Epäonnen päiviä

Olen minä virkkaustakin harrastanut ahkerasti. Näitä on taas kasa syntynyt, mutta kaikki eivät tahtoneet tulla kuvaan. 

Sitten siitä epäonnesta.

1. Vanhat lahot hampaat eivät enää kestä ja niinpä alaleuasta katkesi hammas. Poishan se loputkin piti mennä otattamaan. Onneksi minulla on jo osaproteesit sekä ylhäällä että alhaalla ja niihin voidaan aina lisätä uusia hampaita pois vedettyjen tilalle.

2. Eipä mennyt kuin pari päivää niin yläleukaan tuli mahtava paise. Silmäkin meinasi jo muurautua umpeen. Lääkäri sanoi että hammas on vedettävä taas pois että saadaan paise hoidettu. Kyllä muuten sattui sillä eihän siihen mitkään puudutukset tehonneet. Minä itkin ja huusin kovalla äänellä ja hoitaja hoki vieressä :" Muista hengittää, muista hengittää". Jälkeen päin vähän nolotti. Vaan siinä hammasta poistettaessa katkesi viereinenkin hammas ja poishan sekin sitten otettiin. Vieläpä etuhampaat joten näytän valmiiksi pääsiäisnoidalta.

3. Ja se kolmas. Kotimatkalla puhkesi vielä rollaattorista rengas ja matkaa noin 2 km puhjenneella renkaalla. En tiennyt kiroillako vaiko itkeä. Minulle nämä huonot asiat tulee aina kolmen sarjoissa, mutta onneksi myös hyvät asiat.

Nyt on asiat jo hyvin . Rollaattori on korjattu ja tekarit lisättyine hampaineen saan tänään. Kehtaa taas potkutella ihmisten ilmoille.

Loppuun vähän nätimpi kuva. Maija juuri syntyneenä. Siitä onkin jo 17 vuotta ja minäkin täytin jo 74. Eiköhän me mummelit jakseta yhdessä vanheta vielä monta vuotta.

 

Valoa kohti

 Televisiossa oli kaunis taukokuva ja siitä se idea sitten lähti. Nyt keväällä kun valo ja värit lisääntyy tuli tarve käyttää kirkkaita maaleja. Koko on iso, noin 70x50 ja tehty pikaisesti öljyväreillä. Ajattelin maalatessani että tässä pimeän talven jälkeen mennään kohti kesän valoa ja lämpöä. Tämä päätyy ehdottomasti seinälleni mielialaa kohottamaan. Taululla on nimikin : Valoa kohti.

Kesää odotellessa

 Pimeinä talvipäivinä on mukava muistella edellistä kesää ja haaveilla tulevasta. Avuksi siihen maalasin tämän kesäisen merimaiseman. Näkymä on jonkin matkaa Alanyasta itään päin. Kokoa tällä on 70x50 ja käytin öljyvärejä.

Vihdoinkin sain niin paljon aikaseksi että kävin silmälääkärissä. Pääsin jonottamaan kaihileikkausta ja jono onkin sitten 11 kuukautta. Menee siis yli ensi joulun. Mitenkähän pärjään sinne asti kun nyt jo näkeminen on  hankalaa. Yksityinen on niin kallis että siitä en voi edes haaveilla.

Tietokoneeni on käynyt niin hitaaksi ettei tule enää paljonkaan oltua netissä. Kommentoidessa lyö välillä jonkun ihme eston joka meinaa viedä hermot minulta. Siinä syy miksi en paljonkaan ole nykyään kommentoinut muille, lukenut olen kyllä postauksia.

"Maaliskuu maata näyttää". Toivottavasti sanonta pitää paikkansa tänäkin vuonna.

Apina-urakka valmis vihdoinkin

                                                 

Täällä netissä olen tutustunut äitiin jolla on todella paljon lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia. Jo aikaisemminkin hän on halunnut minulta apinoita ja kirjoitti syksyllä tekisinkö niitä hänelle lisää. Innoissanihan minä aloitin, mutta sitten tuli muuta kiireellistä väliin, joulukin vei osan ajastani. Nämä ovat kuitenkin hitaita valmistaa mutta nyt vihdoinkin sain viimeisenkin valmiiksi. Ensin syntyi tyttöjä

Sitten tuli poikia. Kuvasin illalla huonossa valaistuksessa joten  kirkkaat värit eivät päässeet ollenkaan oikeuksiinsa. Pyrin siihen että kahta ihan samoilla värityksillä ei ole. Eivät mene sitten leikeissä sekaisin.

