Huonon näön ja hitaan tietsikan takia ei juurikaan ole tullut koneella istuttua. Virkkaamista sentään olen saanut jatkettua. Eräs isoäiti halusi lastenlapsilleen apinat ja minähän tein. Kaikki pikkuisen erilaisia ettei mene leikeissä sekaisin. Langan neulansilmään pujottaminen on alkanut tuottaa vaikeuksia, mutta virkkaaminen onnistuu vielä huonommillakin silmillä.
Kesän kohokohta taisi olla siinä kun poika haki päiväksi mökilleen. Yöksi en halunnut jäädä itikoiden ja karhujen syötäväksi. Karhunjälkiä on näkynyt monesti mökkitiellä ja itse mökkikin on ihan metsän keskellä. Yö-aikaan ulkovessaan kömpiessä ei tiedä vaikka itse otso tallustelisi vastaan.
Poika ja miniä laittoivat minulle herkkuruoat ja minä vain löhösin passattavana auringonpaisteessa. Kotimatkalla käytiin vielä uimassa pienellä metsälammella. Ihan tuntui kuin olisin ollut pienellä etelänmatkalla. Omassa kodissa on lähimpään uimarantaan noin 2 km joten eipä sinne viitsi raahautua rollaattorilla.
Maijakin on harrastanut tätä auringossa löhöämistä ja sai nyt naapurilta torumiset. Ei ollut Maija hoitanut hommiaan vaan oli päästänyt hiiren naapurin auton konepellin alle. Onneksi se ei ehtinyt tehdä siellä pahojaan. Maija lupasi olla valppaampi vastaisuudessa. Vesimyyriä kyllä on ilmestynyt rappusille ihan kiitettävästi.
Musikkametsään olisi hyvä päästä, mutta siellä on nyt kuulemma niin paljon paarmoja , punkkeja ja hirvikärpäsiä että jätänpä menemättä. Antaa parempikinttuisten mennä, turha minun on mennä sinne kompuroimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti