Hiiriä ja ihmisiä

Loma on loppu ja hiiriperhe on valmiina.

Mummo opetti Emmille kahta mielestään tärkeää asiaa, käsitöitä ja kierrätystä. Ahkerasti tyttö virkkailikin ja kotia viemisenä on koko perhe hiiriä. Mummo antaa kotiin mukaan myös suomemkielisen amigurumikirjan, jotta into ei tähän lopahtaisi.

Joka päivä käytiin myös kirpputorilla, sillä kotiin jääneille piti kaikille saada tuliaiset. Ne on nyt ostettu kirpputorilta ja samalla opittu, ettei kaiken tarvitse olla aina uutta. Emmi on vallan ihastunut "kirpparikiertelijä".

Virkkausinnostus on niin iskenyt, että viimeisenäkin aamuna piti heti herättyä ruveta virkkaamaan. Mummo on luvannut antaa linja-autoonkin mukaan lankaa ja virkkuukoukun. Neljän tunnin matkalla ehtiikin tehdä vaikka mitä.

Eetu jää kyllä kaipaamaan Emmiä. Nyt loppuu leikkiminen ja jatkuva herkuttelu. Jatkossa vaan tavallista ruokaa ja tylsiä lenkkejä minun kanssani.

Lisää apinoita

Emmin meillä olosta on sekin hyöty, ettei mummo jouda nukkumaan niin paljon , vaan tulee tehtyä sekin aika käsitöitä. Apinoita valmistui taas kolme lisää ja vielä lisää on tulossa. Kohta on tavoite 10 apinaa täynnä.

Tytär innostui tekemään Seijastiinan ohjeella mustikkapiirakan. Marjat on jo pakkasesta syöty, joten jouduimme turvautumaan kaupan marjoihin. Ei tullut yhtä kaunis, kuin ohjeessa, mutta varmaan ihan yhtä makoisa.

Ensi postauksessa pääsen jo varmaan näyttämään Emmin virkkauksia. Kiire tulee, sillä tyttö lähtee jo huomenna takaisin kotiinsa. Sitten ehtii mummokin nukkumaan taas päiväunensa :)

Emmi

Nyt on toinen lapsenlapsi vuorostaan mummolla virkkausopissa. Heti ensimmäisenä iltana piti laittaa amigurumi-hiiri alulle. Onneksi ei langat lopu, vaikka viikon viipyykin :)

Eetukin saa välillä hellää hoitoa ja on niin onnellinen

Mummo itse virkkasi samalla meduusan. Ei mitään ohjeita, mutta samantapaisen kuva oli jossain käsityösivustolla.

Tyttären tekemästä tuli kumminkin paljon hienompi. Tämä on tehty huomattavasti ohuemmasta langasta. Tästä minä tykkään :)

Poikakin alkaa oppia. Toi mummolle tuliaisiksi lankaa, virkkuukoukkuja ja haarukkapitsiraudan. No, vähän piti opastaa puhelimessa. Alla on Ikean kannellinen pyörillä varustettu muovilaatikko, joka on osottautunut käteväksi lankalaatikoksi. Niitä sain viime kerralla pojalta useamman. Kyllähän siitä vielä hyvä poika tulee, kun äiti vähän neuvoo ja opastaa :)

Pakkanenkin taitaa vähän hellittää, joten päästään tekemään muutakin kuin virkkailemaan, onneksi.

Nyt riittää

Nyt piisaa jo nämä pakkaset.
Nyt alkaa tulla jo liian kalliiksi minulle tämä kylmyys. Arvatkaas vaan , kun viisi kissaa syö koko ajan eikä suostu menemään ulos tarpeilleen, vaan tekee sisälle hiekkalaatikkoon, paljonko hiekkaa kuluu viikossa. Koko ajan saa olla uutta säkkiä kaupasta kantamassa. Onneksi koira sentään suostuu käväisemään ulkona. Uhhuh, ei tästä nauti enää kukaan. Onneksi kesä pukkaa kohta väkisin päälle.
......
Niin ja muuten. Kuka kehveli on kehdannut viedä minun arpaonneni. Palauttakoon sen välittömästi takaisin. Eihän tästä mitään tule, että minä osallistun ja osallistun, mutta mistään en voita mitään. Tänne se arpaonni takaisin ja heti.
....
Minäkö muka pahalla tuulella. No en oikeesti, tympäsee vaan jo tämä kylmyys.
Onneksi päivällä sentään aurinko vähän lämmittää.

