Elokuun haaste

 Kristiina K järjestää joka kuukausi haasteen ja minäkin lähdin nyt mukaan kun on niin hauska haaste,   "Kuuluisuuksia joita olen tavannut". Kuvia minulla ei ole , mutta juttua kyllä.

 

50-luvun alkupuolella äitini vei Pohjanmaalla katsomaan pitkää linja-autokulkuetta. Paljon tyhjiä linja-autoja ja keskimäisessä istui Juho Kusti Paasikivi ihan yksinään- Me kovasti vilkutimme, mutta ei Juho vilkuttanut takaisin, istui vain järeänä penkillään. Siihen aikaa ei vielä ollut terroristinpelkoa.

Teini-iässä sitten pääsin tanssilavan takahuoneessa istumaan Jukka Kuoppamäen sylissä ja syömään hänen tarjoamiaan karkkeja pussista. Olin vasta 15 v. Sen kummempaa siinä ei sitten tapahtunutkaan. Olikos hän nyt sitten "namusetä" 😄😄😄

Sitten siirrytään tarjoilija-vuosiini.   Ravintola-alalla näkee paljon julkkiksi ja tässä miellpainuvimmat kohtaamiseni.

Mauno Kuusisto pokkesi ohikulkumatkallaan ravintolaamme ja sain tarjoilla hänelle keittiömme suklaapiirakkaa kahvin kanssa. Oli kuulemma niin hyvää että hän halusi vielä pari palaa lisää. Kyllä oli keittäjämme mielissään.

Toinen vähemmän kiva juttu. Ministeri Mauno Pekkarinen seurueineen tuli lounastamaan karjalanpaistia ja minä jouduin tarjoilijaksi. Kun kurkotin laittamaan paistilautasta Pekkarisen eteen, niin samalla toisesta lautasesta lorahti lientä viereisen herran puvuntakin selkämykseen oikein reilusti. Onneksi kukaan seurueesta ei huomannut sitä. Minä painelin piiloon enkä tullut enää esille. 😄

Popeda poikkesi ohikulkumatkallaan ja Mato Valtosella oli julmettu päänsärky.  Vaikka se onkin kiellettyä niin annoin omistani hänelle särkylääkettä ja hän oli tosi kiitollinen.

Ihan alkuaikoina en tunnistanut Matti Nykästä. Kun hän tuli juhlimaan ravintolaamme halusin tarkistaa iän papereista ja sanoin epäileväni että hänellä on isoveljen paperit. Onhan hän niin nuoren näköinen. Onneksi portsari tuli paikalle ja sanoi minulle: " Tuu nyt pois. Matti on maailmamestari ja täysi.ikäinen". Matti oli kait mielissään kun pois lähtiessä kävi vielä pussaamassa minua niskaan.😄

Onhan noita julkkiksia tullut tavattua enemmänkin, mutta ei kaikki ole niin mieleenpainuvia tapauksia.

Oikein mukavaa elokuun alkua kaikille. 

Puhutaan kanssaihmisistä selän takana

Viltsu Mari oli niin kauniisti kirjoittanut blogistani, että yritän jatkaa haastetta. Seuraan valtavaa määrää blogeja ja sieltä on vaikea valita vain muutamaa. Arvelen että kaikki eivät välttämättä välitä tämmöisestä "julkisuudesta" (vilkutus sielunsiskolleni) ja osa ihanista bloggareista on tässä vuosien varrella lopettanut kirjoittamisen. Kuvan kopioin facebookista ja vanhat tekstit ovat myöskin facebookista Äkkilähtöjä menneisyyteen sivuilta

Ensin pari vanhaa tuttua:

*Vekki*,  blogituttu jo vuosien takaa. On siinä niin taitava käsityöntekijä että ihmetellä pitää. Eipä taida semmoista käsityölajia olla mitä Vekki ei hallitsisi.  Olen vallan ihastunut Vekin tonttuihin ja muihin hahmoihin ja on ollut "ihan pakko" ostaa muutama itsellekin, on ne vaan niin ihania eikä ole hinnalla pilattu. Minulla on tonttu ja enkeli ja vielä joskus ostan sen noita-akankin pääsiäiseksi. Vekiltä luontuu kyllä huovutus ja tilkkutyötkin sekä mattoja ja muuta mukavaa.

