Kierrätyskeskuksesta

Suuri kirpparikierros jäi tekemättä ystävän työkiireitten takia, mutta kun hän pyysi mukaansa kierrätyskeskukseen, niin eihän sitä kutsua voinut vastustaa. Olen pyrkinyt vähentämään roinaa kotoani ja meninkin sillä mielellä että mitään en sitten osta.

 Lähtihän sieltä kuitenkin tämä ristipistotaulu mukaan. Ihastuin tuohon uunin edessä olevaan kissaan. Olkoon nyt aikansa tauluna keittiön seinällä. Kun kyllästyn tämän voi ommella vaikka kangaslaukun kylkeen, on juuri sopivan kokoinen. 4 euroa köyhemmäksi tulin tästä ostoksesta.

Ja mitäs minä muuta, virkkailen tietenkin. Välillä on kiva tehdä kissoja ja näihin saa mukavasti harmaat nöttöset käytettyä.

En ole vuosiin käynyt lääkärissä ja nyt tuli lääkäriltä komento jos meinaan vielä saada lääkkeitä. Ei olisi kannattanut, heti löysivät uusia vikoja. Tottakai niitä tulee ikääntyessä. Nyt sitten tyrä ryskää ja maksa paukkuu. 😝 Eikös se entinenkin mummo sanonut että luulin jo aamulla olevani kuollut kun ei mitään paikkaa särkenyt. 

Näillä mennään ja onneksi kohta on kevät ja säryt ja kolotukset vähenee. 

Pysytään terveinä.😘

 

Jääkukkia ja kettuja

Eihän pihi akka raaski joulukukkia roskiin heittää, vaan laittaa maitopurkkeihin jäätymään. Tuli aika kauniita minusta ja ilahduttaa toivottavasti naapureitakin.

Sitten iski parin päivän suojasää ja kukkapatsaat muutti muotoaan. Oikeastaan ihan kivat noinkin. Tulee mieleen että kevät sieltä kurkkii jo.

Uusi kettuperhekin lähti ulos nauttimaan hienosta kelistä.

Pyllyhän siellä meinasi paleltua ilman housuja. Piti istahtaa patterin päälle takamuksia sulattelemaan.

Ei jouda tyhjin käsin istuskelemaan Virkkailut jatkuu taas entiseen malliin.

 

Maijan kanssa harrastetaan

Meillä on Maijan kanssa samoja harrastuksia, me katsotaan luonto-ohjelmia telkkarista.  Tämä kuva on otettu 8 vuotta sitten Silloin oli vielä vanha pussiperätelkkari, mutta ei se haitannut katsomiskokemusta.

 Nyt on Maija vanhentunut ja telkkari suurentunut, mutta luonto-ohjelmat kiinnostaa vieläkin. Aavikkokoira-ohjelmakin katsottiin yhdessä ihan alusta loppuun asti. Onneksi saan näitä tallennettua niin ei meiltä jää yhtään jaksoa näkemättä. Hassua , mutta muut ohjelmat ei Maijaa kiinnosta ollenkaan, vain luonto-ohjelmat.

Toista kissaani, Ahududua, ei telkkari kiinnosta. Aamulla täytyy kuitenkin aikaisin aukaista sälekaihtimet että neiti saa seurata Tintti-tv:tä ikkunan takana. Siellä onkin nyt ohjelmaa piisannut, lintuja jos jonkinlaista. 

Toivottavasti ei tule kovia pakkasia että tintit ja muutkin eläimet selviävät talvesta.

Hyvää Uutta Vuotta

Kirjoitin Joulupukille että älä tuo lankoja, niitä on jo liikaakin. Pukki kuuli toiveeni ja toi sen sijaan ulkolaisia käsityölehtiä.  Näitä on mukava selailla ja saada uusia ideoita.  Viisas Pukki.

Nostin vanhan ränstyneen tekokuuseni terassille ja siitähän tuli oikein nätti kun lumi satoi päälle. Onneki en ollut heittänyt roskiin.

Tulikohan jouluna käytyä liian ahkeraan jääkaapilla kun lopulta ripa jäi käteen. Kätevä emäntä korjasi sen teipillä, ei jää loput ruoat pilaantumaan. 😆 Eiköhän talkkari löydä siihen uuden rivan jostain.

Minulla on todella onni kun on tytär joka viettää juhlapyhät kanssani.💕 Olispa muuten tosi yksinäistä. Uuden Vuoden aattona kävimme yhdessä kaupassa ja istuimme matkalla bussipysäkille "ryyppäämään", kahvia ja kaakaota.

