Kyjyn aloitus valmiina

 

Tuli taas osallistuttua KyJyyn, eli juhannusyönä aloitetaan 20 työtä ja aloitukset tulee olla valmiina elokuun lopussa. Jouluyönä olisi kaikkien töitten oltava valmiina. Tuli vähän kiire viimeisten aloitusten kanssa, muta tässä ne nyt on. Osanhan olen jo saanut valmiiksikin. Laitan kuvia sitä mukaa kun valmistuvat.

Tulipas musta pohja, en tiedä miksi.

Suden Kyjyt 2026

1. Miesten sukat

aloitettu 20.6.

valmis

lanka 7-veljestä

2 .Tyttö-apina

Aloitettu 21.6.

valmis 24.6

lanka Drops Muskat 110 gr

3 .Poika-apina

aloitettu 21.6.

valmis 26.6.

lanka Drops Muskat 104 gr

4. Pikku kettuja 3 kpl

aloitettu 26.6.

valmis 15.8

lanka Drops Muskat 186gr

5. Pikku kissoja

aloitettu 27.6.

valmis 28.7.

sekalaisia lankoja 168 gr

6. Viiru-kissa

aloitettu 27.6.

valmis 31.7

sekalaisia lankoja 110

7. Pekka Töpöhäntä

aloitettu 24.8.

valmis

villalankoja

8. Pesonen

aloitettu 1.7.

valmis

Sekalaisia lankoja

9 .Tyttö-apina

aloitetttu 3.7.

valmis 12.7

lanka Drops Muskat 110gr

10. Poika-apina

aloitettu 3.7.

valmis 12.7

lanka Drops Muskat 105 gr

11. Kettu

aloitettu 5.7

valmis 31.7

lanka Drops Muskat 100 gr

12 .Vauvan sukkia

aloitettu 7.7

valmis

lanka nimetön vauvalanka

13Varis

aloitettu 12.7

valmis

lanka 7-veikkaa

14 Peppe Pitkätossu

aloitettu 13.7.

valmis

sekalaisia villa- ja akryylilankoja

15 Pieniä Peppejä

aloitettu 15.7.

valmis

Miami + villalankoja

16 Izzy dolls

aloitettu 17.7.

valmis

sekalaisia jämälankoja

17 Jämälankasukat

aloitettu 28.7.

valmis

lanka 7-veikka jämiä

18 Avaimenperiä

aloitettu17.8

valmis

lanka sekalaisia jämiä

19 Nukke

aloiettu 24.8

valmis

7-veikkaa

20 Tonttu

aloitettu 25.8.

valmis

sekalaisi

Meillä on ollut ongelmia veden kanssa. Eilen illalla meni koko kylältä yhtäkkiä vedet poikki. Vielä aamullakaan eivät tienneet missä vika. On se hassua , että kun vettä ei ole saatavilla niin tuntuu olevan jano koko ajan. Onneksi minulla on aina jääkaapissa kannullinen hanavettä

Kiltti naapuri tuli apuun ja lainasi minulla kanisterin ja vei autolla kylälle vedenjakelupisteeseen. Hätä olisi minulle muuten tullut Vuorokausi oltiin ilman vettä mutta nyt sitä onneksi tulee , ruskeaa vettä ja keittokäsky epämääräiseksi ajaksi. 

Nyt minäkin uskon että hätävara pitää aina kotona olla. Onnistuin saamaan kaupasta kaksi viimeistä  litran vesipulloa ja käyn vielä ostamassa ihan oman muovikanisterin. Ruokasäilykepurkkeja minulla onkin jonkin verran aina kaapissa. 

Kesällä niinkään hätä tule, mutta talvella sähkökatkojen aikaan menee valot , vesi ja lämmitys. Parempi oli enenn vanhaan kun joka kodissa oli oma kaivo ja puuhella, vaikka empä minä niin haikalekkaan enää niitten perään kun on helpompaan elämään tottunut.

