lauantai 25. tammikuuta 2025

Välineneulontaa - härpäke


Minulla ei ole kalliita puikkoja, eikä hienoja lankoja, mutta minullapa on härpäke. Nyt ei langat pyöri enää lattialla kissankarvoissa. Kauniin väristä puuta ja yläpää pyörii hyvin magneetin varassa. Hyvä ostos.

Sieltä tilasin mistä halvalla saa, enkä tunne edes huonoa omaatuntoa. Jos maamme talous nyt tämän takia romuttuu, niin ei voi mitään. 🤣 Näkyy noitten suomalaistenkin kauppojen tavaroiden pohjassa usein lukevan Made in China. Mitä isot edellä, sitä minä perässä.


Toinen on matkaversio. Niin monta kertaa olen linja-autossa kontannut ja etsinyt tipahtanutta lankakerää. Vaan enpä enää. Nyt pysyy lanka menossa mukana vaikka missä. Samassa paketissa tuli tämäkin ja halpoja olivat molemmat.


Kissoilla on ollut nyt kysyntää ja teenhän minä. Ahududukin tykkää kun puuhastellaan lankojen kanssa, minä kyllä mieluummin tekisin ilman sen apua.


Toinenkin Viiru ja sille kaveriksi Maija. Näitä nyt syntyy sitten urakalla kun langat on etsitty valmiiksi. Oma hommansa on aina siinäkin kun etsin sopivat langat esille. 

Ulkona tuntuu jo niin keväiseltä että väkisinkin alkaa mieli piristymään. eikös vaan.



 

sunnuntai 19. tammikuuta 2025

Facebook kirjoitukseni 🤣

 Kirjoitin joulukuussa oman kyläni facebook sivuille ja näkyy saavan tykkäyksiä vieläkin , jo lähemmäs 170, ( jopa nuorilta miehiltä) . Laitan sen nyt sitten tännekin. Sen olen jo oppinut, että ei nuorille  kannata rähjätä, mutta pieni huumorilla sävytetty  vinoilu tepsii aina.                                                      




🤣Voi miten v-mäisiä vanhoja akkoja onkaan tällä kylällä
Kävin myöhään illalla K-kaupassa ja joku nuori mies hienolla autollaan ajoi rinkiä kaupan pihassa liusuttaen autoaan. Vähän kun pysähtyi menin rollaattorini kanssa kurkkimaan auton sisälle. Poika aukaisi ikkunaa ja toivotti kohteliaasti hyvää iltaa. Vastasin :" Hyvää iltaa, tulin vain katsomaan minkä näköinen pölvästi noin ajelee rinkiä täällä" ja nauroin päälle. Poika laittoi radiota isommalle ja sanoi että onneksi en kuule. Jatkoin matkaa ja poika ajoi vielä yhden kunniakierroksen ja poistui sitten paikalta. 🤣

Minua kyllä jäi naurattamaan, mutta toivottavasti hänelle ei nyt jäänyt paha mieli. Hyvää joulunalusaikaa vaan hänellekin. 🤣


perjantai 17. tammikuuta 2025

Metsämökki


 
Halusin sänkyni päälle kuvan jota katsellessa voi rauhoittua nukkumaan. Niinpä syntyi tämä korven keskellä auringonpaisteessa kylpevä vanha mökki. Kamera vääristää värejä, metsälampi on yhtä tumma kuin takana oleva synkkä metsäkin , eikä vihreä ole noin hyökkäävän kirkas. Ei kuulu parhaisiin tauluihini , mutta kelpaa vähäksi sikaa omalle seinälle. Kokoa 50 x 70 cm.

Minun tauluissani pitää olla aina joku pieni katseenvangitsija, tässä oikeassa reunassa metsästä kurkistaa karhu, löysitkö.

Valoa kohti mennään ja maalaaminen ja virkkailu jatkuu entiseen malliin. Rollaattorillakin pääsee hyvin kulkemaan kun tiet ovat sulana, minusta oikein mukavaa.


