lauantai 24. syyskuuta 2022

Kiireistä syksyä


Syksy on niin kiireistä aikaa, ihmiset keräävät satoa ja kulkevat metsissä marjoja poimimassa. Minä en kipeitten polvieni takia metsissä kömyä, vaan poimin marjani kaupan pakastealtaasta.

Kiirettä pitää silti niin ettei tahdo ehtiä blogia kirjoittelemaan. Kesästä lähtien on tullut toiveita joulua silmällä pitäen ja kyllähän minä yritän ahkerana virkkailla. Muutama ketunpoikanen valmiina ja puolivalmiina iso kasa.


Samoin apinoita on valmistumassa, vasta pari valmiina, mutta apinanosia ja kasassa.


Sukkiakin on toiveissa ja yhdet nyt valmiina . Ihan perus miesten raitasukat 7-veikasta toivotun värisenä. Seuraavat sukat ovatkin sitten pienemmät



Ahududukin luulee keräävänsä talvivarastoja. Viihtyy nykyään päivät pitkät narun päässä ulkona ruusupensaassa. Pensaikossa on kai useampikin päästäisen pesä ja niitä on mukava kytätä. Saalistakin tulee ja se kiikutetaan tietenkin sisälle. Saan ollakin tarkkana ettei raatoja jää nurkkiin mätänemään. Kissathan eivät syö päästäisiä, maistuvat kai niin pahalle, pyydystävät vaan.



kuva netistä


Vähän haluan mieltäni purkaa. MIKSI jotkut ihmiset ovat niin ilkeitä, vai onko se vain tyhmyyttä

Kaupan kassalla entinen työkaveri tuli suurella äänellä tytärtäni arvostelemaan. Minua saa haukkua, sille olen jo immuuni, mutta lasteni arvostelu saa minut todella suuttumaan. Hän suurella äänellä paapatti kuinka tyttäreni elämä on aivan pilalla jos ei ala heti laihduttamaan ja kuinka turhaa hänelle on koulun käynti. Menin niin hämilleni etten osannut edes takaisin mitään sanoa, mutta mieleni kyllä kunnolla pahoitin. Enää en ole hänen ystävänsä, käännän selkäni tästä lähtien. Ei minun tyttäreni elämä kuulu hänelle mitenkään. Pää-asia että tytär itse on tyytyväinen ja onnellinen, ei kaikkien tarvitse olla samasta muotista.

Illalla katselin tähtitaivasta ja ajattelin kuinka pieniä murusia olemme avaruudessa ja kuinka mitättömiä ovat huolemme. Kuinka ahdasmielinen on ajattelutapa ihmisellä joka ei koskaan ole käynyt omaa kylää kauempana. Vaikkei avaruudessa asti käykkään, niin matkailu avartaa ajatusmaailmaa, näin se vaan on.

Minä jatkan virkkailua ja yritän unohtaa moiset tuttavat. Joulumyyjäiset lähenee ja mukava olisi sinnekin jotain saada aikaiseksi.



sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Turkissa herkuttelua


Turkkilainen ruoka on niin hyvää että siitä kannattaa tehdä ihan oma postaus. Ruoissa käytetään paljon vihanneksia ja annokset asetellaan kauniisti tarjolle. Kyllä me tytöt sitten herkuteltiinkin, kertaakaan ei käyty niin sanotuissa turistiravintoloissa. . Katsottiin missä paikalliset syö ja sinne. Hyvää ja halpaa.

Ensin köfte. Voiko lihapulla-annos olla kauniimmin esille laitettu. Juomineen noin 4,50€/henkilö.


 Tämän nimeä en muista. Ohut leipä jonka sisällä juustoa ja lihaa, päällä kastike. Lisukkeet eri kipoissa. Erittäin herkullista. 



Meidän suursuosikkimme, Adana kebab. Tämmöistä syötiin useampaan kertaan, on niin hyvää Tukissa.


Iskenderkebab ihan katukahvilassa nautittuna. Erittäin edullista ja maittavaa. Tätä pitää saada ainakin kerran joka lomalla.


Välillä pieneen nälkään meseitä. Itse käytiin sormella näyttämässä mitä halutaan suuresta valikoimasta. Leipä on juuri paistettu meitä varten ja ihanaa.