Kätevä käsistään

Minulla on ollut ongelmia tietokoneiden kanssa. Ensin hajosi läppärini, mutta tytär toi vanhan pöytäkoneensa minulla. Se toimi jonkin aikaa, mutta useiden sähkökatkosten takia keskusyksikkö siitä lakkasi toimimasta. Onneksi tyttären nurkista löytyi vielä toinen hajonnut keskusyksikkö. Hän toi sen tänne ja alkoi hommiin. Aikansa koneiden sisuksia räplättyään ja vaihdeltuaan osia koneesta toiseen sai rakennettua minulle uuden toimivan koneen. Enpä olisi uskonut sillä hänellä ei ole minkäänlaista koulutusta tuommoiseen hommaan. Vaan kun on näppärät näpit ja terävä pää niin onnistuu näköjään ihan mikä vaan.

Minulla ei ole teknisiä taitoja, vaan virkkuukoukku on minun lajini. Aina vaan näitä samoja hahmoja

Alan jo ahkerasti valmistelemaan joulumyyntiä varten. Eihän sinnne ole enää kuin puoli vuotta. 😆

On meillä ollut ihana kesä. Ei liian kuuma ja sateitakin aivan sopivasti. Eipä ole tehnyt mieli etelän kuumuuteen ja tulipalojen keskelle. Vaan kohta saapuu syksyn viileydet ja joka paikkaa alkaa taas  kolottamaan. Kyllä silloin iskee kaukokaipuu. Saapa nähdä päästäänkö tyttären kanssa lähtemään mihinkään.

 

Kesällä 2026

Huonon näön ja hitaan tietsikan takia ei juurikaan ole tullut koneella istuttua. Virkkaamista sentään olen saanut jatkettua. Eräs isoäiti halusi lastenlapsilleen apinat ja minähän tein. Kaikki pikkuisen erilaisia ettei mene leikeissä sekaisin. Langan neulansilmään pujottaminen on alkanut tuottaa vaikeuksia, mutta virkkaaminen onnistuu vielä huonommillakin silmillä.

Kesän kohokohta taisi olla siinä kun poika haki päiväksi mökilleen. Yöksi en halunnut jäädä itikoiden ja karhujen syötäväksi. Karhunjälkiä on näkynyt monesti mökkitiellä ja itse mökkikin on ihan metsän keskellä. Yö-aikaan ulkovessaan kömpiessä ei tiedä vaikka itse otso tallustelisi vastaan.

 Poika ja miniä laittoivat minulle herkkuruoat ja minä vain löhösin passattavana auringonpaisteessa. Kotimatkalla käytiin vielä uimassa pienellä metsälammella.  Ihan tuntui kuin olisin ollut pienellä etelänmatkalla. Omassa kodissa on lähimpään uimarantaan noin 2 km joten eipä sinne viitsi raahautua rollaattorilla.

Maijakin on harrastanut tätä auringossa löhöämistä ja sai nyt naapurilta torumiset. Ei ollut Maija hoitanut hommiaan vaan oli päästänyt hiiren naapurin auton konepellin alle. Onneksi se ei ehtinyt tehdä siellä pahojaan. Maija lupasi olla valppaampi vastaisuudessa. Vesimyyriä kyllä on ilmestynyt rappusille ihan kiitettävästi.

Musikkametsään olisi hyvä päästä, mutta siellä on nyt kuulemma niin paljon paarmoja , punkkeja ja hirvikärpäsiä että jätänpä menemättä. Antaa parempikinttuisten mennä, turha minun on mennä sinne kompuroimaan.

 

Kyjyssä mukana

                                       

Eihän sitä osaa kesälläkään kädet ristissä istuskella. Virkkaaminen sopiikin kesään oikein hyvin. Näitä samoja on taas tullut tehtyä, ompahan joulumyyntiin valmiina.

Huomasin facessa Löysäpipoisten Kyjyn 2026 ja halusin mukaan. Ensimmäinen jo valmis ja tietenkin apina.

Kylläpä onkin vaikeaa postaaminen. Kunnon tietsikkani hajosi ja yritän nyt pärjätä tällä superhitaalla läppärillä. Tytär saa ehkä korjattua kunnon koneeni, hän on aika taitava niissä hommissa. Tarvii kuulemma ostaa jotain uusia osia.

Toisekseen näkö on melkein mennyt ja joudun katsomaan jokseenkin nenä kiinni näppäimissä. Jonotan sinne kaihileikkaukseen johon pääsen ehkä JO helmikuussa. Täällä on jonot 12 kuukautta. Onneksi saan tehtyä noita käsitöitä melkein näppituntumalta, mutta silmukoiden laskeminen on jo hankalaa. En ole kuulemma kiireellinen tapaus kun en tarvitse näköä työn takia.😡 Ei vanhoja enää välitetä hoitaa, siltä se nykyään tuntuu.