Tulipa niin huono valokuva ettei nallekaan näy. Lisäsin sen nyt näkymään, kyllä se siellä on.


tiistai 7. tammikuuta 2025

Uusi vuosi, samat vanhat kujeet


Pyhät hujahti ohi niin etten meinannut huomatakkaan. Sisko perheineen kävi perinteisellä riisipuurolla joulupäivänä, mutta muutoin vietettiin rauhallisia päiviä tyttären ja kissojen kanssa. Joulupukki oli anteliaalla päällä ja sain monta ihanaa lahjaa. Jouduin yhden ostamaan ihan itse, sillä pölyimuri sanoi stopin kesken joulusiivouksen. Ensin sammui ja sitten kuumeni niin että onneksi ei ehtinyt syttyä palamaan. Oli hyvä syy keskeyttää siivoominen. 😆

Kauppareissulla suuren tavaratalon vessassa oli mukava kohtaaminen. Noin 4-5 vuotias tyttö tuli sanomaa :  

- Sinulla on varmaan kissoja  
 - Mistäs sinä sen tiedät ? 
- No kun sulla on kissankarvoja takissa. 

Siitähän meille kehkeytyi kunnon juttutuokio kissoista ja ystävistä. Oikeinjoulumieltä nostava kohtaaminen .


Käsityörintamalla ei mitään uutta. Stansta   oli huomannut netissä erään isoäidin kyselevän Viirua ja Pesosta ja hän ilmotti sinne minun sivuni. Kiitos Stansta tosi paljon. Tämä tilaus tuli oikein tarpeeseen sillä joulunaika vei aivan liika rahaa.


Minulla on niin hyvät lämpimiksi vanuttuneet lapaset. Nyt vaan rollaattorin lykkiminen on kuluttanut peulohangat puhki. Ei niitä kuitenkaan roskiin raaski heittää, parsimalla taas kuin uudet. Ei sillä etteikö minulla olisi ehjiäkin lapasia, mutta kun nämä vaan on niin hyvät. Ajattelinkin nyt kevään mittaan aloitella lapasten neulomista. 

Näkemisiin taas siihen asti että on jotain esitellä



 

maanantai 23. joulukuuta 2024

Joulutoivotus

 


Hyvää joulunaikaa kaikille blogi-ystäville.

perjantai 20. joulukuuta 2024

Aika överiä joulukoristelua ja rumasukat


Siskoni sanoo aina että meillä on oikea joulumaa, niin paljon on kaikenlaista kaivettu esille. Minun joulutunnelmani tulee siitä kun laitan nämä tyttäreni pienenä tyttönä askartelemat tontut esille. Ikää niillä on noin 30 vuotta. Yhteensä niitä on 27 , yltävät verholaudassa seinästä seinään. 


Ylös katon rajaan lentää myös enkelikuoro. En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta enkelit kuuluu jouluun.  Nämä ovat kaikki pikku hiljaa osteltu kirppareilta tähdet mukaan lukien.


Viime vuosina olen höpsähtänyt näihin suuriin tonttuihin ja pähkinänsärkijöihin. Joka joulu olen yhden ostanut, tänä vuonna tuo harmaa pienempi. Kynttilänjalat ovat puisia, kirppareilta kerääntyneitä.


Tämän ison tontun olen itse neulonut vuosia sitten. Säilyttelen sitä siinä toivossa että joskus olisi tyttärenlapsi jolle voisin sen antaa.


Vuosia sitten sain siskoltani joululahjan käärittynä postin julisteeseen. On se niin ihana että silitin sen ja laitoin raameihin. Puuroa tuova tonttupoika sopii oikein hyvin keittiöön. 

Joulukylään olen jo kyllästynyt joten sekin joutui keittiöön. Pullopiilotontut olen itse tehnyt ja valaisevan tähden löysin tänä jouluna kirpparilta kahdella eurolla, ei paha hinta.


Jouluksi kaikki taulut joutaa pois seiniltä ja tilalle näitä ihania joulujulisteita. Näitä minulla piisaa niin että osan joutuu jättämään kaappiin. 

Joulukoristeita on vielä lisää yllinkyllin, mutta en nyt ala kaikkia tänne kuvaamaan. Jätetään osa ensi joulun postaukseen 😁



Kissanhoitajanaapurilla on kylmät lattiat ja reumaattiset sormet. Niinpä päätin kutoa hänelle villasukat. Kaivoin esille erilaisia kirjavia nöttösiä ja annoin mennä. Kylläpä tulikin rumat sukat. Kaipa ne silti lämmittää varpaita ja jos eivät kelpaa niin heittäköön vaikka roskiin.


Meillä tämä valokuvaaminen ei aina ole niin yksinkertaista. Tämä linssilude yrittää ängetä joka kuvaan. Hyvin sai sukatkin piilotettua pyllynsä alle.

Jokos teillä on joulu laitettu ? Otetaanpa rauhallisesti nämä viimeiset joulunaluspäivät ettei sitten jouluna olla ihan rättipoikkiväsyneitä.

