Tyttärellä oli syntymäpäivät joten hänelle pienen pieni täytekakku leipomossa. Turistikahvila, joten hinta suhteellisen kallis. Hyvä kakku kuitenkin, piisasi kahdelle mainiosti.



Sitten taas Adanakebabbia toisessa ravintolassa, on se vaan niin hyvää kun vielä pyytää sen tulisemman version.



Tytär otti jälkkäriksi baklavaa ja jäätelöä, minulle turkkilainen kahvi. Näin kauniissa kupissa tarjoiltuna, lautasella turkkilainen karamelli. Pakko oli ostaa kotiakin tämän tyyppisiä kahvikuppeja vaikka yhtä kauniita en löytänytkään. Keittimiä minulla jo onkin muutama ja tieto miten kahvi valmistetaan.


Leipomossa tuli poikettua useamminkin, sillä kukapa voisi vastustaa ihania leivoksia, en minä ainakaan.


Kun päivisin on noin 40 astetta ja yölläkin lähemmäs 30, niin jäähilejuoma maistuu taivaalliselta. Viina ja olut ei meille maistu, mutta tätä meni useampikin litra eri makuisina.


Tyttären isä osti hänelle turkkilaisia makeisia. Kalliita, mutta herkullisia. Rasiaan saa itse valita mitä makuja haluaa ja kaupassa tietenkin ensin maistellaan eri vaihtoehtoja.



Toisenkin kerran tätä leipärullaa. Eri ravintolassa ja nyt kanatäytteellä. Edellistä paikkaa kauniimmin laiteltu. Tähän ravintolaan ehdottomasti uudestaan, hyvä ruoka ja erittäin ystävällinen palvelu.


Ayran, jugurttijuoma, virkistävää ja ruokaisaa. Kuparimukista tarjoiltuna  piimäkin on ylellistä.


Tytär onnistuu aina ottamaan minusta niin "kauniita" kuvia. Vai onko vika sittenkin mallissa 🤣 Frouva siinä niin komiana vetää mansikkapirtelöä naamaansa. 

Kun rannalla maatessaan voi sormia napsauttamalla tilata pojilta ruokaa ja juomaa viereensä, niin tuntuuhan se tosi yllelliseltä. Olispa kotonakin semmoinen palvelu. 🤣







 

lauantai 3. syyskuuta 2022

Marmaris ja kissat




Koko talven pihistelyn ja ahkeran virkkailun tuloksena loma Turkin Marmariksessa.     ( Kyllä kannatti lopettaa se tupakanpolttokin). Niin kaunis näkymä oman hotellimme parvekkeelta yö-aikaan.


Vaikka lämpöä oli välillä jopa 45 astetta,  hyvin sen kesti kun pysyi meressä kaulaa myöten olkihattu päässä.

Rannalla me emme jaksa loikoilla ja sekin vähä aika tiiviisti varjon alla 50 suojavoidetta iholla. Hyvin se näytti silti ruskettavan.

Päiväsaikaan olkihatusta oli suuri hyöty ja jos se unohtui hotelliin niin uutta ostamaan lähimpään kauppaan. Nyt minulla on melkoinen olkihattukokoelma.


Sitten niistä kissoista. Niitähän siellä riittää joka paikkaan ja niistä pidetään hyvää huolta.Onkimiehen kissat näyttää saaneen kalaa runsaasti, ovat sen verran pullukoita.



Minä sain hotellin aamiaisella heti oman kissan joka odotti saapumistani uskollisesti. Tiesi että kyllä tuo höppänä mummo antaa osan makkaroistaan kun nätisti pyytää.


Kulkiessa sai olla tarkkana ettei kävele kissan päälle. Niitähän makoili päiväsaikaan joka paikassa ja ihmiset kiltisti väistivät niitä.


Paikallinen eläinsuojelujärjestö joka leikkasi kulkukissoja oli joutunut lopettamaan ja sen kyllä huomasi. Kissojen määrä oli lisääntynyt huomattavasti ja pieniä pentuja näkyi kaikkialla. Onneksi turkkilaiset rakastavat kissoja ja pitävät kulkureistakin huolta. Ruoka- ja vesikuppeja näkyi kaikkialla, jopa pankkien edustoilla. Kauppiailla yleensä vähintään yksi kissa liikkeessään.


Leikatun kissan erottaa turkissa korvista. Korvan kärjestä on nipsaistu pala pois. Paljon sitä näkikin kissoilla.