Kaippa tässä jotenkin pärjäillään, eihän siinä muukaan auya.

 

Meidän Maija

Maija syntyi tasan 17 vuotta sitten ensimmäisenä neljästä pennusta. Alku oli hankala, sillä ensin noin puolituntia näkyi vain toinen takajalka. Pelkäsin että kaikki kuolevat ja aloin varovasti vetämään pentua ulos. Ensin pentu ei hengittänyt ollenkaan, mutta kun ravistelin sitä ylös-alas ja painelin varovasti rinnasta niin pentu virkosi takaisin henkiin. Sisukas tyttö.

Tämä punainen oli ainoa poika ja melkoinen rasavilli. Wiljari jäi kuitenkin jo aika pienenä auton alle.

Essi ja Esmeralda pääsivät Helsingin lähelle tallikissoiksi. Kettu vei Essin melkein heti. Esmeralda oli kuulemma oikein suosittu ja rakasti silittelyjä ja rapsutuksia. Kuvasta näkee että hyvin on pidetty, on niin komea ja pulska katti. Esmeralda kuoli valitettavasti juuri viikko ennen 17vuotis syntymäpäiväänsä.

Maija kuitenkin pärjää vielä oikein hyvin, mutta ei juurikaan poistu enää kodin läheisyydestä. Aikaisemminhan se teki jopa viikkoja kestäviä reissujaan. Vielä kuitenkin käy yö-aikaan pyydystelemässä hiiriä ja vesimyyriä. Syödähän niitä ei voi ennen kuin on minut herätetty kehumaan niitä.

 

Onneksi nykyinen naapurusto tykkää Maijasta eikä enää ole tullut uhkailuja loukuttamisesta. Eräs toi jopa Maijalle syntymäpäiväruusuja. Maija ehkä olisi halunnut mieluummin jotain herkkuruokaa. 😽

 

Maijalla on takapihalla oma "pömpeli" seinustalla. Siinä on hyvä ottaa päiväunia eikä edes naapurin ilkeä kolli pääse kiusaamaan. Etupihallekin on laitettu vanha puutuoli ihan Maijaa varten. Jospa ne edes vähän suojaisivat inhottavilta punkeilta joita meidän pihassa on aivan valtavasti.

Loppuun vielä kaunis kuva Maijasta. Toivottavasti sillä on vielä paljon elinvuosia ja pysyy terveenä.

Minä, konemestari

Kaupunki päätti ettei enää aja takapihoiltamme nurmikkoa. Tulikohan siinäkin suuri säästö? Pienenpieni terassini kuitenkin kuhisee punkkeja ja kotiloita joten pakko on pitää nurmikko lyhyenä. Ostinpa sitten ihan ikioman leikkurin. Trimmeri olisi tullut halvemmaksi mutta epäilen etten osaisi sitä käyttää.    

Leikkuri tuli postissa osina ja pitihän se sitten osata itse koota. Olikin melkoinen homma. Hiki virtasi ja tuli muutama kirosanakin ennen kuin kaikki putket oli paikoillaan. Toista kertaa en samaan hommaan alkaisi enää.

Tänää koeajoin ja olikin oikeastaan ihan mukavaa hommaa. Samalla saa liikuntaa ja aurinkoa. Mikäs se on uudella leikkurilla ajellessa.

Olenhan minä virkkaillutkin, mutta en enää viitsi laittaa niitten samojen hahmojen kuvia. Kuvaan sitten kun saan aikaiseksi jotain uutta.

Oikein ihanaa  ja aurinkoista kesää kaikille. Nythän on tainnut kesä jo alkaa.

Susijengi

Susijengi hyökkäsi pihaan ja houkuttelivat Maija-kissankin mukaansa. Onneksi Pesonen huomasi ja meni selvittelemään tilannetta. Kunnon puhuttelun jälkeen löytyi sopu ja nyt vietetään lämmintä kevät päivää sulassa sovussa kukkien keskellä

Sudet ovat taas oma mallini.Vähän ketun ohjetta muuttamalla ja lankaa vaihtamalla sain niistä susia. Nämä on tehty villalangoista joten ovat hiukan kettuja isompia. Vaan niinhän ne ovat luonnossakin. Jatkan susien tekoa kunnes taas kyllästyn malliin. Nyt kun aloitan joulumyyjäisiin virkkaamisen niin ehkäpä lopussa ei enää tule niin kiire. 😅

 

Ali ja Ahmet

 Kansalaisopisto päättyi taas ja näyttely on pidetty. Minulla jäi viimeinen työ vähän kesken , mutta toivottavasti innostun kesällä viimeistelemään sitä. Poikien naamat eivät vielä ole kunnossa.

