Miksei kukaan kertonut.......

                                

....kuinka kamalaa tämä on. Luulin että vanhuuden vaivat iski kerralla, mutta tytär luki netistä, että nämä ovatkin vieroitusoireita. Enää ei tee tupakkaa niin mieli, mutta päätä särkee ja huimaa, naamaan nousee patteja ja iho kutiaa kaikkialta. Maha on sekaisin ja jos ei pieretä, niin ainakin närästää. Nukkuminen on katkonaista ja kamalia unia joka yö. J.n.e, j.n. e. Vuosikymmeniä kehoon kertyneet myrkyt tahtovat ulos. Minkä nuorena oppii, siitä vanhana saa kärsiä.

Tulee tosi paljon nukuttua, kun ei muutakaan jaksa. Tytär kävi kylässä ja PAKOTTI lyhyelle kävelylenkille ja sehän teki kyllä ihan hyvää. Pitäisköhän ruveta ulkoilemaan.

Onneksi minulla on näitä petikavereita, ettei tarvi yksin maata. Maija tässä on vielä niin hyväkuntoinen. Mummokissa on alkanut piereksimään mädältä kananmunalta haisevia paukkuja ja täällä me mummot nyt sitten makoillaan ja haistaan kilpaa. Onneksi ei ole elämänkumppania kärsimässä =D

Eihän tämä elämä pelkkää kärsimystä silti ole =)  Eiköhän tästä olo vielä parane ja yritän tännekin kirjoitella vähän useammin.

Ilman..........koville ottaa

Tasan 50 vuotta vetelin tupakkaa ja puolet vuosista aski päivässä. Nyt olen kohta ollut 2 viikkoa polttamatta ja koville ottaa. Ei oikein jaksa keskittyä mihinkään, tupakka vaan pyörii mielessä. Toki minulla on nikotiinilaastarit ja -purkat apuna, mutta silti tuntuu vaikealta. Nikotiiniriippuvuus on niin vahvana minulla. Koitan nyt sinnitellä kuitenkin.

Eikä ollut helppo olla ilman puhelintakaan paria päivää. Eihän siitä tunnu vielä kauan olevan kun piti kylälle puhelinkoppiin juosta kolikot taskussa kilisten jos halusi jonnekin soittaa. Tosi myöhään hommasin seinäpuhelimenkin ja tuntui niin hienolta istua omassa kodissa soittelemassa. Nyt kun kännykkään on tottunut, niin tuntuu ettei ilman sitä pärjää.

Rakas vanha simppeli kännykkäni lakkasi toimimasta ja eihän se auttanut kuin suunnistaa kaupunkiin ostamaan uutta. Tietenkin siinä vaiheessa kun istuin jo bussissa, niin puhelinkin heräsi taas eloon, mutta meninhän minä uuden kuitenkin ostamaan kaiken varalta. Pyysin helppoa mallia, mutta kuinka lie onnistuivat myymään niin hienon älypelin, etten oikein osaa laitella siihen kaikkia juttuja. =) Onneksi tytär asuu niin lähellä että saa tulla laittelemaan mummelin puhelimen kuntoon

Myyjä kysyi haluanko mustan vai kultaisen ja vastasin että tietenkin kaikilla kultaisilla mummeleilla pitää olla kultainen puhelinkin. Kaipa opin vielä käyttämäänkin tätä hieno laitettani kunnolla, jos kerta ihan pikkulapsetkin osaa =D

Syyskuun punainen väri

Syyskuussa luonnossa on niin paljon punaista. On puolukat , pihlajanmarjat, kärpässienet ja paljon muuta. Niin myös minun Revontulihuivini.  Tämä on samalla osanottoni haasteisiin Vuosi väriterapiaa ja KyJy 17.  Revontuli on alkulaskemisen jälkeen niin helppo neuloa, että näitä voisi tehdä vaikka kuinka monta, jos vain tietäisi minne ne kaikki saisi menemään. 

Tätä rakasta täytyy nyt kuvailla kun ei tiedä milloin on poissa  kokonaan. On se vaan niin reipas tyttö vielä. Viime yönäkin sain kolme myyrää ja hiiren, perheen lihapuoli on turvattu =) Ovat oppineet tuomaan valmiiksi tapettuina, sillä tietävät että minulle ei eläviä kannata kantaa, semmoiset pääsee heti takaisin ulos. Miten tätä nyt raaskii piikille viedä, vaikka onkin haiseva takkuinen mummeli.