Ystävälliset turkkilaiset

Jälleen kerran saimme todeta että Marmaris on kaunis kaupunki ja turkkilaiset todella avuliaita ja ystävällisiä. Eipä tarvinnut tänäkään kesänä minun harmaahapsen seisoa täpö täysissä dolmusbusseissa , vaan aina järjestyi istmapaikka ihan lyhyellekin matkalle.

Katetulla basaarialueella oli miellyttävä ilma kuumallakin sillä hyvin ilmastoiduista kaupoista huokui viileää kaduillekin.

Meitä huvitti kun kauppiaat kovasti yrittivät arvuutella kansalaisuuttamme. Enimmäksee turkiksi, mutta veikkasivat kreikkalaisiksi, englantilaisiksi, ranskalaisiksi ja vaikka miksi  Enimmäkseen kuitenkin luulivat turkkilaisiksi. Me vain hymyilimme emmekä myöntäneet mitään. Onneksi kukaan ei luullut venäläisiksi, eikä Suomeakaan kukaan ehdottanut. Vanhat tutut kauppiaat kyllä tiesivät meidät suomalaisiksi, mutta hekin tervehtivät meitä turkiksi.

Tämä on jotenkin niin tyypillinen kuva. Poika siinä niin nöyrästi sovittelee tytölle erilaisia tennareita. Tytärtä vähän nolotti, olisi kuulemma itsekkin saanut kengät jalkaansa. Basaari-alueella voi tinkiä ja minä olen siinä nykyään tosi taitava turkiksi. Tulihan ne kenkäkaupat sitten tehtyä ja tosi edullisesti

Tämä jos mikä on palvelua, hahahaa.  Vanhempi miestarjoilija huomasi että tiputin vähän ruokaa rinnuksilleni. Oitis kiiruhti paikalle laittamaan minulle ruokalapun kaulaan. 

Seuraavalla kerralla samassa ravintolassa jo ruokaa tilatessa asetteli minulle ruokalapun paikalleen. Eikös tämä ole palvelua, hihihi. Onneksi minulla on hyvin joustava huumorintaju.

Olikin sitten todella hyvä ja edullinen ruoka tässä paikallisten suosimassa katuravintolassa.

Herttaisella siivojallamme Azerilla (miten lie oikein kirjoitetaan) oli tapana jutella minulle koko ajan siivotessaan,  turkiksi tietenkin. En ymmärtänyt siitä kuin pienen osan, mutta se ei Azeria haitannut. Muut saivat huoneeseensa joka päivä yhden pullon vettä, Azer toi meille aina kolme pulloa.  Se olikin tarpeeseen. Hän halusi vielä ottaa meistä valokuvan ja napattiin sitten meidänkin kameraan muistoksi.

Toiseksi viimeisenä lomapäivänämme oli Turkin Voitonpäivä. Lippuja liehui joka paikassa ja illalla oli suuret juhlat kaupungilla. Näimme mahtavan soihtukulkueen ja kaupungilla oli paljon kansaa kerännyt konserttitapahtuma. Kunnollista kuvaa en sitten onnistunut saamaan.

Kissojahan Turkissa piisaa ja niistä pidetään hyvää huolta. Kissat yleensä leikataan ja ne erottaa typistetyistä korvankärjistä. Tämä yksilö oli niin todella kaunis ja olisi halunnut tulla tyttäreni omaksi.

Minun aamiaisreurani odotti kiltisti makkaraansa. Oli mukava huomata ettei henkilökunta yrittänytkään hätistellä kissoja pois, vaan kiersi kiltisti antaen kissoille tilaa. Hotellissamme oli enimmäkseen turkkilaisia asiakkaita ja näytti muutkin vieraat syöttävän kissoja.

Toiseksi viimeisenä päivänä onnistuin sitten saamaan kunnon rakkulan jalkaani. Harkitsin kyllä lääkärissä käyntiä, mutta ystävällinen apteekkari myi minulla tehokkaita kipua lievittäviä ja hoitavia laastareita. En viitsinyt Suomessakaan mennä lääkäriin sillä olisin joutunut menemään 30 km päähän taksilla. Aika hyvin se onkin nyt parantunut.