He ovat leipurin iloiset pojat Ali ja Ahmet. Tykkään maalata juuri näitä itämaisia lapsia ja vanhoja ihmisiä. Tottakai heille pitää antaa myös nimet aina. Tunnen Turkista monta Alia ja Ahmettia, hyvin yleiset nimet siellä päin. 

Tänä talvena oli maalausinto vähän hukassa, mutta enköhän ensi syksynä mene taas jatkamaan.

Hyvää Pääsiäistä 🐤

Nuorena reissasin ahkeraan Sisiliassa ja ihastuin näihin kukkokannuihin. Ravintoloissa yleensä talon punaviini tuotiin tämmöisessä. Eräällä käynnillä hankin sitten kannun itsellenikin kotiin. Siitä lähtien se on kaivettu esiin joka pääsiäisenä, muulloin en raaski sitä käyttää. Tuo ihania muistoja mieleen.

Kiva taas kirjoitella kun tytär toi minulle toimivan uuden tietsikan. Virheitä voi tulla sillä näkö haittaa nykyään pahasti. Pääsen kaihileikkaukseen vasta ensi vuoden puolella, sillä täällä Keski-Suomessa kunnallinen kaihileikkaujono on "vain" 11 kuukautta. Koitan pärjätä. Vanhetessa alkaa näitä vaivoja olemaan, ei sille mitään voi. 

Hyvää Pääsiäisen aikaa kaikille.🐣🐣🐣

 

Epäonnen päiviä

Olen minä virkkaustakin harrastanut ahkerasti. Näitä on taas kasa syntynyt, mutta kaikki eivät tahtoneet tulla kuvaan. 

Sitten siitä epäonnesta.

1. Vanhat lahot hampaat eivät enää kestä ja niinpä alaleuasta katkesi hammas. Poishan se loputkin piti mennä otattamaan. Onneksi minulla on jo osaproteesit sekä ylhäällä että alhaalla ja niihin voidaan aina lisätä uusia hampaita pois vedettyjen tilalle.

2. Eipä mennyt kuin pari päivää niin yläleukaan tuli mahtava paise. Silmäkin meinasi jo muurautua umpeen. Lääkäri sanoi että hammas on vedettävä taas pois että saadaan paise hoidettu. Kyllä muuten sattui sillä eihän siihen mitkään puudutukset tehonneet. Minä itkin ja huusin kovalla äänellä ja hoitaja hoki vieressä :" Muista hengittää, muista hengittää". Jälkeen päin vähän nolotti. Vaan siinä hammasta poistettaessa katkesi viereinenkin hammas ja poishan sekin sitten otettiin. Vieläpä etuhampaat joten näytän valmiiksi pääsiäisnoidalta.

3. Ja se kolmas. Kotimatkalla puhkesi vielä rollaattorista rengas ja matkaa noin 2 km puhjenneella renkaalla. En tiennyt kiroillako vaiko itkeä. Minulle nämä huonot asiat tulee aina kolmen sarjoissa, mutta onneksi myös hyvät asiat.

Nyt on asiat jo hyvin . Rollaattori on korjattu ja tekarit lisättyine hampaineen saan tänään. Kehtaa taas potkutella ihmisten ilmoille.

Loppuun vähän nätimpi kuva. Maija juuri syntyneenä. Siitä onkin jo 17 vuotta ja minäkin täytin jo 74. Eiköhän me mummelit jakseta yhdessä vanheta vielä monta vuotta.

 

Valoa kohti

 Televisiossa oli kaunis taukokuva ja siitä se idea sitten lähti. Nyt keväällä kun valo ja värit lisääntyy tuli tarve käyttää kirkkaita maaleja. Koko on iso, noin 70x50 ja tehty pikaisesti öljyväreillä. Ajattelin maalatessani että tässä pimeän talven jälkeen mennään kohti kesän valoa ja lämpöä. Tämä päätyy ehdottomasti seinälleni mielialaa kohottamaan. Taululla on nimikin : Valoa kohti.

