Kyjyssä mukana

                                       

Eihän sitä osaa kesälläkään kädet ristissä istuskella. Virkkaaminen sopiikin kesään oikein hyvin. Näitä samoja on taas tullut tehtyä, ompahan joulumyyntiin valmiina.

Huomasin facessa Löysäpipoisten Kyjyn 2026 ja halusin mukaan. Ensimmäinen jo valmis ja tietenkin apina.

Kylläpä onkin vaikeaa postaaminen. Kunnon tietsikkani hajosi ja yritän nyt pärjätä tällä superhitaalla läppärillä. Tytär saa ehkä korjattua kunnon koneeni, hän on aika taitava niissä hommissa. Tarvii kuulemma ostaa jotain uusia osia.

Toisekseen näkö on melkein mennyt ja joudun katsomaan jokseenkin nenä kiinni näppäimissä. Jonotan sinne kaihileikkaukseen johon pääsen ehkä JO helmikuussa. Täällä on jonot 12 kuukautta. Onneksi saan tehtyä noita käsitöitä melkein näppituntumalta, mutta silmukoiden laskeminen on jo hankalaa. En ole kuulemma kiireellinen tapaus kun en tarvitse näköä työn takia.😡 Ei vanhoja enää välitetä hoitaa, siltä se nykyään tuntuu.

Kaippa tässä jotenkin pärjäillään, eihän siinä muukaan auya.

 

Meidän Maija

Maija syntyi tasan 17 vuotta sitten ensimmäisenä neljästä pennusta. Alku oli hankala, sillä ensin noin puolituntia näkyi vain toinen takajalka. Pelkäsin että kaikki kuolevat ja aloin varovasti vetämään pentua ulos. Ensin pentu ei hengittänyt ollenkaan, mutta kun ravistelin sitä ylös-alas ja painelin varovasti rinnasta niin pentu virkosi takaisin henkiin. Sisukas tyttö.

Tämä punainen oli ainoa poika ja melkoinen rasavilli. Wiljari jäi kuitenkin jo aika pienenä auton alle.

Essi ja Esmeralda pääsivät Helsingin lähelle tallikissoiksi. Kettu vei Essin melkein heti. Esmeralda oli kuulemma oikein suosittu ja rakasti silittelyjä ja rapsutuksia. Kuvasta näkee että hyvin on pidetty, on niin komea ja pulska katti. Esmeralda kuoli valitettavasti juuri viikko ennen 17vuotis syntymäpäiväänsä.

Maija kuitenkin pärjää vielä oikein hyvin, mutta ei juurikaan poistu enää kodin läheisyydestä. Aikaisemminhan se teki jopa viikkoja kestäviä reissujaan. Vielä kuitenkin käy yö-aikaan pyydystelemässä hiiriä ja vesimyyriä. Syödähän niitä ei voi ennen kuin on minut herätetty kehumaan niitä.

 

Onneksi nykyinen naapurusto tykkää Maijasta eikä enää ole tullut uhkailuja loukuttamisesta. Eräs toi jopa Maijalle syntymäpäiväruusuja. Maija ehkä olisi halunnut mieluummin jotain herkkuruokaa. 😽

 

Maijalla on takapihalla oma "pömpeli" seinustalla. Siinä on hyvä ottaa päiväunia eikä edes naapurin ilkeä kolli pääse kiusaamaan. Etupihallekin on laitettu vanha puutuoli ihan Maijaa varten. Jospa ne edes vähän suojaisivat inhottavilta punkeilta joita meidän pihassa on aivan valtavasti.

Loppuun vielä kaunis kuva Maijasta. Toivottavasti sillä on vielä paljon elinvuosia ja pysyy terveenä.

Minä, konemestari

Kaupunki päätti ettei enää aja takapihoiltamme nurmikkoa. Tulikohan siinäkin suuri säästö? Pienenpieni terassini kuitenkin kuhisee punkkeja ja kotiloita joten pakko on pitää nurmikko lyhyenä. Ostinpa sitten ihan ikioman leikkurin. Trimmeri olisi tullut halvemmaksi mutta epäilen etten osaisi sitä käyttää.    

Leikkuri tuli postissa osina ja pitihän se sitten osata itse koota. Olikin melkoinen homma. Hiki virtasi ja tuli muutama kirosanakin ennen kuin kaikki putket oli paikoillaan. Toista kertaa en samaan hommaan alkaisi enää.

Tänää koeajoin ja olikin oikeastaan ihan mukavaa hommaa. Samalla saa liikuntaa ja aurinkoa. Mikäs se on uudella leikkurilla ajellessa.

Olenhan minä virkkaillutkin, mutta en enää viitsi laittaa niitten samojen hahmojen kuvia. Kuvaan sitten kun saan aikaiseksi jotain uutta.

