Viiru ja morsmaikku

Kissoilla oli juuri juoksuaika ja Viirukin hommasi itselleen tyttöystävän. Ilmankos molempien ilme on nyt niin mairea. Tyttelin mekon perhosnapit sain joulukalenterivaihdossa ja tähän ne sopivatkin hyvin. Kesää kohti yritän tehdä kissoja lisääkin, mökkiläisille kesäkissoja.

Meillä selvittiin helpolla, sillä Maija ei joutunut ajamaan kuin yhden innokkaan kosijan ovenpielestä pois. Ei vanha rouva enää kosijoita kaipaa, eikä Ahududu vielä ymmärrä niitten perään haikailla.

Ystäviä on niin kiva välillä jekuttaa. Heittelin yhtenä päivänä merisuolaa jäisiin kohtiin pihalle ja naapurin rouva tuli ihmettelemään hommiani. Sanoin että kylvän suolaheinää, se kun on niin hyvää sitten kesällä salaatin joukossa. Hän innostui kovasti ideasta ja vasta kun aloin nauramaan, niin ymmärsi että puhuin lööperiä. Pitäisköhän tarjota naapurillekin suolaheinänsiemeniä ;D

Alkuviikosta sitten satoikin lunta kolme päivää ja taatusti enemmän kuin se luvattu 30 cm. Valmiiksi sulanut takapihakin on taas paksun lumen peitossa. Ikävä oli seurata kun suuri kurkiaurakin suuntasi takaisin etelää kohti. Toivottavasti tulevat vielä takaisin.

Nyt on onneksi tulossa taas lämpimämpää ja räystäät alkavat tippumaan.  Aamulla taas peipposet livertelivät kovasti koivunlatvassa. Täällä metsänreunassa onkin kaikenlaisia lintuja runsaasti ja kiva on seurata uusien muuttolintujen saapumista.

Toivottavasti sunnuntaina on kaunis aurinkoinen päivä että pääsen äänestämään. Nyt on niin tiukka tilanne poliitiikassa että meikäläinenkin vaikka konttaamalla menee äänensä antamaan ;)

Peppejä ja mustaleski

Sain suuremmanpuoleisen tilauksen Pepeistä ja minähän teen mitä pyydetään. Pieniä tein jo aikaisemmin ja nyt isoja lisää. Oranssia lankaa jouduin tilaamaan, mutta muuten langat löytyivät omista varastoista. Hyvä saada varastoja pienemmäksi. Ajattelin että nämä jo riittäisi.....

....mutta kun vauhtiin pääsin, niin tein vielä pari lisää. Jokohan nyt Pepit piisaisi Saksan lapsille vähäksi aikaa =) Apinavarastokin huutaa tyhjyyttään, joten kaippa niitäkin olisi hyvä taas välillä tehdä. Kysyjiä kuitenkin aina välillä ilmaantuu.

Täällä metsäreunassa huomaa kevään tulon. Lunta on vielä paksuin kerroksin varjonpuolella, mutta linnut laulavat jo niin kauniisti aamuisin. Tällä viikolla ilmestyi jo kolme peipposta pihapiiriin. Onkohan vielä liian aikaista niille jos luvattu lumisade saapuu ensi viikolla. Kevään ensimmäinen paarmakin kökötti ikkunalasissa ulkopuolella auringon paisteessa.

Kansalaisopisto-illat ovat loppusuoralla ja hyvä niin. Maalausinto on laskenut tässä kevään mittaan ja mieluummin melkein olisin jäänyt kotia löhöilemään. Jospa sitten kesän aikana saisi taas uutta puhtia ja uusia ideoita tauluihin. Tämän mustanlesken kutomaan verkkojaan sain kuitenkin tehtyä loppuun asti. Ajatus muhi jo syksyllä ja tulipahan nyt sitten maalattua.  Kuvasin ylösalaisin , joten valo on vähän hassusti alareunassa.

Vapun kieppeissä on opiston näyttely ja oma tyttäreni on valvojana. Työttömälle vähän lisätuloja ja  minäkin pääsen samalla takahuoneeseen maalailemaan. Täytyyhän minun käydä pitämässä tytölle seuraa ja viedä syötävää ettei nälkä yllätä kesken kaiken =)

Nyt on lähdettävä pihalle tekemään kesää. Lapiolla yritän rikkoa paksua jääkerrosta että sulaisi edes pikkuisen nopeammin.

