaan menee niin komeroita raivatessa ettei juurikaan ehdi käsitöitä tekemään saatikka blogia kirjoittelemaan. Huhuh, vielä en ole päässyt edes ulkokomeroon asti. Pelkkien valokuvien karsimiseenkin meni useita päiviä. Niitä kun on tullut teetätettyä aikanaan tuplakuvina ja säästeltyä kaikki hutilaukauksetkin.

Vaan siihen pieneen arvontaan. Laitan siihen tuolta hyllystäni löytyneen muistikirjan, johon voi kirjoitella ne parhaat ruoka- tai käsityöohjeet. Lisäksi jonkun verran "hand made" merkkejä, toiset puisia, toiset metallisia. Sopivan pieniä sujauttaa vaikka mihin käsityöhön.

Päästäkseni itse helpommalla jokaiselle yksi arpa ja arvon vaikkapa sunnuntaina 18.2. Onnea kaikille .

Ja vaikka minusta ei välillä mitään kuuluisikaan, niin hengissä ollaan eikä mitään hätää. =) Nyt vaan on pakko raivailla paikkoja. En  halua hakea uutta asuntoakaan ennen kuin tavaramäärä on vähentynyt huomattavasti. Eiköhän se tästä kesään mennessä helpota =)

Purrk.....

(Kuva netistä kaapattu)

Vaan tämmöinen on nyt olo. Ensin tehtiin vuokrarivitalossamme remonttia, joka jätettiin kesken. Löytyikin niin suuri homeongelma, ettei kannata korjata. Nyt on kaikki 8 taloutta irtisanottu heinäkuun loppuun mennessä. Minulla kun tuota tavaraa on kertynyt 40 vuoden ajan, niin nyt olenkin lirissä. Roskiin joutuu kantamaan hyvääkin tavaraa kun ei lähimaillakaan ole kirpparia tai kierrätyskeskusta, eikä linja-autolla kannata ruveta raahaamaan, eikä jaksakkaan. Täytyy yrittää edes facebookissa myydä käsityökirjoja ja lankoja joille ei tällä hetkellä ole käyttöä. Surulliseksi se kyllä tekee ;(

Uuden asunnon hakemisessakin on hankaluutensa. En voi kuvitellakkaan, että asettuisin asumaan kerrostaloon jossa ei olisi edes parveketta. Kylän ainoat kaksi kauppaa pitäisi olla niin lähellä että pääsisin sinne kävellen kipeitten kinttujeni kanssa. (Kaksi kertaa kaatunut tänä talvena polkupyörällä ja nyt on polvi sökönä). Suurin ongelma on kissat kuitenkin. Niitä en hävitä missään nimessä. Tuommoiset kymmenvuotiaat katit ei enää opi sisäkissoiksi, joten pitäisi olla turvalliset ulkoilumaastot. On siinä ongelmia ihan tarpeeksi.

Joten purrkeleen purrrrrkele vaan.

Kun Suomi-neito Punahilkan tapasi

Itse en tästä Suomitytöstä niin välitä, mutta kun pyydettiin toinenkin tekemään, niin teinhän minä.  Punahilkkaa olin jo ajatellut tehtäväksi jonkin aikaa.  Mielessä pyörii myös ajatus erilaisista satujen prinsessoista, onhan näitä, Lumikkia ja Ruususta sun muuta.

Punahilkan viitta onnistui mielestäni heti ensi yrittämällä niin hyvin, että näytän sen takaakinpäin. Yleensä näitä ensimmäisiä tekeleitä saa purkaa monta kertaa ennenkuin onnistuu =)Viitan voi riisua poiskin ja sitten on valkopaitainen tyttönen. Käsivarrella kori täynnä kukkia mummolle vietäväksi.