Väittävät että meissä on samaa näköä. 😏 Kuin kaksi marjaa vaikka ikäero onkin 40 vuotta.

Lankapirti Matleena oli laittanut minulle niin kauniin kommentin, että haluan jakaa saman toivotuksen teillekin: 

 Säilyttäköön Uusi Vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen, mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat.

Hyvää Uutta Vuotta 🎇

Hyvää Joulua

Olen niin ihastunut itse nyt näihin pieniin tonttuihin että niitä syntyy koko ajan lisää ja niitä alkaa kurkkimaan joka paikasta.

Hyvä ystäväni toi lempikukkiani neilikoita. Voi kuinka kauniita ne ovat ja sopivia hajuallergisellekin. Kylläpä nuo ovatkin ihania.

Meillä on kaikki valmiina, nyt vain lepäillään. 

Toivotan kaikille oikein, oikein Hyvää Joulumieltä ja Rauhallista jJoulua. Muistakaa jättää tontuille puuroa. 🥣🎅

 

Ei tullut villapaitaa...

..tuli säärystimet. Niin kävi kuin hiirelle joka kissalle takkia ompeli. Pojantytär ehdotti joululahjaksi villapaitaa, mutta kun heitä on kaksi niin arvelin etten ehdi tekemään. Toinen vaihtoehto oli säärystimet. Siinähän nyt on hihat valmiina jos innostun viilapaitoja kutomaan. 😂

Vähän eriväriset ja erilaisella palmikolla etteivät mene sekaisin. Lankana Dropsin alpakkalanka Lima joka sopii herkkäihoisellekin. Molempien pakettiin vielä omat tontut vaikka ovatkin jo parikymppisiä tyttöjä.

 Punahousuisista kissoista tulikin niin suosittuja ettö yksi on nyt lisää tehtynä ja joulun jälkeen lisää.

Vaan johan se myrkyn lykkäsi kesken joulupuuhien. Piti lähteä lauantaina ystävän kanssa vähän jouluruokaostoksille kaupunkiin, mutta eihän siitä mitään tullut. Perjantaina kävin ottamassa kolmannen koronapiikin ja seuraavana aamuna olikin noussut kuumetta melkein 39 astetta ja joka paikkaa särki. On se vaan kovaa ainetta. Onneksi kaapissa oli mehua sillä eihän siinä ruokakaan maittanut. Koko päivän pysyin petissä ja toivottavasti tänään ei enää nouse lämpöä.

Aikataulut on nyt ihan sekaisin, mutta eiköhän se joulu sieltä tule kuitenkin.🥣🎅

Meinasi unohtua. Kyllä meikäläisestä nyt väkisinkin tehdään tämän pikkukylän julkkista 😆 Kenenkäs pärstä se taas pällistelee siellä sanomalehden sivulla. Aina ne onnistuukin minut löytämään kuviinsa, olenkohan liian kuvauksellinen. 🤣🤣🤣🤣🤣

Joulu tulee keittiöön 🎅

Hain postista ensimmäisen joululahjani jonka oli lähettänyt Liisa Hopeasiipinen enkeli blogista. Liisa on niin hyväsydäminen ihminen että antaisi varmaan vaikka paitansa päältä jos sitä joku tarvitsisi. Kiitos Liisa sinulle taas kerran oikein oikein paljon.

Liina on vahapintaista kangasta ja juuri sopivan kokoinen pöytääni. Nyt ei haittaa vaikka vähän puuroa tippuisikin pöydälle, se on helppo pyyhkäistä pois. Ja tonttukuvio, minun jouluuni kuuluu runsas määrä tonttuja. 🎅 🎅 🎅 🎅 🎅

Mukana kaksi kauniin harmaata tyynynliinaa jotka Liisa on itse ommellut. Kokokin on juuri sopiva koska Liisa oli jo edeltäkäsin kysellyt tyynyjeni koon.

Postipakettikin oli koristeltu näillä tontuilla ja minähän leikkasin ne tietenkin talteen ja laitoin sinitarralla liesituulettimen päälle.
 

Suuret kiitokset sinulle Liisa ja oikein mukavaa joulumieltä 🎅😘

Uteliaisuus kannattaa, joskus 😊

Ruokakauppaan mennessäni  huomasin että joku oli jättänyt  kukkapakettinsa kaupan eteiseen ja se oli siinä vielä pois lähtiessänikin.  Pakkasin ulkona ihan rauhassa rollaattoriani ja sitten iski uteliaisuus. Palasin kauppaan tarkistamaan mitä mukana olleessa kortissa lukee.