Urho ja kissa

Viimeisin valmistunut työni. Öljyväreillä, koko 40x50. Jotenkin olen tuntenut omakseni nämä vanhat mummot ja papat kissoineen. Niitä teen kauan ja hartaudella. Kissa on aikalailla meidän Maijan näköinen.

Vielä olisi pari keskeneräistä tulollaan, mutta opistoa on enää kaksi kertaa. Onneksi tyttäreni on lupautunut vartijaksi näyttelyyn, joten ajattelin käydä niinä viitenä päivänä takahuoneessa maalailemassa. Kotona ei maalaminen oikein onnistu, sillä pikkukissa auttaa joka asiassa. En halua että työni on täynnä kissankarvoja ja kissa öljyväreissä. Ensi syksynä taas jatkan opistolla, siihen asti voin miettiä malleja.

Tiet ovat sulana meilläkin, ihanaa. Pääsen pyörällä kauppaan =)

Kevätväsymystä

Valon määrä lisääntyy koko ajan ja yrittää herättää minutkin talvihorroksesta. Kroppani on kuitenkin toista mieltä, väsyttää ja masentaa, eikä tuo jatkuvasti harmaa taivas auta olotilaa ollenkaan. Yhtenä päivänä kuitenkin paistoi aurinko ja Maija nautti tilanteesta täysin rinnoin. Osaisipa itsekkin nauttia noin rennosti. Eiköhän tämä olotila mene kuitenkin taas ohi kun aurinko löytää tiensä meidänkin taivaalle. Aurinkoisia päiviä meille kaikille toivottaen ...sude

Synttärikukat

Tuulikki arpoi syntymäpäivänäni kukkien siemeniä ja voitto osui sopivasti minulle, Ahkeraliisan ja Sinitähtösen siemeniä. Yleensä kasvatan suurimman osan kesäkukistani omista siemenistä, mutta viime kevään muuton takia jäi taimet kasvattamatta. Joka kesä on ollut purkeissani Ahkeraliisaa, vaan viime kesänä en saanut edes valmiita taimia mistään, joten jäi siemenetkin saamatta. Tämä lähetys pelasti seuraavan kesäni, olen tosi tyytyväinen. Varuilta kylvän noita vähän eri aikoina, että varmasti saan edes osan kasvamaan. Minulla kun ei ole mitenkään hääppönen multasormi. 

Sinitähtönen oli nimeltään outo, mutta kuvasta tunnistin senkin. Nyt sitten terassillani kasvaa tästä lähtien sitäkin. Toivottavasti onnistun, eikä kissakaan syö kaikkia mahdollisesti esiin nousevia taimia =)

Sain isomman tilauksen Pepeistä, joten niitä nyt vain toistaiseksi täälläkin kuvina. Nämä ovat niitä pienempiä ja kohta alan tekemään isompia. Ahududu-kissa auttaa roikkumalla langoissa ja piilottamalla jatkuvasti virkkuukoukkua. Kai se meinaa että välillä voitais leikkiä jotain muutakin. 

Ihanaa kun tiet alkavat sulamaan.  Kohta saan laittaa pyöräkelkkani kesäsäilöön ja ottaa polkupyörän käyttööni. Kunhan nyt ensin kuivaharjoittelen sitä kypärän käyttöä piilossa kotona =D =D 

Tietsikka temppuilee

Vanha koneeni on alkanut temppuilemaan enkä ole päässyt nettiin ollenkaan. Kun on tottunut hoitamaan laskunsa ja muut asiat netissä, niin tässä onkin ollut pähkäilemistä. Onneksi tietokoneista tietävä tyttäreni sai tämän taas jotenkin toimimaan, mutta saas nähdä kuinka kauan. Kai tässä on uuden osto edessä vaikka varaa ei olisikaan. Eihän siinä muu auta kun ei ilmankan enää pärjää.

Nyt on ollut sitten aikaa enemmän käsitöille ja kirjojen lukemiselle . =) Suuri kasa puolivalmiita töitä ja nämä ihan tilaustyönä tehdyt muumisukat parivuotiaalle. Onneksi olin tulostanut muumikuvion jo aikaisemmin. Tein sen silmukoimalla muuten valmiiseen sukkaan. Monta kertaa sain kuviota purkaa kun olin huolimaton ja jätin välillä kerroksia tai silmukoita tekemättä. Ostaja oli kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen ja se on pää-asia.