 Jouduin tässä käymään oikein kaupungin terveyskeskuksessa, mutta onneksi oli tarpeeksi suuri käsityö mukana. Vähän ihmettelin kun olin ainut jolla oli käsityö mukana, minusta kun se on välttämätön paikassa jossa tietää joutuvansa odottelemaan.  Kyllä siinä sitten kävikin minulla katsojia, niin hoitohenkilökuntaa kuin muitakin potilaita, eikä minulla käynyt aika pitkäksi ollenkaan. Valkoinen lanka vaan on aika haastava matkatyönä, sillä täytyy olla tarkkana ettei tartu likaisilla käsillä työhön =) Näihin katsoin pitsineuleen mallin Kardemumman talossa, Elinan pitsiunelmista.  Taakse jatkoin vielä yhden valepalmikon, joten istuvat hyvin jalkaan. Lankana tietenkin 7-veikkaa, kun ei meiltä muutakaan saa.

Pakkaspäivät tulikin vietettyä sisällä käsitöitä tehden, mutta onneksi nyt on luvassa helpotusta kylmyyteen Tarkenen taas lähteä kylille ruokakaappia täydentämään =)

Pihi mikä pihi

Minut kasvatettiin lapsena hyvin säästäväiseksi ja siitä tavastahan ei tahdo päästä millään eroon. Kaikki pitää säästää mitä voi ehkä joskus vielä käyttää. Niimpä minä säästän kaikki pienimmätkin päättelylankojen pätkätkin ja kerään välillä toistenkin pois heittämiä. Eihän sitä hyvää lankaa roskiin =) Ne solmin reilulla solmulla ja virkkaan renkaana niin että solmut jää sisäpuolelle. Kyllä tulee paksuja hyviä patalappuja  kun ovat kaksinkertaisia ja langanpäät sisällä lisäeristeenä. Sanoisimpa että ilmaisia ;)

Jo ennen joulua minulta tilattiin polvisukat helmikuun alussa lahjaksi annettavaksi. Autuaasti unohdin ne kokonaan, mutta onneksi tilaaja kyseli jo niiden perään. Kaikki muut hommat piti laittaa sivuun, mutta nyt on sukat valmiina. Ihan vaan jotain lettiä räpelsin eteen ja muuten otin silmukkamäärät Novitan hyvästä polvisukkaohjeesta. Ainakin omaan jalkaani tämä malli istuu mukavan napakasti.

Ihan kokeeksi tilasin Intiasta maitokuitulankaa ja olin positiivisesti yllättynyt. Lanka muistuttaa vahvuudeltaan ja sormituntumalta suomalaista Miami-lankaa, jota ei tahdo enää saada mistään. Värejä on todella runsaasti. 50gr kerä on ilmainen, mutta postimaksut ovat 2€/kerä (hassua). Sopii varmaan oikein hyvin esim virkattuihin leluihin ja muihin virkkauksiin, en ole vielä kokeillut.

Täytyy laittaa tähän loppuun vielä kuva poikani koirasta Bamsesta ja Kiinasta tilaamastani joululahjakravatista. =)  Minulla tulee ihan mieleen nuorena tuntemani sisilialainen gigolo Tino. Samanlainen pörröpää ja suklaasilmät =D

Vuosi väriterapiaa

         

Mira Sirpukan solmuissa järjesti Vuosi väriterapiaa haasteen viime vuonna ja tokihan siihen osallistuin. Kovin tuli apinavoittoinen minun osallistumisestani =) Miran toiveesta kaikki haastekuvat on nyt järjestetty yhdeksi postaukseksi, joten :

Tammikuu alkoi tummanruskeilla apinoilla.

Helmikuussa oranssit ketut

Maaliskuussa vihreitä sukkia

Huhtikuussa valkoinen öljyvärimaalaukseni  ( äiti ja Emine-tyttöni )

Toukokuussa kaikilla turkoosit mekot

Kesäkuussa keltainen mekko ja keltainen silkkitäkki

Heinäkuussa sukissa sinistä raitaa

Kas kummaa, elokuussa keskiruskea huivi ( ei apinoita) =)

Syyskuussakin huivi, nyt punainen

Lokakuussa violetteja sukkia

Marraskuussa kaikenkirjavaa porukkaa

Joulukuussa joulunpunaista, sukat ja tontun pöksyt ja lakki

Tämä oli mukava haaste, kiitos Miialle. Mielellään tämmöiseen ottaisi osaa uudestaankin.