Paksut posket

Mustan kissan paksut posket.
Armaksen kohdalla se pitää todella paikkansa . Armaksen naama on oikeasti soikea leveys-suunnassa. Tällä katilla on myös hyvin persoonallinen kävelytyyli. Se ei sipsuttele sirosti, niin kuin muut kissat. Se köntystelee niska jurmussa ylävartalo vaappuen aivan kuin ylitreenanneet bodarimiehet. Miehekästä menoa.

Armas on pysytellyt kiltisti sisätiloissa eikä edes pyri ulos. Taisi ottaa opikseen viimekesäisen karkureissunsa aikana.

Huonommin on asiat Berniinan kanssa. Ostin Pernulle seitä ja muita hoitoaineita, mutta tytteli hävisi yön pimeyteen ennen kuin ehdin niitä antaa.  Nyt on ollut jo kolme vuorokautta poissa. Onhan Berniina ennenkin ollut pitkiä aikoja pois, toissa kesänäkin kolme kuukautta. Nyt sairaana se olisi kyllä saanut pysyä kotona. Huolettaa ettö jos se tunsi olonsa niin huonoksi että lähti piiloon kuolemaan. Auton alle se ei kuitenkaan ole jäänyt, sen tiedän. No, en ole vielä toivoa menettänyt, kyllä se palaa vielä.

Surettaa myös tuo seuraamani sääksen pesintä. Kolmatta kesää jo seuraan sitä ja aina se on kolme munaa tehnyt joista kaksi poikasta on selvinnyt aikuiseksi asti. Tänä kesänä kolmas muna ei kuoriutunut ollenkaan ja toinen poikanen menehtyi kuukauden ikäisenä. Viimeinen poikanen on nyt rengastettu ja toivottavasti se edes selviää hengissä.  Minä kyllä uskon että sääksi-emokin osaa surra menetettyjä poikasiaan.

Toivottavasti ensi kerralla voin kirjoittaa että Berniina on palannut ja voi paremmin.

Ikävän nyt kerron teille, Mirri sairastui ....

Nyt on huoli ja hätä, sillä Pernu on sairastunut.
Torstaina huomasin että kissa on ihan ripulilla. Lauantaina nousi sitten vilkkuluomet puoliväliin silmiä. Minua huolestuttaa niin että yölläkin pitää nousta katsomaan vieläkö kissa hengittää.. Rahaa ei yksinkertaisesti ole että veisi eläinlääkäriin.
Olen lueskellut kaikki mahdolliset sivut netistä ja vähän helpottaa omaa oloa. Ilmeisesti monella on ollut sama vaiva eikä eläinlääkärit ole osanneet sanoa mikä vaivaa. Perjantaina annettiin matolääkitys ja ehkä ihan vähän on silmät parantuneet. Pernu on laihtunut ja maha on vieläkin ihan löysällä, normaalia enemmän peseskelee itseään. Muuten on ihan virkku, syö ja juo normaalisti, käy ulkona ja kehrää kun hyvänä pidetään.
Nyt vaan seurataan tilannetta. Jos alkaa mennä huonommaksi niin ei auta kuin viedä nukutettavaksi. Pernu on vasta 6 vuotias, joten vanhuuden vaivaa tämä ei vielä ole.
Toivottavasti ei ole mitään tarttuvaa, ettei nuo loputkin katit sairastu.

Minä näitä apinoita aina vaan. Tänään sain lopultakin arvontavoitto-apinatkin postiin.
Taustana oleva pellavakangas on kirpparilöytö.  Osui silmiini kaksi tosi leveää ja pitkää ihanan violettia pellavaverhoa hintaan 5€yhteensä. Heti välähti, että kun vaan kaavat saan jostain, niin näistä tulee tunika ja liivihame minulle ja vielä jää kangasta ylikin. Muuta ei sitten puutukkaan kuin se ompelu-innostus :)

Tarttuva tauti

Virkkaus on tarttuva tauti. Minä kun istun päivät pitkät väkertämässä apinoita, niin johan se tarttuu tyttäreenkin. Joka käynnillä hänkin innostuu virkkailemaan ja valmistaa itselleen jotain pelihahmoja. Ohjeita ei hänelläkään ole vaan pelkästä pelin kuvasta valmistuvat niin kuin tämäkin mikä lie pässin tapainen.  Tukevasti seisoo jaloillaan, sillä jalkojen sisälle on laitettu ohutta rautalankaa. Tämä on oikein hauskan näköinen luonnossa.

