Pari näitä keskikokoisia on jo valmiina ja kovasti yritän ehtiä tekemään lisää.
Suurikokoisia miesten sukkia kysytään aina ja yhdet olen ehtinyt neulomaan. Nämä ovat kokoa 45-46 7-veikasta. Viime vuonna samanlaiset meni heti.
Pari näitä keskikokoisia on jo valmiina ja kovasti yritän ehtiä tekemään lisää.
Suurikokoisia miesten sukkia kysytään aina ja yhdet olen ehtinyt neulomaan. Nämä ovat kokoa 45-46 7-veikasta. Viime vuonna samanlaiset meni heti.

Meillä on ollut ongelmia veden kanssa. Eilen illalla meni koko kylältä yhtäkkiä vedet poikki. Vielä aamullakaan eivät tienneet missä vika. On se hassua , että kun vettä ei ole saatavilla niin tuntuu olevan jano koko ajan. Onneksi minulla on aina jääkaapissa kannullinen hanavettä
Kiltti naapuri tuli apuun ja lainasi minulla kanisterin ja vei autolla kylälle vedenjakelupisteeseen. Hätä olisi minulle muuten tullut Vuorokausi oltiin ilman vettä mutta nyt sitä onneksi tulee , ruskeaa vettä ja keittokäsky epämääräiseksi ajaksi.
Nyt minäkin uskon että hätävara pitää aina kotona olla. Onnistuin saamaan kaupasta kaksi viimeistä litran vesipulloa ja käyn vielä ostamassa ihan oman muovikanisterin. Ruokasäilykepurkkeja minulla onkin jonkin verran aina kaapissa.
Kesällä niinkään hätä tule, mutta talvella sähkökatkojen aikaan menee valot , vesi ja lämmitys. Parempi oli enenn vanhaan kun joka kodissa oli oma kaivo ja puuhella, vaikka empä minä niin haikalekkaan enää niitten perään kun on helpompaan elämään tottunut.

Leikkuri tuli postissa osina ja pitihän se sitten osata itse koota. Olikin melkoinen homma. Hiki virtasi ja tuli muutama kirosanakin ennen kuin kaikki putket oli paikoillaan. Toista kertaa en samaan hommaan alkaisi enää.
Tänää koeajoin ja olikin oikeastaan ihan mukavaa hommaa. Samalla saa liikuntaa ja aurinkoa. Mikäs se on uudella leikkurilla ajellessa.
Olenhan minä virkkaillutkin, mutta en enää viitsi laittaa niitten samojen hahmojen kuvia. Kuvaan sitten kun saan aikaiseksi jotain uutta.
Oikein ihanaa ja aurinkoista kesää kaikille. Nythän on tainnut kesä jo alkaa.
He ovat leipurin iloiset pojat Ali ja Ahmet. Tykkään maalata juuri näitä itämaisia lapsia ja vanhoja ihmisiä. Tottakai heille pitää antaa myös nimet aina. Tunnen Turkista monta Alia ja Ahmettia, hyvin yleiset nimet siellä päin.
Tänä talvena oli maalausinto vähän hukassa, mutta enköhän ensi syksynä mene taas jatkamaan.
Olen minä virkkaustakin harrastanut ahkerasti. Näitä on taas kasa syntynyt, mutta kaikki eivät tahtoneet tulla kuvaan.
Sitten siitä epäonnesta.
Vihdoinkin sain niin paljon aikaseksi että kävin silmälääkärissä. Pääsin jonottamaan kaihileikkausta ja jono onkin sitten 11 kuukautta. Menee siis yli ensi joulun. Mitenkähän pärjään sinne asti kun nyt jo näkeminen on hankalaa. Yksityinen on niin kallis että siitä en voi edes haaveilla.
Tietokoneeni on käynyt niin hitaaksi ettei tule enää paljonkaan oltua netissä. Kommentoidessa lyö välillä jonkun ihme eston joka meinaa viedä hermot minulta. Siinä syy miksi en paljonkaan ole nykyään kommentoinut muille, lukenut olen kyllä postauksia.
"Maaliskuu maata näyttää". Toivottavasti sanonta pitää paikkansa tänäkin vuonna.