Viikon kun makasin kovassa kuumeessa kotona, tulin siihen tulokseen että ei minulla ollutkaan flunssa, taisi olla corona. Kaikki oireet täsmäsivät. No nytpä on sekin sairastettu eikä tarvitse enää siä pelätä.

Pesämunaa ensi kesää varten on jo alettu säästää, ehän siihen ole enää kuin 12 kuukautta.😁

 

Huh mikä loma

Täytyy sanoa että tällä kertaa loma meni niin sanotusti "ryyppäämiseksi". Kun päivälämpötila on 40 asteen molemmin puolin ja yötkin lähemmäs 30 astetta, niin pakko on koko ajan juoda jotain. Kuumuuden takia koko lomasuunnitelmat menivät uusiksi. Mitään ei jaksanut tehdä, lilluttiin vain tunti tolkulla meressä kaulaa myöten vedessä olkihattu päässä. Vettä tuli juotua pullotolkulla joka päivä ja tietenkin tätä hyvää turkkilaista teetä.

Huomasin turkkilaisen piimän, eli ayranin tosi hyväksi janojuomaksi.Voisin kokeilla tehdä itsekkin, laimennetaan turkkilainen jugurtti vedellä ja lisätään suolaa. Piristää kuumalla kummasti oloa.

Höpsähdin aivan mansikkapirtelöiden juomiseen, ne kun maksoivat alle euron paikallisessa Burger Kingisä.

                                                 

Kuplateetä, ihmejuomaa. Tätä saa kuulemma muutamasta paikasta Suomessakin, mutta minulle aivan uutta. 

Lasi täynnä pieniä juomaa sisältäviä kuulia jotka poksahtelevat hauskasti suussa. Hyvää oli. Tytär oli jossain saanut ja halusi tarjota minullekin uuden elämyksen. 

Ayrania vähän tasokkaammassa ravintolassa oikein pronssimukissa tarjoiltuna. Ruokakin oli oikein maittavaa paikallista.

Ja taas teetä. Joka päivä pienellä kujalla johon ei turistit eksy. Tyttären isä sinne opasti suojaan auringon paahteelta. 

Mitä, taas teetä. 😄 Ihmeesti tuo tulikuuma tee vaan maistuu kuumallakin ilmalla ja virkistää oloa.

Minä armoton kahvin kittaajaa jolla menee päivässä lukematon määrä kahvikupillisia muutuinkin matkalla teen juojaksi. Tosi kuumalla ei kahvi oikein maita vaikka muuten tykkäänkin  turkkilaisesta kahvista. Vain pari kupillista join koko kahden viikon aikana. Tässä oli erikosta se että vesilasissa killui ruusunnuppu. Se antoi vedelle miedon ruusun maun. Ostinpa niitä sitten kotiinkin kun kaupassa silmmääni osui.

Palatessa aamulla Helsingissä oli alle 10 astetta, aika kova lämpötila-ero. Nyt minä sitten makaan viidettä päivää kuumeessa omassa sängyssä. Onneksi ei tarvitse yksin nukkua, kuten kuvasta näkee, ja naapuri toi litran marja-aroniamehua, joten eiköhän tästä taas hengissä selvitä.

Ihana oli kuitenkin reissata ja heti alkoi säästäminen seuraavaa matkaa varten.

Kirjoittelen vähän lisää reissusta, kunhan tästä vähän tokenen.

 

Ahududu lomailee

Ahududu pääsee pariksi viikoksi lomalle ystäväni luokse. Tuttu paikka joten turvallisin mielin voin jättää. Suuri kassillinen ruokia ja herkkuja on jo pakattuna. Eihän kukaan reissuun lähde ilman hyviä eväitä. Muiden naisten tapaan myös kauneudenhoitovälineet ovat matkassa.