Minä aina vaan näitä apinoita, poikakatras tällä kertaa. Sitähän se on tehtävä mitä pyydetään.
Hyvä tekosyy siirtää mattopyykille menoa, mutta kai se on kohta pakko mennä. Vähän pelottaa se mattojen jynssääminen, kun viime kesänä heti ensimmäisen maton jälkeen jouduin menemään niskojen takia lääkäriin. Siinä jäi sitten virkkaamiset ja pyykkäämiset kun helteellä kuljin vain niskatuki kaulassa. Yritämpä tänä vuonna ottaa vähän rauhallisemmin.

Löytyihän se pässin mallikuvakin :)

Piirakkaa

Tytär tykkää leipoa erikoisuuksia ja minä saan toimia maistajana. Tämän enempää ei tästäkään piirakasta ole enää jäljellä, hyvää oli.
Oli niin erikoinen valmistus, että täytyy postata :)
Pohja on tavallinen Digestiivi-kekseistä murupohja, päällä banaania ja kermavaahtoa. Tuo välikerros toffeesta on se erikoisuus.
Kaupasta ostettiin peltipurkissa olevaa kondensoitua maitoa. Peltipurkki laitettiin avaamattomana veden peittoon kattilaan. Siinä sitä keitettiin 3 tuntia. Kun hieman jäähtynyt purkki aukaistiin, se oli täynnä ihanaa paksua toffeeta, joka levitettiin murupohjan päälle. Toffee on niin paksua, että pysyy hyvin kasassa, mutta on silti pehmeää (ja makeaa).
Jos tykkää makeasta, niin tätä kannattaa kokeilla. Meillä ainakin kaikki maistaneet tykkäsivät kovasti.

Oli hepokatti maantiellä poikittain......

Meilläkin oli sitten nämä joka kesäiset markkinapäivät. Niitähän tuntuu olevan nykyään joka kylässä. Meidän kylän erikoisuus on savusaunassa palvattu palviliha.  Eipä ole tullut maistettua, sillä se rasvaa valuva lihaköntti ei vaan jotenkin houkuta. Yli tuhat kiloa kuulemma palvattiin ja taasen se loppui kesken.

Olisihan siellä ollut jos jonkinlaista rahareikää, mutta me ei tytön kanssa innostuttu mistään. Ihan viimeisestä kojusta tytär sitten osti meille huopakukat. Aika kalliita minusta, 15€/kpl. Minä tietenkin aloin heti tutkimaan, että osaan minä varmaan tehdä näiti itsekkin =D. Saas nähdä, täytyy kokeilla :)

Ehdottelinhan minä tytölle, että eikö edes kerran eläissämme voitais istua markkinakaljalle telttabaariin. Ei suostunut. Kaupasta haettiin mansikkalimsaa, joka sitten juotiin kotona.
Välillä tuntuu että liiankin kunnollinen tuo minun tytär. Vaikka parempihan se on niin päin :)

Tästähän minun piti kirjoittaa, kun kerrankin sattui olemaan kamera mukana tarvittaessa. Siinä kaupan seinällä istuskeli tämmöinen, ilmeisesti hepokatti. Se oli VALTAVA, lähemmäs 10cm vartalo, arvelisin. En ole eläissäni nähnyt näin isoa hepokattia, en edes etelän maissa.
Oliskohan tullut virolaisten kaupustelijoiden tavaroiden mukana, ei kai meillä näin isoja kasva.