Tuli taas vuosi lisää ikääni ja sain siskoltani lahjaksi pyöräilykypärän. No jaa, ei sitä tule kuitenkaan käytettyä =) Vai laittaisinko sen päähäni kun lähden rollaattorilla kylälle, hihi =D . Paperi oli kuitenkin niin mieluisa että sillä leikittiin monta päivää. Parempi lelu kuin kaupan kissanlelut.

Saas nähdä kauanko taas pääsen nettiin. Ei siis mitään hätää vaikka lakkaisinkin välillä kirjoittelemasta. Nettini on sipannut, en minä ;D

Ekologista esipesua

On täällä muutakin tehty kuin rollaattorilla hurjasteltu ;) Tämmöisiä Molla-Maijoja on tosi kiva tehdä. Silmät ja ruusut olen Kiinasta tilannut ja nopeuttavat valmistumista mukavasti. Näihin saa hyvin menemään villa- ja akryylilankojen loppuja ja teen lisää heti kun aika antaa myöten.

Pyöräkelkkaani jo vähän tuunasin. Toiseen sarveen kiinnitin pari kukkaa ja toisessa on kiinnitettynä pieni huomiolamppu. Nyt erotan omani helpommin kaupan edessä olevasta rollaattorijonosta. Olishan se noloa jos nappaisi mukaansa väärän kelkan ;) Olen jo valmiiksi suunnitellut mitä lisäilen lähempänä kesää, ainakin kukkia lisää.

Nyt kun ei ole ollut tilauksia olen aloittanut monia uusia töitä. Minusta on mukava kun on monta kesken, voi jatkaa aina sitä mikä tuntuu sillä hetkellä mieluisimmalta. Parin päivän sisällä nyt tuli kuitenkin monta tilausta pehmoista ja lastensukista. Ne ensin ja tämä kasa saa jäädä odottamaan parempia päiviä.

Meillä kierrätetään ja säästetään kaikessa. Apulainen huolehtii astioitten esipesusta, säästyy tässäkin vettä ja energiaa ;) Välillä tuntuu että apulainen saisi olla vähemmän innokas auttamaan. Käsitöiden teossa siitä on enemmän haittaa kuin iloa. On se kuitenkin ihanaa että on tuommoinen kaveri.

Toivottavasti tänään on talven viimeiset lumisateet ja joutaishan se pakkanenkin jo hellittämään. Iloa ja lämpöä teidän kaikkien päiviin.

"Etiäpäin" sano mummo lumessa

Jo on ilmoja pidellyt. Lähin ruokakauppa kahden kilometrin päässä on tuottanut huolta ja lihaskipuja. Ei ole päässyt pyörällä eikä potkurilla, eikä noita painavia ruokakasseja ole meinannut kotia asti jaksaa raahata. Omaiset ovat pitäneet hyvänä vitsinä kun olen puhunut rollaattorin hankkimisesta.

Vaan kun minulle tarjottiin 50€:lla toimivaa rollaattoria, niin oitis tartuin tarjoukseen. Oikea hinta 450€, tämä siis aivan pilkkahinnalla. Heti kauppamatkalla pääsin testaamaan ja kyllä on kätevä peli täällä korvessa. Pääsee hangessa ja hiekoitetulla tiellä. Jos toiset nauraa kulkupelilleni, niin naurakoot, minä en semmoisesta välitä. Hyvähän se vaan on jos ihmisillä on hauskaa. Kesemmällä otan kuitenkin taas polkupyörän käyttööni.

Maijakin tykkää tästä. Hyvä penkki tarkkailla ympäristöä.

On tämä muutenkin hyvä, tällä saa tietyn statuksen.  Kun ensimatkalla kompastuin jalakseen ja lensin polvilleni, niin heti pysähtyi kaksi autoa tarkistamaan tilanteen. Ettei vaan vanhalle mummolle käynyt huonosti. Jos olisin ilman sitä kaatunut, niin ohi olisivat ajaneet ja puhuneet että taas siellä joku humalainen könyää hangessa =) Syksyllä kaaduin pyörälläni ravintolan lähellä, eikä kukaan tullut auttamaan. Katsoivat vaan hyvin paheksuvasti ohi mennessään, vaikka taatusti  olin selvinpäin.

