Riemuntai

Olikin puuhakas viikonloppu, sillä pojantytär Liisa ja oma tytär Emine tulivat molemmat kyläilemään. Liisa keksi, ettei ole lauantai, vaan on riemuntai.
Elukat sai kaikki ylenpalttisesti silittelyä ja herkkuja ja olivat ylen onnellisia

Aamusta heti lähdettiin joulumyyjäisiä katsomaan, vaan eipä sieltä löytynyt mitään haluttavaa tytöille. Naapuri-ruokakaupassa oli kumminkin "ihguja" piparimuotteja, niinpä ostimme niitä ja valmista piparitaikinaa. Iltapäivällä meille syntyikin sitten kissapipareita ja minipossu- ja miniheppapipareita.  Nuo minit varsinkin on oikein söpöjä, vaikka koristeeksi voisi laittaa.

...

Meidä kylän vammaisten hoivakoti on valmistanut oman kalenteri jossa hoidokit ovat kuvissa. Erään mallin äiti sai kaupassa meidät ylipuhuttua, että poikkesimme matkalla kalenterin julkistamistilaisuuteen.

No, enhän minäkään tajunnut, että se oli kutsuvierastilaisuus, tyhmä minä. Kaikki muut olivat hienoissa juhlapuvuissa kun me törmäsimme sisälle fleece- ja toppatakeissamme. (Taina, Eminellä se punainen). Paikan johtaja katsoi meitä toooosi pitkään. Onneksi yksi tyylikkäimmistä äideistä huomasi tilanteen ja pelasti meidät. Hän tuli seisomaan meidän joukkoomme ja jutteli minulle koko ajan. Sinnikkäästi katselimme mallien kulkueen ja kuuntelimme pari puhetta, mutta sitten luistimme hiljaa pois paikalta. Tämä ystävällinen äiti kyllä pyysi meitä vielä jäämään, mutta minua hävetti jo niin kovasti :)

Iltapäivän aikana ehdittiin askartelemaan vielä joulukorttejakin.

Tässä on näyte kolmen eri sukupolven tuotoksisita. Hassua, miten iän karttuessa mallitkin alkavat käydä aina vaan yksinkertaisemmiksi.Kaikista kaunein sydänkortti on tyttäreni tekemä, ainakin minä pidän siitä eniten.

Pari elokuvaakin ehdittiin katsomaan ja sinä aikana kerkesin päättelemään parit kämmekkäät. Lankana Novitan Puro, jota en ole ennen päässytkään neulomaan. Ihastuin siihen ikihyväksi. Niin ihanan pehmeää, joutuisaa neuloa ja värit liukuu ihanasti.
Neuloin ihan suorana neuleena ja virkkasin reunaan ja peukaloaukkoon pari kerrosta. Päälle vielä virkattu kukka ja valmista on.

Ihan ilman lupaa laitan tähän loppuun vielä oman tyttäreni kuvan. Sinne se häipyi taas opiskelupaikkakunnalle ja jouluna taas vasta tavataan, nyyh. Kuvassa on myös se 5 kuukautta hukassa ollut Berniina. Hyvin on nyt pysynyt kotona  ja jaksaa kehrätä jos edes vilkaisee sinne päin.

Nyt on taas rauha talossa ja voisi ruveta vaikka joulua laittamaan.

Urakalla

 Nyt on tehtävä käsitöitä oikein urakalla, jos meinaa jouluksi ehtiä valmiiksi edes osan. Apinoita ja joululahjoja tulee tehtyä vuorotellen ja joka päivä jotain tulee valmiiksi kuitenkin.

Välillä täytynee pitää siivouspäivä, sillä tytär ja pojantytär ovat tulossa viikonlopuksi. Sen verran pitää raivata paikkoja, että mahtuvat nukkumaan jossain. Tällä hetkellä käsityötarvikkeet ja keskeneräiset kutimet ovat vallanneet kaikki laskukelpoiset paikat, jopa sängyt :)

Käsitöitä olen puurtanut ahkerasti, mutta melkein yhtä ahkerasti olen osallistunut arvontoihin :)

Tällä kertaa onni suosi minua Raitasukan blogissa. Nyt on mummolla lankaa joulunpyhiksikin, suklaa tuskin säilyy sinne asti. Tykkään kovasti tästä langasta. Se on sopivan pehmeää jopa kaulanihoa vasten, joten siitäpä taitaa tulla jonkunlainen huivi mummolle itselle.
Kiitos Raitasukka, ilahduin kovasti tästä paketista.

Nyt kai täytyy siirtyä tuonne ikävämpien askareiden pariin, eli siivoamaan. Miksei kämppä voi olla semmoinen itsestäänsiivoutuva.

Arvaa harmittaako ?

Kovalla kiireellä tein lasten porosukat ja vasta valokuvatessa huomasin, että terät on eri langasta.
Kyllä harmittaa !
En kyllä ala purkamaan, vaan yritän tehdä molemmille uuden parin.
Porokuvion nappasin joulupallosta ja toisen jalkoihin tuli virheitä.  Täytyy tehdä uudelle parille samat virheet :) Valkoinen osakin olisi saanut olla vähän pitempi, että poro olisi mahtunut kunnolla lumelle seisomaan.

Tänään suututtaa muutenkin.......
nimittäin oma laiskuuteni.
Kun on joka paikka rojua täynnä, niin johan siihen kompastuu. Tietenkin sitten kompuroin ja suoraan kissanhiekkapömpelin päälle. Eikä minua suututa se verille mennyt polvi, vaan hajonnut pömpeli. Uuden ostoksi meni ja senkin rahan olisi voinut käyttää johonkin mukavampaan.
Huomenna päivä uus ja toivottavasti paljon parempi.