Vanha rouva Zakuska-pöydässä, vähän uudempi tuttavuus, mutta vanha tuttu jo hänkin. Voi mitä väri-iloittelua siellä onkaan. Hänellä riittää mielikuvitusta koristella ruokansa ja laittaa kotiansa niin kauniiksi että ihan on ilo silmälle katsella niitä. Sinne haluaisin ihan paikan päälle katselemaan kaikkia ihanuuksia. Tuntuu että hänen elämässään ei harmaita päiviä ole olemassakaan, pelkkää iloista väriä ja kauneutta vaan. Sitä blogia lukiessa tulee aina niin hyvälle tuulelle.

Täytyyhän muutama muotiblogikin mainita ;)

VillaNanna on oikea kirpputorikiertelijän toiveblogi. Siellä on tuunausta jos jonkinlaista ja varsinkin vaatteiden tuunaukset ovat aivan mahtavia. Sieltä olen löytänyt jo monta ideaa, jotka teen "sitten kun on aikaa". Eläkeläisillähän tunnetusti on kiire eikä aika piisaa kaikkeen =) Vaan tässä blogissa on niin paljon kierrätys y.m. ideoita, että kannattaa kurkata.

Aivan uusin blogilöytöni on Värikäs Elämäni blogi. Onhan noita kauniita muotiblogeja hoikille pilvin pimein, mutta tässä on nainen joka bloggaa meille muhkeat muodot omistaville. Aivan ihana nähdä miltä vaate näyttää isommankin ihmisen päällä ja tietää mistä noita isoja kokoja löytää. Se kun ei ole ihan helppo homma kun koko menee reilusti yli 50. Pipsa on rohkea nainen ja aloin heti seuraamaan kun löysin hänen bloginsa. Hatun nosto ja kumarrus hänelle.

Nämä vanhat uutiset ovat niin hauskoja, etten voi olla vielä muutamaa laittamatta =D

Ja ihan turha väittää, että ennen oli kaikki paremmin. Vaikka tuntuu että nyt kun työttömien oloja aina vain kiristetään, niin vaivaistaloille taitaisi kohta taas olla kysyntää :(

Vuosi väriterapiaa

         

Mira Sirpukan solmuissa järjesti Vuosi väriterapiaa haasteen viime vuonna ja tokihan siihen osallistuin. Kovin tuli apinavoittoinen minun osallistumisestani =) Miran toiveesta kaikki haastekuvat on nyt järjestetty yhdeksi postaukseksi, joten :

Tammikuu alkoi tummanruskeilla apinoilla.

Helmikuussa oranssit ketut

Maaliskuussa vihreitä sukkia

Huhtikuussa valkoinen öljyvärimaalaukseni  ( äiti ja Emine-tyttöni )

Toukokuussa kaikilla turkoosit mekot

Kesäkuussa keltainen mekko ja keltainen silkkitäkki

Heinäkuussa sukissa sinistä raitaa

Kas kummaa, elokuussa keskiruskea huivi ( ei apinoita) =)

Syyskuussakin huivi, nyt punainen

Lokakuussa violetteja sukkia

Marraskuussa kaikenkirjavaa porukkaa

Joulukuussa joulunpunaista, sukat ja tontun pöksyt ja lakki

Tämä oli mukava haaste, kiitos Miialle. Mielellään tämmöiseen ottaisi osaa uudestaankin.

