Roskiskamaa

Metalliroskiksessa kökötti pieni ruman värinen, osittain ruostunut, mutta muuten ehjä kynttilälyhty. Tietenkin minun piti onkia se talteen ;)

Kaapissani on pyörinyt jo pitkään pilalle mennyt valkoinen akryylivärituubi.

Nämä kaksi roskaa yhdistettynä sain aikaiseksi aivan kelpo lyhdyn. Sopii seuraksi muille pienille lyhdyilleni. Olen ihan tyytyväinen tähän. Ja taas on vähän maailmaa pelastettu =D =D =D

Toinen Pipsa

Ensimmäisen Pipsa-possun saaja tykästyi niin leluunsa että tahtoi samanlaisen ystävälleen synttärilahjaksi. Teinhän minä kun sattui vielä olemaan lankojakin. Pipsan pään ja vartalon yhteen ompeleminen on niin haastavaa ja tympeää, että vähään aikaan ei tee mieli valmistaa possuja. Samalla sain tilauksen jouluksi Kaapo-nukesta. Niin mielelläni tekisin uusia malleja, mutta saas nähdä ehdinkö. Mielessä olisi niin monta jouluista mallia.

Pitkästä aikaa olen taas innostunut sukkia kutomaan.  Kätköistäni löytyi yksi kerä ruskeaa 7-veljestä ja yksi kirjavaa Sockia.  Yksinään ei kummastakaan olisi tullut miestensukkia, mutta yhdistämällä riitti hyvin numero 46 sukkiin.  Ja minähän en raitoja ala kohdistamaan, se on minusta tylsää ja langan haaskausta =D Jos ei tämmöisenään kelpaa kellekkään, niin homehtukoon kaapissa ;D

Lisää kissoista

Tuli taas liityttyä kansalaisopiston maalausryhmään. Edes jotain sosiaalista elämää joka antaa syyn lähteä ulos kotoa. Kesän jälkeen joutuu aina totuttelemaan uudestaan välineisiin ja tulee tehtyä joku helppo työ. Tytär pyysi kuvaa kissoistamme, joten sillä aloitin. Mietin ensin kehtaako tätä edes julkaista. aina ei onnistu nämä tekeleet. Kissojeni luonteet kuitenkin näkyy tässä, Ahududu on aina noin pöllämystyneen näköinen =D

Ahududu on parantunut loistavasti. "Sukkapukukin" laitettiin vähän paremmin jo. Nyt on helpompi liikkua ja käydä hiekkalaatikolla. Ihmeen hyvin antaa tuon putkilon olla päällään.

Hellyydenkipeys on lisääntynyt huomattavasti, koko ajan pyrkii syliin rapsuteltavaksi. Eipä tarvinnut tyttärenkään yksin nukkua vieraillessaan, mahanlämmitin oli heti paikalla. Hienoa kun on päästy palaamaan normi-elämään. =)

Voi pientä poloistani

Nyt on pahin takana ja Ahududukin leikattu. Aika erikoiseksi osottautui kattini. Ensin ei suostunut nukahtamaan vaan kaksi kertaa piti laittaa uudestaan nukutusainetta. Lähemmässä tarkastelussa lääkäri huomasi että Ahulta puuttuu kaksi nisää. Olisi kuulemma ollut vaikeuksia jos olisi joutunut pentuja imettämään. Mahasta löytyi vain yksi munasarja, toinen oli surkastunut ja tilalla oli suuri kysta. Onneksi tuli leikattua ennenkuin mitään pahempaa ilmeni. Vähän viittaa siihen että olisi sisäsiittoinen pentu. Toivottavasti ei ole niin, sillä semmoiset kuulemma yleensä elävät vain noin 5 vuotta. 

Tämä on hyvä keino korvata inhottava kauluri. Leikkasin vanhan säärystimeni sopivaksi. Nyt haava pysyy suojassa ja lämpimänä. Vähän on kyllä hankaluuksia vessassa käynnin kanssa =)

Aamulla kaikki oli jo hyvin ja heräsin semmoiseen pusutteluun. Kissat eivät ole pitkävihaisia

Kissan seitsemän elämää

Kissoilla on seitsemän elämää ja meidän Maija jos kuka on sen todistanut. Maija oli hukassa monta viikkoa ja kun kuulimme että lähistöllä on harmaankirjava kissa jäänyt auton alle, niin kaikkihan me uskoimme , että se oli Maija. Vaan Maijapa jälleen kerran "nousi kuolleista "ja toissa iltana ilmestyi oven taakse naukumaan. Pulskassa kunnossa on vaikka olikin viisi viikkoa reissussa. Nyt olen syöttänyt kermaa ja kanaa ettei vaan uudestaan lähde minnekkään. " Kyllä routa porsaan ja kissan kotiin ajaa" =) Jonkun toisen kissa-parka lähti taivaaseen, ei meidän Maija.