Tämä söpöläinen leikki moskeijan pihalla ja halusi meistä leikkikaveria. Meidän täytyi käydä monta kertaa sitä ihailemassa. Tätä tarjottiin kovasti meille omaksi, mutta maahan tuonti on niin monimutkaista ja vaikeaa että meille se oli mahdotonta. Tyttärelle iski kova kissavauvakuume, mutta pakko se vaan oli jättää sinne. Eiköhän me tavata se ensi kesänä taas. 


Tässä äskeisen sisar, suloinen hänkin. Värit vähän kuin meidän Ahududulla. 


Näitähän nyt sitten piisasi ja tytär jaksoi kuvailla. En silti kaikkia viitsi tänne laittaa vaikka monta laitoinkin.


Toki koiriakin näkyi, tämä varsinainen "rantaleijona". Saapui rannalle makoilemaan kun turistit olivat häipyneet. Luultavasti kulkukoira, ainakaan omistajaa ei näkynyt kertaakaan.



Selkeästi kulkukoira tämäkin , mutta niin kiltti. Totteli heti minua kun vähän komensin. Leikatun kulkukoiran erottaa siitä että sillä on pieni keltainen merkki korvalehdessä.

Rantapojat näitä näyttivät ruokkivan ja rapsuttelevan. Turkkilaiset ovat yleensä  hyvin eläinrakkaita


Nyt sitten vaan jäädään haaveilemaan ensi kesästä ja pidetään kulut minimissään. Eiköhän taas päästä reissuun.

Huom. kissahan se sielläkin  ylhäällä keskellä menossa ikkunasta kotiin.😸





 


maanantai 8. elokuuta 2022

Nyt meni ketuiks


Kovalla kiireellä valmistui 10 pientä ja 2 isoa kettua. Voin jo varmaan pitää pienen loman. 😎
 

torstai 21. heinäkuuta 2022

Väriä hiuksiin


Peppi on tunnettu oransseista hiuksistaan ja näille pienille Pepeille laitoinkin oikein kirkkaan oranssia.


Lanka ei riittänyt isompien päähän, joten nämä saivat 7-veikka hiukset, joka on paljon hailakampaa.


Omia hiuksiani en ole värjäillyt moniin vuosiin, mutta nyt tytär sai ylipuhuttua ja hoiti myös leikkauksen ja värjäyksen. Ensin hirvitti tämä lila sävy, mutta oikeastaanhan se onkin kiva sävy harmaaseen. Harmi vaan että se lähti jo parissa pesussa pois. Tämä täytyy tehdä uudestaan ja pitempikestoisena.


Pienet apinat syöksyivät kauhuissaa pusikkoon ettei niittekkin karvoja värjäillä.



 Istutin ruukkuun pienen valkoisen kukan siemeniä , mutta siihen nousikin valkoisten lisäksi Oopiumunikko. Komea suuri kukka. Monta nuppua on vielä aukeamassa ja tästä keräänkin siemenet talteen ensi kesää varten.

Ihanaa kun oli taas pari tosi lämmintä päivää. Vanhat olkapääni eivät tykkää ollenkaan viileästä sateisesta säästä. 

tiistai 5. heinäkuuta 2022

Hassuja ennakkoluuloja


Koko alkukesä on tullut leluja virkkailtua joten laitanpa nyt sitten kuvia talteen.

Pokemon-innostus nostaa taas päätään tulevan uuden elokuvan myötä. Tyttären kehotuksesta olen kerännyt ilmaisia Pokemonhahmo-ohjeita netistä, jos vaikka ehtisi ennen joulua tekemään. Toki minulla on myös Pokemonpeli asennettuna kännykkään ja olen viikossa päässyt tasolle 12. 😅 Joku kansanedustaja on kuulemma jo tasolla 40 😅😅

Satuin puistonpenkillä kuulemaan minua huvittavan keskustelun. Pieni ystävällinen poika tuli kysymään minuakin vanhemmalta mummelilta, haluaako hän että poika asentaa hänelle Pokemonpelin. Ystävättärensä heti neuvomaan:"Älä anna laittaa, se on joku huijaus". Mitäpä minä siihen sitten puuttumaan, nolotti vain pojan puolesta. 