Tilannekatsaus Apinatehtaalta

 Tv:tä katsellessa on helpompi neuloa kuin virkata. Siksipä välillä valmistuu näitä pieniä neuleitakin. Minä tykkään tehdä lasten asusteisiin jotain ylimääräistä räpellystä ja tällä kertaa sukkiin lensi perhoset. Kuvio ei nyt sattunut ihan keskelle, mutta empä viitsi mokoman takia ruveta purkamaankaan. Perhoset on jälkikäteen silmukoitu tavis-sukkiin. Se on minusta helppo ja nopea tapa koristella neuleita.

Apinatehdas on taas käynnistetty täydellä teholla toimintaan.
Taina,Heli ja Airi, kaikki saavat tilaamansa apinat ennen joulua, niin ja Katjalle Peppi. Valitettavasti tomitusaika on venähtänyt näin pitkäksi. Taina varsinkin on joutunut odottamaan omiaan jo puoli vuotta :(
 Jos joku teistä on jo kyllästynyt odottamaan, niin nyt on hyvä aika perua tilaus. En pahastu, vaan ymmärrän oikein hyvin.

Joulukiireet alkaa jo vaivaamaan, mutta olen minä muutaman lahjan saanut sentään jo pakettiin. Sekin on kyllä tapahtunut siivoomisen kustannuksella. ( Minä en tykkää siivoamisesta :( .)

Lintulapaset kera Peppien

Kun inspiraatio iskee, niin sehän on heti toteutettava , vaikka kaikki muu jää sitten tekemättä.  Nämä lasten lapaset on semmoinen inspiraatio-väläys. Pohjana on ihan tavalliset punaiset lapaset, joihin ompelin virkattuja lisäkkeitä. 

 Lapsille on niin kiva suunnitella kaikenlaista hassutusta :)

Peppejäkin on valmistunut viisi lisää. Kaikki kymmenen Peppiä lähtevät huomenna matkalle kohti Saksan-maata.
Peppejä täytyy ehtiä tekemään vielä muutama ennen joulua, samoin aika kasa apinoita. Kiire taitaa tulla, sillä jouluun on enää 40 päivää. No, joulusiivouksesta voi aina nipistää lisä-aikaa. Laitetaan valoja vähemmälle, niin ei pöly näy.

....
No niin. Heti tuli huomautus, että Angry birds hahmojen teko kaupalliseen tarkoitukseen on kiellettyä. Nämä onkin Punatulkkulapaset ja jos ne muistuttaa Angry birdsiä, niin niinhän ne linnut luonnossakin muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Jos minut nyt viedään käräjille siitä, että nämä lensi joulumyyjäisiin tänne pienelle sivukylälle, niin voisiko joku tuoda minulle sinne käräjätalolle kahvia termarissa ja tupakkaa  ?

Marraskuun mansikat

Blogeissa näkyy olevan paljon arvontoja tällä hetkellä ja minähän innoissani osallistun niihin. Sen kyllä huomaa tuosta sivupalkin linkkirivistäkin:)

Sansuin arvonnasta voitin lankaa, sitähän ei minulla  koskaan ole tarpeeksi. Sansuin itse värjäämää Ilona lankaa. Väristä tulee mieleen vähän raaka mansikka. Oikein on mieleistä lankaa ja aionkin piilottaa sen tehdäkseni joulukiireiden jälkeen siitä jotain ihan itselleni. Kiitos Sansui.

Ihan oikeita mansikoita poimin tällä viikolla omasta kukkapenkistäni. Jokohan nämä olisi menneen kesän viimeiset mansikat. Kyllä ne vaan maistuivatkin makealta. Taitaa olla ihan yhtä höppänä kasvi, kuin on emäntänsäkin, marraskuussa vielä marjoja tekee :)
Toivottavasti nämä lämpöiset syyspäivät eivät ennusta ankaria pakkasia kevätkuukausille.

5x PP

Viisi pientä Peppiä marssii näin

aurinkoista tietä eteenpäin.

Koska matka oli hauska niin

pyytävät he mukaan vielä monta kaveria.

Eläimet jaksaa yllättää

Aikaisemmin olen jo kertonut kuinka minulta hävisi kolme kissaa saman viikon aikana kesäkuun alussa. Maijahan palasi kuukauden päästä ja Mausu neljän kuukauden päästä. Empä osannut enää odottaa, mutta nyt palasi Berniinakin oltuaan viisi kuukautta hukassa.

Missä lie lymynnyt metsissä, sillä kovin on araksi muuttunut. Piilottelee huonekalujen alla ja sähisee ja murisee toisille, ensin jopa minullekin. Oltuaan nyt rauhassa vähän aikaa ja syötyään herkkuruokaa antaa minun jo silitellä ja kehrää ihan tyytyväisenä. Juuri äsken päästin kumminkin ulos tarpeilleen. Saapa nähdä, tuleeko vielä takaisin.

Toinen yllättäjä on Eetu.
Useimpien koirien tavoin Eetukin tykkää haistella kenkiä ja työntää nokkansa sisälle niihin. Nyt se erehtyi kuitenkin haistelemaan minun vanhoja kävelykenkiäni. Liekö ollut haju liian ällöttävä, kun oli oksennus tullut aivan kengän kärkeen. No, minä tietenkin huomasin sen vasta, kun olin jo laittanut kengän jalkaani. En kyllä voinut muuta kuin nauraa. Onneksi olivat vanhat kengät, jotka muutenkin jo joutivat roskiin.

Minunkin mielestäni 5 kissaa ja 1 koira on aivan liian paljon pieneen asuntoon. Ne tuovat kumminkin niin paljon sisältöä elämääni, että yhdestäkään en voi luopua.