Kynsienhoitoväline. Etutassujen kynnet kasvavat hirmuista vauhtia eikä niiden leikkaaminen ole helppoa. Ahulla on tapana pyytää haluamaansa ensin nätisti maukaisemalla. Jos ei sana tehoa, niin sitten räppästään tassulla ja tietenkin kynnet esillä. Johan alkaa emäntä uskomaan. Siispä leikkurit mukaan varulta.

 Tietenkin hammasharja myös mukaan. Alunperin ostin tämän patterinväliharjaksi, mutta Ahu otti sen heti omakseen. Kokonsa puolesta ei ainakaan hukkaannu helposti. Tätä kun painaa tassulla toisesta päästä ja nostaa hampailla toisesta päästä, niin irti päästäessä kuuluu mukava kopsaus. Samalla puhdistuu hampaatkin. Ilmankos lääkärikin sanoi että on niin puhtaat hampaat, ei yhtään hammaskiveä. Olispa itsellä yhtä hyvät.

Oikei hyvää lomaa Ahududu Abudabo Aladobi. Parin viikon päästä tavataan taas.

Suden kampaamo

En ole perustanut kampaamoa Turkin Marmarikseen vaikka sieltä tämmöinen löytyykin. 😁 Ihan nuorena likkana olin kyllä muutaman kuukauden kampaamo apulaisena, mutta totesin että ei ole minun alani.
 

Elokuun alkua

Jopas on ollutkin kehno kesä terassiviljelmilleni. Mikään ei kasva. Jos ei kuumuus ja kuivuus, eikä sen jälkeiset rankkasateet jotain tappaneet, niin sen on  kotilot syöneet. Varsinkin herneet ja sankoperunat näyttää maistuvan niille erinomaisesti.

Varjon puolelle laitoin ruukkuun pussillisen sekalaisia kiipeilevien kasvien siemeniä. Aika yllätys että näyttää nousevan luultavasti osin kurpitsaa. Tavattoman kaunis suuri kukka, on vaan  niin lyhytaikainen. Nyt jännitän minkälaista satoa mahdan saada.

Äitienpäiväksi saamani hortensia ei tainnut tykätä liian aurinkoisesta kasvupaikasta vaan kauniin violetit kukat muuttuivat pikkuhiljaa harmaiksi. Naapurin neuvosta siirsin varjompaan ja annoin reilusti piimää kasteluvedessä. Kukkien reunaan ilmestyi vaaleanpunaista ja uusi terttu on niin kauniin punainen. Harmi kun ei minulla ole paikkaa jossa voisin talvettaa tätä. 

Eilen sain ikkunalleni kutsumattoman vieraan . Onneksi sain hätisteltyä takaisin ulos ilman että siivet mitenkään olisivat vahingoittuneet. Suuren kokonsa vuoksi arvelen että tämä on Keisarinviitta.

Tyttärellä oli harvinaisempi vieras omassa asunnossaan. Nyt kuumalla on nukkunut parvekkeen ovi vähän raollaan ja yhtenä yönä heräsi tunteeseen että jotain on sängyn jalkopäässä. Tikka siellä istui ja katsoa tillitti tytärtäni. Ihan suosiolla oli lentänyt ulos pienen hätistelyn jälkeen.

Minä pidin virkkaustaukoa ja kutasin parit sukat välillä. Olipas se mukavan tuntuista välillä. Laatikoihin on kertynyt pieniä nöttösiä kirjavia Socki-lankoja ja annoin mennä jokseenkin yrittämättäkään saada raitoja kohdilleen. Ihan perusmalli miesten- ja naistesukat, oikein rentouttavaa.

Tämä kesä on kyllä mennyt ihan huomaamatta ohi. Edes uimaan en ole vielä päässyt, mutta eiköhän se asia vielä korjaannu.
 

Kesähäät

Miniän ystävä on menossa naimisiin joten miniä "pyysi" tekemään heille morsiusparin lahjaksi. No, enhän voinut kieltäytyäkkään joten tehtävähän se oli.  Morsiammen puvusta ei ollut tietoa joten tein helpoimman mukaan. Kukkien keskellä on helmet ja vyö on kultalankaa.