Kyllä mulla nyt on mistä valita, kun on potkukelkka, polkupyörä ja pyöräpotkuri ;) Enkä taatusti oo noin lihava, kamera valehtelee =D =D =D

Jämät ja romut talteen

Käsitöitä päätellessä jää aina niitä tosi lyhkäisiä langanpätkiä, jotka toiset surutta heittää roskiin. Minä ole niin pihi langoistani, että kaikki hyötykäytetään. Kaikki paria senttiä pitemmät reilusti solmulla yhteen ja mukaan virkkaukseen. Sivupöydälläni on aina tämmöinen työ meneillään johon pikku hiljaa virkkailen tulleet pätkät, joten eivät pyöri missä sattuu.

Ihan huomaamatta niistä syntyykin sitten patalappuja. Mitä enemmän solmuja sisällä, sitä parempi , paksuja ja jämäköitä. Minusta ne ovat niin koreita, että ihan pikku lahjoiksi kehtaan antaa. Aiemmin syksyllä tein pari tyynyä samalla keinolla ja hienoja ovat, mummolatyyliä sisustukseen ;)

Meillähän ei muutenkaan heitetä roskiin mitään jota voi vielä käyttää. Naapuri oli hajottamassa kirjahyllyään roskikseen kun tulin paikalle ja ehdin osan pelastaa.  Mitä parhain kaappi  langoilleni ja Ahududukin tykkää kiipeillä siellä. Toinenkin lasiovi on tallella, kunhan saan sen laitettua takaisin paikalleen. Ihana nahkainen Madeiralta tuotu salkku on aikanaan pelastettu kirpparin roskiksesta ja säilyttää nykyään lankoja.

Minäkö muka hamsteri !!! Niinhän ne jotkut väittää, mutta minä en myönnä sitä =D On hienompaa sanoa että vältän kerskakulutusta ja säästän luontoa.

Selvästikin kevät on etu-ajassa. Sain tänään siivottua loputkin joulutavarat pois vaikka ei vielä olekkaan pääsiäinen.  Yleensä ne väistyvät vasta pääsiäiskoristeiden alta komeroihin. Hyvä minä !!!! =D

Hummani hei

Aloin opettelemaan hepan tekoa ja tämä on vasta harjoituskappale. Ohjetta katsoin englantilaiselta sivulta johon löytyy linkki tuolta sivupalkistani Suden idealootasta. Aivan tarkkaan en ohjeita seurannut vajavaisen kielitaitoni ja kärsimättömän luonteeni vuoksi. En ole ihan tyytyväinen tähän malliin, mutta tältä pohjalta on hyvä ruveta suunnittelemaan omaa mallia. Tästä tuli aika iso villalangasta virkattuna.

.

Polle sai seurakseen keväthangille uuden Peppi Pitkätossun. Tuuli vain essua heiluttelee ja pistää harjan hulmuamaan. Pepin oma hevonenhan on pilkullinen, ehkä senkin saan joskus tehtyä.

Kyllä on nyt liukkaat kelit. Tällä hetkellä ei pääse pyörällä eikä potkurilla kaupalle, hankalaa. Älkäähän te muutkaan katkoko koipianne liukastellessanne.

Lemmikkejä ja rosvoja

Syksyllä sain ehdotuksen maalata mäyräkoira ja minähän teen mitä käsketään ;) Siinä se lemmikki nyt hyppelee koiranputkien ja lemmikkien seassa. Kokoa taululla on 40x40 ja vielä puuttuu loppupetsaus. Nyt on sitten tämän vuoden kukkataulu tehtynä ;) Seuraavaksi onkin sitten kissa tulossa, tietenkin =)

Kevät tulee kohisten ja ensimmäiset "muuttolinnut" on havaittu Keski-Suomessa. Teitten sulaessa ajelevat paketti-autolla etsimässä tyhjiä asuntoja ja sitten muuttaa vähänkään arvokkaammat tavarat muille maille. Jos joku on kotona, niin esittäydytään milloin minkäkin edustajaksi, vakuutusvirkailija , vahinkotarkasta ja muita sopivia ammatteja. Uusin keino on että toinen jututtaa etu-ovella ja toinen hiipii katsomaan olisiko taka-ovi jäänyt lukitsematta. Onneksi meidän kylällä tieto leviää nopeasti ja osataan olla tavallista tarkkaavaisempia. Onnistuneita ryöstöjä kuitenkin sattuu aina välillä. Vaikka omakoti- ja rivitalo-asunnot ovatkin mukavia, niin rosvoille ne ovat houkuttelevia kohteita.