 

sunnuntai 1. joulukuuta 2024

Assari apuna


Eipä tarvinnutkaan rollaattorilla työntää tavaroita myyjäisiin. Meillä oli myyjäispäivänä kunnon räntäsade ja ihana ystävä soitti tarvitsenko kyytiä. Kehui olevansa assari minulle. Ensin vei ja kolmen tunnin päästä haki pois. Kyllä olin mielissäni, kuinka helppoa se kulku sitten olikaan autolla.


Kauppa kävi tosi hyvin ja puolen tunnin päästä oli ylipursuava pöytäni jo vähän madaltunut. Tässä istunkin jo ihan itse myymässä.


Puolentoista tunnin päästä oli jo näin tyhjä pöytä. Loppujen lopuksi kotiin palasi vain kasa sukkia ja kaksi isompaa tonttua. Assari sai niistä toisen vaivanpalkaksi ja toinen saa jäädä pysyvästi itselleni kotitontuksi.


Vielä viime viikolla kerkesin tekemään Viirun ja pienen lumiukon, nekin meni jo.Kyllä olen niin tyytyväinen myyjäisiini. Voin alkaa täyttämään taas hyllyjäni uusilla hahmoilla.

Mikä mukavaa, sain jo uuden tilauksen Pikku Myystä ensi kesäksi, lapsenlapsi tulee kuulemma silloin käymään erään mummon luona. Eräs äiti kysyi olenko ehkä aikaisemmin tehnyr apinoita. Kovissa leikeissä kuulemma pojan apinan häntä on vahingoittunut ja lupasin korjata sen kunhan toimittaa apinan minulle. Meillä pelaa myös "korjauspalvelu" ☺️

Kyllä minulla nyt on syytä hymyyn ja voin alkaa laittamaan joulua omaan kotiini.









 

maanantai 25. marraskuuta 2024

Pieniä töitä joulumyyjäisiin


Itse olen tykästynyt näihin taskuun mahtuviin. Teen varmaan vielä tonttuja ja lumiukkoja lisää omaakin kotiani varten.


Pienempiä kissoja pitää aina olla myyntipöydässä. Tyttökissan tummemmat raidat ovat blingbling-lankaa, eiköhän pienet tytöt tykkää tästä.


Lankakorin pohjalta löytyi joskus aloitetut lastentossut. Ohje oli jossain jämälankakirjassa.  Muutin sen verran että neuloin tossuihin varret, pysyvät paremmin jalassa kovasakin vauhdissa.


Pitihän se vielä yksi Peppikin tekaista ja kaveriksi kettupoika.


Nämä possut saivat peitot harteille ettei palele pakkasella. Voi laittaa roikkumaan vaikka reppuun.  Vaaleampi ei oikein erotu valkeasta tausta, huonosti valittu kuvauspaikka.

Kolmen tunnin myyjäiset lauantaina ja rollaattorilla meinaan pöydän ja käsityöni sinne rahdata, matkaa vajaa kaksi kilometriä. Kaipa se onnistuu, onnistuihan se viime vuonnakin. Toivottavasti en joudu rahtaamaan kaikkia töitäni takaisin kotiin.










 

tiistai 19. marraskuuta 2024

Toinen ovistoppari


 Eipä ole kovin herttainen tämä toinenkaan tilattu ovistoppari.. Sisällä oleva kivi on niin lituskainen, että tein tästä vatsa ylöspäin makaavan sammakko-raasun. Vähän katselin mallia netistä löytyneistä kuvista. 

Nyt en tee enää yhtään tämmöistä litistynyttä eläintä, minusta nämä ovat aika ällöttäviä. Tonttuja on paljon mukavampi virkkailla ja niitä syntyykin nyt seuraavaksi.

tiistai 12. marraskuuta 2024

Ovistoppari


Jo kesällä sain tuttavalta pyynnön tehdä pari ovistopparia ja toiveena oli oven alle litistynyt hahmo. Tulihan se luvattua kun aikaa sain jouluun asti valmistaa, mutta muutamankin kerran olen katunut lupaustani.

Mietintämyssy päähän ja kuvia selaamaan netistä. En viitsi tehdä valmiista ohjeista, mutta otin vinkkiä netin kuvista. Painon saaminen hahmoon osottautui tosi haastavaksi. Siskoni pihalta sain nyrkin kokoisia pyöreitä kiviä, mutta eihän niitä niin vain laitetakkaan virkkauksen sisälle.  Pällystin ne vanukerroksella ja päädyin virkkaamaan kaksi puolipalloa jotka sitten ompelin yhteen kiven päälle. 