Sulhanen pukeutuu uniformuun ja siitä sain tarkat ohjeet. Kultanapit ja hihoissa kaksi kultaista raitaa. Toivottavasti nämä nyt kelpaavat.

Mitähän sitä seuraavaksi tekis. Jos vaikka innostuisi mattojen pesusta. Laituri vaan on 2 km päässä ja vähän hankala kuljettaa isompia mattoja ihan vaan rollaatorilla. Taitavat jäädä pesemättä, vaikka onhan tässä vielä kesää. Ihanaa kun on lämmintä.
 

Ansalle uusi pipo

Naapurille aikaisemmin tekemäni kesäpipo näytti jo vähän kulahtaneelta joten ajattelin tehdä hänelle uuden. Hän on kova kulkemaan metsissä marjastamassa ja tulevaa hirvenmetsästysaikaa ajatellen viisainta tehdäkkin punainen. Tästä kyllä pääsee hirvikärpäset valitettavasti läpi. Varastoistani löytyi sopivasti useampi kerä punaista Tenneseetä

Minä vanha änkyrä akka tietenkään mitään ohjeita lue. Aloitin reippaasti alareunasta, ensimmäinen yritys liian iso, seuraava liian pieni, ei kun purkamaan. Luovutin ja aloitin ylhäältä. Eihän se sieltäkään heti sopiva tullut vaan monta kertaa jouduin purkamaan ennen kuin tuli juuri se 56 cm ympärysmitaksi. Vähän tein lieriäkin kun on minusta nätimpi siten vanhan ihmisen päässä . Kuvassa naapurin Ansa itse, en minä. Luvan kanssa kuva tänne.

Tässä vielä kuva siitä vanhemmasta joka on ollut jo neljättä kesää ahkerassa käytössä.  Ansa on niin avulias naapuri että on hattunsa kyllä ansainnut.
 

Eikö näille koskaan tule loppua 🤔

Kaksikymmentä uutta kettua näki taas päivänvalon, isoja ja pieniä. Oliskohan jo aika siirtyä tekemään jotain muuta.

Mukavaa kesänjatkoa kaikille.🌞

 

Antaa kaikkien kukkien kukkia ja kissojen kulkea 🌼

Pikku terassiltani on näin kaunis näkymä. Ruusuaidan takana Koiranputkipelto jota kirjavoittaa Niittyleinikki . Jotkut ovat sitä mieltä että pitäisi niittää pois kun koiriin tarttuu sieltä punkkeja. Pakkoko ne koirat on päästää tuonne. Pelto on kaupungin ja toivon että työntekijät jättävät sen rauhaan minun ja pörriäisten iloksi.

Kissatkin nauttivat nyt kesästä ja Ahududu viettää päivät pitkät narunpäässä pihalla. Noin klo 23 alkaa sitten maukuminen kun pitää päästä iltalenkille. Niinpä me käydään pienellä kävelyllä ja hyväähän se vaan tekee minullekin. Ilma on raikas ja käki kukkuu joka yö.

Ahududu on kyllä nokkela katti. Ostin viime kesänä pienen ilmanviilentimen ja Ahududu on oppinut käyttämään sitä.  Se hyppää viilentimen päälle ja painelee ihan oikeita nappuloita saadakseen sen käyntiin.Sitten vaan sen eteen makoilemaan ja nauttimaan.😸

15-vuotiaalla Maijalla on toinen tyyli. Kolmisen viikkoa sitten se häipyi metsiin ja on kerran vain käynyt ilmottautumassa. Se tietää kyllä milloin helteet on tulossa ja häipyy metsien viileyteen. Saman se on tehnyt joka kesä joten en ole huolissani. Palaa kyllä taas kotiin kun ilmat vähän viilenee. Metsässä riittää kyllä hiiriä ja myyriä syötäväksikin.