 Tässä sitten kaikki yhteiskuvassa, yhteensä 23 apinaa. On siinä nyt vähäksi aikaa lapsille jaettavaa. Minä huokaisen helpotuksesta kun saan ne huomenna postiin. Oma temppunsa siinäkin miten saan suuren laatikon lykättyä rollaattorilla tuonne parin kilometrin päähän.😄

Mitähän elukoita virkkaisi seuraavaksi, sormet syyhyää jo uutta tekemistä.

Metsäneläin

Niin ahkeraan olen virkkailut ettei koneella ole ehtinyt käymään. Välillä on kuitenkin laitettava koukku sivuun ja silloin olen käynyt opistolla maalailemassa. Välityönä syntyi tämmöinen mikä lie metsäneläin. Ei ole oikein hiiri eikä myyrä, mikä lie sekasikiö. Ihmettelen itsekkin miksi olen tämmöisen aiheen valinnut enkä tykkää tästä ollenkaan, siis suoraan komeron nurkkaa. Tulossa on paljon mieleisempiä töitä mutta ne vie aikaa.

Virkannut olen tosi ahkerasti ja kuvia laitan kunhan saan sen urakan valmiiksi. Sitten on varmaan aikaa käydä lukemassa toistenkin blogeja.

Terveyden kanssa on ollut nyt vähän niin ja näin, mutta eiköhän tässä vielä hengissä pysytä. Totta se on että vanhuus ei tule yksinään. Mutta siitä huolimatta, PÄRJÄILLÄÄN.

 

Hyvää Uutta Vuotta

Pidin tietokoneen suljettuna koko joulun ajan, se teki oikein hyvää. Nyt haluan kiittää kaikkia blogikavereita viime vuodesta ja toivottaa oikein hyvää tätä vuotta..

Joulupukki oli huomioinut salaisen toiveeni ja toi minulle karhu-kaverin. Aivan ihanan pehmoinen tyyny sängyllä löhöillessä. Tykkään tästä kovasti. Olenkohan palautumassa lapseksi jälleen. 😂

Oikein rauhallista ja onnekasta tätä vuotta meille kaikille 

 

Hyvää Joulua 2025

Joulu on kaivettu laatikoista esiin. Hyvää Joulua kaikille.

 

Sukkia suvulle

Pojan tyttärillä on sukat aina hukassa ja silloin muistetaan mummoa. Kyllähän mummo kutoo ihan mielellään. Molemmille samanlaiset, neutraaleissa väreissä joita he haluavat. Lankana 7-veikka, varressa valepalmikkoa. Kauankohan nämä pysyy tallessa.😅

Vävy tuli Suomeen ilman villasukkia ja anoppi pääsi hommiin, menevät joulupukin pussiin.  Kokoa on 46 joten sain menemään monta vajaata kerää 7-veikkaa. Eiköhän nyt varpaat tarkene talven pakkasilla.

Kahden viikon sairastelun jälkeen tauti alkaa onneksi hellittämään.  Eilen jaksoin jo pestä lattiat jouluksi.  Eiköhän se joulu tule tähänkin pirtttiin.

 

Joulukortti minulle

Itse en tapani mukaan lähettänyt yhtään joulukorttia, liian kalliit postimaksut. Sain kuitenkin yhden kortin Skotlannista vävy-pojan vanhemmilta. Kortin tuotto menee opaskoirien hyväksi, joka on minusta tosi hyvä homma. Äiti sieltä kirjoitti että vävy on kehunut minua. Tuli oikein hyvä mieli. Kyllä vävy on nyt joululahjan ansainnut, sukat ovat kohta valmiina. 🤶

Susi Hukkanen

Mukavaa kun välillä tulee toiveita uusista hahmoista. Nyt kysyttiin niin ajankohtaista sutta ja kyllähän  minä teen. Aluksi etsin ohjeita netistä, mutta en löytänyt mieleistäni. Päätin sitten suunnitella itse  ja kun itse tekee ohjeen niin saa semmoisen kuin haluaa. Toivottavasti saajakin tykkää. En löytänyt sopivan väristä puuvillalankaa niin tein villalangasta.

Kettulan perheeseenkin on syntynyt uudet kaksospojat. Heti ystävystyivät suden kanssa ja kaikkia niin hymyilyttää. Ehtivät vielä joulupukinpussiin vaikka ensin epäilinkin.

