tiistai 17. huhtikuuta 2018

Puhutaan kanssaihmisistä selän takana


Viltsu Mari oli niin kauniisti kirjoittanut blogistani, että yritän jatkaa haastetta. Seuraan valtavaa määrää blogeja ja sieltä on vaikea valita vain muutamaa. Arvelen että kaikki eivät välttämättä välitä tämmöisestä "julkisuudesta" (vilkutus sielunsiskolleni) ja osa ihanista bloggareista on tässä vuosien varrella lopettanut kirjoittamisen. Kuvan kopioin facebookista ja vanhat tekstit ovat myöskin facebookista Äkkilähtöjä menneisyyteen sivuilta



Ensin pari vanhaa tuttua:

*Vekki*,  blogituttu jo vuosien takaa. On siinä niin taitava käsityöntekijä että ihmetellä pitää. Eipä taida semmoista käsityölajia olla mitä Vekki ei hallitsisi.  Olen vallan ihastunut Vekin tonttuihin ja muihin hahmoihin ja on ollut "ihan pakko" ostaa muutama itsellekin, on ne vaan niin ihania eikä ole hinnalla pilattu. Minulla on tonttu ja enkeli ja vielä joskus ostan sen noita-akankin pääsiäiseksi. Vekiltä luontuu kyllä huovutus ja tilkkutyötkin sekä mattoja ja muuta mukavaa.




Vanha rouva Zakuska-pöydässä, vähän uudempi tuttavuus, mutta vanha tuttu jo hänkin. Voi mitä väri-iloittelua siellä onkaan. Hänellä riittää mielikuvitusta koristella ruokansa ja laittaa kotiansa niin kauniiksi että ihan on ilo silmälle katsella niitä. Sinne haluaisin ihan paikan päälle katselemaan kaikkia ihanuuksia. Tuntuu että hänen elämässään ei harmaita päiviä ole olemassakaan, pelkkää iloista väriä ja kauneutta vaan. Sitä blogia lukiessa tulee aina niin hyvälle tuulelle.



Täytyyhän muutama muotiblogikin mainita ;)

VillaNanna on oikea kirpputorikiertelijän toiveblogi. Siellä on tuunausta jos jonkinlaista ja varsinkin vaatteiden tuunaukset ovat aivan mahtavia. Sieltä olen löytänyt jo monta ideaa, jotka teen "sitten kun on aikaa". Eläkeläisillähän tunnetusti on kiire eikä aika piisaa kaikkeen =) Vaan tässä blogissa on niin paljon kierrätys y.m. ideoita, että kannattaa kurkata.




Aivan uusin blogilöytöni on Värikäs Elämäni blogi. Onhan noita kauniita muotiblogeja hoikille pilvin pimein, mutta tässä on nainen joka bloggaa meille muhkeat muodot omistaville. Aivan ihana nähdä miltä vaate näyttää isommankin ihmisen päällä ja tietää mistä noita isoja kokoja löytää. Se kun ei ole ihan helppo homma kun koko menee reilusti yli 50. Pipsa on rohkea nainen ja aloin heti seuraamaan kun löysin hänen bloginsa. Hatun nosto ja kumarrus hänelle.



Nämä vanhat uutiset ovat niin hauskoja, etten voi olla vielä muutamaa laittamatta =D



Ja ihan turha väittää, että ennen oli kaikki paremmin. Vaikka tuntuu että nyt kun työttömien oloja aina vain kiristetään, niin vaivaistaloille taitaisi kohta taas olla kysyntää :(

14 kommenttia:

  1. Kiitos kun jatkoit haastetta. Ihania blogeja näytti olevan. Kävin kaikissa ja jätin kommentin. Pipsa on kyllä upea. Ig:ssä häntä olen myös seurannut. Nyt jäin tännekin lukijana. Olen kanssasi samaa mieltä, ettei +50 koot ole itsestäänselvyys.
    Eikös olekin kiva puhua hyvää selän takana. Hih. Kivaa päivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä katsovat kaupoissa kuin halpaa makkaraa kun kysyy isompia kokoja, vaan minä en välitä vaan vaihdan kauppaa.=D Onneksi nykyään on olemassa muutama kauppa ihan meitä isoja varten.

      Poista
  2. Voi Sude, kiitos hirveesti kun noin kauniisti mainostit minun taitoja. Tarjoan heti leivoskahvit kun kohtaamme. Meillähän alkaa kohta oleen 10 vuotistuntemispäiväkin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sinua voi kuin kehua. Pitäisköhän meidän juoda kakkukahvit 10-vuotis päivänä kumpikin tahoillamme =) Mikä mukava syy herkutella ;)

      Poista
  3. Pipsan blogia käyn itsekin välillä lukemassa. Ihanan positiivinen nainen.
    Mukavaa tiistaita sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin Pipsan vasta muutama viikko sitten ja kyllä on kiva katsella välillä isojen tyttöjen vaatteita, niitä kun harvemmin näkee mainoskuvissa.

      Poista
  4. Kyllä mää taas niin nauroin, sinä huvittava ystäväni! Hauskoja ilmoituksia. Hae kirjastosta kirja nimeltä "Palvelukseen halutaan yksi raitis imettäjä. Notiiseja ja reklaameja 1800-luvun sanomalehdistä". Kirjoittanut Mia Konu.

    Juu ja nöyrä kiitos seläntakanapuhumisesta. On se vaan niin mukavaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vauvana ollut imettäjä =) Ja naapurin hampaaton mummo kuulemma mussasi suussan ruisleivästä palleroita jotka sitten syötti minulle, yöäks. Ilmankos olen kärsinyt huonoista hampaista koko ikäni.

      Poista
  5. Noista vanhoista mainoksista tuli mieleen, että olen kerran lukenut vanhaa lakikirjaa ja siinä oli mm.ssa kohta että voi hakea avioeroa sillä perusteella että toinen on vakavamielinen ja ei ole tätä kertonut ennen avioliittoa. Kirja oli 1900-luvun alusta. Lisäksi oli, että voi hakea avioeroa jos on salannut suvussaan olevan mielisairauden. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin hakisin heti eroa, jos ukko osoittautuisi vakavamieliseksi, kuka semmoista mörökölliä jaksaisi pitkään katsoa ;)

      Poista
  6. Ihana postaus, tuli ihan hymy huulille lukiessa! Kiva tapa puhua selän takana ja nuo vanhat pätkät ovat niin hyviä!

    Tanjalle vielä lisäisin, että avioliitto voitiin myös kumota, jos toinen oli ollut solmimishetkellä epävakaassa mielentilassa...eikös rakastuminen ole sellainen mielentila?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen takia minäkin hain toisesta miehestäni eron, kun olin solmimishetkellä epävakaassa mielentilassa.....ja ehkä vähän alkoholin vaikutuksenalainenkin =) Onneksi järki voitti lopulta =D

      Poista
  7. Ihana postaus ja niin mukavaa luettavaa! Hauskaa luettavaa on myös nuo vanhat tekstit:) Leppoisaa päivää💕🌞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä on lepposuus kaukana kun raivaan edelleenkin ulkokomeroa tyhjäksi muuton alta. Välillä tuntuu aivan toivottomalta urakalta , huhuh.

      Poista