Maija on ennekin tehnyt tämmöisen "ylösnousemuksen". Muutama vuosi sitten meille tultiin ilmoittamaan että Maija on jäänyt auton alle.  Kun sitten itkun kanssa menimme paikalle, niin tunnistimme sen heti Maijaksi. Pitsiseen pöytäliinaan käärittynä itkun kanssa haudattiin tuttavan takapihalle.  Illalla Maija tuli naukumaan oven taakse, oli siinä ihmettelemistä ja ihan hirvitti. Myöhemmin selvisi että olimme haudanneet erään vanhan papan saman näköisen kissan =)

Vielä on Maijalla viisi elämää tallella, kunhan vaan pysyis paremmin kotona eikä säikyttelisi minua enää.

Ahududulla jatkuu kiima jo kahdeksatta päivää, ei me Maijan kanssa kestetä tätä enää.  Vaikka Maija ja Ahududu joskus nukkuvatkin samassa sängyssä, on Maijan välillä poistuttava pihalle makoilemaan. Meillä alkaa hermot mennä tuohon jatkuvaan maukumiseen ja jalkojen teputukseen.

Toivottavasti ensi viikon leikkaus auttaa myös parantamaan Maijan ja Ahududun välejä. Maija ei aina jaksa sietää nuorta neitokissaa lähellään. Semmoisia me vanhat akat välillä ollaan =D =D =D

Sukkakausi alkaa

Viime joulun alla sain niin monta sukkatilausta kokoa 46, että tänä vuonna yritän olla viisaampi ja aloitan ajoissa. Lankana käytän ihan tavallista 7-veljestä ja kuvion löysin jostain netin syövereistä.  Ei ole aina helppoa tämmöisen silmukoimallakaan tehdyn kuvion valmistus. Sain melkein valmiiksi kun huomasin että toiselta puuttui suu. Purkuhommiksihan se sitten meni. Muutenkin toinen Haisuli on kerroksen alempana, mutta sen takia en enää ala purkamaan.

Turkista löysimme ihanan väristä ruosteenruskeaa sukkalankaa ja ihan pakko oli ostaa. Tytär halusi siitä tavissukat ilman kuvioita tai kirjontaa. Onneksi olin ottanut sukkapuikot mukaan joten pääsin aloittamaan jo lomalla. Neuloskelin aina odotellessani että tytär saa laitettua itsensä uloslähtökuntoon ;)

Liisa Hopeinen Kuunsilta blogissa  järjestää usein arvontoja joissa on hienoja palkintoja. Jokin aika sitten minä voitin nämä kauniit rautaiset koukut. Olin ajatellut korunaulakoiksi , mutta ovatkin niin isot että taidan laittaa terassille lyhtykoukuiksi. Liisa on omansa irroittanut taustalaudasta ja taidan tehdä saman tempun. Kauniimmat ovat ihan semmoisenaan ja laudat voin käyttää vaikka pikku tauluiksi maalaamalla. Paketissa oli kyllä muutakin, m.m. kissoille, mutta tytär on jo vienyt osan ja herkut on syöty. Kiitos sinulle Liisa. Olet niin hyväsydäminen ihminen.

Kissarintamalla menee huonosti, sillä Ahududulle iski ensimmäinen juoksu-aika. Vaikka minulla on aina ollut kissoja, niin näin vaikeaa tapausta en aikaisemmin ole nähnyt, kissa selvästi kärsii. Ruoka ei ole maittanut kissalle nyt moneen päivään ja minäkin saan nukuttua vain silloin kun kissa simahtaa lopulta. Toivottavasti ensi viikolla on mennyt pahin ohi, sillä sain varattua leikkausajan Ahududulle. Toista kertaa meillä ei toivottavasti ole tämmöistä viikkoa.

Maijastakaan ei ole kuulunut mitään, joten ilmeisesti se auton alle jäänyt kissa nyt sitten oli Maija. Toisaalta hyväkin kun ei ole nyt tässä kiusaamassa kärsivää Ahududua. Eiköhän se tästä vielä iloksi muutu kissarintamallakin.