Naamaa tehdessä huvitti itseänikin. Reppanalta on silmät pullistuneet kuopistaan ja kielikin roikkuu suusta. On tainnut henki mennä, meillä ei hiiret hillu. Toivottavasti tilaaja on tyytyväinen tähän, parempaan en pysty.


Toki olen tehnyt kissojakin lisää. Näitä on vaan niin mukava tehdä ja saan jämälankoja kulutettua pois. Nämä lähti jo maailmalle, joten teen vielä lisää joulumyyjäisiin.

Vieläköhän ehdin uusia esitellä ennen kuun lopussa olevia joulumyyjäisiä, se jää nähtäväksi.


 

keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Kuin liukuhihnalta


Nyt niitä on taas tullut tehtyä läjäpäin. Pieniä kettuja pyynnöstä ja lähtevät kohta maailmalle minun nurkistani pyörimästä.


Toisaalle taas isoja ja pieniä Viiruja. Kohta alkaa kyllästyttämään kettujen ja Viirujen tekeminen. Jokohan kohta joutaisi tekemään joululahjoja omalle porukalle. Tähän kissalaumaan hyppäsi jo pieni tonttu joulusta muistuttamaan.


Aina ei kuitenkaan jaksa virkata ja kerran viikossa käynkin Kansalaisopistossa maalaamassa.  Siellä on mukava tavata samanhenkisiä ystäviä ja juttua ja naurua meillä piisaa.

Ensi kesän matkaan on taas melkein vuosi, joten maalasin omalle seinälle vakiohotellimme rantanäkymän. Taulu on vaaleampi sininen kuin miltä se tässä näyttää Nyt voin tuijotella sitä ja haaveilla, miksei  myöskin muistella muita kesiä. Taivasta vielä korjailen ja ehkä muualtakin, mutta kyllä se siitä talven mittaan valmistuu.

Ulkona näyttää niin kylmältä että ihan mielelläänhän tässä taas istuu virkkuiden ääreen. Kohta alkaakin olla jo kiire joululahjatöiden kanssa.

torstai 17. lokakuuta 2024

Hengissä ollaan


Tulin vain kertomaan että hengissä ollaan vaikken pitkään aikaan olekaan kirjoitellut.  On vaan niin kiire virkkailujen kanssa ettei muuta juuri ehdi tekemään. Joulun jälkeen helpottaa ja voin taas syventyä omiin juttuihin.


Kiire on Ahududullakin sillä Tinttitv on taas avattu. Lintulaudan tapahtumia täytyy seurata koko ajan ettei vaan harakat käy varastamassa kaikkia eineitä.


Maija hoitaa yöpäivystyksen pihalla ja pitää hiiret ja rotat loitolla. Päivällä täytyy sitten levätä että jaksaa taas raataa ensi yönä.

Koitan ehtiä kirjoittelemaan vähän tiuhempaan tahtiin, siihen asti, näkymisiin. 😁

 

torstai 26. syyskuuta 2024

Pikkuväkeä


Kaupoissa on jo kovasti joulua, joten on aika itsekkin ruveta valmistautumaan.  Ajattelin että tänä vuonna voisi olla menekkiä Pikku Myylle, joten kehittelin siitä tämmöisen vähän pienemmän version. Tällä on korkeutta vain vähän yli 20cm ja valmistuukin isoa nopeammin. Näitä ajattelin tehdä lisää jos vain ehdin.


Kissoja pitää myös olla tarjolla, nämäkin sitä pienempää kokoa.


Ketuilla on omat suosijansa, tässä isä-kettu lapsineen. Enempää en taida näitä tehdä.


Enhän minä lomallakaan osannut kädet ristissä istua. Lankakauppaan piti suunnistaa etsimään puikkoja ja sukkalankaa. Vaikka lankatarjonta on halpaa ja runsasta, niin ihan sukkalankoja on vaikeampi löytää. Enimmäkseen ovat akryylilankoja tai sitten ihan puhdasta villaa. Tytär valitsi tämän kauniin violetin värin jonka koostumus on 75 akryyliä ja 25 villaa. Saas nähdä miten kestävät käytössä. 

Näköjään lomalla tulee neulottua löysempää, sillä kotona neulottu on himpun verran pienempi, vaikka kerrosmäärä on aivan sama. Eiköhän ne silti tyttärelle kelpaa.