Oikein ihanaa  ja aurinkoista kesää kaikille. Nythän on tainnut kesä jo alkaa.

Susijengi

Susijengi hyökkäsi pihaan ja houkuttelivat Maija-kissankin mukaansa. Onneksi Pesonen huomasi ja meni selvittelemään tilannetta. Kunnon puhuttelun jälkeen löytyi sopu ja nyt vietetään lämmintä kevät päivää sulassa sovussa kukkien keskellä

Sudet ovat taas oma mallini.Vähän ketun ohjetta muuttamalla ja lankaa vaihtamalla sain niistä susia. Nämä on tehty villalangoista joten ovat hiukan kettuja isompia. Vaan niinhän ne ovat luonnossakin. Jatkan susien tekoa kunnes taas kyllästyn malliin. Nyt kun aloitan joulumyyjäisiin virkkaamisen niin ehkäpä lopussa ei enää tule niin kiire. 😅

 

Ali ja Ahmet

 Kansalaisopisto päättyi taas ja näyttely on pidetty. Minulla jäi viimeinen työ vähän kesken , mutta toivottavasti innostun kesällä viimeistelemään sitä. Poikien naamat eivät vielä ole kunnossa.

He ovat leipurin iloiset pojat Ali ja Ahmet. Tykkään maalata juuri näitä itämaisia lapsia ja vanhoja ihmisiä. Tottakai heille pitää antaa myös nimet aina. Tunnen Turkista monta Alia ja Ahmettia, hyvin yleiset nimet siellä päin. 

Tänä talvena oli maalausinto vähän hukassa, mutta enköhän ensi syksynä mene taas jatkamaan.

Hyvää Pääsiäistä 🐤

Nuorena reissasin ahkeraan Sisiliassa ja ihastuin näihin kukkokannuihin. Ravintoloissa yleensä talon punaviini tuotiin tämmöisessä. Eräällä käynnillä hankin sitten kannun itsellenikin kotiin. Siitä lähtien se on kaivettu esiin joka pääsiäisenä, muulloin en raaski sitä käyttää. Tuo ihania muistoja mieleen.

Kiva taas kirjoitella kun tytär toi minulle toimivan uuden tietsikan. Virheitä voi tulla sillä näkö haittaa nykyään pahasti. Pääsen kaihileikkaukseen vasta ensi vuoden puolella, sillä täällä Keski-Suomessa kunnallinen kaihileikkaujono on "vain" 11 kuukautta. Koitan pärjätä. Vanhetessa alkaa näitä vaivoja olemaan, ei sille mitään voi. 

Hyvää Pääsiäisen aikaa kaikille.🐣🐣🐣

 

Epäonnen päiviä

Olen minä virkkaustakin harrastanut ahkerasti. Näitä on taas kasa syntynyt, mutta kaikki eivät tahtoneet tulla kuvaan. 

Sitten siitä epäonnesta.

1. Vanhat lahot hampaat eivät enää kestä ja niinpä alaleuasta katkesi hammas. Poishan se loputkin piti mennä otattamaan. Onneksi minulla on jo osaproteesit sekä ylhäällä että alhaalla ja niihin voidaan aina lisätä uusia hampaita pois vedettyjen tilalle.

2. Eipä mennyt kuin pari päivää niin yläleukaan tuli mahtava paise. Silmäkin meinasi jo muurautua umpeen. Lääkäri sanoi että hammas on vedettävä taas pois että saadaan paise hoidettu. Kyllä muuten sattui sillä eihän siihen mitkään puudutukset tehonneet. Minä itkin ja huusin kovalla äänellä ja hoitaja hoki vieressä :" Muista hengittää, muista hengittää". Jälkeen päin vähän nolotti. Vaan siinä hammasta poistettaessa katkesi viereinenkin hammas ja poishan sekin sitten otettiin. Vieläpä etuhampaat joten näytän valmiiksi pääsiäisnoidalta.

3. Ja se kolmas. Kotimatkalla puhkesi vielä rollaattorista rengas ja matkaa noin 2 km puhjenneella renkaalla. En tiennyt kiroillako vaiko itkeä. Minulle nämä huonot asiat tulee aina kolmen sarjoissa, mutta onneksi myös hyvät asiat.

Nyt on asiat jo hyvin . Rollaattori on korjattu ja tekarit lisättyine hampaineen saan tänään. Kehtaa taas potkutella ihmisten ilmoille.

Loppuun vähän nätimpi kuva. Maija juuri syntyneenä. Siitä onkin jo 17 vuotta ja minäkin täytin jo 74. Eiköhän me mummelit jakseta yhdessä vanheta vielä monta vuotta.