Turkki 3. loman loppu

Turkissa oli lähtöpäivänämme Voiton-päivä ja suuria lippuja liehui joka paikassa. (Voiton päivänä muistellaan sotaveteraaneja ja juhlitaan Turkin itsenäisyyssodan ( 1919-1922) päättymistä.) Liputus ei siis ollut meidä lähtömme kunniaksi =)

Koska lentomme lähti vasta yöllä klo 2.30 ja huoneet piti luovutta jo puolilta päivin, niin päätimme ottaa vähän lokoisammin. Aamulla hyppäsimme pikku-bussiin ja suunnistimme kohti Caunuksen suisto-aluetta. Matkalla pysähdyimme tässä kauniissa levähdyspaikassa, jonka moni Marmariksen kävijä varmaan tunnistaakin.

Perillä Dalyanin pikkukaupungissa odotti jokivene jolla seilasimme n. 40 minuuttia ihaillen kauniita maisemia.

Matkalla näimme m.m. Lyykialaisten ikivanhoja kalliohautoja (ikää en nyt muista, mutta tosi vanhoja).

Päätepisteenä ihana Kilpikonnaranta, jossa viivyimme n. 4 tuntia. Tämä on maailman luonnonsuojelukohde, jossa pesii kahta eri lajia suuria merikilpikonnia. Suurimmat noin 200 kiloisia.

Koska nyt on kilpikonnien pesintä-aika, pesät oli merkitty rautakehikoilla.

Lähelle ei saanut mennä makoilemaan, mutta ohi sai toki kävellä mereen uimaan.

Rannalla on myös kilpikonnien sairaala, mutta koska sinne oli matkaa 5 km, niin enhän minä jaksanut lähteä kävelemään semmoista matkaa pehmeässä hiekassa.

Hyvin kului kuitenkin nelituntinen rannalla makoillessa, meressä aalloilla pomppien ja välillä rantakahvilassa välipalaa syöden.

Ranta on hyvin suojattu ja tarkasti vartioitu. Ranta suljetaan iltaisin ja joellakin on suljettava  portti jossa istuu vartija yötä-päivää.. Hyvä että ranta rauhoitetaan öiksi kilpikonnien pesintärauhan takia. 

Laivalla "tietenkin" oli valokuvaaja ja kuvan sai lunastaa paluumatkalla. Olihan se ostettava kun halvalla sai =) Ihan mukava matkamuisto.

Dalyaniin palasimme alku-illasta ja siellä odotti illallinen ja hotellihuone suihkuineen. Hyvin oli aikaa kierrellä vähän kaupungilla ja vaikka nukkua. Minähän kerkesin tehdä molempia :) Vasta puolilta-öin lähdimme Dalamanin kentälle.

Tämmöistä retkeä tarjoaa Aurinkomatkat ja voin kyllä suositella vaikka onkin aika kallis.

Tyttärelläni on kaksoiskansalaisuus ja jouduimme uusimaan hänen henkilöllisyyskorttinsa. Onkin tosi kätevä kortti. Samassa on henkilöllisyystodistus, sairausvakuutuskortti, pankkikortti, bussikortti ja mitä lie muuta. Tarkkaan otettiin sormenjälki joka sormesta. Nyt ei passaa rötöstellä Turkissa, heti jää kiinni ;D

Ahududu oli matkan ajan hoidossa hyvällä ystävälläni. Oli niin mukava kun melkein joka päivä oli messengerissä kuvaterveiset Ahulta.  Viihtyi siellä niin hyvin ettei varmaan olisi enää kotia halunnutkaan =)

Ulkokissa Maijan hoidosta oli sovittu naapurin kanssa. Tapansa mukaan Maija hävisi lähtöpäivänä ja yleensä on palannut samana päivänä kuin mekin. Vaan nytpä ei ole Maija palannut. Parin päivän päästä paluustamme oli joku kissa jäänyt auton alle lähistöllä, ruumista ei enää löytynyt. Epäilen pahasti että se oli Maija joka oli kotiin palaamassa. Toivoa paluusta en ole vielä kuitenkaan heittänyt.

Moni motkottaa siitä että kissojen annetaan juosta vapaana.  Maija oli kuitenkin navettakissojen sukua ja olen vakaasti sitä mieltä, että se oli onnellisempi vapaana juostessaan, kuin 10 vuotta sisälle vangittuna. Sitäkin kokeiltiin, mutta ei onnistunut. Ahududu on tyytynyt kohtaloonsa sisäkissana, vaikka mieluummin sekin varmaan juoksisi vapaana nurmikolla kärpästen perässä.