Kesää odotellessa

 Pimeinä talvipäivinä on mukava muistella edellistä kesää ja haaveilla tulevasta. Avuksi siihen maalasin tämän kesäisen merimaiseman. Näkymä on jonkin matkaa Alanyasta itään päin. Kokoa tällä on 70x50 ja käytin öljyvärejä.

Vihdoinkin sain niin paljon aikaseksi että kävin silmälääkärissä. Pääsin jonottamaan kaihileikkausta ja jono onkin sitten 11 kuukautta. Menee siis yli ensi joulun. Mitenkähän pärjään sinne asti kun nyt jo näkeminen on  hankalaa. Yksityinen on niin kallis että siitä en voi edes haaveilla.

Tietokoneeni on käynyt niin hitaaksi ettei tule enää paljonkaan oltua netissä. Kommentoidessa lyö välillä jonkun ihme eston joka meinaa viedä hermot minulta. Siinä syy miksi en paljonkaan ole nykyään kommentoinut muille, lukenut olen kyllä postauksia.

"Maaliskuu maata näyttää". Toivottavasti sanonta pitää paikkansa tänäkin vuonna.

Apina-urakka valmis vihdoinkin

                                                 

Täällä netissä olen tutustunut äitiin jolla on todella paljon lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia. Jo aikaisemminkin hän on halunnut minulta apinoita ja kirjoitti syksyllä tekisinkö niitä hänelle lisää. Innoissanihan minä aloitin, mutta sitten tuli muuta kiireellistä väliin, joulukin vei osan ajastani. Nämä ovat kuitenkin hitaita valmistaa mutta nyt vihdoinkin sain viimeisenkin valmiiksi. Ensin syntyi tyttöjä

Sitten tuli poikia. Kuvasin illalla huonossa valaistuksessa joten  kirkkaat värit eivät päässeet ollenkaan oikeuksiinsa. Pyrin siihen että kahta ihan samoilla värityksillä ei ole. Eivät mene sitten leikeissä sekaisin.

 Tässä sitten kaikki yhteiskuvassa, yhteensä 23 apinaa. On siinä nyt vähäksi aikaa lapsille jaettavaa. Minä huokaisen helpotuksesta kun saan ne huomenna postiin. Oma temppunsa siinäkin miten saan suuren laatikon lykättyä rollaattorilla tuonne parin kilometrin päähän.😄

Mitähän elukoita virkkaisi seuraavaksi, sormet syyhyää jo uutta tekemistä.

Metsäneläin

Niin ahkeraan olen virkkailut ettei koneella ole ehtinyt käymään. Välillä on kuitenkin laitettava koukku sivuun ja silloin olen käynyt opistolla maalailemassa. Välityönä syntyi tämmöinen mikä lie metsäneläin. Ei ole oikein hiiri eikä myyrä, mikä lie sekasikiö. Ihmettelen itsekkin miksi olen tämmöisen aiheen valinnut enkä tykkää tästä ollenkaan, siis suoraan komeron nurkkaa. Tulossa on paljon mieleisempiä töitä mutta ne vie aikaa.

Virkannut olen tosi ahkerasti ja kuvia laitan kunhan saan sen urakan valmiiksi. Sitten on varmaan aikaa käydä lukemassa toistenkin blogeja.

Terveyden kanssa on ollut nyt vähän niin ja näin, mutta eiköhän tässä vielä hengissä pysytä. Totta se on että vanhuus ei tule yksinään. Mutta siitä huolimatta, PÄRJÄILLÄÄN.

 

Hyvää Uutta Vuotta

Pidin tietokoneen suljettuna koko joulun ajan, se teki oikein hyvää. Nyt haluan kiittää kaikkia blogikavereita viime vuodesta ja toivottaa oikein hyvää tätä vuotta..

Joulupukki oli huomioinut salaisen toiveeni ja toi minulle karhu-kaverin. Aivan ihanan pehmoinen tyyny sängyllä löhöillessä. Tykkään tästä kovasti. Olenkohan palautumassa lapseksi jälleen. 😂

Oikein rauhallista ja onnekasta tätä vuotta meille kaikille 

 

Hyvää Joulua 2025

Joulu on kaivettu laatikoista esiin. Hyvää Joulua kaikille.