Kortissa luki: "Löytäjälle Iloista Joulun odotusta toivottaa tytöt KK-Monifysiolta". Tämä löytäjä ainakin tuli hyvin iloiseksi ja kiikutti kukkapaketin kotiinsa. Joskus vaan kannattaa olla hiukan utekias. 😊

Kun itte tekee niin saa mitä sattuu. 😊  Kotoa löytyneestä rihkamasta kokosin kranssin seinälleni. On ainakin rauhalliset värit muuten niin punaiseen jouluuni.

Kiireetöntä joulunalusaikaa meille kaiklle, ( vaikka taitaa se olla turha toive 🤶 )
 

Myyjäiset

Illan hämärtyessä tonttujoukot kissoineen hiipivät pihamaalle. 

Sain tiedon että parin vuoden tauon jälkeen kylällämme on taas joulunavajaiset ja pienet myyjäiset samalla. Peräti kolme tuntia myynti-aikaa, ohhoh. Tuli kiire valmistaa pieniä halpoja  myytäviä, ne kun menee parhaiten.

Niimpä sinne raahasin pienen vanhan retkipöytäni ja silityslautani. Silityslaudalle on hyvä laittaa sukkia tarjolle. Onneksi ystävä tuli autoineen apuun, eihän näitä rollaattorilla olisi saanut vietyä.

Sukkia näytti olevan muillakin pilvin pimein, mutta ostajia ne eivät kiinnostaneet. Kävin kurkkimassa toisten hintoja, naisten sukat näköjään 10-52 €. Aikalailla hajontaa hinnoissa. Saan olla tyytyväinen että sain yhdet sukat myytyä keskihintaan.

Pehmolelut kävi minulla kaupaksi ihan mukavasti.

Eräs noin 5v. tyttö ihastui niin punahousuiseen kissaan. Silitteli ja paijaili ja yritti viestittää mummolleen että haluaisi sen. Otti lopulta kissan kainaloonsa , mutta mummo vaan komensi laittamaan takaisin eikä suostunut ostamaan. Tytöllä oli itku silmässä kun lähtivät pois.

Minua alkoi harmittamaan, olisinhan minä voinut antaa sen kissan tytölle ilmaiseksikin. Ei minun talouteni siihen olisi kaatunut. En nähnyt tyttö' enää missään ja minua harmittaa se vieläkin. Kissan myin jo, mutta ajattelin tehdä uuden ja yritän selvittää tytön osoitteen. Jospa joulupukki saisi vietyä yllätyksen.

Näköjään minulle on tullut tavaksi leipoa joulukakut itsenäisyyspäivän iltana, niin tänäkin vuonna. Lempikakkuni, englantilainen hedelmäkakku kaikista kalliista aineista. Voivoivoi, ei pitäisi juhlapäivinä alkaa leivontahommiin. Heti tuli rangaistus.😕 Joku tohelo laski valmiin kakun kuumalle hellalle ja lähti katsomaan televisiota. Havahduin vasta kun alkoi palaneen haju tulla nenään.

Ei tätä ehkä kehtaa vieraille tarjota.🤣 Ei roskiin kuitenkaan, rapsin nuo mustat pois ja syön itse.😋

 Tekevälle sattuu, niinhän se on. Ei passaa ottaa liian vakavasti kömmähdyksiäkään.

 

Kissalle kaveri

Kissapoika oli niin yksinäisen näköinen, että pitihän sille tyttökaveri tehdä. Valmis mekkokin löytyi lankakopastani ja nyt pääsivät yhdessä leikkimään. Niin on suut muikeessa hymyssä nyt molemmilla.

Vaikken komerossa asukkaan, niin mukava niitä on välillä penkoa ja ihastella omia aarteitaan. Löytyi lähemmäs 30 vuotta sitten tyttärelle tekemäni villatakki jota en ollut raaskinut hävittää. Näköjään olen silloin jo harrastanut päälle silmukointia. Siihen aikaan ei vielä ollut nettiä ja netistä poimittavissa valmiita malleja. Niimpä minä etsin satukirjasta sopivan kuvan ja ruudutin sen oikein pieniksi ruuduiksi. Niin syntyi pyöräilevä pupu  selkämykseen. Samalla keinolla voisi vieläkin tehdä kuvioita neuleeseen. Laitoin villatakin vieläkin talteen, ei sitä raaski hävittää.

 Vakaasti olin päättänyt että tänä jouluna en osta yhtään uutta joulukoristetta. Vanhatkaan ei mahdu kaikki esille. Hyvin olen selvinnyt aikeessani tähän asti.