Sepä nyt siitä lomasta. Seuraava lomapostaus tulee varmaan vuoden päästä ;) Nyt takaisin normi-elämään ja neulomusten pariin.

Turkissa 2. Rantamuoti ja ostoksia

Kävin Turkin Marmariksessa ensimmäisen kerran vuonna 1978. Pieni idyllinen kalastajakylä on tänä aikana muuttunut melkoiseksi turistirysäksi. Onneksi paikka on kuitenkin enimmäkseen täynnä turkkilaisia turisteja niin kuin meidän hotellimmekin.

Onneksi kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut. 40 vuotta sitten ostin tämän käsin tehdyn nahkaisen  naamalaukun, josta olen tykännyt tosi paljon. Kauppa on vielä samassa paikassa ja nyt ostin tämän hillitymmän version. Hippi-ikä on jo takana päin, joten laukkukin saa olla hillitympi =) Ihana tämäkin minusta.

Ennen lähtöä olin päättänyt että lankaa en osta kun sitä on kotonakin aivan tarpeeksi. "Valitettavasti" löysin sen kaupungin kolmannenkin lankakaupan  ja eihän lankakaupoista pääse tyhjin käsin ulos. Pakatessa olikin sitten vaikeuksia kun puolet isosta laukusta täyttyi langoista.  Paljon muuta tavaraa joutuikin jättämään roskiin, kun eivät yksinkertaisesti mahtuneet enää mukaan.

                                       

Pussillinen poroja vetämässä joulupukinrekeä. Kuka tämmöisiä voisi jättää ostamatta, en minä ainakaan ;) Joulun alla ompelen ne kaikki juoksemaan piponi reunaan.

Aika kiva roskisteline kaupungilla. Tätä ideaa voisi hyödyntää täällä meilläkin, vanhat pyörät hyötykäyttöön.

Aivan lyömätön niksi matkustavaisille, hammaslankaa mukaan. Voi käyttää ompelussa, sitomisessa ja vaikka pyykkinaruna niin kuin minä käytin. Kesti hyvin raskaampaakin pyykkiä koko kahden viikon ajan.  Kuumuudessa meni niin paljon alusvaatteita että pakko oli välillä harrastaa nyrkkipyykkiä. Lämmintä oli koko reissun ajan yli 35 astetta ja parina päivänä 39, kyllä tarkeni =) Pyykkipojat ostin kuitenkin sieltä, mutta toin kotiin kun ovat niin hyviä. 

Sitten siihen rantamuotiin. Tämä turkkilaisrouva, joka asui hotellissamme, oli pukeutunut paikalliseen tapaan rannoille. Sekä meressä, että altaalla uidessaan vaatetus peitti kaiken ranteista nilkkoihin ja huivi tietenkin päässä. Eipähän pala ainakaan nahka auringossa.  Salaa kuvasin parvekkeelta. Ihan yleinen uima-asu turkkilaisilla naisilla nykyään ja huivin käyttö nuorilla naisilla on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina.

Nämä paikalliset rouvat olivat tulleet viettämään päivää rannalle. Kaikilla paksut takit, nilkkoihin asti pussihousut ja huivit tiukasti päässä. Lämpöä rannalla lähemmäs 40 astetta, ei varmasti palellut =)

Lähellä makoilevat turistit narubikineissään näyttivät melkeimpä rivoilta.

Sitten tämä välimuoto, suomalainen norsu =D =D =D.  Tyttö tuumas etten kehtaa laittaa tätä kuvaa, mutta kyllä kehtaan =)  Kyllä seitsenkymppinen mummo saa jo näyttää tältä.

Vielä on paljon kuvia ja juttua lomalta ja taidankin vielä tehdä yhden postauksen aiheesta. Sitten siirrytään normi-elämään ;)

Turkin lomalla 1.

Jo monen vuoden ajalta vakio hotellimme Turkin Marmariksessa. Kuva netistä. Oma uimaranta, sopiva sijainti ja varsinkin siivoojat huippu mukavia.

Nyt tulee niin paljon kuvia ja juttua, että täytyy jakaa useammalle kerralle ;)

Kissamummot tunnistetaan kyllä maailmallakin. Seuralaiseni aamupalalla. Omassa hotellissa ei syöty kuin aamupala, muutoin etsimme omat ruokapaikkamme.

