Mehmet

Tänä syksynä ei maalausinto ole vielä oikein iskenyt, mutta sainhan sentään yhden valmiiksi. Ristin hänet Mehmetiksi.

Tämmöisiä pieniä poikia siellä Keski-Turkissa vilisteli, kun entisen ukkoni kanssa kiertelin hänen synnyinseuduillaan. Kovin olivat ujoja ja yleensä kerkesivät piiloon siinä vaiheessa kun sain kameran esille.

Tällä kertaa ei olekaan kuvia apinoista, mutta ne pääsivätkin viikolla telkkariin. Tiistaina Virveriikkaa haastateltiin Lounais-Suomen uutisiin käsityön tekemisestä ja samalla näkyi pari minun tekemääni pienempää apinaa. Uutisen voi vieläkin katsoa Yle-Areenasta. Vähänkös olen ollut ylpeä siitä ja muistanut kaikille kertoa. Kukas sen kissan hännän....j.n.e.

Joopajoo, vähän harmittaa

Kesällä jo aloin suunnittelemaan mitä kaikkea kivaa tekisin joulumyyjäisiin. Kirpparilta varasin pöydänkin jo hyvissä ajoin. Vaan nytpä ilmoittivat ettei pöytiä vuokrata enää marraskuun puolivälin jälkeen, harmittaa.

Olishan noita kirppareita Jyväskylässä, mutta hulluko sinne lähtee linja-autoilla tavaroita rahtaamaan, johan se mahdollinen voitto menee bussimaksuihin.. Minä kun olin ajatellut saavani vähän ylimääräistä joulurahaa käsitöillä.

Onhan  noita pieniä myyjäisiä meidänkin kylällä, mutta ovat niin eri ryhmien järjestämiä, ettei sinne sivullisilla ole sukkineen asiaa.

Ei meidän joulu nyt kuitenkaan ihan pilalla ole, saadaan herkkuja pöytään. ;D Onneksi tämän blogin kautta on tullut pari tilausta ja kun tytön kanssa kahdestaan joulu vietetään, niin pärjätään vähemmälläkin.
Nyt sitten teen "kivaa" vain omiksi tarpeiksi ja alan neulomaan vain itselleni sukkia ja puseroita.

Nämä sukat on tehty 7-veikan jämäkeristä, yksiväristä ja raitalankaa. Ristin ne ensin Ruma-sukiksi, alku oli niin synkeän näköistä. Tuo vaaleanpunainen raita sitten piristi kummasti, eikä ne enää olekaan niin kamalan rumat

Enkä apinoitten tekoa lopeta kiusallanikaan ;D En ainakaan ennen kuin 500 apinaa on täynnä :D
......
Olipa tällä viikolla ihan mukavakin juttu.
Minä kun olen tämmöinen "vaivais-akka", niin pitäisi käydä lääkärin konttrollissa kerran vuodessa. Pääsihän tuossa välissä taas pari vuotta lipsahtamaan, mutta onneksi olikin nyt sitten eri lääkäri joka tutki koetulokset.

 Edellinen määräsi vaan mahdottoman määrän pillereitä ja oli äkäinen jos en kaikkia syönyt. Nyt sattui nuori naislääkäri ja voi että oli ihana, heti vähensi lääkkeitten määrää . Eräistäkin sokeritautilääkkeistä sanoi, että et sinä näitä tarvitse, nämä vaan lihottaa. Minä niitä olen jo kymmenisen vuotta popsinut ja ihmetellyt kun paino vain nousee ja nousee parin-kolmen kilon vuosivauhdilla.
 Ei ainakaan tarvitse enää itseä moittia lihomisesta, voi panna sen lääkkeitten piikkiin, hihi. Tiedä vaikka loppuis lihominenkin, ei olis ollenkaan paha :)

Kaapo

Eräs äiti kirjoitti, että hänen tyttärensä lempihahmo on Kaapo, mutta Suomesta ei löydy Kaapo-leluja. Apuun rientää silloin Apina-täti ;D  Kuulun jo siihen sukupolveen, joka ei Kaapoa tunnista, mutta löytyihän noita kuvia netistä onneksi. 

Nämä Kaapot ovat taas puuvillalangasta noin 33cm korkeita. Molemmilla on lippalakki jonka voi riisua pois päästä.  Olipa mukava suunnitella välillä jotain uutta. Tällä hetkellä on vaan taas tehtävä apinoita lisää, joten Kaapot jää näihin kahteen kappaleeseen. 

