Pikkuhiljaa valmistuu

Kuulin illalla rapinaa ikkunan takaa ja luulin siellä olevan pelottavia pellejä. Vaan eihän meillä, siellä olikin vain kiltti tonttu. Joulu onkin taas ihan lähellä ja tonttu tuli tarkistamaan etten laiskottele käsitöiden tekemisessä. Monta uutta on taas aloitettu, näinköhän valmistuvat jouluksi.

Tämä porukka istui toiviorikkaana lentävälle matolle ja odotti matkaan lähtöä. Taisivat päästä lentoon, sillä illalla matto oli hävinnyt pihasta.

Ostin näitä pieniä lentäviä mattoja aikanaan Tunisian matkoilta useampiakin. Tykkään niistä kyllä vieläkin, vaikkei niille mitään järkevää käyttöä olekkaan löytynyt. Ovimattona ei raaski pitää ja istuinmattona ovat turhan liukkaita eivätkä pysy paikallaan. Koreita ovat kumminkin ;)

Meillä ei tosiaan tiedä koskaan missä tulee kissa vastaan. Kaikki paikat on tarkistettava ennen käyttöä, m.m. pyykkikone. Olispa se kamalaa jos vahingossa pyykkäisin mummo-kissankin.

Mummo-kissa alkaa jo olla aika huonona, mutta onhan tuota ikääkin jo 15 v.  Pyysin yhtä ystävääni kaivamaan jo kuopan valmiiksi, jos vaikka talvella tulisi sille tarvetta.  Kokemuksesta tiedän että routaiseen maahan lumen alle haudan kaivaminen on melko mahdotonta. Ystäväni oli urakan jälkeen mennyt sisälle ja huokaissut : "Hohhoijaa, nyt on mummolle hauta valmiina".  Sisällä olleet äiti ja mummo olivat katsoneet kauhistuneina ennenkuin hän huomasi oikaista että mummo-kissalle =D Toivottavasti kuopalle ei kuitenkaan vielä ole käyttöä.

Nyt on taas palattava kutimien ääreen, jouluun on enää 55 yötä.

Syyskiireet

Niin on pitänyt kiirettä, ettei kissaa ehdi sanomaan, saatikka blogiin kirjoittamaan. Pihan sain sentään haravoitua ennen lumen tuloa, kaikki 3x3m. Mahtui noita roskia pienellekin alalle ihan riittävästi. Käsitöitä on tullut aloitettua normaaliakin enemmän ja valmista ei tunnu tulevan millään. Yhden vaivaisen koiran sain viimmesteltyä.  Jospa ensi viikolla sitten enemmän.

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista

On se niin mukavaa, kun sain taas kansalaisopiston avaimen. Pääsen maalaamaan silloin kun siltä tuntuu. Tänäänkin olin siellä yksin monta tuntia maalien kanssa rentoutumassa.

Möin pois viimetalvisen kettutaulun ja päätin tehdä uuden vähän erilaisen. Tässä onkin nyt isäkettu metsän uutisia lukemassa. Aloitin tämän jo keväällä, mutta vasta tänään sain valmiiksi. Ei näissä työtunteja passaa ruveta laskemaan =) Lampun valo näköjään haalistaa alareunaa, mutta kyllä se on yhtä räikeän värikäs kuin yläreunakin.

Pari muutakin isompaa taulua sain alulleen ja niistä onkin hyvä jatkaa seuraavalla kerralla.

Mörkösukat

Eräs tuttuni halusi pojalleen mörkösukat ja minähän yritän tehdä mitä pyydetään. Kun en tiennyt mitä oikein toivottiin, niin tein varulta kahdet mistä valita. En saa aikaiseksi siistiä kirjoneuletta, joten tein kuviot silmukoita jäljentämällä. Toiset Nallea, toiset 7-veikkaa.  Aika nopeat tehdä ja hyvin näyttivät kelpaavan.

Joulu lähenee hurjaa vauhtia, joten täytyy yrittää päkertää näitä pehmojakin. Mihin nämä päivät vaan hupenee. Tuskin on aamulla sängystä noussut, kun on taas ilta ja aika painua pehkuihin. Joku täällä blogeissa sanoikin, että maapallo on tainnut ruveta pyörimään hurjempaa vauhtia. Minäkin uskon niin ;)

Punainen tupa ja perunamaa

Nythän se on minullakin oma punainen tupa ja perunamaa =) Tupa löytyi vitosella kirpparilta ja pesun jälkeen pääsi paikalleen. Kuva on ikkunan läpi otettu, siksi aika huono. Viime talvena harakat varastivat aina heti talipallot, mutta tämä vetää puoleensa talitinttejä ja suosikkejani varpusia. Heti alkoi semmpoinen kuhina kun sain mökin paikalleen.

Perunaa kasvoi kahdessa suuressa kukkaruukussa ja toisesta on nyt perunan-nostotyöt tehty =) Sainkin kattilallisen niin somia pieniä pottuja, oman maan perunoita =)

Vielä yksi lomakuva. Paluulentomme oli yöllä, joten kerkesimme levätä muutaman tunnin pojan luona Helsingissä. Iltapäivällä poika lähti ajelemaan mökilleen Keski-Suomeen ja heitti meidät samalla kotiin. Vastaanotto pojan luona oli mitä sydämellisin. Pieni kääpiövillakoiran pentu Bamse rakastui mummoon oitis ja tunnehan oli molemman puolista. Palvelu pelasi, itse ei tarvinnut edes kasvoja pestä, Bamse hoiti sen mallikkaasti. Nukkumaankin meidän piti mennä sylikkäin, ihana karvapallero.

Kotona on langat hyvin tallessa. Mummokissa vahtii, ettei rosvot käy mummon lankavarastolla. Nyt pitäis alkaa varastoja pienentämään, mutta jotenkin on syysmasennus iskemässä ja mikään ei oikein kiinnosta. Täytynee  tuplata "ilopillerit", niin eiköhän se tästä taas kirkastu.

Kaino-Vieno

Kun näin ensimmäisen kerran kuvan Kaino-Vienon sympaattisesta olemuksesta Vekin blogissa, tuli heti kiihkeä tarve saada se omakseni.  Otin heti yhteyttä ja onneksi hän oli vielä vapaana. Nyt hän on lennähtänyt tänne meille.

Viime jouluksi hankin Vekin tonttu-ukon ja Kaino-Vieno on samaa mahtavaa sarjaa. Ajatus oli tilata tämä joululahjaksi, mutta empä taida raaskiakkaan luopua.

Enkelit ovat käsittääkseni tehty pitkälti kierrätysmateriaaleista. Hiukset ovat aitoa lampaanvillaa ja takissa tuohinapit. Kaikilla enkeleillä erilaiset ilmeet ja vaatteet, ei ole kahta ihan samanlaista.

Vekki on varsinainen käsitöiden tuhat-taituri ja jos et vielä tunne häntä, niin kannattaa käydä tutustumassa Vekin blogiin. Siellä sitä on kauniita töitä jos jonkinlaisia.

Maijakin tuli tutustumaan Kaino-Vienoon ja tunsi heti olonsa niin turvalliseksi, että käpertyi sen kylkeen nukkumaan.
Kiitos Vekki ihanasta enkelistä ♥