Vaan aurinko paistaa ja linnut laulaa, ei kanneta murhetta maallisesta omaisuudesta. Jos minun roinat jollekin kelpaa, niin vieköön =D

Pieni merenneito

Vihdoinkin jotain uutta mallia. Pieni merenneito, joka ei niin pieni kuitenkaan ole kun pituutta on kolmisenkymmentä senttiä. Siitä onkin jo kymmenen vuotta kun viimeksi olen merenneitoja virkkaillut. Käteeni osui kuitenkin kiiltelevä sinikirjava akryylilanka josta heti tiesin että merenneidon hiukset siitä pitää tehdä. Ohjeita ei tavan mukaan taaskaan ole, vähän kuitenkin mittailin muistiin vartalon osien pituuksia, ettei seuraavaa tarvitse niin monta kertaa purkaa.  Oikeastaan olen aika tyytyväinen tähän ja taidan tehdä näitä lisää.

Tuttua ja turvallista on hyvä tehdä välillä ja pari pienempää apinaa syntyi taas. Taitaa olla jo 600 kappaleen raja ylitettynä apinoitten suhteen. Näitten teossa ei enää tarvitse juurikaan miettiä eikä varsinkaan purkaa, ohje on jo niin taottuna takaraivoon.

Ihanasti on lumihanget vajenneet päivän aikana. Näkyy vaan pitävä paikkansa sanonta että mikä menee ylös , tulee myös alas. Lunta näkyy taas satavan nyt yö-aikaan, mutta kyllä se kevät sieltä vielä tulee.

Kissoja ja apinoita

En ole vähään aikaan tehnytkään apinoita, joten niitten virkkaaminen taas tuntui oikein mukavalta. Hyvähän niitä on pari olla varastossakin kun niitä aina välillä kysytään. Vielä löytyi onneksi kopastani ruskeaa Tenneseetä ja taidan saada niistä vielä muutaman apinan kasattua.

Meillä asuu "rivitalokyttääjä". Pienikin ääni pihalta ja eräs on heti tuijottamassa säleverhojen raosta. Varsinkin aura-auto on mielenkiintoinen. Täytyyhän sitä seurata että tekee työnsä kunnolla =) Minä jos juttelen jonkun kanssa pihalla, niin katti huutaa koko ajan oven takana, että minäkin haluan sinne juoruilemaan. Ei voi olla toista noin uteliasta kissaa olemassa =)

Maijaa ei vois aura-autot vähempää kiinnostaa. Lintujen ruokailua sentään viitsii seurata ja lintuja meidän pihassa tuntuukin piisaavan oikein kiitettävästi. 

Hyvin on Maija soputunut nyt uuteen kotiin viime kesäisen karkumatkan jälkeen. Olen antanut se kulkea vapaasti ulkona, mutta Maija vain piipahtaa pihalla ja tulee kiireesti takaisin sisälle. Taitaa vähän pelätä pihan paria isoa kollia. Hyvä niin, pysyypähän kiltisti kotona minun seuranani.

Ihanaa kun pakkanen on lauhtunut ja huomenna voisi tehdä vähän lumitöitäkin, ihan vaan kuntoilumielessä.

Nimi maksaa (rutisen )

Katselin tänään kaupassa uusia lankoja ja tuli tunne että minua huijataan. Yritetään viedä kuin pässiä narussa. Otin käteeni vihreän Muumitalolangan ja Nallelangan. Oikein tarkkaan kun vertailee niin hienoinen väriero on vihreissä. Muuten vaikuttaa aivan yhtä paksulta, koostumus ja paino on sama. Toinen maksaa Novitan verkkosivuilla 7,50€ ja toinen 3,90€ . Meidän kaupassa hintaero ei ole ihan noin suuri. Voiko pelkkä nimi maksaa noin paljon. Ihan sama väri, mutta hieman paksumpi 7-veljestä maksaa näköjään 4,75€. Minun puolesta Muumilangat saa jäädä kauppaan.

Naapurikylän pojalle sain "pienet ja sirot" neljävitoset valmiiksi. 7-veljestä ja varressa Sockia, sain jopa raidat kohdilleen. Tyytyväiseltä vaikutti ja kehui tilaavansa toistekkin sukkia minulta. Ilmasiinhan minä en näitä tehnyt, mutta poika halusi välttämättä maksaa paljon enemmän kuin pyysin. Empä minäkään kauheasti sitten tapellut vastaan. =D

Nyt ei ole mitään tilauksia sisällä ja mukava kun voi tehdä mitä huvittaa ja kyllähän se huvittaakin. Pehmoja jos taasen virkkaisin aikani kuluksi.