Afrikan eläimiä

Silmukan ytimessä blogin heinäkuun haasteena on Afrikan eläimet. Olishan se jo kumma , jos en sinne apinoitani ilmoittaisi kun pari uutta tuli taas väsättyä. Taitaa kyllä olla enemmäm Amerikan mallia nämä mekko päällä kulkevat. En oikein katso hyvällä silmällä semmoista. Apinan paikka on viidakossa, eikä narun päässä lemmikkinä.

Pari tämmöistä on kerran lähtenyt Afrikkaankin lasten sairaalaan ilahduttamaan, en vaan muista mihin maahan.

Jouluun on enää viisi kuukautta, joten nyt on jo aika alkaa täyttämään Joulupukin pussia vaikka apinoilla =) 

Helmikuu on oranssi

Sovatek-säätiö on lopettamassa kylämme parasta kokoontumispaikkaa, ainoata  kirpputoriamme. On se vaan harmi. Nyt siellä on sitten kaikki myynnissä tosi halvalla ja minä "kanta-asiakkaana" olen saanut ilmaiseksikin ;)

Viikolla sain tämän unisiepparin. En niin näistä sieppareista välitä, mutta kun tässä on suden kuva. Täytyyhän sudella olla suden kuva seinällä ja niinpä kiikutin sen pesääni, "kun halvalla sain" (eli ilmaiseksi) =) Täyty vaan laittaa korkealle roikkumaan, ettei kissat revi kaikkia sulkia pois.

Tänään ihailin näitä kukkia kirpparin ikkunalla ja kun lupasin niille rakastavan kodin, niin johtaja laittoi ne pakettiin ja kassiin minulle. Eiköhän mullanvaihto saa ne piristymään kunnolla. "No kun halvalla sain " =D

Viime aikoina olen kovasti yrittänyt löytää kasvia nimeltä Aaronin parta (kuva netistä). Olisi luullut että joltakin löytyisi ikkunalta täällä maalaiskylässä, vaan on niin vanha kasvi, ettei kellään eikä missään. 

Tytölläni on Skotlannissa hyvä ystävä nimeltään Aarron ollut jo monta vuotta. Olishan se mukava saada tytölle Aaronin parta ikkunalaudalle hoidettavaksi. Jospa se joskus vielä löytyisi.

Vuosi väriterapiaa haasteessa  helmikuun värini on oranssi. Siispä nyt syntyy kettuja. Toinen näistä lähti jo Outille arvontapalkintona ja toinen Skotlantiin Aarronin äidille. Hyvää matkaa kettuseni.

Joululahjatoiveita

Näin joulun alla voi toivoa pukilta ihan mitä vaan ja kun Emilie haastoi minut esittämään kolme älytöntä toivomusta , niin tässähän niitä tulee.=D

1. Menolippu Intiaan. Itsellä ei koskaan ole varaa siihen, mutta jos lahjaksi vaikka saisi. Paluulippukin olisi tietenkin ihan kiva.

Mutta jos ei kukaan suostu lunastamaan minua takaisin sieltä, niin voisin liittyä vaikka hihhuliksi muiden aghori-sadhujen joukkoon. Tuskimpa paljonkaan eroaisin porukasta =D

2. Tekohampaat. Pääsis kerralla eroon poraamisesta. Yli vuoden olen niitä jo hammaslääkäriltä pyydellyt, mutta ei kun aina vaan porataan. Alan jo epäillä että tahallaan tökkii uusia reikiä, että pääsee taas seuraavalla kerralla poraamaan. Onneksi meillä on aina kolme kuukautta väliä seuraavaan kertaan, muuten olisin jo täysi narkomaani. Ilman rauhoittavaa Diapammia kun minua ei sinne poran eteen saa =)

Toivottavasti ilkikurinen poikani ei lue tätä. Muuten hän kiikuttaa minulle jonkun toisen vanhat tekohampaat joululahjaksi.