 

Sukkia suvulle

Pojan tyttärillä on sukat aina hukassa ja silloin muistetaan mummoa. Kyllähän mummo kutoo ihan mielellään. Molemmille samanlaiset, neutraaleissa väreissä joita he haluavat. Lankana 7-veikka, varressa valepalmikkoa. Kauankohan nämä pysyy tallessa.😅

Vävy tuli Suomeen ilman villasukkia ja anoppi pääsi hommiin, menevät joulupukin pussiin.  Kokoa on 46 joten sain menemään monta vajaata kerää 7-veikkaa. Eiköhän nyt varpaat tarkene talven pakkasilla.

Kahden viikon sairastelun jälkeen tauti alkaa onneksi hellittämään.  Eilen jaksoin jo pestä lattiat jouluksi.  Eiköhän se joulu tule tähänkin pirtttiin.

 

Joulukortti minulle

Itse en tapani mukaan lähettänyt yhtään joulukorttia, liian kalliit postimaksut. Sain kuitenkin yhden kortin Skotlannista vävy-pojan vanhemmilta. Kortin tuotto menee opaskoirien hyväksi, joka on minusta tosi hyvä homma. Äiti sieltä kirjoitti että vävy on kehunut minua. Tuli oikein hyvä mieli. Kyllä vävy on nyt joululahjan ansainnut, sukat ovat kohta valmiina. 🤶

Susi Hukkanen

Mukavaa kun välillä tulee toiveita uusista hahmoista. Nyt kysyttiin niin ajankohtaista sutta ja kyllähän  minä teen. Aluksi etsin ohjeita netistä, mutta en löytänyt mieleistäni. Päätin sitten suunnitella itse  ja kun itse tekee ohjeen niin saa semmoisen kuin haluaa. Toivottavasti saajakin tykkää. En löytänyt sopivan väristä puuvillalankaa niin tein villalangasta.

Kettulan perheeseenkin on syntynyt uudet kaksospojat. Heti ystävystyivät suden kanssa ja kaikkia niin hymyilyttää. Ehtivät vielä joulupukinpussiin vaikka ensin epäilinkin.

Postin touhu niin harmittaa. Tilasin amigurumilankoja yli 50€:lla ja nyt posti on hukannut pakettini. Katsoin Oma postista ja yli viikon on nyt matkannut 30 km ja päätepisteeksikin on muutettu aivan väärä paikkakunta. Ymmärränhän minä että siellä on nyt ruuhkaa, mutta harmittaa jos en koskaan saa maksamiani lankoja. 🤬

No, ei auta kuin olla ajattelematta sitä. Ei yhden paketin takia kannata koko joulunalusaikaa pilata-
 

Joulumyyjäiset 2025

Vuoden myyjäiset ovat taas takanapäin. Autottomana nämä ovat ainoat joihin pystyn osallistumaan. Tänä vuonna pääsinkin helpommalla kun vävy tuli kantamaan retkipöytäni. Pienihän tuo kyllä on ja paljon piti saada tavaraa mahtumaan. Näillä mennään mitä on.

Kerkesin tehdä vielä muutaman enkelin. Nämä voi laittaa vaikka kuusen roikkumaan tai pöydälle seisomaan.

Eräs naapuri pyysi tekemään enkelin mustilla vaatteilla, mustilla hiuksilla ja mustilla siivillä.  Kieltäydyin tekemästä koska ei kuulu minusta joulun henkeen. En ala tekemään mitään mistä ei tule itselle hyvä mieli.

Ja tietenkin vielä yksi tonttupoika suuripäisen kissansa kanssa. En vaivautunut enää korjaamaan kissan pään kokoa vaikka syytä kyllä olisi ollut.

Nämä eivät ole minun tekemiäni , vaan erään toisen pöydästä. Aivan uskomattoman kauniita. Kukkakin on tehty sokerista ja syötävää. Hintaa näillä taideteoksilla ei ollut kuin 1€ kappale joten olihan minunkin pari ostettava ennen kuin loppuvat.

 Tämä oli tilanne kun kolmen tunnin päästä lopetin. Huonommin meni kuin esim. vuosi sitten. Sukkia oli muillakin niin paljon myynnissä, että sain olla tyytyväinen kun meni kahdet miesten- ja kahdet lastensukat. Pehmoleluja meni ihan mukavasti ja nämä loput meneekin omiin joululahjoihin.

