Ratsastuskilpailuissa

No tietenkään minä en ratsastanut, pelkään hevosia =) Pojantyttäret ovat kuitenkin ihan heppahöperöitä ja ovat vähän väliä jossain päin Suomea kilpailemassa.

Tällä kertaa kipailut olivat niin lähellä, että mummokin haettiin katsomaan. Sattui vielä olemaan niin kaunis aurinkoinen päiväkin. On se vaan upean näköistä, kun tuommoinen pieni tytöntirppana hallitsee hienosti suuren eläimen liikkeitä ja yhteispeli sujuu. Katsojallekin välittyi tytön ja hevosen molemminpuolinen kiintymys. 

Vävykokelaskin oli otettu mukaan ja sai mummolta täydet pisteet =) Fiksu nuorimies.

Ihan työstä nuo kilpailupäivät käyvät. Nuoremman tytön ratsastus oli aamu kymmeneltä ja toisen iltapäivällä klo 16 jälkeen. Anivarhain joutuivat Helsingistä lähtemään hevosien kanssa tänne Keski-Suomeen ja iltasella taas takaisin. Ei siinä väli-aikanakaan ehtineet levähtämään, sillä kaikenlaista huoltohommaa piisasi. Huhuh, ei olisi minusta tuommoiseen.

Oppi mummokin siinä vähän hevos-sanastoa. Nyt tiedän mikä on hevostraleri ja pintelit =) Uskalsin jopa antaa toiselle hevoselle namupalan kädestäni, mutta toinen katsoi minua niin vihaisesti, etten uskaltanut mennä lähellekkään =)

Nuoremman ratsastusta en ehtinyt näkemään, mutta ylpeänä seurasin tätä vanhempaa tyttöä, vaikka en niistä hienouksista mitään ymmärtänytkään.  Kovin on kuulemma tarkkaa että kaikki askeleet ja kädet sun muut menee oikein. Kaunista katsottavaa se kuitenkin oli.

Ruusukkeita on kotona tytöillä jo vaikka kuinka paljon, eikä ilman tarvinnut täältäkään lähteä. Mummo on niin ylpeä ♥