Apulaisia

Apinat ovat heittäytyneet niin villeiksi, että täytyi kutsua Peppi Pitkätossu apuun.

Ja koska yksi ei pärjännyt niille, niin täytyi tehdä toinenkin. Nämä kaksi ovatkin  niin hyvää pataa keskenään.

.........

Poika kyselee jatkuvasti synttärilahjatoiveitani. Minä ehdotin kumppareita tai villahousuja. Ei kelvannut.

Niinpä tein hänelle listan asioista, joita EN halua lahjaksi :

-tekohampaat

-rollaattori

-kissanpentu

-kukkavaasi

Vaaseja ja kissoja on jo ihan tarpeeksi ja noita muita toivon vasta 70-vuotis lahjaksi :)

Tunnustuksia ja tunnustuksia

Nyt on tunnustusten aika .
 Minä sain tämän Mustakissan tyttäreltä, kiitos paljon.
 Tätä kuuluu sitten jakaa muillekin, joten minäpä laitan tämän oman kylän tytöille, Miralle ja Marille. Linkit löytyy tuolta alempaa.

Toisen haasteen sain Aavalta.
Haaste kuuluu näin:
Tehtävään kuuluu listata 4-5 ihanaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
Aion kyllä fuskata vähän ja laitan tähän vain kaksi


1. Miralle   http://mira79.vuodatus.net/blog/archive?&y=2012&m=01
Mira askartelee kauniita kortteja ja muuta pientä mukavaa.


2. Marille    http://marinpuikoilta.blogspot.com/
Mari puolestaan on ahkera neuloja, jolta syntyy kauniita neuleita.....ja paljon.

Molempien tyttöjen töitä olen saanut ihailla myyjäisissä ja ompa muutama tullut ostettuakin, kun ovat niin kauniita. Tunnen molemmat tytöt myös henk. kohtaisesti :)
Hei tytöt, ei näitä ole pakko jatkaa, jos siltä tuntuu :)

Sitten toisenlaisiin tunnustuksiin.
Viime yönä heräsin aivan kamalaan painajaiseen. Unessa joku toi minulle synttärilahjaksi uuden mustavalkoisen kissan. Kamalaa siinä on se, että minä en pysty käännyttämään yhtään elukkaa pois oveltani.
Välillä kyllä tuntuu itsestäkin, että 5 kissaa ja koira näin pienessä vuokra-asunnossa on aivan liikaa. Ja taitaa nuo naapuritkin olla sitä mieltä :) Joten, jos joku tuo minulle uuden kissan, niin se on jo katastrofaalista :)

On nuo elukat kumminkin niin mukavia ja hassuja.
Eetu on jo vanha poika, kohta 11v,  ja peräpää on alkanut jo vähän falskaamaan. Tuolla se kumminkin makoilee aina tyytyväisenä minun sängyssäni. Välillä kääntyy haistelemaan takapuoltaan : " Aha, taisi tulla rupsu". Sitten se nolon näköisenä kömpii lattialle jatkamaan uniaan.
Kyllä Eetukin tietää, että äitin sängyssä ei sovi piereskellä :D
  

Parempi tassun kuin tossun alla

Minua ihan selvästi sorretaan tässä huushollissa , sillä olen joutunut tassun alle.

Jokaisella viidellä katilla on oma nukkumakoppa ja runsaasti muitakin lepopaikkoja, m.m. minun vaatekaappini kaikki hyllyt.

Yhden vaivaisen vanhan kopan omasin itselleni käsityötarvikkeita varten. Nyt sekin on sitten minulta viety, nyyh. Ilmeisesti nämäkin keskeneräiset käsityöt on siirrettävä kaupan muovikasseihin, niinkuin jo kaikki langat on talletettu.

On tässä olemista, kahdenkymmenen kissantassun ja neljän koirantassun alla.

Ja mitähän uutta sitten käsityörintamalla. No tietenkin......

tyttöjä

ja poikia.

Hyvää Ystävänpäivää Kaikille

Hyvää Ystävänpäivää  Sinulle !

Kuva http://www.etsy.com/listing/87974621/needle-felted-owl-ornament-pair

Kirpparilta

 Oikean käden "virkkaus-lihakset" on äkäilleet, joten olen neulonut välillä. Nuorten sukat Sansuilta voittamastani langasta, jonka hän on itse värjännyt. Minä tykkään, että kaunis lanka on parhaimmillaan ihan yksinkertaisessa neuleessa ja minusta näistä tuli söpön väriset.