Postin touhu niin harmittaa. Tilasin amigurumilankoja yli 50€:lla ja nyt posti on hukannut pakettini. Katsoin Oma postista ja yli viikon on nyt matkannut 30 km ja päätepisteeksikin on muutettu aivan väärä paikkakunta. Ymmärränhän minä että siellä on nyt ruuhkaa, mutta harmittaa jos en koskaan saa maksamiani lankoja. 🤬

No, ei auta kuin olla ajattelematta sitä. Ei yhden paketin takia kannata koko joulunalusaikaa pilata-
 

Joulumyyjäiset 2025

Vuoden myyjäiset ovat taas takanapäin. Autottomana nämä ovat ainoat joihin pystyn osallistumaan. Tänä vuonna pääsinkin helpommalla kun vävy tuli kantamaan retkipöytäni. Pienihän tuo kyllä on ja paljon piti saada tavaraa mahtumaan. Näillä mennään mitä on.

Kerkesin tehdä vielä muutaman enkelin. Nämä voi laittaa vaikka kuusen roikkumaan tai pöydälle seisomaan.

Eräs naapuri pyysi tekemään enkelin mustilla vaatteilla, mustilla hiuksilla ja mustilla siivillä.  Kieltäydyin tekemästä koska ei kuulu minusta joulun henkeen. En ala tekemään mitään mistä ei tule itselle hyvä mieli.

Ja tietenkin vielä yksi tonttupoika suuripäisen kissansa kanssa. En vaivautunut enää korjaamaan kissan pään kokoa vaikka syytä kyllä olisi ollut.

Nämä eivät ole minun tekemiäni , vaan erään toisen pöydästä. Aivan uskomattoman kauniita. Kukkakin on tehty sokerista ja syötävää. Hintaa näillä taideteoksilla ei ollut kuin 1€ kappale joten olihan minunkin pari ostettava ennen kuin loppuvat.

 Tämä oli tilanne kun kolmen tunnin päästä lopetin. Huonommin meni kuin esim. vuosi sitten. Sukkia oli muillakin niin paljon myynnissä, että sain olla tyytyväinen kun meni kahdet miesten- ja kahdet lastensukat. Pehmoleluja meni ihan mukavasti ja nämä loput meneekin omiin joululahjoihin.

Todella iloinen olin erään vanhemman miehen tapaamisesta. Hän kysyi muistanko vielä kun hän viimejouluna osti Viiru-kissan minulta. Nyt hän halusi Viirulle kaveriksi Pesosen. Laittoi sen taas takkinsa sisään niin että Pesosen pää näkyi takin kaula-aukosta. Tuommoisista kohtaamisista jää niin hyvä ja jouluinen mieli.

Nyt voin hyvillä mielin aloitella joulun laittamista kotiini. Tytär ja vävy ilmeisesti tulevat joulunpyhiksi luokseni joten on mukava laitella kaikenlaista koristetta.

Mukavaa joulun laittelua teille muillekin, nähdään taas.🤶

Kiirettä pitää

Lauantaina on meidän kylän joulunavaus ja samalla kolmen tunnin joulumyyjäiset. Yritän nyt kiireellä saada sinne myytävää, sillä nämä ovat ainoat myyjäiset minne autottomana pääsen. Tuonne sentään pääsen rollaattorilla, tai jos lunta on niin potkurilla. Pari näitä isompia valmistui. 

  

Samoin pari pienempää valmiiksi. Vävy lupautui tulemaan avuksi ja kantaa pienen retkipöytäni paikalle. Viime vuonna vein senkin rollaattorilla ja oli tosi hankalaa. Onni on omistaa kiltti vävypoika.

Näitä pieniä taskunukkeja meni viime jouluna mukavasti. Pikkutytöt tykkäsivät ja kun laitoin hinnaksi 5€ niin tuntui olevan sopiva hinta.

                                                

 Vielä toisetkin lintulapaset, nyt valkoisella pohjalla. Kuvasin sisällä ja ilmeisesti meillä on keltainen valo koska kuvatkin tulivat niin keltaisia.

Ensi viikolla kerron miten myyjäisissä kävi, toivottavasti kauppa käy.

Yhteisöllisyys

Kaupungin vuokrarivitalossa ei tarvitse yksinäisyydestä kärsiä vaan meillä toimii yhteisöllisyys. Naapurin nuori herra päätti pitää bileet jotka jatkuivat kolme vuorokautta yhtäkyytiä. Minäkin "pääsin" osallistumaan niihin sillä se huuto ja mekkala kuului oikein mainiosti ohuiden seinien läpi. Siinä sitten pitkinä unettomina öinä aloin loppuun saattamaan keskeneräisiä töitäni ja niitähän onneksi piisaa. Päiväsaikaan saatiin sentään kissan kanssa vähän nukuttuakin.