Liisa

Tämä on niin hieno lahja, että ansaitsee tulla esitellyksi täällä.
Liisa, 7v, on tehnyt sen itse iltapäiväkerhossa mummolle lahjaksi. On niin tiukkaa ja siistiä jälkeä, ettei mummo itse pystyisi vastaavaan.
Tämä kuuluu nyt mummon aarteisiin.
Taitaa tyttö tulla mummoonsa, kun käsityöt kiinnostaa ja onnistuu. Samoin kuulemma isosiskonsakin on hyvä käsitöissä.


Tässä sitten itse tekijä aamukaurapuurolla.
Mummolassa ei kuulemma saa kitistä ruoasta, vaan pitää syödä kaikki. Kotona sitten saa kitistä. Mummo sitäpaitsi keittää parempaa kaurapuuroa kuin kotona on tarjolla ja mummon juustomakaroni on maailman parasta.

No, tuommoiset puheethan on silkkaa mannaa mummon korville.

Terveisiä vaan siskoksille sinne Helsinkiin, toivottavasti pian taas nähdään.

Ylellisyyttä Ystävänpäivään.

Osallistuin Possumamman järjestämään Salainen Sydänystävä tempaukseen.

Tänään sain aukaista Olivienon lähettämän paketin.

Olen oikein tyytyväinen. Vähän ylellisyyttä tähän arjen keskelle. Kauniin kortin lisäksi tuunattu kaunis sydänrasia, jonka sisällä tuoksusaippuoita. (Oli pakko lipaista, ennenkuin uskoin saippuoiksi, oli niin herkullisen tuoksuisia ja näköisiä. ) Myös ihana pikkupurkki, jossa ruusuntuoksuinen kynttilä ja kaunis tikkuaski sytyttämistä varten. Minä en kyllä raaski polttaa tuota kynttilää, haistelen vain.

Puhdas ruusuntuoksu on lempituoksuni. Siitä tulee aina mieleen Istanbull ja "SUURI rakkaus". ( No, onhan niitä toisiakin suuria rakkauksia tainnut olla.) Lempihajuvetenikin on YSL:n Paris, sillä siinä on juuri se oikea ruusuntuoksu ja sitä käytin silloin "suuren rakkauden" aikoihin.

Kiitos sinulle Olivieno, olen onnellinen tästä paketista.

Itse laitoin Possumammalle paljon arkisempaa, villasukat. Tyttären jalkoihin ne olivat liian suuret, joten näyttävät ihan muodottomilta. Väreinä kahta lilaa, valkoista ja harmaata, vaikka kuva väittääkin toista. Eli siis jämälankasukat, mutta toivottavasti lämpimät.

Kun en ole mikään kortti-askartelija, niin korttikin on tehty vanhaan kirjankanteen. Kuvan löysin netistä ja siihen vähän krimpsua mukaan. Eipä siitä muuta.

Tainalle suuret kiitokset kauniista kortista. Minä olin taas niin saamaton, etten saanut yhtään korttia postiin.

Hyvää Ystävänpäivän jatkoa kuitenkin kaikille !!!

Apinatehdas käynnistetty taas

Apinatehtaantyöntekijän lomautus on päättynyt ja täti pantu töihin. Jo oli aikakin, sillä tilaus apinoista tuli jo joulukuussa. Yksi valmiina ja muutama keskeneräinen. Eiköhän ne tästä pikkuhiljaa, pumpulilangat vaan alkaa loppua.
Pojan piti perheineen tulla jouluna, mutta aina tuli esteitä. Nyt pääsi sentään käymään toisen tytön kanssa ja joululahjat vaihdettiin. Minä sain toivomani, eli paljon säilytyslaatikoita langoilleni, jotka ovat tähän asti olleet muovipusseissa pitkin nurkkia. Suorasanaisen vihjailun jälkeen ymmärsi jopa tuoda kukkasen äidille. Eihän nuo miehet muuten ymmärrä, että äideille ja vaimoille pitää ostaa kukkia :)
Hyvää huomista Ystävänpäivää kaikille.

Pullakirja

Minä olen kova syömään pullaa. Leipominen onkin sitten eri asia.
Isosisko lähetti Ystävänpäivälahjaksi ihanan pullakirjan. Vai miltä kuulostaa:

-appelsiinipulla
-suklaapuustit
-mantelibriossit
-mehevä kirsikkapitko
-puolalainen pähkinäpulla
-stollen, saksalainen joulupulla