Toinen hassu ennakkoluulo. Tyttärellä on Skotlannissa poika-ystävä, joka ei ole koskaan käynyt Suomessa. Nyt hän on tulossa syksyllä kylään ja on hankkinut runsaasti ennakkotietoa Suomesta. Tytär oli kertonut että Aaron pääsee täällä oikeaan saunaan ja poika heti hädissään kysymään: "Onko minun pakko mennä alasti sinun äitisi kanssa yhtäaikaa saunaan". 😅😅😅 No ei ole pakko. Semmoinen kuva meistä on saunakansana maailmalla. Kaikki vaan alasti ja yhtäaikaa lauteille.  😅😅😅


Tämä porukka syntyi jo kuukausi sitten, ei vaan tullut kuvaa laitettua mihinkään.


 Meidän ilmapuntari ( Maija) toimii edelleenkin. Maija häipyi juhannuksen alla ja arvasin helteiden olevan tulossa. Nyt viime yönä Maija palasi kotiin, joten tämä helleputki on sitten selvästikin ohi. Sama tapahtuu joka kesä, Maija on luotettavampi sään ennustaja kuin Pekka Pouta.


Sain neljännenn koronapiikin ja huhhuh. Jo kolmannesta olin kipeänä, mutta tämä ylitti senkin. Pari päivää olin 39 asteen kuumeessa (tässä helteessä) , joka paikkaa särki kovasti ja oksentelin tyhjästä vatsasta, ei pahemmin ruoka maittanut. Mietin jo joudunko soittamaan ambulanssin, mutta  kolmantena päivänä kuume alkoi hellittämään. Onneksi tyär oli luonani hoitamassa ja naapuri tarjosi kauppa-apua. Jos viidettä piikkiä vielä joskus tarjoavat, niin laittaa kyllä miettimään.

Nyt terveenä taas on ihana nauttia kesästä. Ei minua nuo helteetkään haitanneet, mutta hyvältä tuntuu tämä viileneminenkin. Suostun kärsimään vasta sitten talvella kovistä pakkasista.

😎😎😎😎😎😎😎


keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Juhannuksesta selvitty





Olipa ihanat ilmat Juhannuksena.  Niityt kukki niin runsaina ja ruusut tuoksui. Onneksi meidän kylällä muista kesistä poiketen on jätetty kukkaketoja pörriäisiä varten Kauniita ne ovat ihmissilmillekin. 

Ihmiset valittaa tästä helteestä, minä oikeastaan tykkään. Täytyy vaan ottaa rauhallisesti ja muistaa nauttia vettä ja suoloja. Meillä ei kotona ole kuin pari pientä tuuletinta, mutta kun nukkuu ihan alasti yöt niin pärjäilee. 

Tänään on itsellä vähän huono olo, sillä kävin eilen ottamassa jo neljännen koronapiikin. Toivottavasti nyt ei nosta kovaa kuumetta niin kuin viimekerralla.


Poika haki juhannuksen jälkeen mökilleen päiväksi ja mikäs siellä oli ollessa hyvää ruokaa nauttien. Hienot ja raikkaat tulodrinksut ilman alkoholia (mummon pyynnöstä).


Olen tehnyt tosi ahkerasti virkkauksia viime aikoina ja nyt onkin jo pari viikkoa niskat olleet niin kipeinä ettei tahdo selvitä ilman särkylääkettä. Hevospalsami on myös hyvää niskasärkyyn, mutta ei silläkään pelkästään tahdo enää selvitä.  Täytynee pitää pieni virkkaustauko välillä.


Ihana naapuri on ottanut nyt muutamana iltana meidät tytön kanssa kyytiinsä ja menty uimarannalle tuonne  noin kolmen kilometrin päähän.  En osaa uida, mutta vedessä seisomiseen sitä taitoa ei tarvita. Tosi virkistävää päivän päätteeksi.


Muuten juhannus meni kaksistaan tyttären kanssa. No olihan meillä toki Ahududu seurana, mutta Maijaa ei ole näkynyt pariin viikkoon. Liekö helteitä paossa metsässä. Ahududulla on uusi kaveri, pikkuinen siili. Niitä pyörii enemmänkin terassillani, enkä ole mahdottoman ihastunut siihen. Iso siili tekee tosi ison kakkaläjän, eikä se tunnu kivalta kun semmoinen tirskahtelee paljaitten varpaiden välistä.

Kyllä kesä on ihanaa aikaa, vaikka pikkuisen miedommat lämpötilat piisaisi ihan hyvin.
🌼