Vähän jännitystä minunkin elämääni kun välillä kuului "Minä tapan sinut" ja välillä toiset huutaa "Pane se puukko pois". Menin pihalle katsomaan pitäiskö soittaa apua jostain.

Siellä oli toinenkin naapuri joka sanoi että kyllä ne kohta rauhoittuu, ei tarvitse poliisia soittaa. Kyllä kai kun riehumassa oli hänen omakin miehensä.  Meinasin että tappakoon sitten toisensa niin ainakin hiljenevät ja menin takaisin kotiini. 😝 Välillä kyllä kurkin ikkunasta tuleeko poliisi tai ambulanssi paikalle, ei tullut. Bileitten jälkeen kävin vähän lakia lukemassa naapurille, hän kovasti pyyteli anteeksi, halasi minua ja kehui mukavaksi. Sovussa erottiin.

Tänä viikonloppuna olikin sitten hiljaista ja rauhallista. Olin informoinut naapuria että minulle tulee vieraita ja silloin en mekkalaa kuuntele.

Tytär tuli miehensä kanssa yökylään. Skottivävy ihastui niin tekemääni tiikerikakkuun että halusi oppia itsekin tekemään semmoista. Minä istuin vieressä komentamassa ja Aarron teki kaiken alusta loppuun ihan itse. Tuossa on tekemisen meininki, paitakin on jo kaakaojauhossa.. Hyvä kakku tuli ja annoin vielä kotia viemiseksi kakkuvuoan.  Kuulemma vaarallinen oppi, sillä nyt alkaa heillä olemaan usein kakkua ja elopainot nousee kummallakin.😋

Kaksi niin erilaista viikonloppua, ei käy tylsäksi olo.

 

Kaksi vanhaa varista

 

Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar; lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on.Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."

-Lauri Pohjanpää, Syksy.

Se aika vuodesta että ulkona on aika ankeaa ja mielestäni sain tähän varis-tauluunkin ankean ja synkän tunnelman. Tämä Pohjanpään runo on niin sopiva syksyyn ja harmauteen.

Mirri sairastaa

 

Ehdin jo säikähtää että Maija 17 v tekee kuolemaa kun oli niin sairaana. Mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi ja maha ihan kuralla. Ruoka ei maittanut vaikka tarjosin herkkutahnoja. Vuorokauden oli tämmöistä, mutta seuraavana päivänä oli jo paremman oloinen vaikkakin voipuneen oloinen. Sitten kuulin että naapurin koiralla oli ollut samanlaista, joten ilmeisesti olikin jotain kulkutautia, onneksi.

Nyt on matot sitten täynnä oksennustahroja ja olen kokeillut jo vaikka mitä konsteja putsata kun ei ole mahdollisuutta viedä pesulaankaan. Viimeiseksi laitoin nyt Vanish-vaahtoa ja se taitaa tehota parhaiten. Kunhan ei nyt tulis uuden maton osto eteen, siihen ei nyt olis oikein vara. Pääasia että Maija voi taas hyvin. 😸

Ei ehdi laiskottelemaan

                                      

Neljä vuotta sitten optikko sanoi silmälasiliikkeessä ettei hän suosittele uusia laseja ennen kuin kaihi on leikattu silmistäni. Minähän en turhia hoppuile lääkäriin menoa, mutta tänä kesänä alkoi näköä jo niin paljon haittaamaan että sainpa aikaiseksi tilata ajan terveyskeskukseen.

Hetihän sieltä tulikin sitten lähete jatkotutkimuksiin ja ilmeisesti myös leikkaukseen. Jonot vaan on pitkät joten eiköhän minulla ole aikaa kerätä tarvittavat rahat, sillä ilmaistahan se ei tämäkään ole. Autolla ajo on nyt ehdottomasti kielletty, mutta eihän minulla olekaan kuin rollaattori, sillä ei helposti aja kenekään päälle. 😁

En millään tykkäisi käydä lääkärissä kun epäilyttää aina että menen ihan syyttä. Nyt oli kyllä niin mukava lääkäri että minulle jäi oikein hyvä mieli.  Vanhempi mieslääkäri joka kyseli harrastuksianikin ja pyysi nähdä puhelimesta kuvia näistä virkkailuistani. Kehuikin vielä. 😁

Yritänhän minä nyt olla kovasti ahkerana kun kuitenkin näen vielä virkkailla. Onneksi joulumyyjäisetkin ovat edessä päin ja eiköhän sieltä jonkun verran lääkärirahaa tule. 