Pitkästä aikaa pääsin kirpparille, kun meidän kylälle aukaistiin uusi kirppari, onneksi. Tuli sitten "vähän" osteltua.

Kotiin painava metallitarjotin ja kissoille raapimalelu.

Itselle uusi (ja tarpeeksi iso) tunikapusero, laadukas pasminahuivi, musta kangasruusu- rintakoru ja kirjoneulelapaset.

Mahdoton määrä villalankoja, enimmäkseen 7-veikkaa.
Kaikki tämä yhteensä 20€ + kakkukahvit kaupanpäälle. Minusta tämä oli oikein hyvä kirpparikäynti ja olen niin iloinen :)

 Kissoillakin on alkanut ne "kissanpäivät". Ulkona tarkenee taas liikkua, puihin on ilmestynyt vaanittavia tinttejä ja sisällä kasvaa oma vehnäpelto. Koko ajan on joku popsimassa heinää, mutta vehnä kasvaa semmoista vauhtia, että kohta on alettava niittopuuhiin.
Eilen yritti oravakin tulla väkisin sisälle heinää syömään, mutta hätistin varulta pois sen. Eihän se reppana olis noille kateille pärjännyt, vaan olisi päässyt hengestään.

Kevät on selvästi aluillaan. Nautitaan siitä.

Pakkasella

Kun ei pakkasella tarennut kylällekkään lähteä, niin virkkasimpa sitten senkin ajan. Läjä poikia tuli valmiiksi ja lähtivät jo matkalle maailmalle.
Sata-luku on jo ylitetty, mutta nyt on niin paljon varauksia, että se lupaamani arvonta täytyy siirtää tuonnemmaksi. Kunhan tässä tulee vähän aikaa, niin sitten.

Tänään olen ollut niiiiiin iloisella tuulella.
 Soitin tänään työnvälitystoimistoon ja Tenho siellä ilahdutti minut. Kysyi, että vieläkö haluat olla aktiivinen työnhakija vai haluatko jo eläkeputkeen. Voi kyllä, kyllä, kyllä, haluan putkeen :) Enköhän minä ole jo osani tehnyt, 36 vuotta palkkatöitä, suurin osa vuorotyötä ja yhteensä 5 vuotta työttömänä. Viime vuosina olen tehnyt vain näitä työllistämistöitä ja ne on jotenkin tuntuneet niin nöyryyttäviltä.
Eipä silti, kyllä minä tykkäsin kirpparityöstä. Pikku hiljaa eläkkeelle pääsy tuntuu kuitenkin siltä, että nyt loppuu se työn kerjääminen. Eläkekin tulee aikanaan olemaan vähän isompi kuin nykyinen työttömyysraha, vielä sekin hyvä päälle :) Parin. vuoden päästä pitäisi sitten päästä ihan oikealle eläkkeelle.
No, se siitä purnaamisesta. Nyt on lähdettävä viemään koiraa ulos pakkaseen pissille, hrrrrrrrr :)

Monsteri-Maija

Eeva Sukkavakassa piti arvauskilpailun juhliensa aiheesta. Minähän se sitten osuin lähimmäksi ja voitin palkinnon. Eipä se ollut kovin vaikeaa minulle, kun itsellänikin lähestyy tuo 60-vuotis päivä.
Mieluisasta paketista paljastui kaksi kerää stretch-puuvillalankaa, sormikaspuikot, pienet pyöröpuikot ja soma kortti, joka päätyy keittiön seinälle tauluksi.
Eeva ehdotti, että kutoisin sormikkaat, mutta kyllä minä taidan tehdä näistä kynsikkäitä.  Ne olen huomannut käteviksi ja tarpeellisiksi pyöräillessä ja koiran kanssa ulkoillessa. Nyt pakkasilla semmoisia on tarvinnut täällä sisälläkin.

 Meillähän ei kukat pärjää, kun meillä asuu tämä Monsteri-Maija.

 Vaikka kuinka ylös yritän piilottaa, niin kyllä Maija löytää.

 Ruohonsiemenet on kyllä kylvetty jo suureen astiaan, mutta eihän ne taaskaan tähän hätään kerkiä.

Pihalla on ihmeen hiljaista. Edes harakat ei jaksa räkättää tämmöisillä pakkasilla. Onneksi ensi viikolla helpottaa.