3. Suurin toive.  Paljon uusia kissanpentuja. Siihen tarvittaisiin kyllä ensin isompi asunto, että mahduttaisiin kaikki. Minä hölmö kun annoin leikata kaikki kissani. Olisin voinut antaa tehdä vielä muutamia pentueita ja levitellä sitten viattomana käsiäni, että minkäs minä tälle voin =) Taivuin sukulaisten ja tuttavien painostuksen alla ja nyt ei vuosiin ole ollut meillä pienten tassujen vipinää. Mikäs sen ihanampaa kuin pienten kissojen 

leikkiä seurata. Nämä tässä ovat viimeinen Berniinan pentue, Viiru, Wiljari, Irmeli ja meidän Maija.

Sitten pitäisi haastaa kolme muuta toivomaan.  Minäpä haastan vaikka :

1. Outin

2.Kosotädin

3.Vanhan rouvan

Ei ole pakko osallistua, mutta nyt saisi kerrankin ilmaista ne salaisimmatkin hullut joululahjatoiveet =D

Monenlaista juttua

Toki täällä muutakin tehdään kuin apinoita. Sukkia vaan on niin kiva neuloa että yhdet polvarit piti taas tehdä. Ihan taas omalla mallilla, eli eteen jotain palmikontapaista ja takaa sileät . Lankana 7-veikka ja polvisukan perusohje Novitalta.

Häntä jalkovälissä ei kuulu minulle, vaan kuvaan salakavalasti hiipineelle Berniinalle =)

Maija puolestaan näyttää saaneen kunnolla köniin joltain. Oliskohan harakka nokkinut tai vesimyyrä purrut, aikamoinen kolo on otsassa, mutta loppupeleissä Maija on varmasti voittanut. Olisin varulta vienyt eläinlääkäriin katsottavaksi, mutta koko katti hävisi taas pariksi päiväksi.

Epäilen että Maijaa on joku alkanut syöttämään. Tässä lähistöllä on montakin ihmistä jotka ovat ihastelleet Maijaa ja kyselleet jos sitä ei ole pihassa näkynyt muutamaan päivään. Kesän aikana se ei juurikaan ole kotona pysynyt ja on kuitenkin kasvanut ja lihonut aikalailla. Aijai, minä en tykkää jos minulta yritetään kissa viedä.

Tänään Maija taas poikkesi pikaisesti kotona ja arpi näytti hieman parantuneen. Taitaa parantua ihan itsestään, kunhan se ei raapisi sitä koko ajan. Kauluriakaan ei voi laittaa, kun ei Maijaa saa pideltyä kotona sisällä.

Olen aika laiska vastaamaan näihin haasteisiin, mutta tämä jonka sain Jaanalta Openlangoista on onneksi aika lyhyt. Aika uusi blogi, kannattaa kurkata, sieltä saa hyviä vinkkejä.

Minä en haasta ketään, mutta jos joku haluaa vastata, niin ole hyvä vaan . Laita viestiä sitten, että osaan käydä lukemassa.

Ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. 

......
Minun ikäpolveni piti nuorena tyttönä päiväkirjaa. Itse en siihen innostunut, mutta tammikuussa 2009 aloin pitämään tätä blogipäiväkirjaa. Ajatuksena oli säästää puhelinlaskuissa ja kertoa tätä kautta kaukana asuville vähäisille sukulaisilleni mitä minulle kuuluu. Nyt ei voi lopettaakkaan, sillä jos vähään aikaan en kirjoita, tulee siskoltani jo viestiä, että onko jotain hätänä =)

Aluksi aioin kertoa vain itsestäni ja kissoistani, mutta kun otin toisilta mallia, niin aloin laittamaan myös käsityöni kuvina tänne talteen. Se osoittautuikin hyödylliseksi, sillä tätä kautta olen myynyt monta apinaa blogitutuille. Kiitos teille ♥

Täällä ei vuosien varrella ole juurikaan muutoksia tapahtunut. Edelleenkin kerron vain omia kuulumisiani, kissoista ja käsitöistä. Mainoksia en ole tänne halunnut, muutenkin tarpeeksi sekavaa kun en mukamas ehdi koskaan siivoamaan täälläkään =)

Kertaakaan en ole katunut, että tämän aloitin. Ilkeitä kommentteja en ole koskaan saanut, sitä vastoin monta, monta blogiystävää, jotka tuntuvat jo niin tutuilta kuin asuisivat naapurissa. Se tästä tekeekin niin antoisaa.