Pehmojen kokoamisessa sormet ovat kovilla ja yleensä saan sormenpään rikki neulaa painaessani. Sormustinta en ole oppinut käyttämään, mutta nyt sain tilattua Kiinasta tämmöisen sormisuojan. Kokeilin jo apinan silmiä ommellessani ja kyllä onkin kätevä vehje. Pysyy hyvin sormenpäässä ja toimii muutenkin loistavasti. Onkos tämä nyt sitä välineneulontaa, kun on olemassa välineurheiluakin =) Ei minulla muita hienouksia sitten olekkaan, ihan tavalliset puikot ja koukut. Näillä pärjää oikein loistavasti.

Ihana yllätys postista

Ei vois päivä paremmin alkaa kun postipoika rimputti aamulla ovikelloa ja toi suuren paketin. Ihana Sirkka Helsingistä lähetti minulle huikean kasan puuvillalankoja. Näistä minä tosiaan tykkään.  Lankoja on niin paljon samoja kauniita värejä että suunnittelin jo kesäpuseroa itselleni. Tästä määrästä saan varmaan kaksikin aikaiseksi.  Harmaa-lilaraidallisesta tulee varmasti kaunis.

Kiitos sinulle Sirkka. Sinulla on todella suuri ja lämmin sydän. Tämä lämmitti minunkin sydäntäni täällä pakkasen keskellä.

Ahududun tirppateeveetä vähän parantelin. Laitoin suuren karahkan ihan ikkunan taakse ja siihen talipalloja. Seurasin aikani etteivät linnut törmäile ikkunaan, eivät törmää. Nyt on Ahududulla seurattavaa peräti kahdesta ikkunasta.

Minä tästä palaan hiplailemaan uusia lankojani ja etsimään puseronohjeita =)

Sydän pyllyssä

Ulkona paukkuu 27 astetta pakkasta, joten eipä muuta tarkene kuin pysyä sisällä käsitöiden parissa. Pojan entinen työkaveri laittoi viestiä että hänkin haluaisi tölkkilapasen ja teenhän minä kun niin nätisti pyydettiin.

Ennen joulua kysyttiin kettuja ja tein vielä nämä pienemmätkin isompien lisäksi että on vara mistä valita. Isompi poikakettu lähtikin sitten tänään pienelle pojalle kaveriksi. Lapset tuntuu tykkäävän näistä käsintehdyistä. Jospa niissä on enmmän lämpöä kuin tehdasvalmisteisissa.

Tänään huomattiin että Ahududulle on kasvanut sydän pyllyyn =) Aika lennokas malli, mutta sydän kuitenkin.

Tällä kertaa käsitöitä

Ennen joulua loppui pehmot kesken , joten nyt yritän tehdä niitä vähän varastoonkin. Kettuja  joku kaipaili ja ensimmäiseksi niitten kimppuun. Suunnitteilla on uusienkin hahmojen tekemistä, mutten tiedä milloin pääsen niitä virkkailemaan. On niin paljon kaikenlaista mitä haluaisi ja pitäisi tehdä.

Naapuri tilasi parit sukat ja sain lopultakin nämä toisetkin valmiiksi. Kuvittelin tekeväni kivat raitavarret kirjavasta langasta, mutta tämän rumempia sukkia en sitten olekkaan nähnyt. Tuon raidallisen 7-veikan olisi voinut paremminkin käyttää, mutten viitsinyt enää ruveta purkamaankaan. Hyvin ne kelpasi naapurin herralle ja ihan mukisematta jopa maksoi niistä.

Luulin jo päässeeni isojen sukkien neulomisesta, kun sain viestin eräältä nuorelta mieheltä. "Kaisu auta. Jalkojani palelee eikä tuo nainen joka asuu meillä ala neulomaan minulle villasukkia".  Enhän minä voi ottaa vastuulleni että nuoren miehen varpaat paleltuvat  pilkillä ollessa ja aloin neulomaan taas pieniä siroja 45 numeroisia sukkia. Saampahan samalla pienennettyä sukkalankavarastojani.