 Pyynnöstäni tytär tilasi netistä minulle tämmöisen virkkauskirjan  PDF-tiedostona. Onneksi olin juuri ostanut uudet musteet tulostimeen sillä tulostin peräti 87 sivua. Ihan kirjana olisi varmaan tullut saman hintaiseksi, mutta en löytänyt semmoista ollenkaan. Toivottavasti ehdin joskus tekemäänkin näitä. Vaikeaahan se tietenkin ensin on sillä ohjeet ovat englanniksi ja minähän en sitä hallitse.  Eiköhän siihenkin apu löydy netistä.

Eikö vaan ole ihanaa kun lopultakin on kesä ja lämmintä. Nyt ei valiteta. Muistakaa vaan juoda tarpeeksi ja lisätä suolaa ruokiin ettei tule huono olo. Hyvää Juhannusta meille kaikille..

🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼🌼

Säästöjä ruokalaskuun

Silloin tällöin tilaan ruokaa Matsmartilta ja Fiksuruoalta. Säästyy euroja ja luontokin kiittää ja kun tilaan tarpeeksi paljon säästän vielä postimaksunkin. Ongelma onkin kotiin tuominen postista, sillä meidän kylän taksit ei lyhyelle matkalle lähde. Tällä minun pyöräpotkurilla kulkee onneksi isompikin paketti ja kun ostan mansikkarasian matkaevääksi laatikon päälle niin pari kilometriä menee ihan mukavasti.

Löysin netistä kissoillekin edullista ruokaa , mutta aika paljon piti tilata että sain ilmaisen kotiinkuljetuksen.  Nyt sitä sitten on jemmassa ainakin tämän vuoden tarpeet 😸

Ei meillä nyt  nälkä pääse yllättämään vähään aikaan,

Voi ei 😭

Päivällä laittelin innoisani pientä terassiani ja ihastelin taimelle nousseita kesäkukkiani.  Nyt yöllä on sitten näky tämmöinen. Saapi nähdä selviääkö lumen alta muut kuin orvokintaimet. Paksusti lunta joka ruukussa. Voi harmi.

 

Onni on potkinut

Kristiina S on tehnyt kauniita kirjanmerkkejä ja minäkin tässä joku aika sitten sain häneltä lahjaksi tämmöisen. Olenkin kova lukemaan kirjoja, joten hyötykäyttöön tulee. Kiitos Kristiina oikein, oikein paljon. Lapussa lukee :"Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri saa juuston." Valitettavan totta. 😟

Alla kirjastosta löytämäni kirja, Naivismimaalauksen ABC.  Hyvä kirja hauskoilla kuvilla.

Toinen onnenpotki tuli Fb.stä. Ahkeraan olen osallistunut arvontoihin, mutta aikoihin mitään en ole voittanut. Nyt voitin Ihanaiset-kaupasta matkakokoisia tuotteita hiuksille ja vartalolle. Täytyy ottaa mukaan kun seuraavan kerran lähden reissuun.

Ihana lämpö ja auringonpaiste saapui vihdoinkin tännekin.  Siitä innostuneena aloimme kettulasten kanssa puutarhahommiin. Ruukkuihin vähän hyötyvihannesten ja kukkien siemeniä. Toivottavasti saadaan jotain satoakin, ainakin tilliä ja ruohosipulia.

Kissoja ei moinen puuha jaksa kiinnostaa. Mukavampi rötkötellä sisällä pehmoisella pedillä.

Taas saa mummo olla ylpeä lapsenlapsistaan.  Vanhempi voitti Vihdissä kouluratsastuksen Inter II luokassa ensimmäisen palkinnon, onnea Emmi. Nuorempi palasi juuri Etelä-Korean matkalta kuullakseen päässeensä ylioppilaaksi ,onnea Liisa. Mummo on oikein iloinen tämmöisistä lapsenlapsista.

Nyt nautitaan ilmoista kun vielä ei ole liian kuuma, juuri sopivan lämmintä.