Tällä samalla tyylillä aion jatkaakin niin kauan kuin henki minussa pihisee ♥ Kiitos teille blogiystävät ja sukulaiset ja tuttavat ♥♥♥

Mummo vähän fuskaa haasteessa ☺

Sain pojantyttäreltä viiden kuvan haasteen blogista Kohti kilpailuja. Koska olen juuri tehnyt hyvin samantapaisen, niin fuskaan vähän ja laitan vain kolme kuvaa samana päivänä.
Kiitos Emmi kun muistit mummoa ♥

Ekana on tietenkin haastajan itsensä kuva. Tästä tytöstä on mummo niin ylpeä. Emmillä on oma poni Maci siellä Helsingin liepeillä. Kaikki vapaa-aika ja lomat menevätkin ponin kanssa kilpailuissa ja harjoituksissa. Kohta kahteen vuoteen ei olla tavattu sen takia, mutta puhelimitse ja näin blogien välityksellä pysytään kyllä kuulumisista perillä. Toivottavasti ensi kesänä olisi Emmillä aikaa poiketa mummolassakin. Mummo ei pääse Emmin luo, kun ei ole koiralle ja kissoille hoitajaa siksi aikaa. Eetua ei voi linja-autoonkaan ottaa =)

Tokana "selfie-kuva" . Nyt on mummolla "pipi".=D

Minuahan ei lääkäriin saa kuin pakolla. Viimeksi kävin kolme vuotta sitten kun mahasta syöpä leikattiin ja sen jälkeen pari kertaa jälkitarkastuksessa. Viime kesänä ranteeseen tuli omituinen ihomuutos ja varasin siihen lääkäri-ajankin. Tulin kuitenkin siihen ajatukseen, että kyllä se siitä paranee ja peruin ajan. Vaan eipäs parantunutkaan. Tuossa se vaan on kasvanut ja kun tarpeeksi moni siitä pelotteli, niin nyt on käyty koepaloja antamassa. Pääsiäisen jälkeen tulee vastaus, toivottavasti jotain ihan harmitonta, uskon niin.

Kolmas kuva onkin  kysymys.
Tietääkö kukaan mikä tämä voisi olla ? Minä ainakaan en tiedä.

Ostin sen vuosia sitten halvalla kirpparilta. Ilmeisesti jotain uushopeaa ja minusta kaunis esine.
Jotkut ovat väittineet, että se on tuhkauurna, mutta myisikö joku tuhkauurnan kirpparilla, en tiedä. Ainakin se on liian pieni aikuisen ihmisen uurnaksi. Uurna tai ei, minulla se on toiminut pääsiäisenä karkkipurkkina. ☺
Toivottavasti joku keksii tälle paremman selityksen, vähän karmii kun ajattelen että syön karkkia toisen hautapaikasta .

♥♥♥

Tämä samainen pojantytär soitti eräänä iltana: " Mummo, sun banneri blogissa on niin pieni ja tylsä. Mä oon tehny sulle uuden".  Sähköpostissa tuli vielä tarkat ohjeet bannerin vaihtamisesta =)
Mummo tietenkin kiittää ja kumartaa, ja ottaa lahjan vastaan ♥

5.päivä.....viikon käsityöt

Huhuh, olikin aika urakka kirjoittaa joka päivä jotain. No nyt on viimeinen tähän haasteeseen. ☺

Tällä viikolla sain lopultakin tehtyä loppuun asti kolme paria keskeneräisiä sukkia. Suurimmat on miesten kokoa, eikä nuo pienimmätkään ihan pienet ole. Pienimmät on teeteen Pallas-lankaa ja raidatkin osui kohdilleen . Molemmat suuremmat Novitan 7-veikkaa. Keskimmäisistä voisi luulla, että on useampaakin väriä, mutta niissä on vain jotain raitalangan-jämää ja tummanpunaista. Värinvaihto kerroksella nostin jokatoisen silmukan neulomatta, meikäläisen "kirjoneuletta".