Siinä vaiheessa kun se loikkasi seinältä minua kohti pääsi minulta kunnon kiljunta ja sain jalat alleni. En tosiaankaan halua tämmöistä niskaani.
Näen varmaan ensi yönä painajaisunta hyökkäävistä jättiläis-hepokateista :)

Noro-lehti

Johan onkin kaunis käsityölehti tämä Noro.
En tiennyt koko lehden olemassa olosta ennenkuin Raitalammas sen minulle lähetti.
Kiitos sinulle kovasti ♥

Tässä on niin paljon kauniita erilaisia malleja. Montaa olen jo "sillä silmällä" tutkinut, että tuon ja tuon haluan tehdä.
Olenkin jo niin kyllästynyt Novita-lehteen. Aina samoja malleja, eri langoista vaan tehtynä. Jos jotain uutta onkin, niin netissä se on ollut jo monta kuukautta aikaisemmin. Täytyykin alkaa kaupunkireissuilla katsomaan löytyisikö Noro-lehteä. Meidän kylältähän sita ei tietenkään saa

Yksi paha puoli tässä on...........alkoi niin kamalasti tekeen mieli noita Noro-lankoja. :)
Onneksi niitäkään ei saa meidän kylältä. Ehtii useamman kerran harkita, ennenkuin alkaa netistä tilaamaan.
Ajattelin kyllä yritellä näitä malleja ihan jämälangoista, niitä minulla kyllä on .

Sitten muuta asiaa
Minun lapsuudessani ei puhuttu moottoripyöräjengeistä. Silloin oli Pärinä-poikia.
Luultavasti nämä kaksi ovat myös Pärinä-poikia. Kovasti ne ainakin pärisyttävät tuossa pyörän kyydissä.
Tämä on niin hyväkulkuinen pyörä, että sitä korjaillaan aina vaan, vaikka naapuri olikin sitä mieltä että olisi uuden hankkimisen paikka. Kahdella kympillä sen kirpparilta pelastin ja kovin olen tyytyväinen ollut. Kunnon mummon-pyörä.

Tänä iltana tytär tulee kotona käymään. Olen niin iloinen. Yli kahteen kuukauteen ei olla nähty ja ikävä on jo omaa mussukkaa ollut. On tuo välimatka turhan pitkä, sillä linja-autolla kaikkine vaihtoineen menee yli kuusi tuntia. Omalla autolla sen taittaisi neljässä tunnissa, mutta kun ei ole sitä autoa eikä kyllä korttiakaan.
Kohta kumminkin tavataan ♥

Taas näitä ja miehet on omituisia =D

Johan olin reipas, sillä sain Kyh-työt valmiiksi  etu-ajassa. 7 apinaa valmiina, mutta yksi karkasi jo maailmalle ennen kuvausta.
Viime kesänä Kyhit jäi kesken, nyt kävi paremmin. Seuraavaksi KyJyjen kimppuun. Siinä samalla valmistuu ne arvontavoitto-apinatkin. Toivottavasti ette ole jo kyllästynyt odottamaan.
......
Kummallisia nuo miehet.
Naapurin neuvosta pyysin talkkarin tarkistamaan olinko kytkenyt pykkikoneen oikein. Eihän siinä ollut kuin ihan pikkuisen korjaamisen varaa (vähän tiivisteteippiä lisäsi, ei muuta) =)
Samalla talkkari korjasi lämpöpatterin säätönuppia. Minä siinä vieressä seurasin että osaisin ensi kerralla korjata itse. No höh, komensi hyväkäs minut pois katsomasta. En kuulemma saa itse ruveta korjailemaan paikkoja. Väitti että voi tulla suurempi vahinko minun korjailuilla. Ei pidä paikkaansa. Taisi vaan pelätä että vien häneltä kohta työpaikan =D
Ota noista miehistä sitten selvää =)

Kun tintti kohtasi suden

Kuinkas sitten kävikään. No hyvinhän siinä kävi :)