Kaihi on alkanut vaivaamaan jo silmissä sen verran paljon, että kirjoitusvirheitä tulee. Kaikkia en huomaa vaikka kuinka tihrustan. Pitäisi kai varata lääkäri-aika, jos vaikka pääsisin siihen yleisen puolen leikkausjonoon. Yksityiseen ei tällä eläkkeellä ole varaa, ne rahat meni parempaan tarkoitukseen.....lomaan.😁

lauantai 14. syyskuuta 2024

Lomamatka 2024


Koko talvihan sitä varten säästettiin ja nyt on kaksi viikkoa Turkissa vietetty lomaa. Tytär matkaseurana kun ei vanha uskalla enää yksin reissata. Alkaa terveys jo huolestuttamaan.

                                                                

Vaan kun aurinko paistaa ja komeat pojat passaa merenrannalle niin mikä sen mukavampaa. Silmä ja sielu lepää. 😍



Hotellin respassa minua suuresti ilahdutti tämä ilmoitus jossa pyydettiin ilmoittamaan jos näkee sairaan eläimen. Näin sen jopa toimivan. Hotellin edustalle ilmestyi sairaan näköinen kissa ja henkilökunta otti sen kiinni ja vei lääkäriin. Tarkistin asian ja näin todella tapahtui.


Jos on tapana asua samassa hotellissa matkoillaan niin kannatta tosiaan panostaa siivojien  juomarahaan. Me saimme taas erikoispalvelua. Siivooja kävi joka päivä sillä aikaa kun olimme aamupalalla. Mikä se ärsyttävämpää kun olet juuri alasti laittamassa aurinkorasvaa ja silloin ryntää siivooja huoneeseen. Ei meillä.

Huoneessamme oli joka päivä kukkia, ylimääräisiä vesipulloja ja murukahvipakkauksia. Aamutossut oli vaihdettu heti jos niissä näkyi käytönjälkiä. Ja voi sitä ystävällisyyden määrää jos kohtasimme käytävillä.


Yksi syy matkustaa Turkkiin on se ihana kasvisvoittoinen ruoka.

 Jotkut valitti että ravintoloissa on melkein Suomen hinnat. On kait jos syö rantakadun kalliissa turistiravintoloissa. Me etsimme sivukaduilta paikkoja jossa tarjoiltiin turkkilaista kotiruokaa, tosi edullista ja maittavaa. Minulla tässä munakoisopataa ja tyttärellä kanakasvispataa. Ah niin hyvää molemmat



Välillä myös toisenlaisissa ravintoloissa, mutta silloinki sivukaduilla paikallisten suosimissa paikoissa. Ruoka on hyvää ja halpaa ja palvelu erinomaista. Varsinkin kun tytärkin puhuu nykyään jonkun verran turkkia, se auttaa monesti.



Toiset istuivat iltaisin baareissa, me istuttiin kahviloissa herkuttelemassa. Eipä ihme että molempien paino nousi muutamia kiloja.


Kissojahan Turkissa piisaa ja ihmeesti ne minut joka paikassa löysivät.


Meninpä missä vaan niin hetken päästä oli kissa vierellä rapsuteltavana. Tämä yksilö kulki pitkän matkaa rinnallani ja kovasti jutteli minulle. Mitä lie kertoi, en oikein ymmärrä kissojen turkinkieltä mutta se tuntui ymmärtävän suomea.



Kissat olivat tervetulleita jopa paikallisten ravintolohinkin.

 Eräänä iltana näin kun paikallinen mies meni kauppaan ja tuli hetkenpäästä ulos kissanruokapusseja mukanaan. Tyhjensi ne siihen kadunpieleen kissoille ja jatkoi matkaansa. Eipä tapahtuisi meillä Suomessa. Jos nähdään vapaana liikkuva kissa niin heti nousee kova poru ja kissa loukutetaan kiinni.

Minulla on kaksi kisaa. Toinen on pihassa narun päässä, mutta 16 vuotias Maija ei naruun suostu vaan kulkee vapaana metsissä. Maija on niin hyvä hiirikissa, eipä ole meidän pihapiirissä rottia eikä hiiriä. Täällä maalla kissa saa minun mielestäni kulkea vapaana. Enemmän nuo oravat ja petolinnut tappavat linnupoikasia, kissa keskittyy jyrsijöihin.


Ostokset olivat meillä hyvin maltilliset ja kun tyttären isä maksoi melkein kaikki syömiset, niin menot olivat pienet. Nyt jäi rahaa pesämunaksi seuraavaakin matkaa varten.Eiköhän tässä jaksa taas talven yli ensi kesän matkaa odotellessa.