Tytön isä on töissä kalliissa kalaravintolassa keittiössä. Muutaman kerran kävimme siellä vähän syömässä, mutta minua niin nolotti kun eivät koskaan huolineet maksua. Sanoivat vaan että otetaan isän palkasta.

Vähän välipalaa päivällä, kauniisti laitettu Mese-lautanen. Johan tätä syö ihan silmillään.

Keittiössä työskennellyt ystävällinen rouva joka maistatti ylimääräisiäkin. Aina niin iloisen näköisenä.

Iltaisin sivuutimme turistiravintolat ja söimme vaan siellä missä paikallisetkin. Tässä köfteä, eli lihapullia Haneda ravintolassa. Olen jo muutaman vuoden tuntenut paikan omistajan ja olempa melkein rakastunut häneen =) Niin kohtelias ja ujo ( ja komea) nuorimies, joka välillä henkilökohtaisesti tuli palvelemaan meitä vaikka ei osannutkaan puhua kuin turkkia. Jos olisin 40-vuotta nuorempi yrittäisin saada hänestä ukon itselleni ;D Lähtiessä hän aina tuli kättelemään meidät.

Saman ravintolan Adanakebab, kaupungin parasta. Ihanan tulista ja hyvää. Kahden hengen illallinen lisukkeineen ja juomarahoinen yhteensä noin 10 €, ei paha :)

                                              

 Jälkiruoaksi pyytämättä aina lasi hyvää turkkilaista teetä

Toki me välillä juotiin turkkilaista kahviakin, orta sekerli, eli sopivasti makeutettuna.

Toinen suosikkipaikkamme basaari-alueella , Yakar bufe. Ei koskaan muita turisteja, halpaa ja hyvää. Oikein kohtelias ja fiksu tarjoilijapoika joka ei väkisten ollut kiskomassa sisään, semmoisesta minä tykkään. Yhtenä iltana paikalla oli myös kolme kaunista itämaista ilotyttöä, jotka lauloivat ja möykkäsivät suurella äänellä,  eivätkä suostuneet poistumaan pyynnöistä huolimatta. Henkilökunta oli niin pahoillaan tästä "häiriöstä", että saimme alennusta jo muutenkin halpaan ruokaan. Meitä kyllä vaan nauratti ja oli hauska seurata tyttöjen touhua.

Kebabin kanssa tietenkin ayrania ( paikallista kefiiriä) suoraan suuuresta sammiosta, eikä tullut vatsavaivoja :)

Täältä löytyy myös kaupungin paras Iskender kebab, herkullista. Suomessa en syö ollenkaan Iskenderiä, se pakasteesta otettu lihamössö ei ole ollenkaan sama asia.

Ikotytöt pistelivät näitä joka pöydässä olevia nappuloita kuin karamelleja ja ajattelin että ne ovat manteleita tai valkosipuleita ja otin myös suuhuni. Toista kertaa en tee samaa virhettä. =) Vaikka olen tottunut syömään erittäinkin tulista ruokaa niin näin tulisia pepperoneja en koskaan. Kieli paloi, silmät vuotivat vettä ja lopulta minun oli sylkäistävä se maahan. Oppii sitä näköjään vanhanakin vielä  jotain uutta =)

Hyvää ruokaa odotellessa pistää jo hymyilemään. Tässä odotellaan lahmacuneja , tavallista pizzaa syödään vasta Suomessa.

                                      

Entäs sitten se herkkupuoli. Niissä  kyllä riittää valikoimaa. Minä lihoin kahdessa viikossa 1,5 kg ja tytär 5 kg vaikka kävelimme kilometritolkulla joka päivä uimisen lisäksi.

Tyttärellä oli syntymäpäivä matkan aikana ja olin jo kotona luvannut että sitten syödään leppäkerttukakku. Oikein herkullinen ja juuri sopivan kokoinen täytekakku kahdelle.

Tulihan näitä syötyä....

......ja lisää.....

...ja lisää.

Lopulta ei jaksanut enää ottaa niin paljon kerralla. Herkku-annokset pienenivät huomattavasti ;)

Tytär oli jo kotona suunnitellut saavansa sinistä jäätelöä.

Kyllä se on oikeasti sinistä, kuva ei valehtele.

Seuraavalla kerralla kerron uimarantamuodista ja vähän muustakin