Juhannustaika

Jo parikymmentä vuotta olen laittanut kukkia tyynyn alle ja sulhasia ei vaan ole näkynyt.

Tänä vuonna laitan makkaravoileivän. Jos vaikka nälkä yllättää kesken yön.

Juhannuksen aikaa ja taikaa

Sinne häipyi lapsi yöhön ja jätti vanhan äitinsä yksin viettämään juhannusta, nyyh. No ei sentään, ihan iloisena saattelin tyttären yöllä klo 1 linja-autoon kun hän lähti pariksi viikoksi Skotlantiin. Jo muutamia vuosia ovat kivan skottipojan kanssa kirjoitelleet netissä ja nyt tapaavat livenä ensimmäistä kertaa. Äitinä minua tietenkin jännittää että syntyykö siellä romanssi =)

Viimeksi olenkin ollut yksin juhannuksen tasan 50 vuotta sitten. Olin siihen aikaan kotoa karannut ja liftailin ympäri Suomenmaan melkein vuodenpäivät. Juhannusaattona lähdin Jyväskylästä liftaten Turkuun tapaamaan ystävääni, joka ei ollutkaan kotona. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä ja harvalla puhelintakaan kotona. Niimpä sitten jatkoin samantien Länsirannikkoa pitkin siskoni luon Raaheen. Eihän siskokaan tietenkään ollut juhannusyönä kämpällään, mutta onneksi oli unohtanut ikkunan raolleen, josta sitten hoikkana tyttönä pujottelin sisälle. Vähänkös oli sisko ihmeissään kun kotia palatessaan löysi nälkäisen pikkusiskonsa sängyssään nukkumassa.

Eihän minun tarvitsisi yksin olla. Poika kyllä lupasi hakea mökilleen juhannukseksi. Siellä kuitenkin on kunnon juhlat, enkä minä enää jaksa riekkua koko yötä pystyssä hyttysten syötävänä. Jäänpä siis kotia kissojen seuraksi ja nautiskelen vain näitä oman pellon tuotteita. Hyvin ovatkin kasvaneet. Lisäksi voisin ostaa kaupasta palan savulohta ja yrittää tehdä Outin perunasalaattia.

Ja mitäkö olen tehnyt käsitöinä, no tietenkin "vaihteeksi" apinoita ;) Olen kyllä yrittänyt neuloakin, mutta käsivartta alkaa särkemään jo muutaman minuutin päästä, joten täytyy palata virkkauksiin.

Kuvat ovat vähän erimallisia, sillä annoin kamerani työlle mukaan ja itse näpsin nyt puhelimella kuvat.

Oikein ihanaa juhannuksenaikaa kaikille, satoi sitten tai paistoi. Kesäsadehan tekee vain hyvää hipiälle =)

Tekosyy petaamattomalle sängylle ja arvonnan tulos

Pienen laskutoimituksen jälkeen arvonnan voittajaksi tuli Vintagentti. Onneksi olkoon. Laitappa osoitteesi ja puhelinnumerosi mailiin sudemi@luukku.com niin saan kirjan postiin

Vintagentti kirjoitti: "Mukana arvonnassa, vanhoissa nikseissä totuus piilee.". Näissä nikseissä ei kyllä ole päätä eikä häntää, mutta vanhoja ne kuitenkin ovat ;)

Ja tässä se syy, miksi meillä ei petata sänkyä ennenkuin iltapäivällä. Enhän minä näitä voi häiritä. Nyt se on jopa tieteellisesti todistettu, että kissan pitäminen on todella terveellistä, vahvistaa sydäntä ynnä paljon muuta. Tässä minun "lääkitykseni"=)

Ratsastuskilpailuissa

No tietenkään minä en ratsastanut, pelkään hevosia =) Pojantyttäret ovat kuitenkin ihan heppahöperöitä ja ovat vähän väliä jossain päin Suomea kilpailemassa.

Tällä kertaa kipailut olivat niin lähellä, että mummokin haettiin katsomaan. Sattui vielä olemaan niin kaunis aurinkoinen päiväkin. On se vaan upean näköistä, kun tuommoinen pieni tytöntirppana hallitsee hienosti suuren eläimen liikkeitä ja yhteispeli sujuu. Katsojallekin välittyi tytön ja hevosen molemminpuolinen kiintymys. 

Vävykokelaskin oli otettu mukaan ja sai mummolta täydet pisteet =) Fiksu nuorimies.

Ihan työstä nuo kilpailupäivät käyvät. Nuoremman tytön ratsastus oli aamu kymmeneltä ja toisen iltapäivällä klo 16 jälkeen. Anivarhain joutuivat Helsingistä lähtemään hevosien kanssa tänne Keski-Suomeen ja iltasella taas takaisin. Ei siinä väli-aikanakaan ehtineet levähtämään, sillä kaikenlaista huoltohommaa piisasi. Huhuh, ei olisi minusta tuommoiseen.

Oppi mummokin siinä vähän hevos-sanastoa. Nyt tiedän mikä on hevostraleri ja pintelit =) Uskalsin jopa antaa toiselle hevoselle namupalan kädestäni, mutta toinen katsoi minua niin vihaisesti, etten uskaltanut mennä lähellekkään =)

Nuoremman ratsastusta en ehtinyt näkemään, mutta ylpeänä seurasin tätä vanhempaa tyttöä, vaikka en niistä hienouksista mitään ymmärtänytkään.  Kovin on kuulemma tarkkaa että kaikki askeleet ja kädet sun muut menee oikein. Kaunista katsottavaa se kuitenkin oli.

Ruusukkeita on kotona tytöillä jo vaikka kuinka paljon, eikä ilman tarvinnut täältäkään lähteä. Mummo on niin ylpeä ♥

Keltainen kesäkuu

Kovin ei keltaisena alkanut kesäkuu, sillä lunta räpsi meilläkin ensimmäisenä päivänä. Villahousut teki mieli kaivaa takaisin esille. Eiköhän se siitä vielä lämpene kuitenkin.

Omissa vaatteissani en suosi keltaista kuin korkeintaan kengissä ja sukissa, joten oli vähän vaikeuksia keksiä kesäkuun keltaista. Niimpä sitten vain tein apinan keltaisessa mekossa istumaan keltaiselle silkkitäkilleni. Vielä näitä välillä kysytään, joten saapihan noita olla muutama kotona valmiinakin niin kauan kuin vain lankoja piisaa.

Nyt ollaan jo puolessa välissä Sirpukan solmujen Väriterapiaa-haasteessa ja olen onnistuneesti saanut tehtyä joka kuukausi jotain. Eiköhän se samaan syssyyn mene loppuhaastekin.