Osallistuin fasebookissa Kyjy-18 tempaukseen ja koska sain kaikki tehtyä pääsin osallistumaan arvontaan. Sain näin mukavan kirjan, tämmöistä minulla ei ennestään ollutkaan. Kunhan aika antaa periksi alan tekemään nukenvaatteita. Niihinkin saa mukavasti menemään jämälankoja. Mistä minulla onkin niitä kertynyt niin paljon ;)

Tällä kertaa yllätys, yllätys, ei yhtään kissan kuvaa. Ehkä ensi kerralla taas =D

Syyskauden töitä

En tiedä mikä näissä viehättää, mutta tykkään maalata juuri näitä mummoja ja pappoja ja mielellään vielä kissan kanssa. Tätäkin mummelia rukousnauhansa kanssa olen tehnyt hartaudella ja ajatuksen kanssa. Eräs maalaajakaveri sanoi että olen maalannut oman tulevaisuudenkuvani =)

Turkinmatkoilla pyrimme pääsemään aina samaan hyväksi koettuun hotelliin ja se tuntuukin kuin omalle mökille tulisi. Talon tavat ovat valmiiksi tutut ja osittain tutulta henkilökunnalta saa aina erikoispalvelua. Hyvin muistavat monenkin vuoden jälkeen  ja lämpimästi vastaanottavat.

Päivittäisellä "kauppamatkalla" kuljemme tämän nurkkauksen ohi ja kun siitä tuli kerran kuva napattua, niin ikuistimpa sen vielä tauluna seinälle muistoksi. Kissojahan siellä näkee kaikkialla, joten piti tähänkin kissa tehdä =)

Ahududun "telkkariin"  on normaalien tinttien ja varpusten lisäksi tullut uusi esiintyjä. Tässä sitä onkin ollut ihmettelemistä katilla. Ikkunan läpi sain napattua kuvankin, muuten säikkyy ja lentää pois.

Ahududulla on normaalia pitempi häntä ja tässä kännykällä näpätyssä kuvassa se näyttää vielä pitemmältä. Ihan hassu kissa ja kuva =)

Kissan lelut

Ahududu sai tosi paljon uusia leluja joululahjaksi, mutta ne parhaat lelut.....ne on ilmaisia ;)

Tilasin itselleni netistä liukujalakset potkuriin ja ne saapuivat niin mukavassa kovassa pahvitötterössä. Sen läpi on mukava mönkiä. Sitten kun väsyttää voi kömpiä Lidlin tuoremehupullojen laatikkoon. Juuri sopivan kokoinen mökki pienelle kissalle, sinne ei Maija mahdu. Välillä voi katsella ikkunasta talitinttien ruokailua, kissan "televisio" =)

Johan tuo lumi alkaisi minusta piisata, mutta taitaa sitä vielä olla luvassa. Onneksi potkurilla pääsee kaupoille, pyörällä en uskalla enää liikkua.

Onnellista alkanutta vuotta

Ystävältä saatu lahja, avattava pallo jonka sisälle tehty pieni neule ja lankakerä. Mukava idea.

Onneksi vuodenvaihteen yö on takana päin. Asun niin metsän keskellä, ettei tänne näkynyt mitään, mutta kuului sitäkin enemmän pauketta ja jylinää. Mahtoi monellekin sodassa olleelle tulla ikäviä muistoja mieleen. Kannatan kyllä ajatusta että ilotulitteet jätetään pelkästään viranomaisten ammuttaviksi.

Meillä Maija piileksi saunassa koko illan ja Ahududu oli niin kauhuissaan, ettei antanut edes minun silitellä. Pelotti reppanaa niin kamalasti ettei tiennyt missä olisi ollut. Nyt aamulla ollaan sitten kyhnätty sylissä sitäkin enemmän.

Illalla näin ikkunasta kun nuoriso tunki palavan ilotulitteen roskikseen. Onneksi se jäi suutariksi, muuten olisin kyllä syöksynyt paikalle katsomaan kenen kullannuppuja siellä oli.

Tyttären kanssa vietettiin rauhallista koti-iltaa.  Nuorempana kun olin aina töissä aatto-iltana, niin nyt on mukavampi olla ihan vaan kotona. Sain sentään valmiiksi naapurin tilaamat villasukat ja toisetkin ovat jo aluillaan. Onhan näissä kutomista kun koko on 46 =).  Vaan enpä näitä ilmasiin tee ja langatkin löytyi omista varastoista, joten ihan mielelläni tikutan menemään.