Tintti oli matkalla pohjoisesta etelään ja ehdotti tapaamista ihan kasvokkain.  Yleensä en kehtaa tähän majaani ketään kutsua, mutta nyt rohkaisin mieleni ja niinpä Tintti tupsahti tänne kylään.
Hyvinhän meillä juttu luisti, vaikka meillä onkin 20 vuoden ikä-ero. Tintti on luonnossakin niin mukava ja pirtsakka pakkaus, niinkuin blogissaankin jo saa vaikutelman. Oli kiva tavata. Jopa Eetu-koirakin oli vieraskoreana ja käyttäytyi kohtalaisen siivosti, vaikka yleensä riehuu kaikkien vieraitteni kimpussa.
Mukava oli Tintti että poikkesit. Et edes pyörtynyt ovi-aukkoon, vaikka sitä pelkäsin vähän edeltäkäsin =) Nyt uskallan ehkä kutsua muitakin :) Vuosia kun on jutusteltu täällä blogeissa, niin kiva on tavata ihan luonnossakin. Bloggaaminen on ainakin minun elämääni tuonut tosi paljon uusia ystäviä ja uutta sisältöä.

Eihän Tintti tyhjin käsin tullut, itse tekemänsä tiskirätti ja patalappu tuliaisina. Tarpeeseen tuli molemmat ja tiskirättiä on jo käytelty kovasti. Näihin löytyy sitten ohjeetkin Tintin blogista, tiskikukka täältä ja Tyynen patalappu täältä.
Meinaan opetella itsekin näitä tekemään. Nyt kun on malli, on helpompi seurata ohjettakin.
Kiitos Tintti. Tervetuloa toistekkin nyt kun paikan tiedät.

.....
Uuttakin on taas tullut opeteltua. Ei olekkaan ihan yksinkertainen juttu purkaa pyykinpesukone tehdaspaketista ja liittää verkostoon.  Paljon hikeä ja vähän verta ja välillä netistä lisätiedon hakemista. Nyt on kone kumminkin seinässä. Vähän tuo vettä tirskuttaa liitoksista, mutta saapihan sillä pyykit silti pestyä :) Kaipa joku joskus tarkistaa minun liitokseni =)
Mitäpä ei nainen oppisi tarpeen vaatiessa =D

Heinäkuun alkua

Pitäisköhän mummon tehdä jotain näille Liisan sukille =)  Pieni jalka on niin kasvanut, että varpaat ovat tulleet jo ulos. Varret on kuitenkin vielä ihan hyvä kuntoiset, niin että mummo lupasi purkaa terät ja kutoa uudet samoihin varsiin. Nämä kun on kuulemma niiiin ihanat sukat. On niitä ainakin käytetty ahkerasti näköjään =)

Tässä sitten se Liisan äidilleen tuliaiseksi maalaama kukkataulu. Päivänkakkaroita ja harakankelloja elävän mallin mukaan. Värit on luonnossa kirkkaammat ja iloisemmat. Se on hieno, kun ajattelee että taiteilija on 10v ensimmäistä kertaa öljyväreillä maalaava. Sotkuakaan ei tullut, mitä nyt vihreää ulko-ovessa, mutta sekin lähti mäntysuovalla pois =)

Mummo itse sitten aina vaan näitä apinoita. Tyttö-apina on ensimmäinen Kat-työ, eli 1/10.
Poika-apina tilaustyönä tehty ensimmäinen KyJy. Näissä merkeissä vielä jatketaan toistaiseksi. Enköhän ennen joulua ehdi jotain uuttakin suunnitella ja tehdä.

Maanantaina pääsin käymään paljon mainostetulla Toivolan pihalla Jyväskylässä. Odotukset oli korkealla, mutta kyllä minä vähän petyin. Liekö maanantai-päivä ja sateinen ilma syynä, mutta myyntikojuja oli odotettua vähemmän.  Itse miljöö on upea ja ihastuin kovin museoituihin kultasepän ja puusepän koteihin. Niihin kannattaa käydä tutustumassa jos paikalle osuu.  Tutustumisen arvoinen paikka kuitenkin ja ehkä lauantai olisi parempi päivä poiketa paikalle. Toivottavasti pääsen taas joulun alla tuonne, silloin on varmaan mahtava paikka.

Tänään meinaan opetella polkupyörän takarenkaan vaihtamisen. Kun ei ole miestä talossa, niin kaikki on osattava tehdä itse.  Hyviä miehiä kun ei ole täällä päin tarjolla, enkä mitään haisevaa kaljamahaakaan tähän huoli, niin viisainta vaan opetella itse hommat tekemään. =D