Noita keskeneräisiä sukankutimia löytyy vieläkin vähän joka nurkasta. On vaan niin mukava aloittaa aina uutta ☺

Tulihan siinä muutama kettu-poikakin väsättyä samalla.

Tämä viikko on kyllä enimmäkseen mennyt kirpparitavaroita lajitellessa. Tuntuu ihan mukavalta kun kaappeihin alkaa tulemaan vähän tilaa taas. Kaikenlainen krääsä tuntuu menevän kaupaksi parhaiten ja niistä kyllä raaskii luopuakin ☺

Nyt minä haluan pitää muutaman päivän "blogilomaa", mutta kohta taas tavataan täällä ♥ 

4.päivä....omistettu maalailulle

Huhuh, kovillehan tämä ottaa joka päivä blogia päivittää ☺
Tänään on opisto-päivä ja illalla menen jatkamaan tätä mummelin kuvaa. Ihan on vielä alkutekijöissään ja voi muuttua vielä vaikka miksi. Kerrankin aloitin maalaamaan kahta juoruilevaa tätiä ja kesken kaiken se muuttuikin koiratauluksi =D Ei näistä koskaan tiedä, mitä ne tahtovat olla =D Nykyään olen innostunut maalailemaan tämmöisiä ihmisten kuvia. Mitä vanhempi ihminen, sitä mukavampi maalata ♥

Tänää en haasta ketään, sillä se blogi, jonka olisin halunnut esitellä, en vain löydä sitä nyt mistään.

3.päivä........aarteita

Olenkohan vähän materialisti, kun taas kirjoitan tavaroista ☺ Tämä viikko vaan on mennyt niin tavaroiden penkomisessa, kun lajittelen kirpparille lähtevää kamaa.

Tänään tuli taas niin mukavaa postia mainosten lisäksi. 

Kosotäti oli päättänyt muistaa muutamaa blogikaveriaan paketilla ja minä sain ihania pääsiäiskoristeita.♥ Kiitos sinulle ystäväni ♥ Olin ajatellut, etten viitsi edes laitella pääsiäistä, kun yksin vietän sen kuitenkin. Vaan kyllä minä nyt virittelen näistä pupuista viirinauhan ikkunaani, samalla lailla kuin Kosotäti on laittanut. Pysyis nämä pystyssä pöydälläkin, mutta ei meillä, jossa kissat heti repisi ne. Pajunkissojakin on haettava että saan laitettua nuo kukat niihin kauniisti. Kyllä meillekin nyt Pääsiäinen tulee ♥

Ja mihinkäs luulette näitten pääsiäisen jälkeen joutuvan. No ei ainakaan roskiin, vaan ne laitetaan yläkaappiin odottamaan seuraavaa pääsiäistä. ☺ 

Koitan itsekkin tässä joskus yllättää joitakin ahkerasti kommentoineita lukijoitani, mutta ketä ja milloin, se on vielä salaisuus ☺

Pirkko Elämää ja elämyksiä blogissa arpoi kirjan ja kappas vain kun minä sen voitin ☺
En yleensä lue suomalaisten elämänkerta-kirjoja, ei vaan jaksa kiinnostaa. Nämä toisista kulttuureista kertovat kirjat ovatkin sitten aivan toinen juttu. Mielenkiintoista tutustua elämään, jota itse ei voi koskaan kokea. Odotan innolla tämän kirjan lukemista, tuolla se odottaa jo yöpöydällä nukkumaanmeno-aikaa.
Kiitos Pirkolle oikein paljon ♥