Vaan en tykkää kun ilmat kylmeni. Villahousut vedin jo jalkoihin kun polvet ei kestä ollenkaan kylmää vaan kolottaa heti. Eläkkeellä olo on oikein mukavaa, mutta näitä kolotuksia ja muita vanhuuden vaivoja ilmankin pärjäisin. 😁

 

Kiirettä pitää jo

Onhan se uskottava että joulu lähestyy kun kaupoissa on jo jouluherkut tarjolla. turhan aikaisin ovat. Kiirettä pitää jo minullakin. Peppejä en ole tehnyt aikoihin, joten nyt alukseen 5 pientä Peppiä, Vielä muutama iso ja sitten muihin hahmoihin.

 Näitä isompia apinoitakin on pyydetty ja teenhän minä. Yötä myöten virkkailen ja kaikki muut hommat saa odottaa vuoroaan. Virkkaaminen on niin paljon mukavampaa kuin esim. siivoaminen, eikös vaan.

Villahousut on pitänyt kaivaa jo esille sillä polveni alkaa särkemään heti kylmässä. Semmoista se on kun tulee vanhaksi. Talitintti tuossa naputtaa ikkunaan että alappas jo tuomaan niitä siemeniä. Näkyy siinä mustarastaskin jo paikalla kuikuilevan, siispä siemeniä kaivamaan varastosta.

Kirjoittelen taas kun saan jotain valmista. Hyvää syksyn alkua kaikille.

Paljon lomakuvia

Tänä vuonna emme päässet mielipaikkaamme Marmarikseen, joten päädyimme menemään Alanyaan. Olipa kaupunki kasvanut edellisestä käynnistämme 34 vuotta sitten tyttären ollessa vuoden ikäinen. Nyt siellä on liikaa hotelleja ja turisteja , emme tykänneet.

Merenranta myös oli suuri pettymys. Rantaan löi koko ajan niin suuret aallot ettei minulla ollut mitään asiaa sinne uimataidottomana. Ensi yrittämällä aallot löivät heti jalat altani ja pari suurta aaltoa ehti lyödä pääni yli. Onneksi tytär oli vieressä ja auttoi minut rantaan. Toista kertaa en uskaltanut edes yrittää.

                                              

Näitä suloisia kissanpentuja onneksi oli vähän kaikkialla. Turkkilaiset pitävät hyvää huolta kissoista, jopa kulkukissoja ruokitaan ja hoidetaan.  Aina kun näin purkin johon kerättiin kissanruokarahaa niin toki minäkin roponi sinne annoin.

Näitä kaupungin ylläpitämiä kissapuistoja löysimme parikin kappaletta.

Toinen aivan hotellimme lähellä. Voi sitä suloisten kissanpentujen määrää, olisin voinut adoptoida vaikka ne kaikki.

Hotellissamme oli emokissa pentunsa kanssa. Me tietenkin puolisalaa syötimme niitä, tottakai. Yhtenä aamuna tyttäreni huomasi että pikkukisulla oli paha ripuli. Huolissamme kerroimme siitä henkilökunnalle joka otti oitis asian hoitaakseen . Kisu toimitettiin lääkäriin ja sieltä sitten sairaalaan hoitoon. Minä tietenkin joka päivä kyselin kisun vointia. Henkilökunta vannoi ja vakuutti että kisua ei lopetettu, vaan se on sairaalassa hoidossa. Uskonhan minä sen sillä turkkilaiset todella rakastavat kissojaan

Voihan se hautausmaa näinkin olla, kiinni taksikopin kyljessä keskellä vilkasta liikennettä. Vähän levoton viimeinen leposija.

Minä onnistuin polttamaan päänahkani ja eihän siinä auttanut kuin alkaa hienoksi rouvaksi ja kulkea hattu päässä päiväsaikaan.

Onneksi joka paikasta sai tätä minun lempijuomaani, mehusta tehtyä jääsohjoa. Hyvää ja virkistävää.

Tyttären tukka vallan villiintyi kosteasta ilmasta. Luonnostaan kihara musta tukka oli pakko pitää kuumuuden takia kiinni että niska sai viilennysta. Päivisin lämpöäoli lähes 40 ja öisinkin noin 30 astetta. Oli minullakin nuorena musta luonnonkihara tukka, nykyään se on harva ja harmaa.