 

Valoa kohti

 Televisiossa oli kaunis taukokuva ja siitä se idea sitten lähti. Nyt keväällä kun valo ja värit lisääntyy tuli tarve käyttää kirkkaita maaleja. Koko on iso, noin 70x50 ja tehty pikaisesti öljyväreillä. Ajattelin maalatessani että tässä pimeän talven jälkeen mennään kohti kesän valoa ja lämpöä. Tämä päätyy ehdottomasti seinälleni mielialaa kohottamaan. Taululla on nimikin : Valoa kohti.

Kesää odotellessa

 Pimeinä talvipäivinä on mukava muistella edellistä kesää ja haaveilla tulevasta. Avuksi siihen maalasin tämän kesäisen merimaiseman. Näkymä on jonkin matkaa Alanyasta itään päin. Kokoa tällä on 70x50 ja käytin öljyvärejä.

Vihdoinkin sain niin paljon aikaseksi että kävin silmälääkärissä. Pääsin jonottamaan kaihileikkausta ja jono onkin sitten 11 kuukautta. Menee siis yli ensi joulun. Mitenkähän pärjään sinne asti kun nyt jo näkeminen on  hankalaa. Yksityinen on niin kallis että siitä en voi edes haaveilla.

Tietokoneeni on käynyt niin hitaaksi ettei tule enää paljonkaan oltua netissä. Kommentoidessa lyö välillä jonkun ihme eston joka meinaa viedä hermot minulta. Siinä syy miksi en paljonkaan ole nykyään kommentoinut muille, lukenut olen kyllä postauksia.

"Maaliskuu maata näyttää". Toivottavasti sanonta pitää paikkansa tänäkin vuonna.

Apina-urakka valmis vihdoinkin

                                                 

Täällä netissä olen tutustunut äitiin jolla on todella paljon lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia. Jo aikaisemminkin hän on halunnut minulta apinoita ja kirjoitti syksyllä tekisinkö niitä hänelle lisää. Innoissanihan minä aloitin, mutta sitten tuli muuta kiireellistä väliin, joulukin vei osan ajastani. Nämä ovat kuitenkin hitaita valmistaa mutta nyt vihdoinkin sain viimeisenkin valmiiksi. Ensin syntyi tyttöjä

Sitten tuli poikia. Kuvasin illalla huonossa valaistuksessa joten  kirkkaat värit eivät päässeet ollenkaan oikeuksiinsa. Pyrin siihen että kahta ihan samoilla värityksillä ei ole. Eivät mene sitten leikeissä sekaisin.

 Tässä sitten kaikki yhteiskuvassa, yhteensä 23 apinaa. On siinä nyt vähäksi aikaa lapsille jaettavaa. Minä huokaisen helpotuksesta kun saan ne huomenna postiin. Oma temppunsa siinäkin miten saan suuren laatikon lykättyä rollaattorilla tuonne parin kilometrin päähän.😄

Mitähän elukoita virkkaisi seuraavaksi, sormet syyhyää jo uutta tekemistä.

Metsäneläin

Niin ahkeraan olen virkkailut ettei koneella ole ehtinyt käymään. Välillä on kuitenkin laitettava koukku sivuun ja silloin olen käynyt opistolla maalailemassa. Välityönä syntyi tämmöinen mikä lie metsäneläin. Ei ole oikein hiiri eikä myyrä, mikä lie sekasikiö. Ihmettelen itsekkin miksi olen tämmöisen aiheen valinnut enkä tykkää tästä ollenkaan, siis suoraan komeron nurkkaa. Tulossa on paljon mieleisempiä töitä mutta ne vie aikaa.

Virkannut olen tosi ahkerasti ja kuvia laitan kunhan saan sen urakan valmiiksi. Sitten on varmaan aikaa käydä lukemassa toistenkin blogeja.

Terveyden kanssa on ollut nyt vähän niin ja näin, mutta eiköhän tässä vielä hengissä pysytä. Totta se on että vanhuus ei tule yksinään. Mutta siitä huolimatta, PÄRJÄILLÄÄN.

 

Hyvää Uutta Vuotta

Pidin tietokoneen suljettuna koko joulun ajan, se teki oikein hyvää. Nyt haluan kiittää kaikkia blogikavereita viime vuodesta ja toivottaa oikein hyvää tätä vuotta..

Joulupukki oli huomioinut salaisen toiveeni ja toi minulle karhu-kaverin. Aivan ihanan pehmoinen tyyny sängyllä löhöillessä. Tykkään tästä kovasti. Olenkohan palautumassa lapseksi jälleen. 😂

Oikein rauhallista ja onnekasta tätä vuotta meille kaikille