Toivottavasti pikku-neiti hyväksyy tämmöisen Kaapoksi. Lapset ovat joskus tosi tarkkoja näissä asioissa. =)

Posti toi viikolla paksun kirjeen ja sieltä paljastui näin ihana yllätys. Olen tätä sukkakuvastoa himoinnutkin, mutta harvoin kun käyn kaupungissa, niin aina sen hankkiminen on unohtunut. Aivan ihania kirjoneulesukkien ohjeita. Joulun jälkeen, kun on aikaa, alan minäkin opettelemaan kirjoneuletta oikein kunnolla ja sitten on kirjasella kovasti käyttöä. Tällä hetkellä täytyy vaan yrittää tehdä jouluksi valmiiksi kaikki suunnitelmat.
Mukana oli myös tämä rintamerkki, joka on jo kiinnitettynä takin rinnukseen.
Nolona täytyy vaan tunnustaa, etten muista kuka tämän arpoi, eikä kirjeessäkää ollut lähettäjän nimeä. Kiitos kuitenkin oikein, oikein paljon sinne Tampereen suuntaan.  Olen tosi mielissäni tästä paketista ♥

Kylän joulumyyjäisiin olen nyt yrittänyt kovasti tehdä virkkauksia, sillä minulla on suuri säästötavoita, tekohampaat, hihihi. Kaippa sitä tällä iällä jo saa haaveilla tekareista ;D Olen NIIN kyllästynyt näihin särkeviin ja poikki meneviin hampaisiini, että nyt on mummon saatava tekarit.
Nuorena, kun asuin pohjoisessa Sieppijärvellä, siskoni paras ystävä sai rippilahjaksi tekohampaat. Huhuh, minä sentään olen pärjännyt omillani tänne mummoikään asti. Voi niitä aikoja, voi niitä tapoja ;D

Kutimilla kujotaan

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, minulla on aina kudin tekeillä. Laukussa kulkee aina koukku tai kutimet mukana ja joka paikassa kujotaan.

Virkkailun välissä valmistui nämä sukat. Voi että tämmösiä on mukava tehdä.  Koppaan keräsin valmiiksi  sopivia pieniä 7-veikan nyssäköitä. Tein molempia sukkia yhtä aikaa raita kerrallaan ja raitaa tehdessäni mietin samalla seuraavan raidan väriä ja mallia. Näin sain langat piisaamaan molempiin sukkiin , eikä käynyt työ pitkästyttäväksi. Tämmöisiä tulee varmasti tehtyä vielä lisää, oli se sen verran mukavaa hommaa.
Resorit ovat kyllä saman mittaiset, vaikka kuva väittääkin toista =)

Käsityöperhonen arpoi kolme palkintoa ja enkös vaan minä onnistunut saamaan juuri sen minkä halusinkin niistä. Aivan kerrassaan ihastuttavia koira-nappeja. Eikä nämä ole mitään muovinappeja, vaan jotain keramiikkaa.  Nuo neliskanttiset käytän ehdottomasti omiin vaatteisiini, niitä en raaski toisille antaa. Toiseksi ylin on kuin meidän Eetu, joten sen meinaan ommella lakkiini koristeeksi. ( Voivoi, vieläkin on niin Eetua ikävä). Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa raaskin nuo toiset käyttää johonkin lastenvaatteisiin koristeena, mutta ensin ne saa olla pitkään kotona ihasteltavina.

Huomioitavaa näissä on myös se, että ne ovat työllistäneet Etelä-Afrikkalaisia naisia. Oikein hyvä ♥

Kiitos  paljon Käsityöperhoselle oikein mieluisasta lahjasta ♥ 

Meidän mummo osaa mököttää ja tätä jatkui pitkään. Minä loukkasin Hänen Ylhäisyyttään tunkemalla matolääkkeen kurkusta alas =D Pitkän ja verisen taistelun jälkeen sain taas madotettua koko lauman.