Meillä oli ollut ajatuksena tehdä omin päin retkiä linja-autoilla, mutta kuumuus otti niin koville jo minua vanhaa ettei jaksanut lähteä mihinkään pitemmälle.

Sitten syömään. Kartoimme keskustan turistiravintoloita ja etsimme sivukaduilta paikallisten suosimia paikkoja. 

Ensin löysimme erään karjatilan oman ravintolan. Liha oli todella tuoretta ja maukasta, eikä ollenkaan hinnalla pilattu. Juomana aina ayrania, hyvää kuumalla ilmalla. Täällä olisi ollut tarjolla myös pässin pallia, mutta jätimme sen herkun paikallisille ja tyydyimme jauhelihavartaisiin. Itse olen nuorempana syönyt paistettua pässinpallia Turkissa, en onneksi tiennyt sitä vasta kun syötyäni. Ihan hyvää, ei siinä mitään. Syöhän suomalaisetkin lehmän kieltä, jota  minä en mielelläni suuhuni pistä. 

Tämä ei noussut suosikikseni, lampaan mikä lie osa jalasta perunamuusilla, ei jatkoon. Yleensä en nirsoile ruoasta , Istanbulissa söin lampaan aivojakin. Kaikkea pitää kuitenkin maistaa.

Tyttären lempiruoka, en muista nyt nimeä-

Ja minulle Adanakebabia, minun herkkuani.

Vanhasta kaupungista löysimme luonasravintolan joka oli täynnä paikallisia työmiehiä. Sinne, miehet järjestivät heti meille tilaa. Valittavana oli monenlaista kotiruokaa, joka käytiin katsomassa ja valikoimassa tiskiltä. Tytär otti papukeittoa ja minulla munakoisopataa. Todella maukasta ja erittäin , erittäin halpaa. Kävimme siellä sitten useammankin kerran ja voi sitä ystävällistä palvelua.

Läheisessä puistossa oli mukava kuljeskella iltaisin ja nautiskella kojujen erilaisia juomia. Suihkulähteet oli valaistu hienosti. 

Teimme pari Aurinkomatkojen retkeä, mutta olin vähän pettynyt niihin. Manavgatin vesiputous, jos suoraan sanon , niin olen nähnyt hienompiakin Turkissa. Tulipahan nyt kuitenkin käytyä.

Samalla reissulla Manvgatin markkinat. Liian suuret joten oli vaikeuksia löytää muuta kuin turistikamaa.

Meidän ostokset markkinoilta, kilo mansikoita ja puoli kiloa pieniä makeita tomaatteja. Hinta yhteensä noin 3 euroa. Siinä on vitamiineja moneksi päiväksi. Lisäksi vähän yrttiteetä ja siinäpä ne oli meidän ostokset sieltä.

Toinen retkemme oli Gazipasan luonnonaltaille, täysi pettymys. Alue ei ollut niin kaunis ja ihana kuin esitteessä kuvailtiin. Kalliot ovat niin liukkaat limanpeitossa, että minähän tietenkin kaaduin ennen kuin ehdin edes veteen. Itse en päässyt edes ylös kun jalat luistivat koko ajan  eikä tytärkään saanut minua pystyyn kiskottua. Tytär jo säikähti että löin päänikin kunnolla. Onneksi apuun tuli kaksi vanhempaa venäläistä herraa jotka kiskoivat mummelin pystyyn ja seurasivat kulkuani vielä pitkään.

Opas antoi ensiapua sillä polvi valui verta ihan solkenaan. Toisessa reidessä koko reiden kokoinen mustelma naarmuineen. Lisä hoitoa sain vielä apteekissa mukavalta nuorelta apteekkaripojalta joka oli kovin huolissaan voinnistani. Hengissä selvisin, ei hätää. 

Sainpa sentään yhden kauniin valokuvan retkellä ja voin vaikka maalata siitä taulun muistoksi.

Sitten se loman ikävin hetki, kotia paluu. Vantaan kentällä yli 6 tunnin odotus ensimmäiseen junaan. Hotellilta lähtö klo 17 ja kotona seuraavana päivänä klo 11. Aika rankkaa kun joutuu turvautumaan yleisiin kulkuneuvoihin. 

Ei enää uudestaan Alanyaan, ei meidän paikka. Ensi kesänä hommaamme omatoimiloman Marmarikseen , sinne meidän sydämemme on jäänyt.