Vaan sitten ystävä sai houkuteltua minut kierrätyskeskukseen ( ei ollut kova homma houkutellessa 😊 ). Niinhän siinä sitten kävi, että nämä pienet talot lähti mukaan euron kappalehinnalla. Joku on askarrellut ohuista puurimoista , ovet aukeaa ja isompaan saa ledkynttilän sisälle.Olisin kyllä maksanut näistä enemmänkin, niin taitavasti tehtyjä. Minun pienet tonttuni saivat näistä oivan kodin.

Nyt näyttää pahasti siltä, että saan joululahjani tehtyä valmiiksi, huraa. Valitettavasti sitten jää aikaa myös sille himskatin siivoomiselle. 😊

Joulukissa

Siivoominen on niin raskasta puuhaa että välillä on istuttava lepäämään. Jos siinä samalla "vahingossa" käsiin ilmestyy aivan kissan värisiä lankoja, niin onhan se alettava virkkaamaan. Tulevan joulun kunniaksi kissakin puki punaiset housut. Virkkaaminen on kuitenkin niin paljon mukavampaa kuin siivoominen. Siivota ehtii toistekin.

Samantien löytyi keskeneräiset sukantekeleet, joten nekin oli syytä saada valmiiksi. Tytär tulee taas viikonlopulla joten sitä ennen on kyllä vähän imuroitava ja järjesteltävä paikkoja. Luulee muuten että olen tullut vanhaksi ja laiskaksi. 🥴

Kuukausi jouluun, ei  mitään syytä kiihtyä, vai onko ? Jokohan olisi aika aloittaa niitten omien joululahjojen teko ettei lopussa tule kiire. 🤶

 

Kettu-äiti

On kettu-äidillä monta lasta, ja elämä puuhakasta. 12 lasta niin kyllähän siinä hommaa piisaa. Puuhakas olen ollut itsekin, mutta silti tuntuu taas aika loppuvan kesken.

Osa pienistä sai ylleen jo vähän jouluisemmat vaatteet. Kirkkaanpunaiset vaikka tässä näyttävät vähän tummemmilta.

Itselleni hommasin joulunpyhiksi tekemistä. En ole ristipistoja pistellytkään vuosiin. Löysin tämän Fb:n kirppikseltä edullisesti ja nappasin itselleni. Jos hyvin sujuu niin saan jo tänä jouluna seinälleni. Joulukrääsäähän ei koskaan ole liikaa, vai miten se olikaan. 😂

Jättäisköhän tänä vuonna kinkun kokonaan pois. Ei meillä yleensäkään ole ollut kuin muutama siivu valmista kaupasta. Nykyään saa niin hyviä kalavalmisteita ettei siihen kinkkuja enää kaipaa. Loimulohi on meillä ykkösherkku jouluna. Possuparat, pitäköön henkensä.

Joulu näkyy jo kaupoissa ja kohta alan minäkin kaivamaan joulutavaroita ulkokomerosta esille.

Vähän jo jouluttaa

Ensiksikin, KIITOS kaikille myötämielisistä kommenteista. Enää ei harmita ollenkaan.😘

Tytär käy luonani joka toinen viikonloppu ja aina on jotain tuliaista mukana. Nyt tuli ensin kuvaviesti kiinnostaisko tämmöiset lehdet. Jo vain toki kiinnosti. En enää juurikaan ostele suomalaisia käsityölehtiä kun niissä on vuodesta toiseen samat ohjeet, lanka vain muuttuu. Netistäkin saa ilmaiseksi tosi paljon ohjeita ja on valinnan varaa. Näissä ulkolaisissa lehdissä aina joskus on kivojakin uusia ideoita.

Onhan nämä vähän kalliita , 10€ kappale, mutta mukana tuli langat näihin pehmoihin. Tämä tonttu ja porot minua juuri kiinnostikin. Täksi jouluksi ei ehdi, mutta tuleehan se joulu ensi vuonnakin

Pääsin ystävän kyydissä käymään Lidlissä ja samalla poikettiin kierrätyskeskuksessa. Sanoin jo ovella että mitään en sitten osta, joulukrääsää on jo tarpeeksi.  Tämä 20cm korkea kynttilälyhty  maksoi 1,25€, olisko sen muka voinut jättää sinne. Minä en ainakaan voinut ja nyt se on meillä.

Oikein hyvää Kekrin iltaa kaikille, nyt pitäis sato olla sitten talveksi tallella ja on juhlan aika.

 

Mistä on pahat akat tehty ? 🤣🤣🤣

Yksi urakka on tullut valmiiksi ja voi miten helpottunut olo. Seuraava urakka on jo hyvällä alulla ja taidampa sittenkin saada jouluksi valmiiksi ainakin ne välttämättömät lahjat.

Vaan mistä on pahat akat tehty?