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Nyt on sitten puolustuksen puheenvuoro, miksi minun komeroni tursuavat tavaraa ☺
Kun minä olin lapsi, äidilläni oli tapana heittää roskiin kaikki vanhat lelut ja vaatteet. Niitä ei kauaa säilytelty. Nyt vanhana voin vain haikeana muistella joitakin rakkaita nukkejani ja lelujani.
Kai siitä johtuu, etten voi hävittää omien lasteni tavaroita. Kaappiin on säilytelty kaikki lelut ja paljon pieniä vaatteita. Poika ei niitä niin kaipaile, mutta tytär on ehdottomastoi sitä mieltä, että säilytettävä on. Ja äitihän säilyttää ☺

Onhan siellä toki omiakin aarteita, ei kaikkea voi hävittää.

Kuten tämä 36-vuotta sitten turkkilaisen suutarin minulle tekemä nahkalaukku. Eikö se ole IHANA ♥ Nuorempana se oli kovassa käytössä, mutta nykyään vain säilytettävä aarre.

Tai tämä, Itä-Suomesta Pukarasta navettakirppikseltä 10 markalla ostettu aito krokotiilin-nahkalaukku.
Sisällä on kullanvärinen laatta jossa lukee: "The World's Largest Crocodile Farm Samutprakan".
Jos ei nämä ole aarteita, niin mikäs sitten ☺

♥ ♥ ♥

Sitten vähän toisenlaiseen asiaan, eli tänään haastan bloggaajan nimeltään Seita. Seita samoilee Pohjoisen maisemissa ja ottaa tavattoman kauniita luontokuvia. Itsekkin olen käynyt kansakoulun toisen-luokan Kuusamossa Poussun kylässä, joten nämä kuvat saavat aina niin haikealle mielelle. Meinaa ihan Lapin-kaiho vallata mielen ☺
.....
P.s. Nyt tuli niin paljon pitkiä yhdyssanoja virheineen, että suomenkielen-opettaja-siskollani tulee taas sanomista, hihi. En minä siitä suutu, älä välitä ♥

2.päivä.......sisustusmuodissa mukana ☺

Tänään pitikin sitten poiketa oman kylän pienellä kirpparilla. Ihan sopivaan aikaan meninkin, sillä kirpparin pitäjä oli juuri poistelemassa vanhaksi menneitä tuotteita.

Ilmaiskorista huomasin heti tämän vanhan kankaan, joka on ilmeisesti palvellut aikaisemmin tuolinsuojuksena. Kaksikertaisesta kankaasta saan juuri sopivasti kaksi tyynynpäällistä ensi kesäksi. Tänä keväänä näyttää olevan keltainen ja turkoosi muotivärejä valkoisen rinnalla sisustuksessa, joten nythän minäkin olen kerrankin muodissa mukana ☺ Muutenhan minun sisustukseni on semmoista kirppari-mummola-hamsteri-tyyliä, mutta minä viihdyn juuri sellaisessa. ( Kodikasta, sanon minä ! )

Tämä oli jo laitettu sivuun ihan minua varten. Käsin-neulottu, ilmeisesti Virosta ostettu, SUURI neuleliivi.  Kysymys kuului, että huolisinko ilmaiseksi ☺ No eipä tarvinnut kahdesti miettiä, ihan varmasti huolin.
Tämä on juuri minun kokoiseni ja nyt kun neulon siihen tummanruskeasta langasta hihat, niin saan aivan mahtavan kauniin neuletakin itselleni. Tämä on takaa vielä kauniimpi kuin tästä edestä, siellä on enemmän punertavia sävyjä. Laitan sitten joskus kuvan, kunhan saan ne hihat tehtyä.
 Kylläpä minua taas onnisti ♥

Tuosta kankaasta minulla tuli heti mieleen Rynttyliisa. Hänellä on niin persoonallinen retrotyyli että nytpä haastankin hänet mukaan tähän juttuun ☺