Siinä vain muutamia ja ohjeet aika yksinkertaisia. Ai,ai, kyllä meillä tulevaisuudessa herkutellaan. Täytyy laittaa tytär hommiin ja minä voin olla koemaistaja :)
....
Tuhannenmyssyn-Taina sai taas niin hyvälle tuulelle sähköpostillaan. Taina oli luullut, että minä olen nuori hoikkanen nainen.
Ei,ei, enhän minä vanha olekkaan. Ensi kuussa täytän vasta 59v. Hyvässä iässä sanoisin. Painoakin minulla on piiiiitkästi yli 100 kiloa, mutta eipä pienet tuulet heitä kumoon. Omalääkärikin on huomannut minut toivottomaksi tapaukseksi, eikä komenna enää laihduttamaan. Tupakasta jaksaa kyllä huutaa joka kerta.
Toinen lääkäri taas kirjoitti vuosi sitten viraliseen paperiin niin mukavasti :" Pulleahko 58v nainen......". Voiko sitä enää nätimmin sanoa, että toinen on läski :).
Minä en aio luopua näistä pienistä iloista ( pullasta ja tupakasta). Miksi tehdä elämästä kurjempaa, kuin se oikeastaan onkaan. Huraa, huraa elämän pienille paheille.
Nautiskellaan tästäkin päivästä ,se on uuden elämän ensimmäinen päivä.

Kauluri

Yritän tässä pikkuhiljaa herätellä käsityöintoa henkiin.
Apinatehtaan työntekijä on edelleen lomautettuna, mutta aloittelin varovasti neulomalla ihan itselleni uuden kaulurin. Malli on jostain viime syksyisestä Et-lehdestä (vähän sovellettuna). Lanka on ihanan pehmyttä englantilaista Freedom Spirit villalankaa, joka sain aikoinaan Miralta Kirpputoriystävä- vaihdossa.
Hieman tuli liian löysä, joten yritän varmaan kutistaa sitä vielä pesussa mutta väri on mukavan keväinen ja pehmeys on ihana.


Tässä vähän nätimmät leukaperät, ettei jää noin ruma kuva viimeiseksi mieleen.
Armas pysyttelee vieläkin kiltisti sisätiloissa, vaikka kova vonkuminen onkin jo käynnissä. Taitaa ensimmäinen juoksuaika olla tuloillaan :)

......

Erikseen täytyy vielä mainita Tintin juhla-arvonta.

Voi että minua nauratti, kun Tintti kirjoitti : "Ja kun Sude kumminkin voittaa, niin lupaan arpoa toisenkin palkinnon kaikkien muiden osallistuneiden kesken :-)"

Mistäs semmoinen kuva on syntynyt, että minä muka kahmin kaikki arvontavoitot. :-D Yritystä kyllä on, kuten sivupalkista huomaa :) Sinne olen taas kerännyt uusimpia arvontoja, joihin olen sattunut törmäämään.

Hyvää viikonloppua ja arvonta-onnea muillekin.

Pullanhimo

Jos keskellä yötä iskee kamala pullanhimo, niin eihän siinä auta, kuin nousta ylös sängystä ja ruveta leipomaan. Onneksi pakkasesta löytyi vielä pussillinen mustikoitakin.
Eihän siitä kaunis tullut, mutta kyllä oli hyvää. Puoli piirakkaa meni heti kylmän maidon kera.
Se hyöty tästä sairastelusta ja työttömyydestä on, että ei tarvi murehtia aikaista aamuherätystä :)
Nyt lähden syömään sen lopunkin piirakan, eiköhän siitä himo taltu vähäksi aikaa :)

Sairaanhoitajalle palkkaa

Tänään alkoi tuntua , että nyt piisaa sängyssä löhöily. Alkoi jo mieli painua pakkasen puolelle, joten oli pakko lähteä liikkeelle.

Ihan itse sain pitkästä aikaa laitettua sukat jalkaani. Ai että minä olin ylpeä kuin pikkulapsi tästä suorituksesta, joka vei pitkän aikaa ja oli kovan työn takana.

Sitten lähdettiin tyttären avustuksella potkurilla kylälle asioille.

Ensin käytiin kirpputorilla. Siellä sattui heti silmääni tämä Kalevalakorun karhukääty. Ei olis kyllä ollut varaa, mutta kun oli puoleen hintaan oikeasta hinnasta tarjolla, niin ostinpa kumminkin tyttärelle sairaanhoitopalkaksi. Onhan tuo kumminkin aika kiltisti toimitellut äidin asioita ja ulkoiluttanut koiraa. Ennestään meillä on karhu-korvakorut,niin että nyt on sitten näyttävämpi kokonaisuus.

Oli niin mukava käväistä ruokakaupassakin ihan itse. Otin paluumatkalla aikaa, vajaa kilometri potkukelkalla / 35 minuuttia. Ei siinä paljon vauhti päätä huimannut.

Sen verran oli rankka reissu, että taidan ottaa uusiksi vasta ensi viikolla.

......

Seuraavana päivänä

Kyllä sen yöllä jo huomasi, että tuli rehkittyä liikaa. Varovaisemmin tästä eteenpäin :)