Sain naapurin kylään ja kahvit keittää turautin hänelle. Mausu tietenkin hyppäsi heti ruokapöydälle lempipaikalleen ikkunasta tuijottelemaan, mutta ei kuulemma haitannut kun heilläkin kissat hyppii aina pöydillä. Nousin siitä sitten kahvipannua hakemaan, kun naapuri totesi tyynesti : " Mausulla roikkuu mato pyllystä". Heisimatohan se sieltä iloisesti vilkutteli. Vähänkös oli nolo tilanne!. Onneksi meillä on aina matolääkettä jemmassa ja samantien sai Mausu pillerin poskeensa.

Meillä noita joutuukin madottamaan monta kertaa vuodessa, sillä ovat sen verran hyviä hiirikissoja. Joka yö tuodaan useampi hiiri tai myyrä oven taakse ja minun pitää ne ihailla aina ensin ennen syömistä. "Yksi hiiri, yksi mato" , niinhän sitä sanotaan, eikä minun kattini varmaan montaa madotonta päivää vuodessa näe. Kalliiksihan tuo kävisi, mutta onneksi poika toi taas Tallinnasta satsin pillereitä . Sieltä saa tosi hyviä kissan matolääkkeitä ja monin verroin halvemmalla kuin täältä.

Jouduimpa sitten kuitenkin menemään päivystävälle hammaslääkärille ja aijaijai ja voivoivoi kun olen ollut kipeä =D Niin otti koville särkevän viisaudenhampaan pois ottaminen, että pari päivää piti pysytellä ihan sängyssä särkylääkkeitä napsien. Kurkkukin turposi niin ettei meinannut henkin läpi kulkea. Neljä päivää särkenyt nyt putkeen, mutta eipähän tarvi tuon hampaan takia enää kärsiä tämän jälkeen, mikä helpotus =D   

Urakka valmis

Muutamaan viikkoon en ole muuta tehnyt kuin virkannut, virkannut ja virkannut. Viimeiseksi tein vielä nämä Pepit.

Sitten vielä koko porukka ryhmäkuvassa ennen matkaan lähtöä. Heihei, terveisiä Saksanmaalle.
Nyt tuntuu että sukan kutominen voisi olla oikein mukavaa..... välillä =) Myös talvivaatteitten esille kaivaminen voisi olla jo ajankohtaista. Alkaa kesähepenissä jo vähän palelemaan.

Meillä päin nuo lääkäripalvelut alkavat olla jo suuri vitsi, ei voi muutakaan sanoa. Tilasin tänään aikaa hammaslääkäriin ja sainkin sen......19.1.2015. Toisaalta, olen vain helpottunut kun se on niin kaukana tulevaisuudessa, eipä tarvi pelätä vielä vähään aikaan. Toivottavasti ei vain ala särkemään nykyistä enempää. Toki yksityisiä lääkäreitä olisi tarjolla kauempana, mutta niihin tarvitsisin saattajan, kun joudun ottamaan esilääkitystä pelkäämisen takia. Eikä kyllä olisi kiva istua linja-autossa kovin lääkepökkyrässä suu verta valuen, hihihi. Voisivat viedä vaikka putkaan suoraan =D

Haahahhah, hiihihhihhiiiii......

Olenkos minä nyt nettihuijari, kun olen antanut itsestäni väärän kuvan täällä netissä ? ;D

Pari vuotta sitten joku tuntematon nuorimies tilasi minulta virkatun  pipon sähköpostin kautta. Nyt hän oli sattunut näkemään uudestaan viestiketjumme ja kirjoitti uudestaan :


 PÖÖ!
> >
> > Lueskelin huvikseen vanhoja viestejä ja löyty tämä viestiketju, haha.!
> > Mitä kuuluu? Kiitos viellä piposta! :)
> >
> > Et ole sattunut virkkaamaan itsellesi bikineitä? Heh oispa kiva nähdä
> > sellanen kuva...! ;D
> >
> > Terveisin ja syksyjä toivotellen

Vastasin:

> Pöö ittelles ;D
>
> No varmasti haluaisit nähdä kuvan 120 kiloisesta mummelista pienissä
> virkatuissa bikineissä =D Näkisit kyllä sen jälkeen painajaisia pitkän
> aikaa.
>
> Varmasti viisaampaa kun virkkailen vaan apinoita ja muita elukoita.
>
> Mukavaa syksyä sullekin

Vähänkös on naurattanut. Ei ole bikineitä valmistunut,ei. Näitä tämmöisiä olen vaan nytkin muutaman viikon virkkaillut.