Todella iloinen olin erään vanhemman miehen tapaamisesta. Hän kysyi muistanko vielä kun hän viimejouluna osti Viiru-kissan minulta. Nyt hän halusi Viirulle kaveriksi Pesosen. Laittoi sen taas takkinsa sisään niin että Pesosen pää näkyi takin kaula-aukosta. Tuommoisista kohtaamisista jää niin hyvä ja jouluinen mieli.

Nyt voin hyvillä mielin aloitella joulun laittamista kotiini. Tytär ja vävy ilmeisesti tulevat joulunpyhiksi luokseni joten on mukava laitella kaikenlaista koristetta.

Mukavaa joulun laittelua teille muillekin, nähdään taas.🤶

Kiirettä pitää

Lauantaina on meidän kylän joulunavaus ja samalla kolmen tunnin joulumyyjäiset. Yritän nyt kiireellä saada sinne myytävää, sillä nämä ovat ainoat myyjäiset minne autottomana pääsen. Tuonne sentään pääsen rollaattorilla, tai jos lunta on niin potkurilla. Pari näitä isompia valmistui. 

  

Samoin pari pienempää valmiiksi. Vävy lupautui tulemaan avuksi ja kantaa pienen retkipöytäni paikalle. Viime vuonna vein senkin rollaattorilla ja oli tosi hankalaa. Onni on omistaa kiltti vävypoika.

Näitä pieniä taskunukkeja meni viime jouluna mukavasti. Pikkutytöt tykkäsivät ja kun laitoin hinnaksi 5€ niin tuntui olevan sopiva hinta.

                                                

 Vielä toisetkin lintulapaset, nyt valkoisella pohjalla. Kuvasin sisällä ja ilmeisesti meillä on keltainen valo koska kuvatkin tulivat niin keltaisia.

Ensi viikolla kerron miten myyjäisissä kävi, toivottavasti kauppa käy.

Yhteisöllisyys

Kaupungin vuokrarivitalossa ei tarvitse yksinäisyydestä kärsiä vaan meillä toimii yhteisöllisyys. Naapurin nuori herra päätti pitää bileet jotka jatkuivat kolme vuorokautta yhtäkyytiä. Minäkin "pääsin" osallistumaan niihin sillä se huuto ja mekkala kuului oikein mainiosti ohuiden seinien läpi. Siinä sitten pitkinä unettomina öinä aloin loppuun saattamaan keskeneräisiä töitäni ja niitähän onneksi piisaa. Päiväsaikaan saatiin sentään kissan kanssa vähän nukuttuakin.

Vähän jännitystä minunkin elämääni kun välillä kuului "Minä tapan sinut" ja välillä toiset huutaa "Pane se puukko pois". Menin pihalle katsomaan pitäiskö soittaa apua jostain.

Siellä oli toinenkin naapuri joka sanoi että kyllä ne kohta rauhoittuu, ei tarvitse poliisia soittaa. Kyllä kai kun riehumassa oli hänen omakin miehensä.  Meinasin että tappakoon sitten toisensa niin ainakin hiljenevät ja menin takaisin kotiini. 😝 Välillä kyllä kurkin ikkunasta tuleeko poliisi tai ambulanssi paikalle, ei tullut. Bileitten jälkeen kävin vähän lakia lukemassa naapurille, hän kovasti pyyteli anteeksi, halasi minua ja kehui mukavaksi. Sovussa erottiin.

Tänä viikonloppuna olikin sitten hiljaista ja rauhallista. Olin informoinut naapuria että minulle tulee vieraita ja silloin en mekkalaa kuuntele.

Tytär tuli miehensä kanssa yökylään. Skottivävy ihastui niin tekemääni tiikerikakkuun että halusi oppia itsekin tekemään semmoista. Minä istuin vieressä komentamassa ja Aarron teki kaiken alusta loppuun ihan itse. Tuossa on tekemisen meininki, paitakin on jo kaakaojauhossa.. Hyvä kakku tuli ja annoin vielä kotia viemiseksi kakkuvuoan.  Kuulemma vaarallinen oppi, sillä nyt alkaa heillä olemaan usein kakkua ja elopainot nousee kummallakin.😋

Kaksi niin erilaista viikonloppua, ei käy tylsäksi olo.