Juoruista ja valheista, 

ilkeästä kielestä,

kateellisesta mielestä.

Niistä on pahat akat tehty.

Minä ole matkojeni takia saanut Fb.ssä ikäviä kommentteja.

"Millähän rahoilla sinä oikein reissaat"

"Kukahan nuokin matkat on maksanut".

Ja vieläpä oman kylän naisilta. Eivätpä uskalla tulla suoraan kasvokkain kysymään.

 

Itseppä nuo matkani makselen. Minulla ei ole omaa autoa eikä asuntoa ja elän hyvin säästeliäästi. Ei kulu rahaa kaljotteluun eikä tupakointiinkaan enää. Kaiken tarvittavan yritän hankkia kirppareilta. Vaan kun saan tarpeeksi rahaa säästöön niin heti matkoille ja olen raahannut lapsenikin mukanani. Näin olen elänyt viimeiset 50 vuotta ja siinä samalla kasvattanut ja elättänyt yksin kaksi lasta vaatimattomalla tarjoilijan palkallani. Ei luulisi olevan syytä kadehtia.

Sitten löysin netistä tämän kuvan ja helpotti heti oloa. Päätin olla ihan Timona. 🤣

Kaikkien ei tarvitse tykätä minusta, eikä minun tarvitse tykätä kaikista. Niin se vaan on. !

 Onhan minulla näitä rakastavia ja tykkääviäkin, hätäkös tässä.

Voi näitä minun kissojani 😸

Ahududu oli lomani ajan samassa paikassa ystäväni luona kuin aikaisemminkin kesällä. Ensimmäinen viikko meni loistavasti leikkiessä ja pusutellessa. Ystäväni kehui saavansa rentouttavaa kissaterapiaa.

Vaan empä tiennyt  kuinka tarkka kissoilla on ajantaju. Ensimmäisen viikon jälkeen katti huomasi ettei kukaan tullutkaan hakemaan kotiin ja iski koti-ikävä. Ahududu  muuttui vallan apaattiseksi, ei maistunut leikki eikä kunnolla ruokakaan. Istui vaan odottavana ikkunalaudalla tai ovenpielessä.

Mikä riemu kun lopulta pääsi takaisin kotiin. Ensimmäisenä yönä en nukkunut juurikaan kun joku kiehnäsi vieressäni koko ajan ja nuoleskeli kaikkea mikä vähänkään näkyi peiton alta. Kylläpä tunsin olevani kaivattu ja rakastettu. 😽

Tytär yritti seuraavana päivänä vähän ulkoiluttaa sitä, mutta Ahududu syöksyi heti takaisin ovelle. Raapi ovea vimmatusti ja parkui sisään pääsyä. Pelkäsi varmaan että taas joutuu pois kotoa.

Viisainta piiloutua pumpulipussiin. Sieltä ei hevillä kukaan löydä valkoista kissaa.

Ulkona viihtyvä Maija taas on aivan toista maata. Ylensä häipyy maisemista kun olen reissussa ja palaa vasta kun minäkin palaan

Naapurin kanssa sovittiin että jos Maijaa näkyy, hän päästää sitä sisälle ja antaa ruokaa. Maija huomasi heti että on nyt kämpän kunkku ja muuttuikin melkein sisäkissaksi. Nippanappa käväisi ulkona asioillaan ja takaisin sisälle vartioimaan valtakuntaa. 😼

Kun tulimme kotiin Maija mulkaisi vain äkäisenä ja häipyi pihalle. Valtakausi oli päättynyt. Tuli takaisin vasta seuraavana päivänä ja viihtyy nyt mielenosoituksellisesti saunassa omassa rauhassaan.

Minä itse ole ihan liemessä näitten töitteni kanssa. Loppukesästä arvion tarkkaan mitä ehdin tekemään ja lupailin kaikenlaista jouluksi valmiiksi. Sitten tuli se himputin huivi joka veikin useampia viikkoja valmistua. Ei auttanut vaikka oli langat ja koukku mukana lomilla, aikataulu oli sekaisin. Nyt sitten yritän kuumeisesti saada jotain valmistakin aikaiseksi

Harmittaa kun olen nyt joutunut sanomaa monelle ystävälle etten ehdi.  Varsinkin kun jouduin sanomaan niin herttaiselle Liisallekin joka olisi sukkia halunnut. Oma pojantytär pyysi joululahjaksi villapuseroa paksusta langasta, mutta sanoin että korkeintaan säärystimet ehdin tekemään. Että semmoinen mummi lapsella.

Tämä oli niin hauska minusta facebookissa että pakko laittaa tänne. Oikea asenne. 😆